perjantai 20. huhtikuuta 2018

Puutarhan kuulumisia

Rakensin viime keväänä kliksuti*kukkapenkin kivireunuksilla*klik. Syksyllä tilasin 100 sipulia, vaikka kuvittelin tilatessani, että tilaan tosi vähän. Olin helisemässä, kun 100 sipulia piti istuttaa ja posliinihyasintiien kanssa meni niin hermot, että lykkäsin lopulta ison määrän yhteen kuoppaan. Olin sitä paitsi ihan varma, ettei varmaan monikaan sipulikukista keväällä ilahduta minua, vaan myyrät vievät suurimman osan. Kuten kertomastani ehkä voi päätellä, en ole mikään maailman maltillisin viherpeukalo. *virnistys*

No. Nyt on kevät. Ja voitte vaan kuvitella, miten innoissani olen ollut jokaikisestä sinnikkäästä kukkasen alusta. Myyränkolojakaan ei pihalla näy.  
Jipiiiii!

Ensin huomasin posliinihyasinttien vihreät lehdet. Tässä jo hennot kukkasetkin tekevät tuloaan. Runsaimmin sitä on -yllätys yllätys- siinä kohtaa, johon laitoin kourallisen samaan kuoppaan.


Ja riemukseni idänsinililjat nostavat nurmikolla päätään siellä täällä. Haaveissa on posliinihyasinteilla ja idänsinililjoilla höystetty sinivalkoinen nurmikko sitten joskus. Ehkä jo viiden vuoden päästä?


Sitten katsaus kukkapenkkeihin.

Pienessä penkissä on todella monta narsissin alkua, jotka eivät tässä kuvassa ihan näy, sillä kaadoin päälle vanhan multapussin, jota ei sisäkukille tullut käytettyä. Eiköhän narsissit multakerroksen läpi pian kaivaudu ylös. Tätä penkkiä on tarkoitus laajentaa, sillä saan pian ystävältäni mummoni vanhan pionin. Kerron siitä sitten tarkemmin, kun sen aika on.

Isommassa penkissä kohoaa tulppaaneja ja narsisseja. En malta odottaa, miltä tulppaanit näyttävät. Tilasin vaaleanpunaoranssikeltaisen lajitelman, jonka luvattiin kestävän vuosia. Näin toivon. Onko teillä käteviä vinkkejä siihen, miten tulppaanit saadaan menestymään vuodesta toiseen? Lapsuudenkodissani pihasaunan seinustalla kukki joka vuosi nimittäin komeita keltaisia ja punaisia tulppaaneja, eikä äiti tehnyt niille mielestäni mitään. Mummoni nekin kai aikanaan oli istuttanut.


Sitten vielä kuvat rakkaista nelijalkaisista.

Rakkaalla kolliherra Mörköllä on oma aidattu terassinsa. Hän hyppäsi saunanikkunalle turvaan aurinkolaikultaan, kun kuuli minun ja Keken lähestyvän. (Kuva on otettu verkon läpi) Mörköhän on aiemmin ulkoillut vapaana, mutta nyt talvella huomasimme ilveksen jälkiä niin lähellä, että aristokatistamme saattaa nyt tulla terassi- ja sisäkissa. Viime kesänä se vaikutti olevan ihan tyytyväinen oloonsa terassikissana, eikä omalla kämpällänikään enää tehnyt pitkiä matkoja. (Syynä tähän saattaa olla myös se, että vaihdoin kissanhiekan vähän paremmaksi. Mörkö nimittäin teki aiemmin tarpeensa useammin ulos kuin sisälle. Kissanhiekan vaihdettuani se on tehnyt tarpeensa ainoastaan sisälle. Vähäsen kyllä touhu alkoi naurattaa, kun Mörkö monen tunnin ulkonaolon jälkeen sisälle päästyään juoksi heti hiekkalaatikolle. *tirsk*)

Ja lopuksi vielä kuva toisesta auringonpalvojasta eli Kekestä. Sitä oli tosi vaikea saada sisälle auringonpaisteesta.

Hyvää viikonloppua!

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Pöllöhelistin

Minulla oli suuri ilo tavata kaksi tuoretta äitiä viime viikolla. Kummankin äideistä olen tuntenut lähes koko ikäni ja puhuttavaa riitti ja olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Syynä vierailulleni oli paitsi äitien näkeminen, myös heidän suloisten tyttäriensä tapaaminen. Toiselle neitokaiselle löysin Tallinnasta ihanat värikkäät ja raidalliset mehiläissukkahousut ja toiselle rupesin tekemään viemisiä edellisenä iltana, sillä vierailupäätös syntyi melko lyhyessä ajassa. 

