Ensi joulua odotellessa ;)

Hiljaiseloa on vietetty päälle viikko blogittelun osalta. Joulu meni ja vuodenvaihdetta aletaan kohta viettää saunomisen merkeissä. Sitä ennen on kuitenkin pakko vähän höpötellä tänne, ettei tauko veny liiaksi.

Suuntasimme tänään alennusmyynteihin, ja kasseihin tarttui Tiimarista tarvikkeita ensi joulun kortteja ajatellen. Sain nimittäin joululahjaksi "Maijun korttitekniikat"-kirjan, missä on paljon leimailutekniikalla tehtyjä korttiohjeita. Kirjassa oli oikein omistuskirjoituskin, kun äiti oli ostanut sen Tampereen käsityömessuilta. Hiukan kirjaa selailtuani tajusin, että kyseessä oli sama koju, missä seisoin pienen ikuisuuden seuraamassa korttien tekoa. Sanoin asiasta äidille ja hän totesi: Nii'in, me vaan vartuttiin, että jatkaisit matkaa, että voitais ostaa sulle se kirja." Onnistuivat, ihan yllätyksenä kirja paljastui paketista aattoiltana :)

Sain myös toisen kirjan, virkkausmalleja sisältävän Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja. Siinä on kaikkea kivaa pientä, mitä hyvinkin voin taas hyödyntää korttiaskarteluissa. Silmät kiiluen selailin uusia kirjojani aattona ja joulupäivinä ja mässytin suklaata mahan täyteen. Jouluun kuuluu kirjat ja suklaati. Oi oi :)

Jouluun kuului myös Myräkkä, joka katkoi kotiporukoilta sähköt puoleksitoista päiväksi. Tapaninpäivä vietettiin vanhanajan tunnelmissa kynttiläin valossa. Siskojenpojat innostuivat yhteen huoneeseen leikkimään ja kummittelemaan toisilleen. Oli takuulla mieleenpainuva Tapaninpäivä pojillekin, kun mummolassa paloi vain kynttilät. Lämpöä piisasi takan ja puuhellan turvin ja äiti keitti isolle väelle kahvit puuhellalla. Tunnelma oli sanan mukaisesti katossa ja kynttilöiden valossa silmätkin loistavat ihan eri tavalla. Noinkohan pitäisi ensi joulunakin muodon vuoksi pistää sähkövalojen käyttökielto huusholleihin.. Muut mukavuudet toki saisivat olla käytössä.. ;)

Huomenna tulee täyteen vuosi siitä, kun muutimme punaiseen tönöömme. Se olikin melkoinen muutto, kun asuttiin ensimmäinen viikko ilman vettä (Putket olivat jäässä). Sattumoisin selailin eilen myytävien asuntojen ilmoituksia ja löysin talon aivan punaisen tönömme lähettyviltä, ja kas kummaa, huomaan sisustavani kyseistä taloa mielessäni jo täyttä päätä. Oman talon ostoon ei kuitenkaan ole varaa, joten jatkamme vuokralla asumista punaisessa tönössämme. Tuo löytämäni talo on vaan niin superhyperihana, etten saa mielestäni sen suloista kuistia ja ruudukkaita ikkunoita. Muuttomatkakin jäisi alle kilometriin. No joo, haaveita pää täynnä, ja yöunetkin menevät jos liiaksi innostuu. Punainen tönömme on ihan hyvä tähän elämän tilanteeseen.

Viettäkäähän mukava Uuden vuoden aatto! Raapustan lisää sitten vuonna 2012.

Tonttukissa?

Meidän huushollissa häärää näin joulun alla hyvinkin tonttumainen kissa:

Se väijyy nurkkien takana, kuin mikäkin pahantekijöitä kyttäävä tonttu (tosin siinä itsessään on pahantekijää ihan kylliksi). Se syö joulutortuista kulmat, jos niitä on sattunut jäämään näkösälle pöydälle. Ja lahjojen paketoinnissa se auttaa erityisen mielellään: rullaa lahjanarukerää pitkin kämppää villisti loikkien.

Ah ihanuutta! Eikä sille voi olla vihainen, kun se on niin mahdottoman lutuinen. Viimeistään siinä vaiheessa sitä leppyy, kun se pyörähtää syliin kerälle tuhisemaan. Lahjaksi se saanee tänä jouluna ikioman lahjanarukerän ;)



plööööööööööööööööööllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllll (Mörkötonttu käveli juuri näppäimistön yli).

Hauskaa joulunodotusta teille kaikille! :)

Korttimaraton

Nyt on nelisenkymmentä poronpäätä matkannut eteenpäin tuomaan joulumieltä saajilleen.
Sen verran automaattiseksi tuntui virkkuu menevän, että huomasin yhtä päätä päätellessäni virkanneeni porolle kolme sarvea.. Porolangat loppuivat kesken ja loppuihin kortteihin tuli huopasydänkoristeita yms.
Kuitenkin kortit jo lähetettyäni löysin sieltä sun täältä talteen laitettuja poronpäitä. Kolme päätä löysin käsilaukun pohjalta,
kun olin virkannut niitä töissäkin hiljaisina iltoina. Ohjeen poron päähän löydät täältä.





Ohessa siis hiukan valmista korttisatoa. Muutamaa korttia koristaa tutuksi käynyt pöllö, ja yhteen korttiin pääsi virkattu pingviini, jonka ehdin sulkea kuoreensa ennen kuin tajusin napata kuvaa. Pingviiniohje löytyy samoilta sivuilta pöllön kanssa, jos tahdot käydä kurkkimassa täältä.

Vielä kuva Mörkö-pörköstä pötköttämässä uuninpankolla
peittonsa päällä. Virkkasin peiton sille heti pentuaikana, ja sitä on laajennettu Kolliherran kasvun myötä. Viimeisin lisäys on tuo vaalea reunus, kun halusin tuhota yhden nöttösen pois nurkista pyörimästä. Mörkö oli vielä yhdessä hammasoperaatiossa viime maanantaina ja on joutunut syömään mössöruokaa koko viikon. Onneksi sen suu tuntuu parantuvan hyvää vauhtia, ja pääsemme pian taas pesemään sen hampaita. Heh, en olisi vielä kesällä uskonut, että ryhdymme moiseen touhuun. Puuhaa helpottaa hyvinkin paljon se, että Mörkö on edelleen ihan hulluna kananmakuiseen hammastahnaansa. :)

Lokoisaa viikonloppua!

