Joulupäivän pölinät

Maha on täynnä herkullista jouluruokaa - ehkä jopa liiankin täynnä, joten nyt on hetki aikaa levätä tässä koneen ääressä ja lisätä kuvia. =) Ensimmäiseksi laitan tähän kuvan tekemistäni joulukorteista. Ne valmistuivat jo marraskuussa taloyhtiön korttiaskartelussa. =)

Sitten on lahjojen vuoro. Kummipojallemme
maalasimme siipan kanssa yhdessä tämän vihreän jakkaran. Jakkara on serkun isoenon tilauksesta valmistama, eli aitoa kotimaista käsityötä. Jakkara on koristeltu vaahteranlehden kuvilla Decoupage-tekniikalla. Kuulin siskoltani, että se on kummipojalle vielä hiukan korkea mutta sitäkin mieluisampi. =)


Kaikille siskonpojilleni virkkasin talven pimeyteen lehtiheijastimet. Malli on oma sovellukseni, ja näitä on tilattu minulta jo lisää. Toistaiseksi olen virkannut jokaisen lehden vähän eri tavalla, mutta suunnitelmissa on kirjoittaa tänne blogiin ihan virallinen ohje, kun seuraavaa alan väsäämään.


Ja lopuksi SUKLAATIA.

Kummeille ja kummitytölleni tein joululahjaksi suklaarasioita, jotka on myös koristeltu Decoupage-tekniikalla. Suklaat tein suklaamuoteilla ja suklaiden sisältä löytyy Marianne-rouhetta ja mantelirouhetta ynnä muuta mukavaa.

Että sellaisia juttuja tänä jouluna. Ensi vuonna taasen jotain muuta. =)

Rauhallista joulupäivän iltaa ja mukavaa Tapaninpäivää!

Rauhallista joulunaikaa!

Sormeni syyhyävät kameran kimppuun, sillä siellä on muutama otos joululahjoiksi aiotuista käsitöistä. Maltan mieleni kuitenkin vielä toviksi ja julkaisen lahjakuvat vasta joulun jälkeen. =) Siihen saakka saatte ihailla talvista kuvaa, jossa poseeraa rakas kolliherramme Mörkö.

Hyvää joulua!

Peiton laajennus

Tämän viikonlopun käsityö"urakka" on ollut Mörkö-kissamme peiton laajennus. Virkkasin vuosi sitten uudelle perheenjäsenellemme pikkuruisen peiton kuljetuskoppaan alustaksi ja muutoin täällä kotosalla käytettäväksi. Rakas kolliherramme on nyt kuitenkin kasvanut pituutta ja korkeutta (ja ehkä pikkuhiukkasen leveyttäkin) vuoden aikana niin paljon, ettei peitosta ole mourullemme enää aluseksi. Kuvaa Mörköstä peiton päällä löytyy täältä.

Peiton laajennus on tehty "nöttösistä", joista kävimme Siipan kanssa mielenkiintoisen keskustelun toissa iltana:

Siippa: "Mitä ne on ne pienet lankakerät, joita löytyy nykyään pitkin kämppää? Onko ne jotain Mörkölle tarkoitettuja leluja?"
Minä: "Ne on nöttösiä."
Siippa: "Nöttösiä?"
Minä: "Se on yleinen termi virkkaajien ja neulojien blogimaailmassa."
Siippa: "Eli?"
Minä: "Tarkoittaa siis langanjämiä."
Siippa: "No miksi niitä sanotaan nöttösiksi eikä langanjämiksi?
Minä: "Onhan nöttönen paljon söpömpi sana kuin langanjämä."
Siippa: "No joo." (yhteistä naurua sanalle nöttönen)

Juu, ensimmäistä kertaa bongasin tämän termin muistaakseni Tintin luomuksista, mutta silloin tällöin sitä on vilahdellut muidenkin bloggailijoiden teksteissä. Ja kyllä. Nöttönen on hyvinkin paljon söpömpi sana kuin langanjämä. =)


Ja vielä hieman Mörkö-herran peitosta. Muuttomme lähestyy pikkuhiljaa ja olen vakaasti päättänyt, että Mörkö tulee viihtymään uuninpankolla. Sinne aion tuon laajennetun peiton sijoittaa sitten kun pääsemme uuden vuoden jälkeen taloa pitämään. Tänään kävimme jo viemässä laatikoita tupaan ja siellä oli kylpyhuoneremontti täydessä vauhdissa. Ilokseni huomasin, että remontti on hyvin kattava, kaikki kalusteet uusitaan, sillä vanha vessanpönttö oli sijoitettu tyylikkäästi ulko-oven viereen. Ehdotin siipalle vitsaillen, että siihen voisi istuttaa kukkia keväällä, mutta onnekseni hän ei suostunut. =)

Vaaleanpunainen Hot Pad

Virkkasin eilen illalla valmiiksi vaaleanpunaisen Hot Padin Novitan kukkaketo Ruusu-langalla ja nelosen koukulla. Padin reunus on äidin varastoista löytynyttä vaaleanpunaista lankaa. Huomaa, että blogiini on selkeästi astunut uusi väri mukaan kuvioihin. Siippani totesi jokin aika sitten, että blogikuvani ovat lähes pääsääntöisesti vihreä- tai ruskeasävyisiä. Mitä se kertonee kirjoittajastaan? ;) No, nyt on siis pinkki astunut mukaan kuvioihin.

Myssy ja kaulaliina ovat päässeet nyt ahkeraan käyttöön. Lisäksi sain tänä viikonloppuna äidiltä uudet kintaat, jotka niin ikään ovat vaaleanpunaiset Novitan kukkaketo Ruusulla kudotut söpökkäät. Tosin äiti innostui kutomaan niihin vuorta Käsityömessuilta ostamallaan reumalangalla, joten en tiedä, saanko niitä vielä(kään) mukaani. Reumalanka on merkkiä Schachenmayr nomotta, ja aivan mielettömän pehmoista. Suosittelen lämpimästi.


Laitanpa tähän vielä kuvan meidän Mörkyläisestä, joka valppaana tiirailee naakkojen touhuja kotimme ikkunasta.

Toivotin jo edellisessä postauksessa hyvää itsenäisyyspäivää, mutta koska todellinen päivä on tänään, niin toistan toivotuksen: Hyvää Itsenäisyyspäivää oikein isolla I:llä!