Lopulta torstaiaamuna sain valmiiksi pöllöhelistimen, jonka vein sitten tytöistä vanhemmalle. Sille oli kovasti käyttöä, ja on kuulemma käyttöä edelleen. Etsiskelin ohjeita googlailemalla sanoja"Bird rattle free Crochet pattern", mutta en lopulta varsinaisesti käyttänyt valmista ohjetta, vaan sovelsin lopputuloksen. Silmät ja nokan yritin ommella mahdollisimman tiukkaan kiinni, ja pöllön siivet ja pyrstö on virkattu pöllön edetessä, eli ne eivät ole irtopaloja. 



Helistimen sisällä on kindermunan sisus, jonka sisällä on helmiä. Käytin melko ohutta äitini varastolaatikoista löytynyttä lankaa, ja koukun koko oli 2 mm. Olen hidas virkkaaja, joten helistimen tekoon meni minulla noin 5 tuntia aikaa kaiken kaikkiaan.

Mutta lopputulokseen olen tosi tyytyväinen ja niin tuntui olevan helistimen saajakin.


Aurinkoista viikkoa!

Ps. Kliksuti*Kukkapenkistäni*klik pilkistää jo kivinen kulmaus! Odotan ihan hurjasti, että nuo puolen metrin kinokset sulaisivat ja aurinko vain paistaisi, paistaisi ja paistaisi, jotta pääsisin näkemään, nousevatko penkkeihin lykkimäni kukkasipulit maasta vai eivät. Pihaan tuli nimittäin syksyllä tungettua 100 sipulia. Kaikki eivät kuitenkaan ole kukkapenkeissä. Sinililjojen nousua toivon ehkä eniten, vaikka olisi kyllä ihanaa, jos narsissit, posliinihyasintit ja tulppaanitkin nousisivat.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kevättä päin

Tänään on tuiskuttanut lunta ihan mahdottomasti aamusta asti täällä Etelä-Suomessa. Tulin käymään äitini luona ja unohdin kaikki keskeneräiset virkkaukset kotiin, vaikka ennen lähtöä sanoin vielä ääneen, että täytyy muistaa ottaa käsityöt mukaan. Sinnehän ne jäi kaikki. Kotiin.


Sormet syyhysivät, että edes jotain täytyy tehdä, joten virkkasin kevät mielessäni muutamia lehtiä Caitlin Sainion 100 virkattua kukkaa -kirjasta. Kuuntelimme samalla äidin kanssa äänikirjaa "Pieni kirjapuoti Pariisissa", jonka itse olin jo kertaalleen kuunnellut, mutta aloitin kuuntelun mielelläni uudelleen. Lämminhenkinen tarina. Voin suositella, jos et kaipaa raskasta luettavaa/kuunneltavaa. Kirjan on kirjoittanut Nina George.



Aika näyttää, mihin virkkaamani lehdet lopulta päätyvät. Ideoita muhii mielessä jo jonkin verran. Laitan lopputuloksista kuvia ehkä myöhemmin, jos muistan.

Rentouttavaa pääsiäismaanantaita teille kaikille! 

torstai 15. maaliskuuta 2018

Keken 10-vuotissynttärit

Kerroin teille viime vuonna, että elämääni on astunut hellyyttävä koiraherra Keke isäntänsä kanssa. Nyt asustellaan samassa huushollissakin! Rakas kolliherra Mörkö suhtautuu vaaleaan jättiin nykyään suopeasti. 

No, nyt seuraa sitten postaus, joka ei sisällä yhtään virkkaamista, sillä Keke täytti eilen 10 vuotta, minkä kunniaksi kavereille lähti ihan oikea synttärikutsu. Ennen kavereiden tuloa Keke sai kakkua ja poseerasi tyylikkäänä. 

Kuvauksen jälkeen hattu otettiin pois, jotta Keke sai keskittyä olennaiseen, eli kakun tuhoamiseen. Siihen meni noin puoli minuuttia. 

Ja lahjaksi tämä pehmoleluja yltiöpäisesti rakastava kullanmuru sai uuden pehmolelun. Rakas kolliherra Mörkö seurasi lahjan testaamista sopivalta etäisyydeltä. 