Lumilyhdyt

Ulkona oli eilen mitä mainioin lumipallosää! Viime talvena tällaisia kelejä ei ollut oikeastaan lainkaan. Ainakaan en niitä huomannut. Pakkanen vain paukkui nurkissa. Mutta eilenpäs olikin sopiva nollatuntumakeli, joka houkutteli pyörittelemään palloja.

Yhden lumitontunkin tein pihaa vartioimaan ja tuijottamaan keittiössä istujia. :) Siitä en ottanut kuvaa, kun ulkona alkoi olla jo niin hämärää haettuani kameran. Tein kaksi lyhtyä, joista toisen tein itse asiassa jo toissapäivänä, mutta sitä piti korjata. Lauantaina nimittäin oli nuoskasää, joka päivän aikana sulatti aamusella tekemäni lyhdyn. Nyt toivon, että lumikeli on pysyvä ilmiö, jotta saadaan jatkaa joulukuun viettoa rauhaisin mielin pelkäämättä mustaa joulua.

Minulla on vieläkin korttien teko kesken. Aloitin toden teolla hyvissä ajoin, mutta vielä on iso nivaska jäljellä.. Onneksi on torstaihin asti aikaa..

Yritin julkaista tämän tekstin jo eilen uudella koneellani, mutta mitään ei tapahtunut, kun yritin painaa "julkaise teksti" painiketta. Nyt julkaisen tekstin siipan koneen kautta, mistä se on aiemminkin onnistunut moitteetta. Missä voi olla vika? Osaako joku neuvoa?

Pari puuta

Olen viime aikoina vieraillut enemmän tai vähemmän japanilaisilla sivuilla, mistä taannoin löysin ihanan pikkuruisen pöllön. Sivuilla on monenmonta toteuttamisen arvoista ideaa, ja yksi niistä oli tämä puu. Ohjeen voit käydä kurkkimassa täältä. :)


Tärkkäsin puut sokeriliemellä. Vajaaseen desiin liuotin kymmenkunta sokeripalaa, ehkä enemmänkin ja voitelin sitten puut pullasudilla.. Sitä ennen olin pingottanut ne jo pahvipalasen päälle. Tuli oikein ryhdikkäitä puita :)

Kerroin ja päivittelin jokin aika sitten rakkaan kolliherramme hammastilannetta. Riemuksemme hampaidenpesu onnistuu! *hyppii riemusta* Ja Mörkö on ihan villinä
kananmakuiseen hammastahnaansa. Eilen se nuoli hammasharjan puhtaaksi operaation jälkeen. Olin aivan varma, ettei touhu tule onnistumaan, mutta onneksi olin väärässä. Turvallisuussyistä Mörkö on tähän mennessä ollut viltin sisällä varmuuden vuoksi, kun hampaita on harjattu. Mikäs siinä, on lämmintä ja saa jotain hyvää, tuumaa ilmeisesti Mörkö. Uskotte varmaan, että on aikas huojentunut olo.

Rauhallista Itsenäisyyspäivää, illalla linnoittaudutaan virkkuiden kera sohvannurkkaan katsomaan linnan juhlia.

Vaaleanpunainen nurkkaus

Äiti oli kiva ja lähetti postimiehen matkassa puuttuvat osaset mun vaaleanpunaiseen unelmaan. Kiitos äiti :)

Lattian virkaa hoitaa ruskea paperinpala, ja lattialle pääsi minipitsiliina, joka on pyörinyt blogissa jo aiemmin ikkunankoristeena ja ihan pöytäliinanakin. Nyt sille löytyi sitten taas uusi paikka. :)

Kiikkustuoli on hankinta jostain joskus, kun suunnittelin nukkekotiharrastuksen aloitusta. Silkkipaperilampusta höpisin ummet ja lammet edellisessä kirjoituksessa, joten ei siitä sen enempää (paitsi että tykkään siitä vieläkin tosi paljon!) Pitsiverhot on äitin varastoista. Kuvittelin ensin, että virkkaisin jotain vaaleanpunaista verhoiksi. Kuvitelmaksi se sitten jäi, kun hermostuin ajatukseen heti alkuunsa pari riviä virkattuani. Luomuksesta tuli lopulta peitto kiikkustuolin käsinojalle. Niin se tilanne elää ;)

Pikkupöytä paikoilleen ja kahvikalusto esille, lamppu päälle ja tunnelmointi voi alkaa!



Ja huomasin Blogini lukijamäärän yltäneen 40:een. WAU! Tervetuloa mukaan lukijoikseni te uutukaiset! Kivaa kun tätä luetaan, vaikka myönnän olleeni vähän laiska viime aikoina tämän kirjoittamisen kanssa..

Kohti vaaleanpunaista unelmaa

Kiitos tukikommenteistanne Mörkö-kissan hampaiden pesuun. En minäkään tiedä ketään muuta, joka pesisi kissan hampaita. Me odotamme, että Mörkön suu vähän paranee, ennen kuin alamme sinne harjaa tunkemaan. Eilen yritin heikolla menestyksellä laittaa desinfioivaa pastaa Mörkön ikeniin. Sitä meni lähes joka puolelle muualle naamaan kuin suuhun. Kolliherra pesi itsensä toimenpiteen jälkeen, joten suuhun mönjä päätyi joka tapauksessa..

Siitä lähtien, kun Silmukat solmussa -blogissa oli maailman ihanin käsityönurkkaus lyhtyyn rakennettuna, olen himoinnut itselleni vastaavaa (kuvia löydät täältä). Olen kierrellyt sisustusosastoja ja etsinyt sopivaa lyhtyä tehtävää toimittamaan. Sopivaa ei vaan tuntunut löytyvän.