Uusi Ilme

Löysinpäs sitten samankaltaisen hieman hyisemmän taustan Itkupillin blogipohjavalikoimasta. Jee! =) Vaihdoin samalla profiilikuvankin talvisemmaksi, vaikka toki auringonkukat ovat aina piristäviä. Keväämmällä siirryn taas käyttämään ruskeaa blogipohjaa, mutta nyt jotenkin tarvitsen talvisemman värisen taustan. Saman ilmiön olen huomannut muidenkin blogeja selaillessa.

Kävin äsken äidin kanssa hautuumaalla. Ulkona oli niin kaunis Sininen hetki, että kirjoitin runon nimeltä Sininen hetki, joka kuuluu näin:

Aamusella hautausmaalla

Tein polkua talvisaappaillani

Siihen höyhenenkevyeen valkeaan pintaan.


Kultareunat pilvissä
olivat kuin parhaimmasta kahvimainoksesta.


Ja kaiken kruunasi
Syvänsininen taivas.


Mukavaa adventtia kaikille ja Hyvää ITSENÄISYYSpäivää suomalaiset!

Pienet kintaat

Työtoverini jää huomenna pois töistä äitiyslomalle. Keräsimme kolehdilla rahat lahjakorttiin, jolla hän saa ostaa jotain itselleen tai vauvalle. Lisäksi virkkasin tulevalle pienokaiselle kintaat ravelryn ohjeella. Samalla mallilla virkkasin kintaat myös syyskuussa ystäväni tyttärelle. Kiva, ripeä malli, sillä pieniin käsiin ei tosissaan kovin suuria kintaita tarvita. Askartelin myös kortin, jonka työtoveri sitten huomenissa saa. Tämmöistä pientä tällä kertaa. =) Öitä.

You can find the original pattern from HERE.

Patalappu uuteen kotiin

Tässä on patalappu, jonka valmistin tulevaan kotiimme. Muutamme vuodenvaihteessa vuokralle omakotitaloon, mistä olemme molemmat aivan innoissamme. =) Oikeastaan tein patalapun kuitenkin vähän sattumalta. Neliöitä siskon vauvanpeittoon on alkanut kertyä, ja harmikseni huomasin virkanneeni yhden neliön liikaa tuota turkoosinsävyistä. Lisäksi olen punasävyisen puolen virkannut jo varmaankin puoli vuotta sitten, kun testasin neliömallia Dropsin sivuilta. Punainen puoli on virkattu 5-koon koukulla ja turkoosi puoli 4 koukulla. Siksipä kokoero oli aika huima.


Virkkasin turkoosiin palaseen kerroksen lisää pylväitä, jotta sain palaset natsaamaan yhteen. Tuollainen siitä sitten tuli. Paksuutta lapulta ei puutu, mikä minusta on ihailtava ominaisuus patalapussa. =) Päätin, ettei lappua käytetä tässä huushollissa lainkaan, vaan se otetaan käyttöön sitten uudessa kodissamme. Se on sitten vähän niinkuin tupaantuliaislahja itsellemme. =) En ole vielä aloittanut pakkaamista, mikä on niin niin vihonviimeistä touhua. Pian täytyy kuitenkin aloittaa, sillä muutamme vuodenvaihteessa.

Joulujuttujakin olen tehnyt. Ei mitään virkattua, vaan lähinnä askartelua. Joulukortit esimerkiksi askartelin jo 3 viikkoa sitten, kun talotoimikunta järjesti perinteisen joulukorttiaskartelun. Talotoimikunta kustansi kaikki tarvikkeet. Siinä yksi asia, mitä jään tästä talosta kaipaamaan. Metelöiviä naapureita sen sijaan en jää ikävöimään ollenkaan. Korteista en laita kuvaa tänne vielä, sillä tiedän monen tuttavani lukevan blogiani. ;)

Pakkasviikonlopunjatkoa kaikille!

Tittidii!

Kovasti olen mainostellut, että seuraava valmistuva käsityöni on vaaleanpunainen kaulaliina. No, välissä ehti valmistua pikkuruinen Totoro. Kuvassa näkyy nyt tuo mainostamani tuote, joka on kudottu neulontaharpulla. Täältä löytyy keskeneräisen kaulaliinan kuva neulontaharpulla. Päässä on piponi, joka valmistui jokin aika sitten.

Kotkassa vieraillessamme siippani äiti yritti kovasti neuvoa, kuinka kaulaliinan voi päätellä. Sopivia puikkoja ei kuitenkaan löytynyt, joten homma jäi minulle kotiin. Täällä olinkin sitten autuaasti unohtanut, kuinka päättely olisi pitänyt tehdä.. Joten käytin apuna virkkuukoukkua. Hyvä tuli. Eipä minulla olisi kotona neulepuikkoja ollutkaan. Samalla reissulla sain myös mielenkiintoisen neulontakojeen, jossa on paljon pieniä osia. Systeemi vaikutti vähän monimutkaiselta, joten tässä voipi vierähtää tovi ennen kuin uskaltaudun vehjettä testaamaan.

Virkatut vauvanpeitot

Olen virkannut kaiken kaikkiaan 4 vauvanpeittoa. Viides villainen peitto on tekeillä, sillä minusta tulee pääsiäisen tienoilla nelinkertainen täti. JIPII!!! :D Lisäksi edellisessä kirjoituksessani mainostin pitsipäiväpeittoa, jonka virkkaan valmiiksi. Siksipä ajattelin, että lisää kategorioihin Virkatut vauvanpeitot-linkin, josta peitot löytyvät helposti.

Kolme ensimmäistä peittoa virkkasin isoäidin neliöillä. Neljännessä peitossa käytin pallomaista tekniikkaa, ja tämä viides on jälleen ihan omaa luokkaansa. Vaihtelu virkistää totisesti. Olen ottanut mallin peittoon Dropsin sivuilta ja hyödynnän jäljellejääneitä lankoja. Ensi alkuun ajattelin virkkaavani peitosta täysin sekavärisen, mutta nyt olen päätynyt käyttämään n. 5:ttä eri väriä sekä valkoista, jolla reunustan neliöt. Aivan kuten Dropsin mallissakin. =)

Totoro ja mustalaismamman pitsiverho

Enpäs tiedä, kuinka moni tämän blogin lukijoista tuntee Naapurimme Totoron.. Totoro on Hayao Miyazakin luoma taruolento, joka asustelee Japanissa kamferipuun suojissa. Minä virkkasin itselleni oman pikkuruisen Totoron Ravelrystä löytämälläni ohjeella. Kuvassa Totoro paistattelee päivää harmaapihdan oksalla, sillä Suomesta ei paljon kamferipuita taida löytyä. Tällä pienokaisella osallistun myös Virkkausringin pehmoilutempaukseen.

