Virkattu herneenpalko

Virkkasin tämän herneenpalon äidin ja isän luona käydessäni äidin varastoista löytyneistä pikkunöttösistä. Tarpeita ei ollut kuin yhteen palkoon, mutta lähinnä halusinkin vain päästä testaamaan Suuren Käsityölehden 5-6/2012 liitteessä ollutta ohjetta.

Herneen alla on äitini virkkaama kaitaliina, jota hän muisteli virkanneensa minua odottaessaan. Löysin sen vanhempieni luona käydessäni ja nappasin mukaan. :)

Vihreä pefletti

Äidin ja isän saunanvintiltä löytyi mummon vanhoja matonkuteita. Ja värikkäitä (tietenkin)! Värikkäin niistä oli tämä hurja vihreä, josta päätin tehdä pihapenkille pefletin 10 mm:n koukulla.

Aloin virkkaamaan jo toistakin, mutta huomasin että kovan puuvillakuteen ja joustavan trikookuteen yhdistelmä ei oikein toimi, joten purkuun meni. Lisää on tulossa muissa sävyissä kun inspiraatio pääsee vauhtiin taas jossain välissä.

Aurinkoisia hetkiä teille kaikille!

Kukkalampi

Kiitos kommenteista vinhoihin viipottimiini. Ne ovat jo kovassa käytössä töissä ja osoittaneet olevansa oikein hyvät tehtäväänsä. :)

Viime viikonlopun aikana siippa oli kaivanut minulle kukkapenkin, kun olin itse muilla mannuilla. Penkistä on käyty neuvotteluja puolin ja toisin ja lopulta siitä tuli alkuperäisen suorakaidesuunnitelman sijaan pyöreä ja kukkavalikoimakin ehti kuukausien varrella muovautua ihan toisenlaiseksi. Osittain syynä se, että internetistä tilaamani verbenat kuolla kupsahtivat kuivuuteen ja neilikat olivat talvella paleltuneet laatikossaan.

Mutta juu, suunnitelmat ovat suunnitelmia, ja toteutukset omaa luokkaansa.

Rakas kolliherramme Mörkö ihastui uuteen kaivaukseen oitis.

Naapurilta kävin tiedustelemassa tiistaina, onko viime kevään tarjous voimassa, eli että saanko hakea ylijäämäkukkia heidän tunkioltaan ja verottaa tarha-alpipenkkiä omaan tarpeeseen. Tarjous oli voimassa ja eilisiltana marssin naapurin pihalle kottikärryjen ja lapion kanssa. Oli ihan kriminaaliolo, vaikka touhusin pihan nurkassa luvan kanssa. Kuitenkin ajattelin koko ajan, että nyt kaikki muut naapurit katsoo, että mokoma lähtenyt kukkavarkaisiin. Kukaan ei touhujani tullut kuitenkaan keskeyttämään, vaan sain saaliiksi paria perennaa.

Lähiharjulta kävin hakemassa irtokiviä penkin reunaan.


Tämmöinen penkki on siis tällä hetkellä kaikessa pyöreydessään:

Etualalle on viskelty yksivuotisten kukkien siemeniä. Siihen toivon mukaan alkaa kasvaa kamomillaa aamu- ja iltateehetkiä varten sekä sinisiä erisorttisia kesäkukkia. Siippa toivoi, että kukkapenkistä olisi vähän muutakin syömishyötyä, joten etualalle tein vaon johon laitoin lehtisalaattia. Kesäkukkalohkon takana ihan keskellä on tulikellukka, jonka siirsin toisesta penkistä. Matalat pikkulehtiset kasvit ovat vuoriarhoa, jotka ostin puutarhamessuilta jo aikaa sitten.  Vuoriarhojen vierustoilla on naapurin pihalta kaivettua liljaa (en tiedä, mikä lajike tarkemmin olisi kyseessä, naapurikaan ei tiennyt). Tulikellukan takana on kolme kiveä ja niiden vieressä viiruhelpiä, jota nappasin talon seinustalta. Ja taakse istutin tarha-alpia, sekin siis naapurilta kaivettu saalis.

Saapa nähdä, miten penkki lähtee kasvuunsa. Ja onko meillä pian piha täynnä pieniä pyöreitä penkkejä, kun tuosta tulikin aikas kiva :D

Aurinko porottaa niin lämpimästi, että on pakko mennä testaamaan uudet kesäshortsit ja ottaa jätskiä testikaveriksi.

 (Tällä hetkellä nyt vaan on niin, että rakas kolliherramme Mörkö vetelee iltapäivätorkkujaan sylissäni ja tuhisee niin suloisesti, etten raaskiksi sitä herättää...) Taitaa jätskinhimo nyt kuitenkin voittaa ;)

Leppoisaa viikonjatkoa kaikille!

Vinhat viipottimet

Olin virkannut isoäidinneliöitä hurjimmista jämälangoistani. Suunnitelmissa oli tehdä päällinen istuinalustaan.

Väriskaala oli lopulta niin hurja, että äitini kommentoi siinä olevan jo hiukan liikaa "mummon tyyliä". Mummo nimittäin tykkäsi väreistä niin kovasti, että lopputulos saattoi välillä olla suorastaan räikeän häikäisevä. Samaan suuntaan olin minäkin menossa neliöineni, ja päätin peruuttaa aikeeni.