Pulman ratkaisi serkkuni, joka toi meille "tupaantuliaislahjaksi" valkoisen lyhdyn. Olin jo autuaasti unohtanut pikkuhaaveeni, kunnes vasta seuraavana päivänä välähti, että siinäpäs se nurkkauslyhty nyt sitten onkin. Olin haalinut yhtä jos toista pientä kivaa vanhoista leikkitavaroistani vanhempien luota, ja aloitin innokkaana sommittelun. Pari ratkaisevaa juttua puuttuu vielä, joten kokonaisuus ei vielä ole valmis.

Käsityönurkkausta lyhdystä ei kuitenkaan tule.
Silmukat solmussa -blogin lyhdyssä oli vimpan päälle jopa lankakeriä *ihastuksen huokaus*. Halusin nurkkaukseeni lampun, joten maanantai-iltana vapaapäivän innoittamana piirsin vaaleanpunaiselle paperille koukeroita ja kääräisin luomuksen led-kynttilän ympärille. Yläreunassa on vaaleanpunainen satiininauha. Tykkään "riisipaperilampustani" erittäin paljon, ja nyt sopessa on valaistuskin tarvittaessa. Lähinnä mielessä on nyt semmoinen pikkuruinen sievä kahvittelunurkkaus, joka vaaleanpunaisine yksityiskohtineen on sitten semmoinen minun haavenurkkaus. Vaaleanpunaista kun meille tuskin muuten tähän kämppään koskaan tulee, kun pinkki ei ole mikään siipan lempiväri. Ja jos totta puhutaan, niin en minäkään välttämättä muuten mikään vaaleanpunaisella sisustaja ole. Eli pienessä mittakaavassa se on oikein hyvä juu.

Haaveilu jatkuu, ja valmista kuvaa sopesta laitan sitten, kun kaikki tavarat ovat paikoillaan. :)

Iloista viikonjatkoa kaikille!

PS. Erikoinen sääilmiö havaittu työikkunasta tänään: Aurinko paistoi ja vettä satoi, tuleeko nyt kesä?

Kolliherran hammasoperaatio

Kiitos kommenteista työtöppösiin! :) Nyt seuraa kissa-asiaa:

Kuinka moni meistä kissanomistajista pesee päivittäin kissansa veitsenterävät hampaat? Uskon, ettei kovinkaan moni käpälä nouse ilmaan tätä kysyttäessä. Meillä on nyt edessä tilanne, että Mörkön hampaiden kohdalla on pian pakko aloittaa pesut, sillä reppanan suun tila on melko onneton.

Havainto tehtiin kesällä eläinlääkärireissulla, ja eilen Mörkö oli hammaskiven poisto-operaatiossa. Samassa operaatiossa kisulta poistettiin heiluvia hampaita ja havaittiin että toinen alakulmahampaista on pahasti tulehtunut ja sekin pitää poistaa. Apua, kissamme on kohta hampaaton!

Mörkö nukutettiin operaatiossa ja rassukalla oli eilen enemmän tai vähemmän pönttö sekaisin, kun se hoiperteli pitkin poikin laajentuneine mustuaisineen. Omituisinta oli se, ettei se käynyt nukkumaan lainkaan, vaan toikkaroi koko ajan liikkeessä kotiin päästyään. Minä nukuin pitkästä aikaa yön erittäin huonosti, kun podin omantunnon tuskia kolliherramme hampaiden tilasta. Ja että yksi kulmahampaistakin pitää poistaa, se harmittaa ehkä eniten. Mutta pakko mikä pakko, sillä alakulmahampaan kohdalla oli havaittavissa erittäin paha tulehdus sekä leukaluun laajentumaa tai jotain sinne päin. Mutta vakavaa joka tapauksessa.

Lähdimme eläinlääkäristä hammasharjan ja kananmakuisen hammastahnan kanssa. Tarjolla olisi ollut myös kalanmakuista, mutta Mörkö ei ole oikein kalakissa. Kananmakuinen tahna on suunnattu ensisijaisesti koirille, mutta soveltuu myös kissalle, sanoivat. Nyt sitten pitäisi pikkuhiljaa aloittaa se hampaiden pesu. Ja saas nähdä, mitä siitä tulee. Mörkö kun ei ole kovinkaan suvaitsevainen tällaisia asioita kohtaan..

Pitäkää peukkuja, että pesuhommat onnistuu.

Työtöppöset

Töissä ei ole mukava pitää kenkiä jalassa. Olen pitänyt villasukkia ja pelkkiä sukkia, sekä mummon tekemiä tossuja. Mummon tekemät ovat venyneet jo vähän liian suuriksi, eivätkä malta pysyä paikoillaan. Siksipä sukelsin lankalaatikkoni perimmäiseen nurkkaan ja kaivoin sieltä Garn Studion Eskimo-langan, jonka ostin puolitoista vuotta sitten tehdäkseni - öö - jotain.

Se jokin jäi tekemättä, sillä lanka oli minusta liian synkkää. Synkkää se on vieläkin, mutta soveltuu ensiluokkaisesti tossuihin, joilla nuohota työpaikan lattioita. Mallia otin Dropsin sivuilta täältä, mutta jätin ohjeen varret tekemättä. Pehmoiset ovat ja mukavat jalassa, mutta myönnän auliisti, että näitä ei ole kauneudella pilattu. Noh, käytännöllisyys ennen kaikkea - vai miten se meni..?

Tänään minulla on vapaapäivä, jonka ajattelin hyödyntää joulukorttien tekoon. Minulla on parisenkymmentä poronpäätä pöydällä odottamassa. Ajattelin laittaa joululaulutkin soimaan, jotta pääsen oikeaan tunnelmaan.

Hauskaa viikonalkua kaikille! Ja kiitos kommenteistanne pastakerään. :)

Pastakerä

Eikö näytäkin ihan nauhapastalta? Taggliatelloksi sitä sanotaan italialaisittain? Heh, Eco-kudettahan se, mutta ei mennä asioiden edelle. :)

Tänään koitti hartaasti odotettu päivä, kun Pirkkahallissa vietettiin Käden taidot -messuja. Kävin messuilla äitini ja serkkuni kanssa, jotka tulivat käymään meillä ennen messuja. Serkku bongasi vessamme lattialta Juhannusruusu-maton ja ihasteli sitä kovin. Messuilla vastaan tuli yhtä jos toista ja väkeä oli ihan järjettömän paljon. Ostin sieltä enimmäkseen joulukorttitarvikkeita, ja serkku osti minulle kudelangat mattoa varten :) Olin suunnitellut ostavani myös muita lankoja, mutta ne jäivät hankkimatta, kun korttitarpeisiin meni niin paljon pätäkkää.