Vietän jälleen kerran viikonloppua vanhempieni luona. Eilisiltana virkkasin Totoroni loppuun ja opetin äidille vohvelipintaisen patalapun tekoa. Tutkailimme myös vaatekaapin kätköistä löytyneitä lukuisia pitsipäiväpeittoja. Äidin mentyä nukkumaan löysin pienen muovipussin, jossa oli 22 virkattua kukallista neliötä sekä suorastaan kammottava reunapitsi. Mallailin neliöitä yhteen, ja päätin, että niistä saisi pienen pitsipäiväpeiton vaikkapa vauvan pinnasänkyyn. Pussista löytyi lankaa, joten aloin puolen yön maissa kopioimaan neliömallia.
Yhden kukkasen sain tehtyä ja painuin sitten pehkuihin virkkuut mielessä. Onneksi sain kuitenkin nukuttua.

Aamulla esittelin löytöäni äidille, joka kertoi ostaneensa neliöt yhtenä kappaleena eli verhona useampi vuosi sitten eräältä mustalaismammalta. Loppujen lopuksi hän ei kuitenkaan pitänyt verhosta, ja purkasi sen yksittäisiksi neliöiksi suunnitelmissaan tehdä niistä jotakin muuta. Suunnitelmani pienestä pitsipäiväpeitosta miellytti myös äitiä, joten neliöt lähtevät mukanani Pirkanmaalle. Virkkaan siis 2 neliötä lisää, ja ompelen neliöistä peiton pinnasänkyyn. Yksissä tuumin purkasimme hirvittävän reunapitsin, jotta peittoon saataisiin lisää lankaa. Isoin kuvassa oleva lankakerä kertyi puretusta pitsistä. Kohta on siis taas yksi päiväpeitto lisää. Tosin pieni sellainen. =)

Mucha-kortit

On mennyt enempi kortteilun puolelle tämä minun bloggailuni viime aikoina.. Lähetin tämän viikon alussa kahdelle ystävälleni kuvassa näkyvät Mucha-kortit. Kuvat taiteillut taiteilija on suuresti ihailemani Alphonse Mucha, josta tiedän myös ystävieni pitävän. Minulla on täällä kotona kokoelma Muchan julisteita, jotka ostin Prahasta syksyllä 2007 Mucha-museosta. Enemmänkin saisi meillä Mucha-tyyliä olla. Tyyli on mielestäni kaunis. *Ihastuksen huokaus*

Virkkausringissä on tällä hetkellä pehmoiluaiheinen tempaus menossa. Pitäisi virkata pehmoisia leluja. Mielessä on jo eräs tietty malli, mutta nyt en totisesti osaa sanoa, ehdinkö/jaksanko virkkailla. Vähän tämmöistä hiljaista on ollut, eikä intoakaan. Taidan kuitenkin nyt tässä koneella ollessani ainakin tulostaa kyseisen mallin ohjeen ja tutkailla sitä tarkemmin. Tarkennuksia täällä kerron sitten, jos olen saanut aikaan jotain valmistakin.

Mukavaa loppuviikkoa teille ihmiset. Sytytelkää kynttilöitä iltojenne piristykseksi :)

Tarinaa pullonkorkeista

Siskoni lähetti minulle tänään kuvia taannoin tekemästäni pannunalusesta. Lisään kuvat tänne, sillä muutakaan ei tällä hetkellä ole. Samalla ajattelin kertoa vähän pullonkorkkien taustaa. Viime joulun alla virkkasin talotoimikunnan järjestämässä tapahtumassa ystävälleni tupaantuliaislahjaksi kuvanmukaista pannunalusta, jossa pullonkorkkien päälle virkataan päällinen. Eräs naapureista ihastui malliin ja pyysi, että virkkaisin hänelle alusia pientä maksua vastaan.

Suostuin pyyntöön, mutta valittelin, ettei minulla ole niin paljon pullonkorkkeja, että saisin kaikki toivotut aluset virkattua. Hän lupasi hoitaa asian. Jo viikon kuluttua hän soitti, että nyt olisi pullonkorkkeja. Hänen puolisonsa oli kertonut lähipubissa tarvitsevansa korkkeja tytölle, joka virkkaa niistä pannunalusia. Kuinkas sitten kävikään? Sain K A S S I L L I S E N pullonkorkkeja! Vähempikin olisi riittänyt. ;) Minulla on vieläkin pullonkorkkeja vaatekomerossa vaikka muille jakaa.. Ehkäpä taas jonain päivänä intoudun virkkaamaan uutta alustaa.

Seeprakortti

Heipä hei pitkästä aikaa. Käsityörintama on tällä hetkellä hiljainen, joten lisään tänne jälleen kerran kortin, jonka vien tänään kummitytölleni. Lahjaksi vien hänelle vaaleanpunaiset tossut, joihin olen kovasti itsekin tykästynyt. =)

Olen päättänyt, että seuraavaksi saan valmiiksi vaaleanpunaisen kaulaliinani, joka on pyörinyt neulontaharpulla yli puolen vuoden päivät. Talvi tulla kolkuttelee oven takana, joten muhkea liina on omiaan kylmää torjumaan. =) Vain puolet liinasta on tekemättä. Ainoaksi pikkuruiseksi vaikeudeksi on minulle osoittautunut kaulaliinan päätteleminen. En nimittäin osaa neuloa yhden yhtä silmukkaa ja päätteleminen vaatii sen taidon. Viime jouluna tein siskoilleni kaksi kaulaliinaa. Toisen päätteli äitini, ja toiseen sovelsin virkkauksentapaisia silmukoita. Lopputulos oli jokseenkin siisti, mutta ehkäpä silti pyydän äitin apua tämän uutukaisen päättelyyn. Tai sitten jonkun muun, joka hallitsee neulomisen jalon taidon.