Toissa iltana minulla oli siis käsissäni kaksi pitkulaista isoäidinneliöitä ja vähän perinteisiä. Ajatusmyllyäni siinä kun aikani pyörittelin, keksin, että näistä saisi kyllä melkoisen vinhat viipottimet töihin. Mallailin pitkää pätkää jalkaani, ja kas, se olikin juuri sopiva tossunpohjaksi.

Alkuun virkkasin vielä kiinteillä silmukoilla pitkän palasen ympäri, minkä jälkeen virkkasin palasen toisen pään puolet vastakkain kantapään virkaa hoitamaan:

Sen jälkeen jatkoin vielä parilla kerroksella kiinteitä silmukoita ja puolipylväitä ja virkkasin päälle pienemmät isoäidin neliöt. Tossuista tuli loppujen lopuksi päällisin puolin melko maltilliset vinhoista pohjista huolimatta. :) Nyt on kesätossut valmiit töihin esiteltäviksi. Aiemmin tekemäni Talvitossut vien säilöön ensi talvea odottamaan.

Heipparallaa!

Kukkalyhty

Minulla oli pikkuruinen visio.

Halusin virkata kukanmallisen lyhdyn.

Tämmöinen siitä tuli:

Ylhäältä päin kuvattuna:

Äidille aamukasteen aikaan kerätyt tuoreemmat versiot:

Aurinkoista äitienpäivää!

Eevertti

Eilen käperryin vihdoin sohvan nurkkaan viimeistelemään pikkuhiirulaiseni. Ihailin tuotosta hiukan, asetin sen sohvan nurkkaan istuskelemaan ja painuin pehkuihin.

Tänä aamuna Eevertiksi ristimääni hiirtä ei näkynyt missään, kun yritin etsiä sitä ennen töihin menoa. Minulla oli kiire bussiin, joten tarkemmin en etsintöjä ehtinyt jatkamaan. Jo virkatessani mielessäni pyöri lapsuuden lempilaulu ja aloin bussissa miettimään, olisiko yön pimeinä tunteina Eevertille voinut käydä lempilauluni mukaan. Sanat siinä menivät näin:

Hiiri meni pallokauppaan, ilmapallon osti.
Pallo oli liian suuri, hiiren ilmaan nosti.

Pallo nousi Helsingistä lähti tuulen mukaan.
Minne asti hiiri lensi? Eipäs tiedä kukaan.

Tänään kello kymmeneltä tuli postikortti:
Siinä oli pieni talo, kaivo sekä portti.

Hiiri siinä kirjoitteli täällä ulkomailla
juustotehtaan johtajalla elän huolta vailla.

Asun ruokakomerossa talon kellarissa
loppuun vielä paras juttu: eilen kuoli kissa!

Kuulemiin ja kirjoitelkaa liehukoon vain viiri
Terveisiä tuttaville, Morjens! Toivoo hiiri.

Niin, nytkö sitten odottelen postikorttia hiirulaiselta, jolla oli kiire maailman tuuliin?

Tuskinpa vaan, sillä illalla kotiin tultuani jatkoin hakemista ja löysin maailmanmatkaajan sohvan takaa. Ilmeisesti rakas kolliherramme Mörkö ei voinut vastustaa Eevertin hiirimäistä olemusta vaan päätti tehdä lähempää tuttavuutta otuksen kanssa. Ja tässä hän nyt sitten on kaikessa harmaudessaan:

Toissailtana satuin myös näkemään Mörkön hyppäämässä siilin kimppuun. Eipä hypännyt toista kertaa..

Mukavata viikonjatkoa itse kullekin!

Virkattu matto ja pihamaatunnelmointia

Kiitos Tossukommenteistanne! Ja tervetuloa mukaan uudet lukijat Pia ja Pitsienkeli!

Virkkasin monen mutkan kautta tällaisen maton tänään pihamaalla auringosta nautiskellen valmiiksi. Malli on sovellus, joka purkautui ja muotoutui ja taas purkautui ennen kuin siitä tuli valmis. Halusin tehdä vähän toisenlaisen maton, ja ensin aloitinkin virkkaamaan neliötä. Siitä ei tullut kiva. Sitten virkkasin perusympyrää, enkä ollut siihenkään tyytyväinen. Lopulta kaivoin käsityölehtiä esille, ja aloin etsimään pitsiliinoista sopivia malleja. Viisi ensimmäistä kerrosta ovatkin sitten Kauneimmat käsityöt-lehden pitsiliinaohjeesta ja loput päähän pälkähtänyttä soveltamista. Kerrottakoon, että tämä duuni on pyörinyt käsityönurkassa jo ainakin kolme kuukautta.

Mut nyyyt se on valmis. :)

Perjantaina siippani ilahdutti minua kukkauutisilla. Olen jo monena iltana käynyt talsimassa talon päädyssä krookuksia metsästellen. Lykin niitä nimittäin viime keväänä maahan ainakin 9 kpl. Mutta yhtään minun istuttamaani sipulia ei jaksanut nousta ylös. Sen sijaan vanha kanta, joka viime keväänäkin yllätti minut positiivisesti, oli perjantaina ponnistellut esiin. Ja minä menin heti kuvaamaan noita kaunokaisia.

Pihalle paistaa aurinko vielä hetken, joten lähden siitä vielä vähäksi aikaa nauttimaan.

Hauskaa Vappua kaikille!