Tänä iltana olen sitten kerinyt vyyhtiä, ja Mörkö on ollut kovasti touhussa mukana. Mikä tuommoisissa langanpätkissä onkin, että ne ovat kissoista niin mahdottoman mielenkiintoisia? Mörkö ei ainakaan millään malttaisi pitää tassujaan erossa niistä..

Yksi vyyhti keritty kahdeksi pastakeräksi ja toinen odottaa selvittelyä. Melkoista pyörittelyä, joten jääköön myöhemmäksi. Noilla kahdella mahtikerällä pääsee jo hyvinkin alkuun :) Kolmas kerros matosta on jo tehty. Kuvaa laitan siitä vasta sitten kun se on valmis.

Leppoisaa viikonloppua teille kaikille!

Hyvää Isänpäivää!

Olen vanhempieni luona, lippu on salossa ja iltapäivällä siskotkin tulevat lapsukaisineen tänne kaffelle. Äiti kutsuu lapsukaisia hunnilaumaksi, kun ovat yhdessä kovin äänekkäitä. ;)

Tein isälle kortin. Isä on ollut kova metsästämään, joten tämmöinen aihe oli ihan omiaan. :)


Huomasin blogini saaneen uuden lukijan, tervetuloa mukaan joukkoon Jaana! :)

Rauhallista isänpäivää itse kullekin. Me vietämme sitä hunnilauman kanssa. ;)

Villasukka-tempaus

En osaa kutoa, en sitten yhden yhtä silmukkaa, mutta tiedän, että moni teistä lukijoistani osaa. Siksipä mainostan täällä Tampereen Mummon kammarin organisoimia Villasukkatalkoita. Osallistumistapoja on monia (Teksti suoraan Mummon Kammarin sivuilta):

1. Tee joululahjasukat Rauhaniemen sairaalan vanhuksille!
Miesten ja naisten kokoja; iloisia, kauniita, värikkäitä!
Sukan varsi pitää olla väljä, ettei purista turvonnuttakaan nilkkaa.
Tuo sukat toimistoon 15.12. mennessä. Halutessasi saat lahjoituslangat toimistosta.
Jos sukkia tulee paljon, osa myydään Mummon Puodissa.
Myös Koukkuniemen vanhuksille jaetaan ympäri vuoden syntymäpäiväsukkia.

2. Neulo sukat morsiusparille hotellin langoista.
Perussukkien ohjeen ja langat saat toimistosta.
Mummon Kammari saa joka sukkaparista 15€.

3. Lahjoita neulomasi sukat myytäväksi adventtimyyjäisissä tai Mummon Puodissa.
Myyjäiset Mummon Kammarissa pe 25.11. klo 11-14.
Voit tuoda sukkia pitkin vuotta, tarve on jatkuva!
Kertyneet varat käytetään nuorten työllistämiseksi vanhusten ulkoiluavuksi.

4. Tuo villalankoja jaettaviksi kutojille.


Olen huomannut, että hyväntekeväisyyskampanjat saavat ihmiset liikkeelle. Esimerkkinä Syto-myssy-tempaukset ympäri Suomen, Isoäidinneliöpeittokampanja, ja mitä kaikkia niitä onkaan..! Ihanaa tuommoinen auttamisenhalu, eikö vaan?

Nyt siis kaikki kynnelle kykenevät sukkien tekoon! Ja levittäkää linkkiä eteenpäin, jotta ainakin Rauhaniemen sairaalan vanhukset saavat jouluksi pehmeän paketin :)

Lumihiutaleesta poron pääksi

Suuren käsityölehden (11-12/2011) sivuilla oli lumihiutaleen ohje. Virkkasin yhden, sillä kahden pidemmän sakaran virkkaamisen jälkeen huomasin: Haa, tämähän muistuttaa poron päätä! Ja ajatus muhi päässäni hiutaleen loppuun saakka, joten lopetuksen jälkeen oli pakko testata.



Ensin pää: Virkkaa 5 kjs ja sulje piilosilmukalla renkaaksi. Virkkaa 3 kjs ja 11 p renkaaseen, sulje piilosilmukalla. Aloita seuraava kerros 1 kjs:lla, virkkaa 2 ks seuraaviin silmukoihin.

Sitten korva: 3 kjs, 1 ps 1:een kjs:aan. 1 ks seuraavaan silmukkaan.

Sarvet: Virkkaa 6 kjs, 1 ps 3. kjs:aan koukulta lukien, 7 kjs, 3 ps aloittaen toisesta kjs:sta koukulta lukien. *4 kjs, 3 ps aloittaen toisesta kjs:sta koukulta lukien * toista kahdesti = sarven yläosa. jatka kolmella piilosilmukalla kjs-ketjua alaspäin, tee 3 kjs, virkkaa 1 ps 1:een kjs:aan, 3 ps kjs-ketjuun, ja kiinteä silmukka seuraavaan pylvääseen. Tee toinen sarvi samalla tavalla. (Sarvet ovat täysin identtiset Suuren käsityölehden lumihiutaleen sakaroiden kanssa)

Ja toinen korva: Virkkaa 3 kjs, 1 ps 1:een kjs:aan.

Ja loppuun: 4kjs seuraaviin silmukoíhin, 2 pp seuraavaan, 2 ks seuraaviin ja päättele piilosilmukalla

Selitykset:
ps = piilosilmukka
kjs = ketjusilmukka
ks = kiinteä silmukka
pp = puolipylväs
p = pylväs

Petteri poikineen pääsee koristamaan joulukortteja. Suunnittelen ostavani punaisia puuhelmiä neniksi ja mustia pikkuhelmiä silmiksi, jotta saavat vähän ilmettä naamoihinsa :)

Tossut

Yllätyin positiivisesti postilaatikkoon kolahtaneesta Suuri käsityö-lehdestä. Siellähän oli virkattuja ohjeita jopa aika paljon! :) Miten usein olenkaan selaillut lehtiä sivu sivulta yhä enemmän tuskastuneena, kun virkkausvalikoima on ollut lähes olematon.