Myönnän, että olen aina hiukan kadehtinut heitä, jotka osaavat kyseisen taidon. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, että virkkaamallakin voi tehdä ihan samoja juttuja kuin neulomallakin. Jälki vain on hiukan toisenlaista. =) Ilahduin suuresti keväällä, kun löysin dropsista virkattujen sukkien ohjeet. Siihen saakka olin kuvitellut, että sukkien teko on vain neulojien etuoikeus. ;) Onneksi netti on täynnä mitä ihanampia ohjeita, joita virkkaajasieluinen henkilö voi toteuttaa, jos intoa vain riittää.

Pitsiliina

Kirjoitin muutama kirjoitus sitten keskeneräisestä pitsiliinasta, jonka malli on toisen maailmansodan ajoilta. Lankana on käytetty Novitan virkkauslankaa ja koukku oli kooltaan 1,5. Tänä iltana silitin liinan ja nappasin kuvan. Alunperin olin ajatellut laittavani kuvaa liinasta tänne vasta sitten, kun olen virkannut toisen samanlaisen valmiiksi. En kuitenkaan malttanut odottaa toisen liinan valmistumista.. Voi siis olla, että siitä tulee paljon blogimaailmassa puhuttu UFO (UnFinished objects).

Ufoja minulla on kyllä muitakin, esim. yksi marjapuuron värinen jakku odottaa käsityökorin pohjalla. Siitä puuttuu ihan oikeasti vain 1 ja puoli hihaa. Inspiraatio kyseisen työn jatkamiseen on ollut hukassa jo useamman vuoden. Voisin ehkä asettaa tavoitteeksi itselleni, että virkkaisin sen loppuun -hmm- ensi vuonna. Mitä suotta stressaamaan. ;)

Siniset purnukat

Pikkuhiljaa saan aloitettuja projekteja valmiiksi. Aloitin näiden hämärän kuvan sinisten purnukoiden virkkuun syyskuun alkupuolella tai kenties jo elokuussa - en edes muista milloin. Virkasin ja purkasin, vaikka systeemi on hyvinkin simppeli ketjusilmukoiden ja kiinteiden silmukoiden muodostama yhdistelmä. Mutta kuten äitini tapaa sanoa lankasöhryjä selvitellessäni: "Sen se purkeloo, minkä se ompeloo". Motto sekin, toimivakin. Valmista tulee kuitenkin joskus. Ja nyt tuli. Nämä päätyvät serkulleni, joka ne tilasikin. Virkkasin myös yhden pot holderin lisää, mutta se on väriltään ihan samanlainen kuin aiemmin virkattu, joten enpäs siitä mitään kuvaa tänne laita. Pientä illanpiristystä laitan kuitenkin vielä Mörkö-kissan myötä, joka paistattelee päivää ikiomassa spelttikukkaruukussaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Viuhkamaisen kirjanmerkin suomennettu ohje

Minulta kysyttiin suomenkielistä ohjetta virkattuun viuhkamaiseen kirjanmerkkiin. En löytänyt suomennosta mistään, joten päätin suomentaa ohjeen niin hyvin kuin osaan. Alkuperäinen ohje on siis Crochetroon ja se löytyy osoitteesta http://crochetroo.blogspot.com/2006/05/fan-bookmark.htmlhttp://crochetroo.blogspot.com/2006/05/fan-bookmark.html Crochetroo on suositellut langaksi Coton perleä (ruskea merkki). Vaaleansininen merkki on virkattu tuikitavallisella virkkuulangalla.

Edit 27.3.2011

Lähetin suomennoksen alkuperäisen ohjeen tekijälle, jotta hän voi julkaista sen sivuillaan.

EDIT 19.7.2011

Lähetin Ohjeen uudelleen Crochetroolle. Hän pahoitteli, ettei ollut saanut julkaistua ohjetta sivuillaan aikaisemmin. Nyt se löytyy siis oikean suunnittelijan sivuilta

klik*TÄÄLTÄ,*klik

Yllä vielä tekemäni kirjanmerkki, jonka alkuun olen virkannut täyden ympyrän.

EDIT 19.1.2014
Tuli vastaan tilanne facebookin Virkkaus-ryhmässä, jossa kyseltiin Fan kirjanmerkin ohjetta. Linkitin Crochetroon sivuilla olevan suomennokseni ryhmään ja ajattelin, että voisin lisätä tännekin vielä pari hakusanaa, että täältä sitten löytää tuon linkin:
*Fan bookmark suomenkielinen ohje
*viuhkakirjanmerkki

Mitä muita sitä keksisi? Olisi hauskaa, jos kommentoisitte, mikäli olette tätä kautta päätyneet Crochetroon sivuille ohjetta lueskelemaan. Toki tilastotiedot kertovat omaa tarinaansa, sillä tämä ohje on blogini historian neljänneksi eniten luettu teksti :)

1-vuotiaan kortti

Vielä on yhdet synttärit käytävänä ennen syyskuun loppua. Askartelin siis kortin 1-vuotiaalle serkuntytölle. Virkkausrintamalla taistelen tällä hetkellä pikkuruisen pitsiliinan kanssa, jonka ohje on toisen maailmansodan ajalta. Laitoin nimittäin noin kuukausi sitten yhteystietoni Vintage-malliston lähetyslistalle, ja nyt sähköpostiini tulla tupsahtaa säännöllisin väliajoin vintage-virkkausohjeita. =) Olen selvitellyt näitä englanninkielisiä ohjeita pienen virkkaussanaston avulla itselleni. Tosin vasta pitsiliinan ohje innosti varsinaiseen toteuttamiseen. Pitsiliinojen teossa hauskinta on mielestäni jokaisen kerroksen erilaisuus: kerros kerrokselta jotain uutta. =) Pian laitan kuvaa tänne, kunhan olen kamppaillut liinani kaksi viimeistä kerrosta valmiiksi. Paljon koukeroita on vielä toteuttavana.

