sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Räväkkää oranssia

Melko harvoin virkkaan mitään oranssia. Nyt virkkasin. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä jonkinlainen bolero tai keeppi pari vuotta sitten ostamani mekon kaveriksi. Otin mekon mukaan lankaostoksille löytääkseni sopivaa sävyä.

Suunnitelmat muuttuivat keepistä lyhyeksi jakuksi ja lankahan loppui kesken. Lankakaupastakin väri oli loppunut, joten pienen kikkailun jälkeen käytin jakkuun toistakin väriä. Lopputuloksesta tuli mielestäni aikas kiva ja ehdottomasti räväkkä. :)

Ohje lehdestä Silmukoiden maailma - Kesäistä virkkausmuotia.

Lankojen vyötteet valitettavasti ehdin heittää pois, koukun koko oli 3 ja ½.

Kuvausassistentti 1

Kuvausassistentit 1 & 2


Juhannustansseihin en ehtinyt, mutta eiköhän mekolle ja jakulle tule vielä käyttöä. :)


sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Mitä pionille kuuluu?

Kerroin kliksuti*toukokuussa*klik pioninhakumatkasta ystävän luo.

Jännityksellä olen seurannut, kuinka pioni on siirrosta selvinnyt, ja kuinka se on ottanut uuden kasvupaikkansa haltuun.

Hyvin on selvinnyt ja hyvin on ottanut.

Ensimmäisen myönteisen merkin huomasin, kun pioni ei tuntunut istutuksen jälkeen olevan moksiskaan siitä, että oli matkustanut 150 kilometriä.

Toinen myönteinen merkki oli se, että siihen ilmestyi 7 rohkeaa nuppua. Melkein pistin tanssiksi, kun huomasin ne. Nuppujen ympärillä hääräili muurahainen jos toinenkin toivotellen ne tervetulleeksi Männikköön.

Ja entäs nyt? Eilen eli juhannuspäivän aamuna nuppuset olivat pulleita kuin kirsikkatomaatit. Odotin, että ne avautuvat lisää, mutta tässä jo muutama fiilistelykuva avautumisvaiheesta. Terälehtien välissä ja uumenissa oli melkoinen joukko kärpäsiä ja muita öttiäisiä, ei liene tässä pihassa koskaan aiemmin ole tällaista herkkukukkaa ollutkaan. Sen verran ahnasta näytti touhu olevan.



Eilisaamuna kukkaan puhkeavia nuppuja katsellessani muistin, miten lapsuuden juhannukset tuli lähes aina vietettyä mökillä. Ja miten pionit hehkuivat 15 metrin kukkapenkissä, kun palasimme kotiin. Tämän juhannuksen vietin kotona, ja eikös tänään juuri äsken pihalle mennessäni kukkapenkissä odottanut muutama kukkaan puhjennut kaunotar. *hurjan paljon sydämiä tähän kohtaan*






 

tiistai 19. kesäkuuta 2018

10. Vauvanpeitto Charlotte-neliön mallia hyödyntäen.

Taas pukkaa pientä peittoa,
sillä kaveripiiristä kuului jälleen pieniä suuria uutisia!

Sekä tällä ja tällä.
Lankana Gjestal Maija (tummanvihreä, keltainen, sininen ja osa valkoisista langoista) ja TeeTee Salla (vaaleanvihreä),
koukkuna 3,5 mm.

 Neliön valmistumisen jälkeen oli hyvä jatkaa samoilla sävyillä, joita peitossa jo oli käytetty.

Halusin peittoon keltaisia kukkia.

Ja sinisiä kukkia.
Näissä hyödynsin Sophie's cal -peittoprojektin
kliksuti*rivejä 58-60*klik.



Kukkarivien jälkeen alkoikin melkoinen taiteilu, sillä peitto veti niin kuprulle, että muutaman kerroksen virkattuani oli pakko purkaa monta riviä, jotta lopputuloksesta tulisi siistimpi.

Ja tällainen siitä lopulta tuli:
Peiton koko on n. 70 cm x 72 cm.

Peitto valmistui reippaasti yli puolitoista kk sitten. Pistin postin matkaan ja peitto seikkaili ties missä ja pelkäsin sen kadonneen ikiajoiksi. Lopulta sain peiton takaisin ja kiikutin itse viime perjantaina perille. Pistin postille vahinkokorvausilmoituksen paketista joka ei mennyt perille, ja sain korvauksen, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on peitto pikkuisen varpaita lämmittämässä, ja tapasinpas pitkästä aikaa ystävääni, joka asuu n. 250 km:n päässä.