Illalla kaverit tulivat kylään. Heillekin oli yhteiskuvaa varten hatut.


Kaverit tulee!!!


Pihaleikkien jälkeen oli ruokailun aika. Kaveruksille tarjoiltiin "nakkispekkikset sans gluten et sans saveur" eli gluteenittomia ja mausteettomia nakkiperunoita.

"Ai meillekö kokkaat? Ihanko oikeesti?"


Vieraille maistui. Etualalla oleva tumma herrasmies tyhjensi lautasensa kaikkein nopeimmin. 

Juhlakalu elementissään.

Evästelyn jälkeen otettiin vielä se yhteiskuva. Yksi hatuista hajosi tiimellyksen tuoksinassa, mutta koko konkkaronkka malttoi lopulta poseerata mallikkaasti.



tiistai 27. helmikuuta 2018

Metsolan pihapiiriin tutustumassa

Kävin eilen tutustumassa ystäväni kanssa Metsolan pihapiiriin Multialla. Oli kuulkaas aika ihana paikka!

Ennen Metsolan pihapiiriä tuli pyörähdettyä paikallisessa kierrätyskeskuksessa, josta mukaan tarttui paita, kaitaliina ja Paulo Coelhon Alkemisti. Ei pöllömpi visiitti siis sekään. Ystävänikin löysi sieltä itselleen kirjan ja jatkoimme hyvillä mielin kahville Metsolan pihapiirin kanttiiniin. 

Syynä käyntiini oli alunperin se, että Metsolan pihapiirissä on helmikuun ajan peittonäyttely, johon myös Onniöveri-peittoni osallistui. Mutta oli kyllä kiva tutustua uuteen paikkaan ja käydä näin hiihtoloman puitteissa ja muuton pyörteissä tutustumassa minulle vieraampaan paikkakuntaan. (Viime talvena kävin muutes Multialla katsomassa potkukelkkailun MM-kisoja!!! Tänä vuonna en ehkä ehdi.) Kanttiinin tiloissa on myös lankojen ja käsitöiden myyntiä. Langat jäi nyt ostamatta, sillä lankoja löytyy nurkistani jos jonkin verran.



Kahvittelun jälkeen kävimme tutustumassa pihapiiristä löytyvään suureen rakennukseen (ehkä kartano), jossa järjestetään juhlia syntymäpäivistä luokkakokouksiin. Tykkäsin erityisesti juhlatilasta löytyvästä valtavasta nurkkauunista, jossa oli ihan oikea uuninpanko, jossa oli jopa sänky! En ole koskaan aiemmin nähnyt sellaista uuninpankoa. Alla olevissa kuvissa näkyy uuni ja pankolle johtavat portaat. 


Suuri uuni ja pankon portaat.


Kahvipannu poikineen :D

Pihalla oli aittaa jos jonkinmoista. Punaisessa aitassa pystyy myös yöpymään ja Metsolan pihapiiri tarjoaakin B&B-palvelua. Ja entäpä pihapiirin suuret puut, oi oi!!! Minä pidän ihan hirveästi suurista puista. Puidenhalauskuvia ei kuitenkaan tällä kertaa tullut otettua. :)



Tällä aitalla ikää oli jo melkoisesti. Se oli siirretty pihapiiriin toiselta paikkakunnalta.

Nyt täytyy jatkaa muuttopuuhia ja pakkaamista! Kiva, kun piipahdit! :D

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pari hedelmäpussia

Sukulaiseni kyseli viime vuonna, tekisinkö hänelle pari hedelmäpussia. Inspiraatio ei oikein ottanut tullakseen, kunnes tämän vuoden puolella näin FB:n virkkausryhmässä kuvan jonkun tekemistä pusseista. Olen erittäin kiitollinen hänelle, jonka nimeä en muista.

Sukulaiselle virkattuihin pusseihin käytin merseroitua puuvillalankaa sekä satiininauhaa ja puuhelmiä. Erillistä ohjetta näihin ei ole, toteutus on lähinnä ketjusilmukoista ja kiinteistä silmukoista tehty. Kujat satiininauhoille on tehty pylväillä ja ketjusilmukoilla.
 Pussit ovat tovin nyt olleet käytössä ja kyselin tänään, miten ne ovat käytössä toimineet. Kuulemma passelit, kunhan huolehtii, että hintalappu tulee painettua kunnolla kiinni.