Loppukuun kortit virkatuin tehostein

Tänään lähden syntymäpäiville Helsinkiin. Sankareita on kaksi, joten tein kaksi korttiakin. Mallit korttien virkattuihin yksityiskohtiin löytyy Suuren käsityölehden liitteestä 6-7/2009. Lankana käytin cotton perleä ja koukku oli kokoa 1,5. Seuraavaksi täytyy tehdä kortteja jälleen lokakuussa. =)

Pot holder

Virkkaa keittiöön -teema jatkuu niin Virkkausringissä kuin täällä minun blogissanikin. Tein ystävälleni syntymäpäivälahjaksi Pot Holderin, joka kulkee ravelryssä myös nimellä Hot Pad. Kai sitä voi kutsua suomalaisittain patalapuksi. Tämä yksilö on virkattu Novitan Kielo-langalla ja 3,5 koukulla. Ohje oli kiva ja luukki vähän toisenlainen kuin perinteisissä neliskanttisissa tai pyöreissä patalapuissa. Mielestäni myös Kielo lankana sopii tähän vallan mainiosti. Ei tarvitse kikkailla langanvaihtojen kanssa. Mietinkin jo, että hankkisin jotain toisenväristä, mutta samantyyppistä lankaa, ja virkkaan näitä ihan oikeasti lisää. Koukun koon vaihdan isompaan, ehkä rakkaaksi käyneeseen bambuneloseen.

Pieni virkattu omena

Virkkausringissä edetään tällä hetkellä keittiöteemalla. TiiQ oli virkannut keittiöönsä ihania amigurumiomenoita. Ohje näytti niiiiin herkulliselta, että halusin testata mallia. Minun omenastani tuli pikkiriikkinen. Toteutin sen 2,5 koukulla ja lankana käytin Sirkka ryijy-lankaa. Ohje löytyy täältä.

Vaaleanpunaiset tossut

Omenoiden kuivatusprojektin jälkeen sain valmiiksi kummitytölle lähtevät vaaleanpunaiset tossut. Ohje näihin vaaleanpunaisiin herkkuihin löytyy Dropsin valikoimasta. Tossulangan ostin Kotkan Käsityökori-liikkeestä. Alunperin olin kovasti päättänyt ostaa ohjeessa mainittua Nepal-lankaa, mitä ei sitten harmikseni liikkeessä ollutkaan. Siinä aikani pyörittyä ja pohdittuani päädyin ostamaan Dropsin Merino Extra fine lankaa, mikä osoittautuikin loistovalinnaksi. Lanka soljui 5:sen koukulla kuin vettä vaan, ja virkkaamista olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. =) Ostin lankaa kolme 50 gramman kerää, mutta tossuihin menikin vain kaksi. Yksi kerä on siis vielä täysin korkkaamatta, joten mietin kovasti, mihin sen käyttäisin. Pitäisikö seuraavalla Kotka-reissulla ostaakin jotain toista väriä ja toteuttaa jonkin sortin lapaset. Hmm hmm. Tätä täytyy miettiä.

Kintaat pienelle tytölle

Löysin Ravelryn maailmasta ohjeet pikkuruisille kintaille. Toteutin nämä pienokaiset Novitan Kielo-langalla ja 4-koon bambukoukulla. Nirkkoreunus kintaissa on oma lisäykseni, jotta sain lisää tyttömäisyyttä mukaan. Valkoisen langan vyötteen olen hukannut, mutta se oli muistaakseni jotain Novitan vauvavillalankaa. Viikonloppuna vien nämä ystäväni parin kuukauden ikäiselle tytölle.

You can find the original pattern from HERE.

Kintaita tehdessäni mietin koko ajan, voivatko ne todella sopia jonkun käteen. Peukaloita ohjeessa ei oltu mainittu lainkaan, enkä uskokaan, että niin pienet peukaloa tarvitsevat kintaissaan. ;) Kielo-lankaa on vielä yllin kyllin, joten tämmöisiä voisi tehdä lisääkin. Ihan taatusti kintaat löytäisivät omistajan alta aikayksikön. Tuntuu, että tällä hetkellä lähes joka suunnalta saa kuulla, että joku odottaa. Mikäs siinä. Vauvat ovat ihania ihmeitä, joille virkkaan mieluusti jotain pientä, jos ehdin. =)

Loput syyskuun alun kortit

Kortit on lähetetty yhtä lukuunottamatta oikeisiin osoitteisiin, joten päätin voivani julkaista luomukset täälläkin. Eipä näistä sen enempää. Kuva kertokoon itse itsestään. =)

Myssyni mun

Hipihiljalleen sain uusimman vaaleanpunaisen myssyni valmiiksi. Annan viime keväänä tekemäni pipon serkulleni, ja pidänkin tämän uusimman itse. Keväällä tehty versio on minulle nimittäin hiukan iso. Tämä uusin onkin nyt sitten hiukan erinäköinen. Lisäsin korvallisia korvien päälle, koska itse myssystä tuli vähän lyhyt, jos niin voi sanoa. Lankana on tuttu Novitan Teddy-lanka ja koukkuna käytin kokoa 6. Vielä eilisiltaan ja tähän aamuun saakka olin vakaasti päättänyt, että pipoon tulee tupsu. Sitä sitten soviteltuani ja peilin edessä poseerattuani päätin jättää tupsun pois. Kun vielä saan kaulaliinani valmiiksi, niin kelpaa talven tullessa kulkea kaupungilla. Myssystäni tuli niin lämmin, etten ihan pikkupakkasilla taida sitä käyttää.

Kummipojan 1-vee kortti

Kummipoikamme täyttää huomenna vuoden. Askartelin hänelle kortin, joka lähti jo postin mukana kohti oikeaa osoitetta. Samassa vimmassa askartelin pinon muitakin kortteja, sillä näin syyskuun alkumetreillä moni sukulaisistani juhlii syntymäpäiväänsä. Loppukuusta taasen moni ystäväni täyttää vuosia, joten syyskuun puolivälissä on lisää askartelua tiedossa. =)

Virkkaustyöt etenevät. Kaivoin vaaleanpunaisen myssyntekeleen käsityökorin uumenista. Se valmistunee piakkoin. Toista vaaleansinistä kippokupposta virkkaan iltavuoroissa. Olen aloittanut ja purkanut sen jo kaksi kertaa. Milloin tuli liikaa silmukoita, milloin muuta virhettä. Nyt uskon kuitenkin olevani jo oikeilla jäljillä, enkä toivottavasti joudu tekelettä enää purkamaan.

