Suomeen kotiutuneena jaksan vieläkin ihmetellä Kathmandun lentokentällä sattunutta tilannetta. Olimme reippaasti myöhässä lennoltamme ja lähtöselvitys tehtiin suit' sait' sukkelaan, jotta pääsimme juoksemaan Delhin lennollemme. Ikävä kyllä lukuisat turvatarkastukset hidastivat etenemistämme mallikkaasti. Ruumiintarkastus tehtiin 2 kertaa, käsimatkatavarat kopeloitiin kahdesti läpivalaisujen lisäksi.
Ensimmäisessä repunkopeloinnissa virkailija takertui tossuvirkkuuseeni ja totesi, että sen pitäisi olla ruumaan menevien tavaroiden joukossa. Millään aiemmalla lennolla virkkuuseen ei oltu kajottu. Olin äimänkäkenä, ja kellon eteenpäin raksutellessa olin valmis jättämään virkkuuni virkailijoille. Virkailija lähti kuitenkin kysymään, onko lankakerä sallittu käsimatkatavara vai ei. Koskaan ei aika ole kulunut niin hitaasti, kun nainen laahusti useamman henkilön luota toisen luo asiaa kysellen. Kun lennon lähtöön oli enää 10 minuuttia, saapui stuertti hakemaan meitä. Stuertti viittilöi sullomaan langan takaisin reppuun harmittomana, ja niin päästiin kipittämään lennolle.
Delhistä Suomeen menevällä lennolla ei myöskään kukaan pitänyt lankaa vaarallisena. Kathmandussa turvatarkastukset ovat tiukentuneet vuodessa hurjasti siippani sanojen mukaan. Uskon, että lanka oli virkailijoille uusi tuttavuus käsimatkatavaroissa. Ehkä he kuvittelivat, että voisin kuristaa sillä jonkun.. Bambuvirkkuukoukun he kuitenkin hyväksyivät muitta mutkitta.
Muuten matkamme meni mallikkaasti. Voin rehellisesti sanoa, että meillä oli Superkivaa!
Mentiin ja tehtiin yhtä sun toista, vaikka lopulta ei tehtykään niin paljon, kuin alunperin oltiin suunniteltu. Ikimuistoisinta matkalla oli norsujen kanssa uiminen Chitwanin kansallispuistossa sekä norsulla ratsastaminen. Ratsastimme viidakossa, jossa näimme sarvikuonon luonnollisessa ympäristössään syömässä. Pääsimme ihan lähelle sitä ihailemaan, sillä norsut ja sarvikuonot eivät pelkää toisiaan. Laitan tähän viidakonkingistä kuvan. =) Tätä urosyksilöä etsittiin melko pitkä tovi, mutta valppaan oppaamme ansiosta saimme kokea jotain ainutlaatuista.
Ensimmäisessä repunkopeloinnissa virkailija takertui tossuvirkkuuseeni ja totesi, että sen pitäisi olla ruumaan menevien tavaroiden joukossa. Millään aiemmalla lennolla virkkuuseen ei oltu kajottu. Olin äimänkäkenä, ja kellon eteenpäin raksutellessa olin valmis jättämään virkkuuni virkailijoille. Virkailija lähti kuitenkin kysymään, onko lankakerä sallittu käsimatkatavara vai ei. Koskaan ei aika ole kulunut niin hitaasti, kun nainen laahusti useamman henkilön luota toisen luo asiaa kysellen. Kun lennon lähtöön oli enää 10 minuuttia, saapui stuertti hakemaan meitä. Stuertti viittilöi sullomaan langan takaisin reppuun harmittomana, ja niin päästiin kipittämään lennolle.
Delhistä Suomeen menevällä lennolla ei myöskään kukaan pitänyt lankaa vaarallisena. Kathmandussa turvatarkastukset ovat tiukentuneet vuodessa hurjasti siippani sanojen mukaan. Uskon, että lanka oli virkailijoille uusi tuttavuus käsimatkatavaroissa. Ehkä he kuvittelivat, että voisin kuristaa sillä jonkun.. Bambuvirkkuukoukun he kuitenkin hyväksyivät muitta mutkitta.
Muuten matkamme meni mallikkaasti. Voin rehellisesti sanoa, että meillä oli Superkivaa!
Mentiin ja tehtiin yhtä sun toista, vaikka lopulta ei tehtykään niin paljon, kuin alunperin oltiin suunniteltu. Ikimuistoisinta matkalla oli norsujen kanssa uiminen Chitwanin kansallispuistossa sekä norsulla ratsastaminen. Ratsastimme viidakossa, jossa näimme sarvikuonon luonnollisessa ympäristössään syömässä. Pääsimme ihan lähelle sitä ihailemaan, sillä norsut ja sarvikuonot eivät pelkää toisiaan. Laitan tähän viidakonkingistä kuvan. =) Tätä urosyksilöä etsittiin melko pitkä tovi, mutta valppaan oppaamme ansiosta saimme kokea jotain ainutlaatuista.
Voi, noista norsukokemuksista olen kateellinen. Nim. norsufani :-)
VastaaPoista