Aurinkoista alkavaa viikkoa!!!

lauantai 17. helmikuuta 2018

Kissatalouden kasviratkaisuja sisätiloihin

Tässä postauksessa on sisustusajatuksiani ja vinkkejäni vihreämpään kissatalouteen.

Rakas kolliherrani Mörkö rakastaa kukkia kuten minäkin. Meidän näkemyksemme kukkien rakastamisesta vain poikkeaa toisistaan kuin yö ja päivä.. Mörkön tapa hoitaa kukkia maistelemalla ei miellytä minua - ei sitten yhtään.
Iltakävelymme saldoa viime syyskuulta. Rakas kolliherra Mörkö lempparipuuhassaan.

Siksipä näin muuton myötä päätin, että huushollin uudet kukkaratkaisut tulevat olemaan niinsanotusti Mörköturvallisia: Syötävät kasvit suojaan ja esille vähän toisenlaisia viherratkaisuja.

Ensimmäinen askel oli siis esittelemäni virkattu kaktus, jonka ohjeen löydät *kliksuti*täältä*klik*. Kaktus on nyt noin viikon ajan saanut olla ihan rauhassa Mörköltä, vaikka arvelin sen ihastuvan virkattuun pintaan ja sieppaavan kaktukset leikkeihinsä.

Ja auta armias, kun sain ystävänpäivänä tulppaaneja.. Rakas kolliherra Mörkö oli aivan ihastuksissaan. Huomattuani tuon ihastuksen purkautumisen kukkamaljakon ympärillä häärivän kissan muodossa, tulppaanit päätyivät suljettujen ovien taakse.

Tehokkain ratkaisu onkin siis suljetut ovet. Voi blääh ja vielä kerran BLÄÄH!

Mutta! Toinen kissatalouden ratkaisuni on idea, josta paikallinen kukkakauppias vinkkaili kesällä: Kukkaistutus lasimaljaan. Löysin kuin löysinkin kirppiskierroksella pyöreän Pentikin lasimaljan, jossa alunperin oli sisällä kynttilä sekä sinisiä ja lyijynvärisiä koristekiviä. En tykännyt lyijynvärisistä koristekivistä, joten erottelin kivet toisistaan ja jätin maljaan vain siniset koristekivet. Niiden seuraksi laitoin vielä pari matkamuistokiveä sekä joskus kauan sitten serkulta saamani simpukan. Kasveiksi valikoitui Tillandsiakasvit, joista olin haaveillut jo jonkin aikaa. Toistaiseksi tillandsiat ovat saaneet olla maljassaan ihan rauhassa, sillä asetelma valmistui 13.2.

 
Turvallisen majapaikan kasveille tarjoavat kissoilta myös erilaiset amppelit. Meidän taloudessamme amppeleiden virkaa hoitaa kauan sitten ostamani lintuhäkki sekä vastikään tillandsian hakureissulta Plantagenista löytynyt pyöreä amppeli. Nostamme ne jossain vaiheessa sen verran korkealle, ettei rakas kolliherra Mörkö saisi päähänpistoja.

Muita hyödyntämiäni ratkaisuja ovat tekokasvit.
Ostin nimittäin muovisen orkidean. Hetkisen aikaa harkitsin virkkaavani orkidean itse, sillä netti on pullollaan ihania ohjeita, mutta päädyin tältä osin nyt helpompaan ratkaisuun. Mietintämyssyssä on ollut myös jonkinlaisen saniaistyyppisen tekokasvin hankinta. Minulla on ennestään yksi oikea orkidea, jota on maistettu. Voit lukea siitä *kliksuti*täältä*klik.

Ja lopuksi vielä yksi ajatus, joka on toteutusta vailla: Kasviaiheiset julisteet. Niillä saanen vehreyttä vielä lisää. Haaveissa on peikonlehti-julisteet, joiden sijoittamista suunnittelen olohuoneen seinälle.