Ilokseni olen päässyt jo käyttämään pyöräilyhansikastani. Vilukissailen sen verran, että pienikin tuulenvire ja syksyisen kelin aavistus pakottavat minut pukeutumaan lämpimästi. Samaa olen huomannut muiden kanssakulkijoiden tekevän. On villamyssyä, sormikasta, saapasta jne. On mielenkiintoista todeta joka vuosi sama ilmiö: Kevään ensimmäiset kymmenen asteen kelit saavat ihmiset T-paitasilleen ja syksyllä samassa lämpötilassa puetaan villatakit päälle. Minä muiden mukana. =D

Vain keskeneräisiä

Elokuu on vain huristellut eteenpäin, enkä minä ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Monia juttuja olen aloittanut. Viimeksi toissapäivänä sain aloitettua omenan virkkaamisen. Ohjeen löysin virkkausringin kautta, sillä TiiQ oli virkannut omenoita herkullisen korillisen verran! Kun itse saisin edes tuon yhden tehtyä.

Toinen keskeneräinen työ on vaaleanpunainen myssy. Virkkasin keväällä itselleni yhden ja aloitin samantien virkkaamaan samanlaista myös serkulleni. Kevät- ja kesähelteet sulkivat myssyn virkkuun pois mielestä ja tuolla se nyt käsityökorissa odottaa viileämpiä kelejä.

Viime viikonloppuna toinen serkkuni tilasi minulta lisää sinisiä lasipurkkeja (minulla on hyvin paljon serkkuja). Teen tällä kertaa hieman isompia versioita, sillä serkkuni suunnitteli käyttävänsä niitä säilytyspurkkeina. Keittiössä odottaakin lasinen kurkkupurkki ja hillopurkki tätä tarkoitusta varten. Suunnittelin sullovani langat huomenna laukkuun ja virkkaavani töissä. Lauantait ovat hiukan rauhallisempia työpäiviä, joten uskon muutamalle kerrokselle löytyvän aikaa. Samaisen serkun tyttärelle eli kummitytölleni lupasin virkata tossut. Selailimme yhdessä toissa viikonloppuna Dropsin virkkuuvalikoimaa, mistä kummityttö bongasi itselleen mallin. Olen päättänyt, että tossut saan ainakin valmiiksi ennen lokakuun loppua. ;) Malli ei ole vaikea, mutta olen oikeasti vaan melkoisen hidas virkkaaja. Eikä tässä mitään hengenhätää ole. Valmistuu sitten kun valmistuu.

Hiuskoruja

Virkkasin itselleni ruusukoristeen hiuksiin, sillä kaupoista ei löytynyt juuri sellaista kuin halusin. Esiteltyäni korua kummitytölle, halusi hänkin pienen ruusun hiuksiinsa. Niinpä virkkasin hänelle vaaleansinisen kukan. Aion tehdä niitä lisää, sillä siskoni ihastui vaaleansiniseen malliin myös.. Taannoin ostin kaupasta ison kasan valkoisia hiuslenkkejä, joita voin koristeissa hyödyntää. Tämmöisiä pikkujuttuja olen siis tehnyt + ne siskon tossut, joista kuva jäi ikävä kyllä ottamatta. Tossut oli kuitenkin tehty tämän Dropsin mallin mukaisesti ja langat ja koukku olivat täsmälleen samat kuin ohjeessa.

Ikälisä

Aikoihin ei ole tullut blogia päivitettyä, vaikka pientä virkkuuta on tekeillä koko ajan. Kyseiset työt eivät vaan ole minusta olleet esittelemisen arvoisia, joten lisäämättä ovat jääneet. Pian kuitenkin on tulossa uutta kuvaa siskon tossuista, jotka valmistuvat ehkä jo tänään =)

Eilispäivänä ropsahti vuositilille yksi vuosi lisää. Eipä tunnu missään, varsinkaan kun työkaveri veikkasi iäkseni 21 =) Juhlapäivän kunniaksi leivoin Mariannerahkakakun, joka on vaaaaaaan niiiiiiin hyvää! Ensimmäistä kertaa leivoin sitä jo vuonna 2007, minkä jälkeen se on ollut suosikki kesteissä jos toisissakin. Kannattaa totisesti kokeilla, sillä kakku on superhelppo ja ah, niiiiin herkku! =)

Kirjauduin tässä aamusella Ravelryn jäseneksi. Paikka osoittautui varsinaiseksi aarreaitaksi! Aiemmin olen ihaillut toisten blogeissa ihania tuotoksia, joiden ohje sijaitsi mystisten kirjautumisten takana. Nyt sitten rohkaistuin ja kirjauduin. Ja en kyllä kadu! Usein on nimittäin tullut harmiteltua, ettei vauvoille oikein tunnu löytyvän virkkausohjeita mistään. Ja jos onkin löytynyt, niin ohjeet ovat olleet lähinnä tytöille suunnattuja. Mutta Ravelrystä löytyy ohjeita pilvin pimein!!! Olen viettänyt jo ihastuneen mykistyneen puolituntisen tuon tarjonnanpaljouden keskellä, ja nyt seikkailu ohjeiden metsässä jatkuu.. Ciao ;)

Pähkinäsäkki

Eilisiltana kissaa vahtiessani virkkasin loppuun pähkinäsäkkini. Mörkömme nimittäin tippui viime viikon maanantaina parvekkeeltamme kolmannesta kerroksesta, ja taiteilee hölmöläinen kaiteilla edelleen sille päälle sattuessaan. Mur! Se siis selvisi pudotuksesta mallikelpoisesti pienillä ruhjeilla ja uskoo nyt ilmeisesti, että sillä on henkiä jäljellä vaikka muille jakaa.

Ohje on Kauneimmat Käsityöt - lehdestä 4/2010 (eli uusin lehti), ja koukkuna oli koko 5. Lankana käytin Anttilasta ostettua Sportiva-lankaa, jolle en ole keksinyt muuta käyttöä. Ostin sitä keväällä 2 kerää edullisuutensa vuoksi, ja lanka osoittautui melkoiseksi murheenkryyniksi. Se on niin paksua, etten oikein saanut sitä mihinkään sopimaan, ja eivätkös kerät päätyneetkin sitten vielä Mörkyläisen leikin kohteeksi.. Tässä nimittäin aamuna muuanna kerät olivat iloisesti sotkussa pitkin olohuonettamme nojatuolin jalkojen ja sohvapöydän ympärille kiedottuina. Silloin ei ollut aikaa lankoja keriä, vaan ne päätyivät sotkuvyyhteinä takaisin lankakoriin. Selvittelinpä siis kerät kuntoon ennen virkkuun aloittamista, ja kyllähän siihen aikaa meni. Toisinaan ihan todella olen miettinyt kannellisen korin hankkimista, mutta kun tuo tämänhetkinen on niin kovin kaunis. Toistaiseksi langat ovat nimittäin saaneet olla rauhassa paria poikkeusyötä lukuunottamatta. =)

Somistus :P

Tällainen somistus ilmestyi Pyhäjärven tuntumaan sillankaiteeseen eilisiltana. =) Ensimmäinen virkkuugraffitini ikinä! Kyllä jännitti, kun ompelin luomusta paikoilleen. Täytyy tänään käydä tarkistamassa, onko teos vielä tallessa..