Mutta nyt. Jee, löysin hauskan kuvallisen tossuohjeen (ohje nro 14 lehti 11-12/2011). :) Kuvallinen ohje inspiroi minut virkkuukoukun kimppuun, sillä usein sanalliset ohjeet vaikuttavat ensisilmäyksellä hankalammilta kuin sitten ovatkaan. Piirroksesta näki selkeästi, miten yksinkertaisesta mallista onkaan kyse. Ihana ohje! :) Ja sain parit nöttösetkin vihdoin hyötykäyttöön. :) Koukku oli ohjeen mukaisesti kokoa 5, ja lankavalikoimana sekalainen seurakunta. Ohjeessa opastetaan käyttämään Novitan isoveli-lankaa ja mietinkin jo lähteväni lankaostoksille. :)

Piristi kummasti, kun pääsi kokeilemaan uutta ohjetta.

Loppukevennykseksi vielä
kuva rakkaasta kolliherrastamme Mörköstä, joka on joskus ollut näääin pieni. Nyt poju on jo päälle 2-vuotias, ja tänä aamuna se oli jälleen pyydystänyt myyrän pihaltamme.

Mukavaa sunnuntaita toivottelen :)

Virkattu kirjanmerkki

Huhuijaa! Miten aika onkaan juossut ja säntäillyt eteenpäin niin sukkelaan, että blogiin kirjoittelu on ollut tämmöistä viikon välein tapahtuvaa. Olen iltaisin ollut ihan rättipoikkiväsynyt, enkä ole käsitöihin koskenut juur ollenkaan.

Mutta jotain sain yhtenä iltana tehtyä, nimittäin..

Olen jo jonkin aikaa ajatellut virkkaavani siipalleni kirjanmerkin. Hänellä on liuta lippusia ja lappusia samaa virkaa hoitamassa, mutta toki yksi virkattukin merkki täytyy olla. :) Viuhkamainen malli oli liian rimssuhelmainen, joten täytyi keksiä joku muu malli. Yhdenlaisen aloitin jo heinäkuussa. Se jäi kesken, kun ei inspannut. Purkasin tekeleen ja otin käsittelyyn täältä löytyvän ohjeen.



Kerrottakoon vielä semmoinen, että työn alla on baijerilaismallilla virkattava huivi.. Hermot menee ja lankaa kuluu, eikä valmista tule ollenkaan. Huivia ei pysty purkamaan, kun se on tehty pörröisellä Delany-langalla. Päätinkin siis äitin ehdotuksesta jatkaa virkkaamista jollain toisella tavalla, että se joskus jopa valmistuisi.

Tämmöistä jutustelua tällä erää. Hyvää Pyhäinpäivää kaikille!

Yöpaita ja kortteja

Kiitos tuolintossu-kommenteistanne, ja napatkaahan idea lattioitanne suojaamaan :)


Minulla on ollut pitkähkö projekti nimeltään Kummitytön yöpaita. Alkukesästä selailtiin kummitytön kanssa blogimaailmaa, ja vastaan tuli idea, jossa mekon yläosa on virkattu ja loppuosa oli kangasta. Idea muhimaan ja toteuttamisen aloitin neliöitä virkkaamalla juhannuksen tienoilla.
Neliöiden mallin löysin Ravelrystä Smoothfoxin ohjeista, Ja näin kauan meni, että sain yöpaidan valmiiksi.. hyi minua. Mutta puolustaudun sillä, että yöpaita valmistui nyt juurikin sopivasti kummityttöni syntymäpäiväksi :) Sama tilanne oli kuulkaas vuosi sitten, kun tein kummitytölleni nämä tossut. Vein nekin lopulta syntymäpäivälahjaksi.

Tällaisen Kurre-kortin kummityttö saa myöskin.








Siipan isä meinasi täyttää melkein salaa vuosia eilen, joten purjevenekortti lähtee hiukan myöhässä. Tilaustyönä tein myös siskolleni vaunukortin, jonka ohjeen löydät täältä.

Näinpähän tulee blogia päivitettyä viikon välein. Mihin nuo arkipäivät oikein katoavat viikonloppujen väliltä?

Leppoisaa viikonloppua ja Hauskaa Kekriä kaikille!

Tuolin tossut ja eco-tiskirätti

Meillä on yksi vanha tuoli, jonka jalkoihin piti saada tossut. Huopapalatkin toki olisivat käyneet, mutta kun tossuidea iski mieleen, niin pakkohan se oli toteuttaa siltä istumalta. Ja ovathan nuo hauskemmat kuin huopapalat. Ja huopapaloista kuluu ajan myötä liima ja sitten ne palaset löytyy sukkien pohjasta joku kaunis päivä. Näissä ei ole liimaa, puin ne vaan tuolin jalkoihin ja A wot, eipä raavi enää lattiaa nuokaan jalat. :)

Jonkun blogissa näin idean isoäidinneliö-tiskirätistä. Siitä on jo aikaa, oli varmaan kesällä. Tein ystävälleni nyt sitten syntymäpäivälahjaksi tiskirätin puuvillalangasta. Hän tykkää ecoilusta, ja kuulin toiselta ystävältä, että tämmöiselle vois olla käyttöä. Meillekin pitäis tämmöinen tehdä, mutta teen kyllä isommalla koukulla, kun 3 mm:n koukulla rätti valmistui minun tahdillani hiiitaaaaaasti. Mut nyt se on valmis :) Täytyy pistää kuoreen ja postiin. Synttäritkin oli sentään jo viikko sitten..

Nyt teen pienen blogikierroksen ja kurkistelen, mitä te muut olette tehneet viime aikoina. En ole vähään aikaan kunnolla blogitellutkaan (Tosin nytkin pitäisi tehdä jotain ihan muuta, mutta mitä pienistä)

Leppoisaa viikonloppua!