Ideani olen poiminut sieltä täältä. Toivon kovasti, että niistä on apua sellaisille, joiden kissa tykkää liiaksi kasvien maistelemisesta. Lisäkuvia ratkaisuista laittelen ehkä sitten, kun amppelit ovat korkeuksissaan ja sisustustaulut hankittu ja paikoillaan.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Virkattu kaktus ja sen ohje

 Kissataloudessa kasvit ovat jatkuvalla koetuksella. Eilen sain päähäni, että haluan kaktuksia. Selailin netin tarjontaa ja näkemieni kuvien perusteella aloitin virkkaamisen. Lopputuloksesta tuli mielestäni niin kiva, että halusin kirjoittaa ohjeen teillekin. :)

Ilmainen ohje Virkattu kaktus
Lyhenteet
* ps = piilosilmukka
* kjs = ketjusilmukka
* ks = kiinteä silmukka
* p = pylväs
* kohop = kohopylväs

Käytin virkkaamiseen kahden väristä villalankaa. 3 kjs kerroksen alussa vastaavat aina kerroksen ensimmäistä pylvästä.

Virkkaa aluksi 4 kjs ja sulje ne piilosilmukalla renkaaksi.
1. krs: virkkaa 3 kjs (= 1. pylväs) ja 7 p renkaaseen. Sulje kerros piilosilmukalla 3. kjs:aan. Yht. 8 p.
2. krs: virkkaa 3 kjs ja kohop aloituspylvääseen (joka siis koostuu ensimmäisen kerroksen 3:sta ketjusilmukasta). Seuraavaan pylvääseen *1 p ja kohop*. Jatka *--* 6 kertaa kerroksen loppuun ja sulje piilosilmukalla. 8 p ja 8 kohop. (Video-ohje kohopylvään tekoon kliksuti*täältä*klik)
Tässä menossa 2. kerroksen kolmas kohopylväs.

2. kerroksen jälkeen työn pitäisi näyttää tältä.
 3. krs: 3 kjs ja p samaan silmukkaan, *kohop kohopylvääseen, 2 p seuraavaan silmukkaan*. Jatka näin kerroksen loppuun asti ja sulje kerros ps:lla 3. kjs:aan. 16 p ja 8 kohop
3 kerrosta tehtynä.
 4. krs: 3 kjs ja p seuraavaan silmukkaan, *kohop kohopylvääseen, p kahteen seuraavaan silmukkaan*. Jatka näin kerroksen loppuun asti ja sulje kerros ps:lla 3. kjs:aan. 16 p ja 8 kohop.

5-11. krs: Jatka 4. kerroksen tapaan.

5 kerrosta tehtynä.

11 kerrosta tehtynä.
 12. krs: Virkkaa 2 kjs, p seuraavaan silmukkaan, kohop, kaksi yhteenvirkattua pylvästä, kohop jne. kerroksen loppuun asti. Ps ensimmäiseen pylvääseen. 8 yhteenvirkattua pylvästä ja 8 kohop.
13. krs: virkkaa 3 kjs, *kohop, p*. Toista *--* kerroksen loppuun ja sulje kerros piilosilmukalla. 8 p ja 8 kohop.
13 kerrosta tehtynä.

14. krs: virkkaa 1 kjs ja ks samaan silmukkaan, Ks jokaiseen silmukkaan ja lopuksi piilosilmukka ensimmäiseen kiinteään silmukkaan. Yht. 16 ks
15. krs: Toista krs 14. Katkaise lanka ja päättele. Yhteensä 16 ks.
Vasemmalla tämän ohjeen mukaisesti tehty kaktus ja oikealla samalla idealla tehty suurempi kaktus. Ison kaktuksen ensimmäisessä kerroksessa on 11 pylvästä kahdeksan sijaan.

Jalusta/maa-alusta
Jotta kaktus pysyisi paremmin pystyssä, tein sille pienen jalustan eri värillä virkkaamalla jokaiseen kiinteään silmukkaan kaksi pylvästä. Isomman kaktuksen jalustaan tein vielä toisen kerroksen pylväitä.

Lopuksi täytin kaktukset rypistetyillä sanomalehtisuikaleilla, sillä minulla ei ollut täytevanua ja halusin saada kaktukset IhanHetiJustNyt valmiiksi.
 Täytin siskolta syksyllä saamani ruukun sanomalehdillä ja "istutin" kaktukset paikoilleen.
Lopuksi viimeistelin istutuksen koristekivillä ja laitoin ruukun paikoilleen. Rakas kolliherrani Mörkö on hulluna kaikkeen virkattuun, joten saas nähdä, kauanko kaktukset pysyvät ruukussaan. Mutta ainakaan nämä eivät ole myrkyllisiä, eikä niitä tarvitse kastella, eivätkä ne tarvitse auringonvaloa.


Toivon, että ohjeesta oli sinulle iloa. 
Olisi tosi mukava tietää, 
jos käytät ohjettani. :)