Hääkortteja

Vietän sairaslomaa vielä tämän viikon keräten lavantaudin vuoksi menetettyjä voimia takaisin. Nyt onkin sitten ollut hyvää aikaa väsäillä yhtä sun toista. Tänään sain aikaiseksi onnittelukortit kahdelle hääparille, jotka viettävät ikimuistoista päiväänsä samana viikonloppuna kolmen viikon päästä. Toinen pari kastaa samana päivänä myös pikkutyttärensä, joten lisäsin vaaleanvihreään korttiin myös vaaleanpunaiset töppöset. =)

Tumma kortti tulee rokimmalle serkulleni ja hänen puolisolleen. Mustasssa korttipohjassa on hienoja nuottikohokuvioita, joita kuvassa ei ikävä kyllä kovinkaan hyvin näy. Oli superkivaa tehdä kortteja, joten uskon intoutuvani sairaslomapäivinäni tekemään kortteja enemmänkin. Elo- ja syyskuu muodostavat tuttavapiirissäni hurjan synttärivyöhykkeen, eli ehkäpä seuraavat bloggailuni ovatkin lähinnä näitä kortteja. Olen kyllä virkannutkin, sillä uusimmassa Kauneimmat käsityöt -lehdessä oli mehevä pähkinäsäkin ohje. Näen jo sieluni silmin, kuinka seuraavat luomupähkinät napostellaan virkkaamastani pienenpienestä säkistä. Puolet tosin on vielä virkkaamatta.

Vihreän laukun uudet kahvat

Keväällä virkkaamani vihreän laukun muoviset messuilta ostetut kahvat ottivat ja hajosivat kumpikin. Ensimmäisen kahvan hajottua ajattelin voivani sinnitellä yhdellä kahvalla. Se onnistuikin vähän aikaa, kunnes sitten toinenkin kahva päätti sanoa sopimuksensa irti. Arvaatte varmaan, että harmitti, sillä olin luonut laukkuuni jo hyvinkin lämpimän suhteen. Pitkään pähkäilin, että koetan löytää jostain täsmälleen samanlaiset ruuvit, kuin mitä kahvoissa oli ennen hajoamishaavereita. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä kahvat on tehty jossain missä lie ja ruuvit eivät vaikuttaneet olevan minkään tavallisen standardin mukaisia. Luovutin.

Tässä sitten toissailtana Cthulhua loppuunvirkatessani mielessä virisi idea uusista laukun kahvoista. Laukku on virkattu samalla vihreällä kuin Cthulhukin, joten hirviön valmistuttua oli kätevää jatkaa virkkuuta samalla langalla. Siinä sivussa virkkasin yhden lasinalusenkin mustasta langasta. Ohessa kuvaa molemmista sekä kahvat käyttökohteessaan. Uudistunut veska pääsi kauppareissulle mukaan ja kahvat olivat erinomaiset. Jopa paremmat kuin hajonneet, joten olen lopputulokseen erittäinkin tyytyväinen. =D

Suuri Muinainen

Ikuisuusprojekti Cthulhu on vihdoin valmis! Bongasin ohjeen jo muutama vuosi sitten Ullaneuleen sivuilta. Lupasin tehdä otuksen siipalleni, joka on suurten muinaisten vannoutunut kannattaja Lovecraftin kirjojen myötä. Lankana käytin Seitsemää veljestä ja koukun koko oli 3,5.

Cthulhun pää valmistui jo puoli vuotta sitten ja ehti joutua useampaan otteeseen Mörkö-kissamme käsittelyyn. Nyt sitten tempaisin ja virkkasin hirviön loppuun. =) Ja lopputulokseen ovat tyytyväisiä sekä minä että siippani. Mörkökin on ehtinyt luoda kaipailevia katseita monsterin suuntaan, joten saa nähdä, kuinka kauan Cthulhu saa säilyttää hartaudella virkatut lonkeronsa ja siipensä.

Pieni pyöreä ja kirjanmerkki

Pikkuruisella pyöreällä lasinalusella osallistun Virkkausringin tempaukseen. Siellä on vilahdellut muitakin lasinalusia, joten rohkeasti liityn minäkin joukkoon pienoisellani. Meillä risteilee lasinalusia jos jonkinmoisia, sillä siippani on innokas teenjuoja. Kesähelteessä itsekerätty, jääkaapissa jäähdytetty vattutee on erittäin herkullista. Vatunlehtiä taitaakin meillä olla kaikista eniten, joten sitä on varaa juoda yllin kyllin. =) Lasinalusen malli on Kauneimmat käsityöt -lehdestä nro 6/2003 malli nro 34. Alkuperäisessä ohjeessa pyörylöistä on koottu palaverho, mutta minä minimalisoin mallia hiukan.

Syntymäpäiviä on tulossa, joten päätinpäs eilen virkata loppuun keväällä aloittamani kirjanmerkin. Ohje on virkattu mainiolla Crochetroon ohjeella, jolla olen merkin tehnyt aiemminkin (täällä). Lanka on DMC:n coton perle 8 väri 105, ja koukun koko oli 1,50. Postin mukana lähtee siis pieni pehmeä paketti lukutoukkaystävälleni ja malliin sopiva kortti.

Selvittelyjä

Niinhän siinä sitten kävi, että matkailu avarsi kummasti vielä täällä kotimaankin puolella. Hiljaiselo käsityörintamalla on näiden kokemusten myötä ollut välttämätön, sillä sairaalassa tuli vietettyä yö jos toinenkin. Diagnoosiksi lääkäri mainitsi kohdallani sekä lavantaudin että punataudin. Tuli jotenkin historiallinen olo tautimääritelmät kuultuani, sillä eikös niitä ollut enemmänkin sotien aikana..? Nyt on olo jo hyvä, ensimmäinen kotona vietetty yö viikkoon on takana ja toinen pian alkamassa. Käsitöitäkin olen aloitellut, mikä totisesti kertoo, että parantuminen on täydessä vauhdissa. ;)Yhden pikkupuhteen sain valmiiksi ja toinen on tekeillä, niistä kuvia myöhemmin.

