Juuret

Tänään aamuvarhaisella heräsin.

Join kahvini.

Nautiskelin.

Kissa jäi tuvan ikkunalaudalle katselemaan, 

kun me koiran kanssa lähdimme seikkailemaan.

Puron viertä kuljeskelimme,

aamunkajon metsää ihailimme.

Saavuimme hakkuuaukealle. 

Sen keskellä

naakkaperheen pesäpuuna

oli vanha haapa.

Pesäkolostaan kurkisteli 

tyytyväisen naakkavaimon naama.

Tahdon juurtua tänne.

 

Puutarhan kuulumisia

Rakensin viime keväänä kliksuti*kukkapenkin kivireunuksilla*klik. Syksyllä tilasin 100 sipulia, vaikka kuvittelin tilatessani, että tilaan tosi vähän. Olin helisemässä, kun 100 sipulia piti istuttaa ja kevättähtien kanssa meni niin hermot, että lykkäsin lopulta ison määrän yhteen kuoppaan. Olin sitä paitsi ihan varma, ettei varmaan monikaan sipulikukista keväällä ilahduta minua, vaan myyrät vievät suurimman osan. Kuten kertomastani ehkä voi päätellä, en ole mikään maailman maltillisin viherpeukalo. *virnistys*

No. Nyt on kevät. Ja voitte vaan kuvitella, miten innoissani olen ollut jokaikisestä sinnikkäästä kukkasen alusta. Myyränkolojakaan ei pihalla näy.  

Jipiiiii!

Ensin huomasin kevättähtien vihreät lehdet. Tässä jo hennot kukkasetkin tekevät tuloaan. Runsaimmin sitä on -yllätys yllätys- siinä kohtaa, johon laitoin kourallisen samaan kuoppaan.

Ja riemukseni idänsinililjat nostavat nurmikolla päätään siellä täällä. Haaveissa on posliinihyasinteilla ja idänsinililjoilla höystetty sinivalkoinen nurmikko sitten joskus. Ehkä jo viiden vuoden päästä?

Sitten katsaus kukkapenkkeihin.

Pienessä penkissä on todella monta narsissin ja posliiihyasintin alkua, jotka eivät tässä kuvassa ihan näy, sillä kaadoin päälle vanhan multapussin, jota ei sisäkukille tullut käytettyä. Eiköhän narsissit multakerroksen läpi pian kaivaudu ylös. Tätä penkkiä on tarkoitus laajentaa, sillä saan pian ystävältäni mummoni vanhan pionin. Kerron siitä sitten tarkemmin, kun sen aika on.

Isommassa penkissä kohoaa tulppaaneja ja narsisseja. En malta odottaa, miltä tulppaanit näyttävät. Tilasin vaaleanpunaoranssikeltaisen lajitelman, jonka luvattiin kestävän vuosia. Näin toivon. Onko teillä käteviä vinkkejä siihen, miten tulppaanit saadaan menestymään vuodesta toiseen? Lapsuudenkodissani pihasaunan seinustalla kukki joka vuosi nimittäin komeita keltaisia ja punaisia tulppaaneja, eikä äiti tehnyt niille mielestäni mitään. Mummoni nekin kai aikanaan oli istuttanut.

Sitten vielä kuvat rakkaista nelijalkaisista.

Rakkaalla kolliherra Mörköllä on oma aidattu terassinsa. Hän hyppäsi saunan ikkunalle turvaan aurinkolaikultaan, kun kuuli minun ja Keken lähestyvän. (Kuva on otettu verkon läpi) Viime kesänä se vaikutti olevan ihan tyytyväinen oloonsa terassikissana, eikä omalla kämpällänikään enää tehnyt pitkiä matkoja. (Syynä tähän saattaa olla myös se, että vaihdoin kissanhiekan vähän paremmaksi. Mörkö nimittäin teki aiemmin tarpeensa useammin ulos kuin sisälle. Kissanhiekan vaihdettuani se on tehnyt tarpeensa ainoastaan sisälle. Vähäsen kyllä touhu alkoi naurattaa, kun Mörkö monen tunnin ulkonaolon jälkeen sisälle päästyään juoksi heti hiekkalaatikolle. *tirsk*)

Ja lopuksi vielä kuva toisesta auringonpalvojasta eli Kekestä. Sitä oli tosi vaikea saada sisälle auringonpaisteesta.