Vessanmatto ja höpötystä

Lämmin kiitos kommenteistanne Pöllökorttiin. Oli erikivaa huomata, miten paljon pöllöfaneja löytyy Suomen maasta. Pöllöt ovat vaan niin sympaattisia, niin kuvina kuin luonnossakin. Luonnossa tapasin viitisen vuotta sitten lehtopöllöpesueen, jossa oli 5 poikasta oksilla siellä täällä kököttämässä. Vanhemmat pysyttelivät valppaina lehtimetsän siimeksessä, joten pyrimme ihailemaan poikasia sopivan välimatkan etäisyydeltä. Myöhemmin kuulimme, että lehtopöllövanhemmat voivat poikasia puolustaessaan repiä viholliseslta silmät päästä, kuten kuulemma eräälle rengastajalle oli käynyt. Että sellaista puolustusintoa..

Vähän hintsusti olen tänne nyt kirjoitellut, kun ei ole ollut mitään valmista (paitsi pari pikkupöllöä lisää) esiteltäväksi. Menneenä viikonloppuna päätin sitten, että vessanmatto täytyy saada valmiiksi. Aloitin syyskuun puolella vanhempieni vintiltä löytyneestä matonkuteesta virkkaamisen 10 mm:n koukulla. Ohjeena käytin Juhannusruusu-maton ohjetta, jonka löydät täältä. Meidän vessaan ei koko ohjeen kokoista mattoa olisi saanut mahtumaan. Jo 14 kerroksen jälkeen maton halkaisija oli metrin luokkaa, kun matonkude taisi olla vähän ohjetta paksumpaa. Ja no, olihan se, sillä 8 mm:n koukulla virkkuu ei olisi tullut kysymykseenkään. Viimeisen kerroksen viimeistelin nirkoilla.



Kävin viikonloppuna serkuntytön syntymäpäivillä. Hurmaava kiharapää täytti kaksi vuotta jo viikko sitten, mutta pääsin vasta nyt käymään synttäriteellä. Tein päivänsankarille keijukaiskortin juhlan kunniaksi. Lokakuu on juhlien aikaa niin suvussa kuin ystävienkin joukossa, joten täytyy kaivaa askartelukamppeet enempi esille, jotta kortteja tulisi tehtyä herkemmin.



Kerron vielä yhden jutun, kun kirjoitusinto nyt pukkasi päälle. Minulla on ollut jo vähän aikaa semmoinen mummon ikävä. Viime viikolla otin ensiaskeleen tuon ikävän taltuttamiseen, sillä marssin Tampereella toimivaan Mummon kammariin, joka järjestää vapaaehtoistoimintaa vanhusten hyväksi. Tänään oli toinen ns. "koulutuskerta" ja ensi viikolla menen haastatteluun, jotta minulle löytyy oma toimi vapaaehtoistoiminnassa. Kyllä minä sanon, että semmoista mukavaa mummokaveria minä itselleni etsin. Jonka kanssa saisi rupatella ja jonka valokuvia katsella ja joka ei pistäisi pahaksi, jos minä siinä samalla vaikka vähän virkkaisin. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Hauskaa viikkoa kaikille!!!

Pöllökortti

Minkä lie hakusanan laitoinkaan Ravelryyn, kun löysin tämmöisen ihanan ohjeen, joka piti toteuttaa siltä istumalta. Pikkupöllö on virkattu 1,75 mm:n koukulla valkoisesta vyötteettömästä langasta, ja ohjeen löydät täältä.


Ensin vähän hätkähdin, että pitääkö alkaa opettelemaan japanin kieltä, mutta sivuilla olikin onneksi selkeä kuvallinen ohje, jonka mukaan edetä. Chinami Horiballa oli liuta ihania pikkuohjeita, joita hyödyntänen jatkossakin. (Suunnitelmissa on ainakin joulukortteja virkatuilla tehosteilla, sillä valkoista virkkauslankaa piisaa varastoissa vaikka kuinka paljon) Tämä pöllö oli yksi suosikeistani.

Lopuksi vielä kuva rakkaasta kolliherrastamme Mörköstä, joka viettää aikaa lokoisasti leivinuunimme päällä.Käynnissä on venyttely, joten toinen tassu on hiukan heilahtanut. :)

Matka Trapaniin

Palasimme tänään takaisin Sisilian reissultamme. Vuokrasimme Trapanista ihastuttavan pikkuhuoneiston nimeltään Mamma Vera. Sen omistajat hakivat meidät lentokentältä, kun saavuimme puolen yön aikaan. Oli mukavaa, ettei tarvinnut miettiä kuljetusta kentältä sen kummemmin.



Jo ensimmäinen aamu enteili hyvää, kun parvekkeen oven avattuani viereisen parvekkeen mummo toivotti minulle hymyillen: Buongiorno! Sen kummempia keskusteluja ei käyty, mutta tuli heti tervetullut olo. Englantia paikallinen väestö ei paljonkaan puhu, joten lainasin kirjastosta italian sanakirjan mukaan. Siitä oli apua ostaessani postimerkkejä, kun postivirkailija ei englantia osannut. Hän oli mielissään, kun sönkötin: " dieci francobollo..ööö.. Finland?"

Sen verran tunnollinen työntekijä olen nyt tänä syksynä ollut, että podin flunssankin sitten matkan aikana. Nokka punaisena porskutimme pitkin Trapanin katuja, sillä siippakin vilustui sopivasti reissun ajaksi. Ensimmäisenä päivänä olimme molemmat tolpillamme, mutta seuraavana päivänä käperryin sängynpohjalle, kun kuumettakin taisi olla. Harmitti, kun hyvää loma-aikaa meni sillä tavoin hukkaan.