Virkatut tohvelit

Alkuun lisään vielä yhden Nepalin reissulta napatun kuvan. Ylpeä elefanttiemo hoivailee 10 kuukauden ikäisiä kaksosiaan. Nämä yksilöt ovat ensimmäiset laatuaan Nepalin Elefanttihedelmöityshoitolassa. Koskaan aiemmin ei ole syntynyt kaksosia Nepalin hoitolan historian aikana. Ja kyseinen hoitola on ollut toiminnassa jo 70-luvulta, joten kyseessä on todellakin jotain superhienoa! Yleensä elefanttiemo synnyttää vain yhden poikasen.

Ja sitten siirrytään käsitöihin. Kiikutin siis urhoollisesti matkalla mukana tossuvirkkuuta, jonka ohje löytyy Drops designin sivuilta (Lankana Dropsin Karisma ja Bambukoukun koko 4). Juu'u, urhoollisesti kuljetin, mutta vähänlaisesti virkkasin. En saanut edes puolikasta tossua valmiiksi. Delhin lentokentällä virkkasin Kathmandun lentoa odotellessa tossua hiukan, vaikka odotusaikaa oli lennon myöhästyttyä ruhtinaalliset 8 tuntia 6 tunnin sijaan (lähinnä minä nukuin, sillä yölennolla Helsingistä en saanut yhtään unta). Sen jälkeen iski totaalinen laiskuus. Nepalin lämpö houkutteli ja suorastaan vetosi laiskottelemaan.

Mikäs siinä. Nyt ovat tossut valmiit. Suomen keleissä virkkuu on mukavampaa kuin Nepalin superhyberhelteessä. Seuraavaksi täytyy miettiä jotakin Pyöreää, sillä Virkkausringissä pyöritellään uutta teemaa. =)

Virkkauslankako vaarallinen?

Suomeen kotiutuneena jaksan vieläkin ihmetellä Kathmandun lentokentällä sattunutta tilannetta. Olimme reippaasti myöhässä lennoltamme ja lähtöselvitys tehtiin suit' sait' sukkelaan, jotta pääsimme juoksemaan Delhin lennollemme. Ikävä kyllä lukuisat turvatarkastukset hidastivat etenemistämme mallikkaasti. Ruumiintarkastus tehtiin 2 kertaa, käsimatkatavarat kopeloitiin kahdesti läpivalaisujen lisäksi.

Ensimmäisessä repunkopeloinnissa virkailija takertui tossuvirkkuuseeni ja totesi, että sen pitäisi olla ruumaan menevien tavaroiden joukossa. Millään aiemmalla lennolla virkkuuseen ei oltu kajottu. Olin äimänkäkenä, ja kellon eteenpäin raksutellessa olin valmis jättämään virkkuuni virkailijoille. Virkailija lähti kuitenkin kysymään, onko lankakerä sallittu käsimatkatavara vai ei. Koskaan ei aika ole kulunut niin hitaasti, kun nainen laahusti useamman henkilön luota toisen luo asiaa kysellen. Kun lennon lähtöön oli enää 10 minuuttia, saapui stuertti hakemaan meitä. Stuertti viittilöi sullomaan langan takaisin reppuun harmittomana, ja niin päästiin kipittämään lennolle.

Delhistä Suomeen menevällä lennolla ei myöskään kukaan pitänyt lankaa vaarallisena. Kathmandussa turvatarkastukset ovat tiukentuneet vuodessa hurjasti siippani sanojen mukaan. Uskon, että lanka oli virkailijoille uusi tuttavuus käsimatkatavaroissa. Ehkä he kuvittelivat, että voisin kuristaa sillä jonkun.. Bambuvirkkuukoukun he kuitenkin hyväksyivät muitta mutkitta.

Muuten matkamme meni mallikkaasti. Voin rehellisesti sanoa, että meillä oli Superkivaa! Mentiin ja tehtiin yhtä sun toista, vaikka lopulta ei tehtykään niin paljon, kuin alunperin oltiin suunniteltu. Ikimuistoisinta matkalla oli norsujen kanssa uiminen Chitwanin kansallispuistossa sekä norsulla ratsastaminen. Ratsastimme viidakossa, jossa näimme sarvikuonon luonnollisessa ympäristössään syömässä. Pääsimme ihan lähelle sitä ihailemaan, sillä norsut ja sarvikuonot eivät pelkää toisiaan. Laitan tähän viidakonkingistä kuvan. =) Tätä urosyksilöä etsittiin melko pitkä tovi, mutta valppaan oppaamme ansiosta saimme kokea jotain ainutlaatuista.

Kirjava pyöräilyhanska ja valmistujaiskortti

Minä ajan pyörää yhdellä kädellä. En uhmallani, vaan siksi, ettei vasen käteni ylety pyörän tangolle. Siksipä virkkasin vain yhden pyöräilyhanskan Stitch'n Bitch-kirjan ohjeella. Sain ostettua lisää kielolankaa, joten pieni ikuisuusprojekti tuli sitten eilen päätettyä. Hanskan koko oli melko iso. Jouduin vähentämään kerroksia aika tavalla, eikä hanska vieläkään oikein istu minun piskuiseen käteeni kuten kuvasta näkyy. Kuvaan mukaan on tullut myös uteliaan ja aamuisin erittäin virkeän Mörkö-kissamme tassu. Herraa tuntui kovasti kiinnostavan, kun heiluttelin kättäni itselaukaisevan kameran edessä. =)

Viikon päästä juhlitaan serkkuni valmistujaisia, joten tein hänelle onnittelukortin jälleen virkatuin tehostein. Itse en juhliin pääse, sillä lähden perjantaina Delhin kautta kohti Kathmandua, jossa ilmasto on siippani sanojen mukaan tällä hetkellä melko kostea, muttei sateinen. Sateita on kuitenkin varmasti reissun aikana luvassa, sillä Nepalissa on parhaillaan monsuunikausi. Sadevarusteet on siis jo pakattu rinkkaan, ja suunnittelin ottavani mukaan myös sadehatun. Pieni matkakuume/huuma alkaa jo vaivata. =)