Puutarhassa alkaa tapahtua

 Näin toukokuun pian alkaessa on hyvä luoda katsaus puutarhaan.
Krookusten aika alkaa olla jo ohi, mutta jestas kun olivatkin taas ihania! Alla yksi kuva parhaimmasta kukkaloistosta.

 Nyt on kevätkurjenmiekkojen ja kevättähtien aika. Valkoisia kevättähtiä minulla on ollut aiempinakin vuosina, mutta nyt kirsikkapuun alla pukkaa kukkaa viime syksynä istutetut kirjokevättähdet (Blue giant). Ja kevätkurjenmiekat ovat mielestäni ihastuttavia!

 

Ja sitten.. Pionit! Ne alkavat nousta, ja voi kun olen niistä ihan onnessani. Ne kun ovat sitä vanhaa kantaa, jonka mummoni aikoinaan Etelä-Suomeen istutti. Ja jota nyt viime keväänä sain entiseltä naapuriltamme. Hykertelin tyytyväisenä bongattuani minimaalisia, punaisia pionin alkuja mullan ja karikkeen seasta. Oi!

Akileijat ja kevätpikkusydämet ovat selvinneet talvesta hienosti. Samoin jalopähkämö, jonka siirsin luumupuun alta menninkäisen penkkiin. Katsurakin selvisi talvesta, vaikka pupujussi koetti sitä verkon lomasta maistella.  

Puutarhan ihailun lisäksi iloa ovat näinä parina viikonloppuna tuoneet hoidossa olleet koiruudet, jotka ovat aiemminkin vierailleet blogissa rakkaan edesmenneen koirapappa *kliksuti*Keken syntymäpäivillä*klik *klik*parinakin vuonna*klik. 

Kevättä kohti kukkasin

 Kaipasin kukkia, joten selasin arkistojani hyvän tovin. Muistin virkanneeni joskus liljankukan, jonka sittemmin taisin antaa eteenpäin. Löysin kuin löysinkin virkkaamani kukkasen ohjelinkkeineen kliksuti*täältä*klik.

Melko pian ensimmäisen kukkasen virkattuani kävi ilmi, ettei vaaleansininen lanka tule riittämään kovinkaan moneen kukkaan. Siispä sovelsin ohjetta, jotta sain vielä 2 pienempää kukkaa virkattua.

Kukkaset näyttivät melko ontoilta ja suunnittelin vielä eilen hankkivani niiden sisälle suuret hohtavat helmet.

Ja tietenkin jo tänään muutin mieleni. Ajattelin kokeilla, millaiset heteet saisin kukkasten sisälle virkattua. Ja tämmöisiä helmellisiä räpsyripsiä sain sitten aikaiseksi, hih.

Kun sitten lisäilin heteet ommellen kukkien sisään, niistä tuli huomattavasti eläväisemmän näköisiä.

 

Vein kukkaset sitten pihalle kuvatakseni niitä vielä luonnon valossa. Kukkasten vaaleansininen väri hiipui ja haipui kirkkaanväristen krookusten rinnalla. Ilmassa oli selvästi kevään tuntua. 

 

 

Menninkäinen tosin oli vielä talviunilla, sillä mökistä oli näkyvissä pelkkä katto.

Mutta muualle kevät oli tunkeutunut laajemmalti ja säteillään hellien. Siitä ottivat iloa irti niin krookukset, nokkosperhonen kuin rakas kolliherra Mörkyläinenkin.

Virkattu pääsiäismuna

Huikkasin naapuriin, että meille saa kernaasti tulla virpomaan.

Ajattelin yllättää pienen virpojan virkatulla pääsiäismunalla. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Hauska projekti, ohjeen tähän Ling Ryanin malliin ostin kliksuti*ravelrystä*klik. :)

Voihan Villitakki, se on valmis!

Saanko esitellä valmiin Villitakkini, joka päälle puettaessa tuntuu siltä, kuin laittaisin ylleni muotoon ommellun värikkään viltin. Vilttivillitakki.

Painava ja lämmin. Ja värikäs!

Ja voihan villitys, mikä virkkausseikkailu.

En olisi syksyllä takkia aloittaessani uskonut, että vielä kevään kynnyksellä tarvitsisin väriä näin paljon. Projekti kantoi minut talven yli. Sen hersyvä värimaailma on pitänyt minua pinnalla, kun muuten on maailma toisinaan näyttänyt perinjuurin harmaasävyiseltä. Tämän viikon koitokset saivat minut tarttumaan jälleen koukkuun, ja viimeistelemään takin.

Takki on painava, se tulee venymään. Vyötärön kohta olisi voinut olla korkeammalla, mutta tällä mennään. Kunhan tuuli asettuu ja nurmilaikut laajenevat puiden alla, käyskentelen pihalla krookuksia ihaillen Villitakkiin pukeutuneena ja istahdan nurinkurisesti leikellyn omenapuumme alle juomaan aamukaffia.

Virkkasin takin reunoihin monta kerrosta kiinteää silmukkaa. Eilen totesin takin reunojen repsottavan vähän miten sattuu, ja muistin, kuinka Rozeta Cal-peitossa virkattiin kerroksia välillä nurin päin, mikä esti kupruilun. Virkkasin siis Villitakkiinkin yhden kerroksen nurin päin, niin johan asettui! Olin hurjan tyytyväinen keksittyäni tämän ratkaisun.

Ja sisäkuvausten aikaan rakas kissaneiti Myrna taisi myös ihastua takkiin. ;)

 

Vielä ei kuitenkaan ole Villitakille ja aamukaffittelulle suopeat ulkoilukelit, sillä pakkasukko on käynyt tiuhaan vierailulla ja puhaltanut lämpömittariin kamalasti pakkasta. Yritin maanitella rakasta kolliherra Mörköä mukaan takapihan paisterinteeseen kuvaamaan kanssani valmista Villitakkia, mutta se ei suostunut edes tulemaan eteiseen. Fiksu kissa, sillä ulkona oli hyytävän kylmä. Hrrrr!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ps.

Takissa käytetyt neliömallit on kerrottu aiemmissa kliksuti*Villitakki-postauksissa*klik. Koukun koko oli 3,5 mm ja Nalle-lankaa on käytetty koko takissa. Takki on yksi kymmenien ideoiden ja melko monien purkauksien tulos, mutta nyt se on valmis ja oon erittäin tyytyväinen. :)