Hyvää viikonloppua!

Edit 24.4 Niinhän siinä kävi, ettei huoleton viherpeukalo muistanut, mitä mihinkin on tullut istutettua. Kukkien nimiä on muokattu nyt kuvia vastaaviksi. ;)

Pöllöhelistin

Minulla oli suuri ilo tavata kaksi tuoretta äitiä viime viikolla. Kummankin äideistä olen tuntenut lähes koko ikäni ja puhuttavaa riitti ja olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Syynä vierailulleni oli paitsi äitien näkeminen, myös heidän suloisten tyttäriensä tapaaminen. Toiselle neitokaiselle löysin Tallinnasta ihanat värikkäät ja raidalliset mehiläissukkahousut ja toiselle rupesin tekemään viemisiä edellisenä iltana, sillä vierailupäätös syntyi melko lyhyessä ajassa. 

Lopulta torstaiaamuna sain valmiiksi pöllöhelistimen, jonka vein sitten tytöistä vanhemmalle. Sille oli kovasti käyttöä, ja on kuulemma käyttöä edelleen. Etsiskelin ohjeita googlailemalla sanoja"Bird rattle free Crochet pattern", mutta en lopulta varsinaisesti käyttänyt valmista ohjetta, vaan sovelsin lopputuloksen. Silmät ja nokan yritin ommella mahdollisimman tiukkaan kiinni, ja pöllön siivet ja pyrstö on virkattu pöllön edetessä, eli ne eivät ole irtopaloja. 

Helistimen sisällä on kindermunan sisus, jonka sisällä on helmiä. Käytin melko ohutta äitini varastolaatikoista löytynyttä lankaa, ja koukun koko oli 2 mm. Olen hidas virkkaaja, joten helistimen tekoon meni minulla noin 5 tuntia aikaa kaiken kaikkiaan.

Mutta lopputulokseen olen tosi tyytyväinen ja niin tuntui olevan helistimen saajakin.

Aurinkoista viikkoa!

Ps. Kliksuti*Kukkapenkistäni*klik pilkistää jo kivinen kulmaus! Odotan ihan hurjasti, että nuo puolen metrin kinokset sulaisivat ja aurinko vain paistaisi, paistaisi ja paistaisi, jotta pääsisin näkemään, nousevatko penkkeihin lykkimäni kukkasipulit maasta vai eivät. Pihaan tuli nimittäin syksyllä tungettua 100 sipulia. Kaikki eivät kuitenkaan ole kukkapenkeissä. Sinililjojen nousua toivon ehkä eniten, vaikka olisi kyllä ihanaa, jos narsissit, posliinihyasintit ja tulppaanitkin nousisivat.

Kevättä päin

Tänään on tuiskuttanut lunta ihan mahdottomasti aamusta asti täällä Etelä-Suomessa. Tulin käymään äitini luona ja unohdin kaikki keskeneräiset virkkaukset kotiin, vaikka ennen lähtöä sanoin vielä ääneen, että täytyy muistaa ottaa käsityöt mukaan. Sinnehän ne jäi kaikki. Kotiin.

Sormet syyhysivät, että edes jotain täytyy tehdä, joten virkkasin kevät mielessäni muutamia lehtiä Caitlin Sainion 100 virkattua kukkaa -kirjasta. Kuuntelimme samalla äidin kanssa äänikirjaa "Pieni kirjapuoti Pariisissa", jonka itse olin jo kertaalleen kuunnellut, mutta aloitin kuuntelun mielelläni uudelleen. Lämminhenkinen tarina. Voin suositella, jos et kaipaa raskasta luettavaa/kuunneltavaa. Kirjan on kirjoittanut Nina George.

Aika näyttää, mihin virkkaamani lehdet lopulta päätyvät. Ideoita muhii mielessä jo jonkin verran. Laitan lopputuloksista kuvia ehkä myöhemmin, jos muistan.

Rentouttavaa pääsiäismaanantaita teille kaikille!