Mukavaa viikkoa teille kaikille!

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Virkkaamista yksikätisesti ApuSylvin avulla

Esittelen tässä tekstissä suomalaisen apuvälineen nimeltä ApuSylvi. Se on käännettävä käsityökehys, joka mahdollistaa käsitöiden -mm. virkkaamisen - tekemisen myös yksikätisesti. Tämmöisenä käsityöintoilijana päätin tarttua aiheeseen, sillä tulevana toimintaterapeuttina jos jonkinlaiset apuvälineet toiminnan mahdollistajana tulevat olemaan merkittävä osa työskentelyäni.

Jos haluat lukea tuotteesta enemmän, käy sivuilla:
Yrityksellä on myös facebook-sivut osoitteessa https://www.facebook.com/ApuSylvi/
Sivuilla on myös Pirkko Suvannon yhteystiedot tilaamista varten. Mikäli innostuit jo nyt, tässä Pirkon sähköpostiosoite pirkko.suvanto(at)apusylvi.fi 
ja puhelinnumero 041 442 8121
Pirkko kertoo tuotteesta mielellään lisää ja tekee myös tuote-esittelyjä.

Haluan jakaa teille täällä piipahtaneille ApuSylvin käyttöperiaatteita. Laittakaa ilosanomaa eteenpäin, jos tuttavapiiristä löytyy joku, joka ei esim. aivohalvauksen tai jonkin muun syyn vuoksi pysty enää virkkaamaan toisen käden toimimattomuuden vuoksi ja jatkaisi mielellään mielipuuhaansa.

Ongelmanahan yksikätisesti virkkaamisessa on se, ettei lankaa saa oikein mitenkään pidettyä, jos toisen käden toimintakyky on tyystin heikentynyt tai jos käsi jostain syystä puuttuu kokonaan. ApuSylvissä ongelma on ratkaistu riman avulla. 
Rima pitelee lankaa kiinni.

Itse työ kiinnitetään ApuSylvin pintaan nuppineulojen avulla. Pakkauksen mukana tulee napakoita nuppineuloja joihin kömpelösormisemmankin on helppo tarttua, mutta kiinnittämiseen voi halutessaan käyttää myös tavallisia nuppineuloja. 
En jostain syystä saanut tätä kuvaa käännettyä oikein päin.

Yllä kuvia käytännön toteutuksesta.


Kuulinpa Pirkolta erään miehen käyttäneen tuotetta apuna perhojen tekemiseen, kun keskeneräisen perhon sai näppärästi kiinnitettyä ApuSylviin nuppineuloilla. Käännettävyytensä ansiosta ApuSylviin voi kiinnittää myös vaikkapa ristipistotyön, tai oikeastaan ihan mitä vaan. Jos rehellisiä ollaan, niin aikuisten oikeesti vain mielikuvitus on rajana tämän käsityökehyksen käytössä!

Jos kiinnostuit siitä, mikä on toimintaterapeutti, käy lukemassa kliksuti*täältä*klik.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Pionin matka ja muita puutarhakuulumisia

Olipa kerran seitsemän pionisisarusta. Heidät istutettiin Itä-Uusimaalle Kuusimäkeen piiiiiiitkään kukkapenkkiin 50-60-luvulla. Ja niitä hoivattiin, hellittiin ja lannoitettiin hellästi erään äidin, sittemmin mummon toimesta. Hoivaa ja hellimistä jatkoi 1980-luvulla eräs äiti, sittemmin mummo, aina vuoteen 2014 asti, kunnes Kuusimäki myytiin. 

Sinä kesänä yksi pioni oli vaarassa. Se oli jäänyt eroon sisaruksistaan pienen tulvan seurauksena, joten se muutti helmililjojen kanssa 220 kilometrin päähän hellään hoivaan. 

Koitti kevät 2018. Kuusimäen entinen kasvatti, nykyisen Männikön asukki sai ystävältään viestin: "Kaivetaanko sun mummon pioni tänä kesänä sulle matkaan?" Männikön asukki ilahtui viestistä. Alkoi suunnittelu, sillä pionin siirto saattaa olla konstikasta. Ystävä oli nähnyt televisiossa Puutarhaperjantaiohjelmassa ohjeen, että pionia pitäisi ennen siirtoa kastella viikko runsaasti. Näin toimittiin, ja viime perjantaina oli viikko kastelua takana, ja pioni käytiin hakemassa kotiin. 

Pioni oli kasvattanut 4 vuodessa valtavan juuripaakun!


