Viimeisen puolen vuoden aikana olen selannut aktiivisesti Pinterestiä barbinvaatteiden osalta ja virkannut silloin tällöin kuvien inspiroimana vaatteen jos toisenkin.
Nyt suurin osa vaatteista lähti siskontytölle joululahjaksi, ja tässäpä koko repertuaari:
 |
| Tämän mekon helma on hääpukukangastani. |
Yhdistelymahdollisuuksia riittää setissä vaikka kuinka. Toivottavasti siskontyttö tykkää.
Leppoisaa loppuvuotta kaikille!
Nyt kun lahjat pikkuhiljaa tavoittavat kohteensa, voin kertoa, että vastapainona Mandala-peitolle kaipasin välityöksi jotakin kaunista ja yksinkertaista.
Riemukseni löysin kliksuti*windy morning-huivin*klik ohjeen.
Tein huiveja lopulta kaksi. Pienempi pastellinsävyinen huivi meni nuoremman ja suurempi harmaa huivi vanhemman kummitytön joululahjaksi.
Lämpimiä ajatuksia kaikille täällä piipahtaneille.
Nyt olen malttamaton, kuten kuvasta lienee nähtävissä.
Sitten aloitin yhden labyrinth mandalan virkkaamalla keskustan nähdäkseni, mihin asti vaaleanpunainen lanka riittää.
Olen myös suunnitellut neljännen labyrinth mandalan värimaailmaa kolmannen lisäksi. Päätin, että peiton keskelle ei tulekaan labyrinth eikä Joanan mandalaa, vaan eräs kolmas mandala.
Jos olinkin ajatellut ja juu'u että olinkin ajatellut, että toinen labyrinth mandala olisi jo helpompi virkata, niin huhuuuh kuinka väärässä olinkaan.
Malttamattomana virkkasin jälleen välillä niin innoissani, että ohjeen tarkka seuraaminen jäi väliin. Niinpä tätä kolmatta ympyriäistäkin on virkattu ja purettu monen monituista kertaa.
Varsin tyytyväisenä ja innostuneena virkkasin tämän mandalan 15 ensimmäistä kerrosta. Kunnes 16. kerroksen kohdalla havahduin, että ohjetta olisi pitänyt lukea tarkemmin. Purkuun meni, moneenkin kertaan.
Äsken tuli kiire! Kiire, koska aurinko oli jo laskemassa, ja halusin saada kuvattua kliksuti*Joanan mandalan*klik.
Mandalassa oli enää vain viimeinen kerros kesken ja 80 kiinteää silmukkaa virkkaamatta.
Innoissani olen myös siitä, että meillä on 3 viikkoa asunut ja asettunut kodiksi Rakas Kissapoika Hugo. Hugo muutti meille löytöeläintalosta, sillä kotimme tuntui olevan vajaa yhden kissan taloutena, kun Rakas kolliherra Mörkö poistui ikuisuuden maille.
Etsin eri paikoista uutta tassuttelijaa ja olin valmis tarjoamaan kodin ihan minkä väriselle kisuselle vain.
Sitten löytyi Hugo. Löytöeläintalon arvion mukaan 4- kuinen poju, joka oli sisarustensa ja emonsa kanssa ilmestynyt erään rouvan pihapiiriin, ja otettu talteen.
Joskin uskon, että jonain päivänä ovellamme saattaa olla vastassa pahvilaatikko visusti teipattuna ja Myrnan tassunjäljin kirjattuna:
TIMBUKTU
No RETURn!
Ainakin Myrnan ilmeistä päätellen..
Mutta Hugo kasvaa huimaa vauhtia, ja eläinlääkärissä käydessämme eläinlääkäri arveli todellisen iän huitelevan siinä 5-6 kk:n tienoilla. Leikkisä ja keskustelevainen epeli.
Kovin hiljaisena on blogini ollut. Satunnaiset käsityöt ovat jo jatkaneet matkaa, eikä niitä ole tullut kuvattuakaan.
Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina 25.6 meitä kohtasi suuri suru, sillä rakkaan Kolliherra Mörkön taival maan päällä päättyi 14-vuotiaana. Rakas kolliherra oli jo sairastellut ja kävi viikko viikolta hennommaksi. Kuljin sen kanssa ulkona, ja halailin aina kun voin.
Mörköllä oli kunnia olla minun ensimmäinen ikioma kissani. Keskusteleva herranen, joka aina ilmoitti tekemisistään. Rivitaloon pariksi vuodeksi muutettuani otin sille käyttöön ovikelloksi vanhan itkuhälyttimen, mikä toimikin sitten tarkoituksessaan aina viime kuukausiin asti.
Mörkön ollessa 9 vuoden vanha, taloon muutti rakas kissaneiti Myrna. Isosta ikäerosta huolimatta Mörkö leikki Myrnan kanssa paljon, ja oikein pyysi sitä leikkimään ja talossa tuntui välillä laukkaavan hevoslauma kahden kissan sijaan. Varsinaisia mamman mussukoita molemmat.
Syynä oli kummitytölle ostamani Barbie, jonka vaatevarastoon kuului yksi ainoa mekko. Siispä virkkasin barbielle oman pienen kevätmalliston lahjaan mukaan.
Käsityöinnostukseni on viime aikoinan ollut varsin minimalistista. Olen saattanut aloittaa jotain, ja sitten innostus on lopahtanut kesken ja työni on päätynyt purkuun.
Sitten viime julkaisun olen kuitenkin virkannut sentään jotain. Tein sammakkoiselle pienet tennarit ostamallani ohjeella.
Ja nyt näin pääsiäisen alla tuntui, että olisi kiva virkata jotain keväisempää ja värikkäämpää. Tartuin uudelleen kiinteillä silmukoilla aloittamaani housun punttiin, purin sen, ja ryhdyin virkkaamaan pylväillä uudet puntit. Sain lopulta aikaan pienet lappuhaalarit, ja yllätyksekseni nappirasiastani löytyi useampikin pikkiriikkinen nappi, joista 2 pääsi nyt käyttöön.
Loppusilauksena virkkasin vielä kevättä uhkuvan keltaisen rusetin. Niine hyvineen pistin sammakkoisen poseeraamaan lisää auringonpaisteessa viime sunnuntaina pieneltä naapurin pupuvirpojalta saadun pajun oksan kanssa.
Näiden kuvien myötä tahdon toivottaa kaikille leppoisaa pääsiäistä!
