Katsura

Kävipä tällä viikolla niin ihanasti, että törmäsin perennakaupoilla nuoruuteni puurakkauteen Katsuraan. Siitä on liki 15 vuotta, kun kohtasin koulun retkellä puun, joka vei sydämeni sydämellisellä herttaisuudellaan.

Tähän 15 vuoteen on mahtunut monta muuttoa. Ja jossain sydämeni sopukoissa on elänyt pieni haave katsurasta pihalla. Olen vuosikaudet ajatellut sen olevan etelän puu ja tänne Keski-Suomeen muutettuani luovuin haaveestani. Kunnes torstaina Katsurakatras nökötti ruukuissaan paikallismyymälässä ilmoittaen kasvuvyöhykkeekseen I-III(IV). Hymy levisi korviin asti maskin alla kopatessani nuoruudenrakkauteni kainaloon. Ei epäilystäkään siitä, että olisin jättänyt tuon pitkänhuiskean ihanuuden kauppaan.

 

Samalla reissulla ostin täydennystä perennapenkkiin, kuten alunperin oli tarkoituskin. Matkaan lähti niin verikurjenpolvea kuin haltiakukkaa keijunkukkien sekaan istutettavaksi. Kuunliljan sivusilmuja olen sen sijaan kuskaillut penkistä toiseen, samoin hopeatäpläpeippiä.

Menninkäisen penkissä nousee poimunlehtiä ja siankärsämöitä siellä täällä, ja ne saavat puolestani kasvaa siellä rauhassa. Poimunlehdissä köllöttelevä aamukaste on mielestäni suloisen näköistä.

Viime vuonna istutetusta mantelista selvisi talven yli yksi oksa, joka pukkaa nyt vihreää lehteä yhden kukan kera. Jee!
Tänään avautui osa Pink impression -tulppaaneista ja lisäksi ystävältä saadut kerrotut valkovuokot tervehtivät meitä aamulla lenkiltä tullessamme kuusien alta. Istutin ne sinne ohikulkijoita ja meitä ilahduttamaan, mutta tänään mietin, olisivatko ehkä sittenkin ihanampia jossain penkissä. Hmm hmm.

Pionia pukkaa!

Tuskailin ja harmittelin viime vuonna, kun mummoni perintöpioni ei talven jäljiltä enää parin komeana kukitun kesän jälkeen noussut. Pioni oli kulkenut monta sataa kilometriä ennen päätymistä nykyiseen pihaani. Harmitti ja avauduin asiasta myös facebookin puolella.

Onneksi avauduin, sillä siinä tuli esille, että entisillä naapureillamme oli kyseistä pionia vielä jäljellä. 

 

Ja tattarattadaa!

Siinä sitä nyt on - kauan kaivattua pionia, joka isännän avustuksella kaivettiin maahan sunnuntai-iltana. Ja näinä parina päivänä valehtelematta osa noista versoista on venähtänyt pituutta liki 5 senttimetriä. Ei pöllömpi siirto. 

Muutenkin puutarhassa menee mukavasti.

Rakas kolliherra Mörkö on aktiivisesti mukana touhuissa.

 

Löysin myös Balkaninvuokot, joiden sijoituspaikka ehti talven aikana unohtua.

 

Kaunokaisetkin ovat alkaneet kukkia - ainakin 2 kpl.

 

Kylvin pariin paikkaan äsken leijonankitaa ja jestas miten pieniä niiden siemenet ovat. Jännityksellä odotan, miten kylvö onnistui. Etenkin kun pikkiriikkisiä siemeniä ei erottanut mullasta juuri lainkaan..

 Tähän loppuun vielä kuva helmililjoista (nekin sieltä lapsuuden laitamilta) ja käenrieskoista.

 

 Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

 

 

 

Virkattu hypistelykuutio vauvalle

Ystäväni sai jo viime vuoden puolella vauvan. Päätin vihdoin kunnostautua ja ilahduttaa pikkuista jollain vähän erilaisella virkatulla lelulla.

Pinterestissä  vastaan tuli hauska virkattu kuutio, jonka juju on erilaisissa virkatuissa pinnoissa, joita pikkuisen on mukava hypistellä. Ostin Dropsin Safran -lankaa ja aloin soveltamaan. Yhdelle sivulle virkkasin kukkasen ja muissa paloissa panostin pinnan vaihteluihin. Pengoin varastojani ja löysin virkkaamani sinisävyisen kotilon ja kaksi pyöreää palaa, jotka kiinnitin vielä yhdelle sivulle.

Alunperin harkitsin myös pallon tekemistä, mutta loppupeleissä tästä kuutiostakin tuli aika pallomainen. :)