Ystävän luona käydessä oli ilo tavata heidän uusia perheenjäseniään. 
Hjallis ja hänen rouvansa.
Hugo seuralaisinaan 3 brahma kanaa sekä 9 viiriäistä.

Hilu (joka muuten on rakkaan kolliherra Mörkön pikkupikkuserkku tjsp.) löysi hetken aikaa seurusteltuaan kanssamme itselleen mieleisen paikan posliinihyasinttien keskeltä. :D

Männikössä pioni pääsi sitten heti perjantai-iltana sille valmiiksi kaivettuun kuoppaan. Kuopasta oli nostettu ylös valtava paakku keltapäivänliljaa, joka on nyt muuttanut eri puolille pihaa (ja yksi palanen siitä päätyi aina Turkuun asti). 
Seurakseen pioni sai multaa melkein 50 litraa.
  
Mitä puutarhaan kuuluu nyt, kun pionin muutosta on kulunut 5 päivää? 
No, pionihan näyttää voivan penkissään vallan erinomaisesti. 
Olen kastellut sitä näillä helteillä joka ilta.

Puutarhaan syksyllä istutetut tulppaanit alkavat pikkuhiljaa availla nuppujaan. En muistanutkaan, miten hyvältä tulppaanit tuoksuvat. Väristäkin tykkään. Sekoituksessa oli oranssia ja vaaleanpunaista. Muistin, että keltaistakin, mutta muisti on taas tehnyt tepposet, sillä keltaista ei näy, mikä ei kyllä haittaa.
 Pihaan on myös tänä keväänä muuttanut alppiruusu ja kääpiökuusi, joita olen kastellut paljon. Sekä alppiruusu että kääpiökuusi näyttävät voivan hyvin. Etenkin kääpiökuusi on mielestäni äärettömän söötti.


Sitten pihaan on kaivettu kivipenkkien lisäksi uusi (itse asiassa kaksi uutta) kukkapenkkiä. Toisessa kasvaa -yllätys yllätys- Keltapäivänliljaa ja auringonkukkia. Ja tässä alla olevassa kasvaa vähän sitä sun tätä, mm. keltapäivänliljaa, Kuusimäestä pionin kanssa mutkien kautta muuttanutta helmililjaa, kevätpikkusydäntä, ruohosipulia, keltaista samettikukkaa sekä kerrottua markettaa. Tyhjiin kohtiin heitin vanhat siemenpussien sisällöt. Toisessa oli kamomillaa ja toisessa ruiskaunokkia. Eli melkoinen villitys, mitään sen kummempaa suunnittelua tuossa ei ollut. Penkkien päädyissä kasvavat  tämän kevään tulokkaat: keijuangervot. Ympärille on tarkoitus laittaa puuhaketta.

Pienessä kivipenkissä posliinihyasintit alkavat väistyä narsissien kukinnan tieltä. Olen odottanut niiden kukinnan alkamista jo pitkään, eilen sitten innostuivat porukalla puhkeamaan kukkaan. Taustalla näkyy aiemmin esitelty kääpiökuusi ja alppiruusu. Niidenkin ympärille on tarkoitus lisätä haketta.

Ja takapihalla kukkii tuomi! En kestä! Se on niin kaunis. Luulin ensin, että se on vaan joku paju, kunnes huomasin kukintojen nuput. Voi sydän, kun se on ihana.

Eikä takapiha muutenkaan näytä pöllömmältä. Kohta nimittäin kukkii kielot.

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Virkattu Golf-mailan suojuspossu

Joskus sitä virkkaajana saa mitä erikoisempia pyyntöjä, hauskojakin. Menneisyydestä hauskin toteuttamani toive on ollut nenänlämmitin. Käytössäkin se on kuulemma ollut, ainakin silloin aikanaan.

En itse harrasta golfaamista, mutta minulta toivottiin golfmailan suojusta. Ajattelin, että eiköhän sellaisen teko onnistu. Googlailin sanoilla "Free crochet pattern Golf" Ja löysin kliksuti*Repeatcrafterme:n ohjeen*klik. Tein possun, sillä golfaajalla kuulemma on jo lammas. Ehkä jossain vaiheessa kasassa on koko farmi.

Käytin melko paksua villalankaa, joten muokkailin ohjetta hieman. En kyllä ihan oikeasti edes tiedä, minkä kokoisia golfmailat ovat, mutta oletan tekeleeni mailaan sopivan. Tuollainen siitä sitten tuli puuvillalangasta virkattuine korvineen, silmineen ja kärsineen. :)


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Juuret



Tänään aamuvarhaisella heräsin.
Join kahvini.
Nautiskelin.