Viimeisenä päivänä suuntasimme lautalla Levanzon saarelle, josta huoneistossamme oli esite. Pikkusaaren rannat olivat houkuttelevampia uimiseen, kuin Trapanin jokseenkin törkyiset turistirysät. (Tosin sesonkiaika taisi olla jo aika ohitse, sillä kaupunki oli melko rauhallinen). Siipan sukellellessa kahlasin rannalla ja keräsin lempimatkamuistojani - kiviä. Koska meillä oli vain käsimatkatavarat, jouduin vähän karsimaan kivivuortani, ja jätin pari kiveä muistoksi meistä parvekkeemme nurkkaan :)

Hyvät muistot jäi reissusta, ja kotimaahankin oli kiva palata, kun aurinko paistoi täydeltä terältä. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Matkalle mukaan

Rakas kolliherramme Mörkö viedään tänä iltana siipan veljelle hoitoon, sillä tiistaina suuntaamme kohti Kummisetien saarta, Sisiliaa. Olen viikon pyöritellyt päätäni sen kummempiin toimenpiteisiin ryhtymättä pakkaamisten suhteen, mutta jos sitä nyt sitten tänään aloittaisi.. Lähtöönhän on enää kaksi yötä. :)

Sen verran olen panostanut, että kävin pyörähtämässä Lankamaailmassa ostaakseni yhden uuden bambuisen virkkuukoukun, jotta saan virkata koneessakin. (Vaikka joskus voi käydä niinkin, että itse lankakerä saatetaan luokitella "vaaralliseksi", kuten voitte lukea vuoden takaisista kokemuksistani täältä) Hih, tyypillistä käsityöihmiselle huolehtia mukaanotettavista käsitöistä enemmän kuin vaatteista :D

Leppoisaa sunnuntaita teille kaikille!

Tunnustus

Tuulenpesän Sirutuuli muisti minua tunnustuksella. Saajan pitää kiittää tunnustuksen antajaa, antaa tunnustus 8 blogille ja ilmoittaa asiasta näille sekä kertoa 8 asiaa itsestään.

Kiitos Sirutuuli. :)

Ja kahdeksan asiaa minusta:

Minusta on kiva hoitaa pihaa aina silloin tällöin, mutta kyllästyn melko nopeasti, joten esimerkiksi kasvimaamme pääsi vähän rupsahtamaan hoidon puutteessa.

Kuljen työmatkani linja-autolla, vaikka kovasti talvella vannoin, että kesällä sitten poljen töihin. Jos nyt sitten syksyllä?

Tykkään ajanpatinoimista tavaroista. Ja tavaroista ylipäätään. Meillä on niitä ihan liikaa, kun siippakin on kova hamstraamaan.

Haaveilen toisesta kissasta, mutta Mörkömme tuntien sellaista ei voida ottaa. Se ei oikein siedä muita kissoja reviirillään.

Keijut ovat minusta ihania, ynnä muut metsän taruolennot.

Haluaisin talon, jossa on torni.

Luen mielelläni. Viimeisin sarja, jota luen, on Pirjo Tuomisen Satakunta-sarja. Historiikkia ennen Venäjän vallan aikaa ja vähän sen jälkeenkin.

Olen huomannut vasta tänä syksynä pelkääväni pitkäkoipisia hämähäkkejä, jos ne sattuvat yllättämään minut sisätiloissa (Näin on käynyt jo kolme kertaa).

Nyt tämä tunnustus näyttää pyörivän blogilta toiselle vinhaa vauhtia, joten jätän tällä kertaa jakamatta tätä eteenpäin. Saa napata mukaan ken tahtoo. :)

Kerroin vähän aikaa sitten lankakorista, josta piti tulla kissankori. Nyt se ON kissankori. Rakas kolliherramme Mörkö hyväksyi korin itselleen, mikä onkin vallan mainio juttu. Etenkin kun koria on helpompi siirtää paikasta toiseen kuin nukkuvaa Mörköä. Mörkö nimittäin nukkuu toisinaan sellaisissa paikoissa (esim. keskellä sohvaa), mistä se välillä täytyy siirtää muualle tuhisemaan. Nyt kun kelit ovat viilentyneet, on myös takanylinen osoittautunut hyvinkin mieluisaksi paikaksi. Mörkö viihtyy ulkosalla yhä lyhyempiä aikoja, joten sysitalvella meillä taitaa olla taas ehta sisäkissa. :)

Roiskuvaa syysviikkoa teille kaikille!

Vintillä

Kiitos kommenteistanne lehtiheijastin-ohjeeseen. Niitä oli kiva lukea. Mikäli testaatte ohjettani, olisi kiva kuulla siitä. Ja parannusehdotuksiakin otetaan tarvittaessa vastaan. Huomasin myös, että blogini on rikastunut uusilla lukijoilla viikon mittaan. Tervetuloa lukijoikseni te uutukaiset!!!

Möyrimme lapsuudenkotini saunanvintillä äidin kanssa eilen koko päivän. Teimme laajan inventaarion:

Eli käänsimme tusinan säkkejä ylösalaisin, lajittelimme hiirensyömiä ja ehjiä vaatteita, muistelimme menneitä, kertasimme kolmijalkaisen (kuvassa) jakkaran historiaa sedältäni, joka sattui piipahtamaan. Kyseinen jakkara on osa ensimmäistä keittiökalustoa, jonka mummo ja vaari hankkivat, kun setäni oli pieni poika. Liekö aito Alvar Aalto? Löysimme leluja, lankoja, nostalgiavaatteita (äidin ompelijalla teetetty mekko 60-luvun alusta), matonkuteita, isäni ensimmäisen puvun (isä oli silloin vielä hyvin hyvin hoikka poika), tuhoutuneita ampiaispesiä, mummon rukin sekä paljon paljon muuta.

Vielä jäi perattavaa ja läpikatsottavaa, mutta hyvään alkuun päästiin. Minä valtasin itselleni vaaleanpunaiset matonkuteet ja aloin virkkaamaan niistä kympin koukulla mattoa. Ehkä jopa meidän kylpyhuoneeseen. Tosin siipalla saattaa olla painava sana vaaleanpunaiselle värille.. Äiti mallaili matonalkua jo heidän vessaan, että jos ei meille, niin ehkä sitten heille.
Keskeneräisten käsitöiden määrä siis kasvaa. Minulla on kesken kummitytölle jo kesällä aloitettu neliöprojekti, baijerilaishuivi ja nyt sitten tuo juhannusruusumattokin. Mattoa ei voi kerralla virkata kovin paljon, sillä jättikokoinen koukku ottaa voimille. Baijerilaishuivia varten minun pitäisi käydä ostamassa bambuinen 3,5 koukku, sillä tarvitsen sitä lentokoneessa puolentoista viikon kuluttua. Juu juu, lähdemme etelän lämpöön Italiaan muutamaksi päiväksi. En ole pysyä nahoissani reissua ajatellessani. :)

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Lehtiheijastin-ohje

Tämä ohje on omani.
Tarvitset ohutta heijastinnauhaa ja villalankaa toteutukseen. Itse olen käyttänyt virkkuukoukkua kokoa 3 tai 2,5 oman fiiliksen mukaan.