Kissa jäi tuvan ikkunalaudalle katselemaan, 
kun me koiran kanssa lähdimme seikkailemaan.

Puron viertä kuljeskelimme,
aamunkajon metsää ihailimme.





Saavuimme hakkuuaukealle. 
Sen keskellä
naakkaperheen pesäpuuna
oli vanha haapa.

Pesäkolostaan kurkisteli 
tyytyväisen naakkavaimon naama.

Tahdon juurtua tänne.
 

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Puutarhan kuulumisia

Rakensin viime keväänä kliksuti*kukkapenkin kivireunuksilla*klik. Syksyllä tilasin 100 sipulia, vaikka kuvittelin tilatessani, että tilaan tosi vähän. Olin helisemässä, kun 100 sipulia piti istuttaa ja kevättähtien kanssa meni niin hermot, että lykkäsin lopulta ison määrän yhteen kuoppaan. Olin sitä paitsi ihan varma, ettei varmaan monikaan sipulikukista keväällä ilahduta minua, vaan myyrät vievät suurimman osan. Kuten kertomastani ehkä voi päätellä, en ole mikään maailman maltillisin viherpeukalo. *virnistys*

No. Nyt on kevät. Ja voitte vaan kuvitella, miten innoissani olen ollut jokaikisestä sinnikkäästä kukkasen alusta. Myyränkolojakaan ei pihalla näy.  
Jipiiiii!

Ensin huomasin kevättähtien vihreät lehdet. Tässä jo hennot kukkasetkin tekevät tuloaan. Runsaimmin sitä on -yllätys yllätys- siinä kohtaa, johon laitoin kourallisen samaan kuoppaan.


Ja riemukseni idänsinililjat nostavat nurmikolla päätään siellä täällä. Haaveissa on posliinihyasinteilla ja idänsinililjoilla höystetty sinivalkoinen nurmikko sitten joskus. Ehkä jo viiden vuoden päästä?


Sitten katsaus kukkapenkkeihin.

Pienessä penkissä on todella monta narsissin ja posliiihyasintin alkua, jotka eivät tässä kuvassa ihan näy, sillä kaadoin päälle vanhan multapussin, jota ei sisäkukille tullut käytettyä. Eiköhän narsissit multakerroksen läpi pian kaivaudu ylös. Tätä penkkiä on tarkoitus laajentaa, sillä saan pian ystävältäni mummoni vanhan pionin. Kerron siitä sitten tarkemmin, kun sen aika on.

Isommassa penkissä kohoaa tulppaaneja ja narsisseja. En malta odottaa, miltä tulppaanit näyttävät. Tilasin vaaleanpunaoranssikeltaisen lajitelman, jonka luvattiin kestävän vuosia. Näin toivon. Onko teillä käteviä vinkkejä siihen, miten tulppaanit saadaan menestymään vuodesta toiseen? Lapsuudenkodissani pihasaunan seinustalla kukki joka vuosi nimittäin komeita keltaisia ja punaisia tulppaaneja, eikä äiti tehnyt niille mielestäni mitään. Mummoni nekin kai aikanaan oli istuttanut.




Sitten vielä kuvat rakkaista nelijalkaisista.

Rakkaalla kolliherra Mörköllä on oma aidattu terassinsa. Hän hyppäsi saunan ikkunalle turvaan aurinkolaikultaan, kun kuuli minun ja Keken lähestyvän. (Kuva on otettu verkon läpi) Viime kesänä se vaikutti olevan ihan tyytyväinen oloonsa terassikissana, eikä omalla kämpällänikään enää tehnyt pitkiä matkoja. (Syynä tähän saattaa olla myös se, että vaihdoin kissanhiekan vähän paremmaksi. Mörkö nimittäin teki aiemmin tarpeensa useammin ulos kuin sisälle. Kissanhiekan vaihdettuani se on tehnyt tarpeensa ainoastaan sisälle. Vähäsen kyllä touhu alkoi naurattaa, kun Mörkö monen tunnin ulkonaolon jälkeen sisälle päästyään juoksi heti hiekkalaatikolle. *tirsk*)

Ja lopuksi vielä kuva toisesta auringonpalvojasta eli Kekestä. Sitä oli tosi vaikea saada sisälle auringonpaisteesta.

Hyvää viikonloppua!

Edit 24.4 Niinhän siinä kävi, ettei huoleton viherpeukalo muistanut, mitä mihinkin on tullut istutettua. Kukkien nimiä on muokattu nyt kuvia vastaaviksi. ;)