Heijastinosio
Virkkaa 5 kjs ja sulje rengas piilosilmukalla.

1. krs Virkkaa 3 kjs (1. pylväs) ja 11 pylvästä renkaaseen (12 pylvästä). Sulje piilosilmukalla.
2. krs Virkkaa 3 kjs ja 2 pylvästä jokaiseen seuraavaan pylvääseen (23 pylvästä). Sulje piilosilmukalla

Jatka virkkaamista villalangalla. Itse aloitan villalangalla virkkaamisen jostain muualta kuin lopetuskohdasta, jotta saan heijastinlangan pään hyvin pääteltyä villalangan sisään.
3. krs 1 ks heijastinympyrään ja 1 kjs (= ensimmäinen puolipylväs). 1 pp jokaiseen pylvääseen (23 puolipylvästä). Sulje kierros piilosilmukalla
4. krs 2 kjs (= ensimmäinen puolipylväs), 1 pp, 2 pp seuraavaan silmukkaan, 1 pp, 2 pp seuraavaan, 1 p, 2 p seuraavaan, 1 p, 2 kp seuraavaan silmukkaan, 2 kp seuraavaan silmukkaan, kolmoispylväs 1 kjs ja toinen kolmoispylväs samaan silmukkaan, 2 kp seuraavaan silmukkaan, 2 kp seuraavaan silmukkaan, 1 p, 2 p, 1 p, 2 pp, 1 pp, 2 pp, 1 pp, 1 pp, virkkaa 25 kjs, ja sitten virkkaa 10 ks aloittaen koukusta lukien kuudennestatoista silmukasta, lopuksi yksi puolipylväs viimeiseen silmukkaan. Sulje kerros piilosilmukalla. Päättele.

Ohjeessa käytetyt silmukat:
kjs = Ketjusilmukka
ps = piilosilmukka
pp = puolipylväs
p = Pylväs
kp = kaksoispylväs
kolmoispylväs

Tunnustus

Minä sain kauniin ruusukimpun tunnustuksena Neferiltä. Lämmin kiitos :)

Tämän myötä pitää vastata viiteen kysymykseen ja antaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille.

1. Lempiruokani: Uuniperunat kylmäsavulohikastikkeella.

2. Lempimakeiseni: Ferrero Rocher -suklaa, johon rakastuin 12-vuotiaana, kun äitini kummit toivat sitä meille ulkomailta. Nykyisin tätä saa jo ihan lähimarketistakin, ja jouluisin ainakin yhdessä paketissa on tätä herkkua. :)

3. Lempiluettavani: Terry Pratchett: Vapaat pikkumiehet-sarja, nauruhermoja kutkuttava ja ihanan sanarikas tyyli kirjailijalla.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Sohvalla, Mörkö sylissä tai vieressä.

5. Lempielokuva: Tuulen Viemää. Ne ihanat mekot, ne ihanat mekot.. Pienenä leikkiessämme prinsessoita leikimme aina ottavamme kauneusunet tuulen viemän tapaan ennen tanssiaisia.

Lähetän tunnustuksen näille blogeille:

Koukutettu

Ilosilmukan blogi

Lauran verstas

Kesän lapsi

Tuulenpesä

Käsityökorista kissankoriksi - niin varmaan juu

Saatuani ompelunurkkaukseni valmiiksi, minulle jäi ylimääräiseksi puolipyöreä lankakori, kun langat pääsivät lankalaatikkonsa suojiin. Tässäpä mitä mainioin lekottelupaikka rakkaalle kolliherrallemme Mörkölle, tuumin. Tänään sitten esittelin koria mourulle, kun se ei ole lähempää tuttavuutta korin kanssa itsenäisesti tehnyt tähän mennessä. Laitoin koppaan sisälle jopa Mörkön oman peiton, jotta olisi mukavampaa.

Pöhhöh. Kissalla on oma mielensä, ja minulla omani. Kuinka siinä yleensä käy niin, ettei se minun ideani uppoa Mörköön millään tavalla? Nytkin se pyöritteli silmiään ja heittäytyi lattialle viereeni rapsuteltavaksi kun maanittelin sitä käpertymään kivaan koriin. Hetken kuluttua se loikkasi sohvalle ja käpertyi kerälle tuhisemaan, kuten kuvassa näkyy. Kivalle korille täytynee keksiä jotakin muuta käyttöä. Muuten saattaapi käydä niin, että Mörkö merkitsee sen itselleen kuuluvaksi jollakin epämiellyttävämmällä tavalla. Niin kävi ainakin yhdelle puukoreistamme..


Olette varmaan huomanneet, että syysillat pimenevät vinhaa vauhtia. Kuinka monella on jo heijastin hihassa heilumassa? Itselläni ei vielä ole hihassa, mutta laukunpohjalla odottamassa sitä, kun ihan oikeasti joudun liikkumaan pimeällä ulkona. Laukun hihnassa roikkuu kylläkin koko ajan kukkaheijastin, jonka virkkasin yli vuosi sitten.

Virkkasin viime jouluna joululahjoiksi siskonpojille heijastimia. Tätini ihastui lehdemuotoiseen malliin ja tilasi niitä minulta 3 kpl. Häpeäkseni tunnustan, etten ole niitä hänelle tehnyt tähän päiväänkään mennessä. Hän nimittäin sanoi, ettei niillä ole mikään kiire.. Ja inspiraatio heijastimien tekoon oli kelin valostuessa täysi nolla ja laiskottikin. Selityksiä riittää, mutta nyt olen virkannut jo kaksi! Yksi ja enemmänkin pitäisi virkata, sillä toisen siskon perhe lisääntyi keväällä, eikä tällä uudella tulokkaalla ole vielä omaa heijastinta. Tyttöselle voisikin sopia sydänmalli, jonka mallia olen ihastellut
Tintin luomukset-blogissa. :)



Nyt suuntaan töihin iltavuoroon. Jalkaan pitänee laittaa kumisaappaat, sillä märältä näyttää tuo keli.