Auringonkukkarivin jälkeen jäin jälleen miettimään (=lepuuttamaan niskoja ja varsin tukkoista olotilaa, joka pakotti olemaan tekemättä yhtään mitään).
Aivot raksuttivat muun kehon äärimmäisestä lepotilasta huolimatta ja pohdin, millaiset hihat tekisin. Pohdinnat ovat kesken, mutta visioita on kyllä jo.
Hihojen työstämisen sijaan jatkoin taas jaksaessani keskeneräisiä Chrysalis-neliöitä. Eilen aloitin 8 kulmapalan virkkaamisen ja tänään sain ne liittämistä vaille valmiiksi.
Kulmapaloja virkatessani sain tänään rakkaan kolliherra Mörkön syliini. Sitä tapahtuu nykyään harvoin, mutta pääsääntöisesti tämä ilmiö tapahtuu istuessani vihreällä sydänsohvalla, joka on muutamaa välivuotta lukuunottamatta kulkenut matkassani jo vuodesta 2002 asti asunnosta toiseen ja ollut täten tuttu kaluste myös rakkaalle mörkyläiselle, joka muutti luokseni pikkaraisena ja erittäin naukuvaisena kissanpentuna syksyllä 2009.
Sydänsohvalla ollaan Mörkön kanssa vietetty monta virkkaushetkeä yhdessä, eikä Mörkö muilla sohvilla oikeastaan syliin tulekaan. Vihreä sydänsohva taitaa olla se meidän juttu.
Kissaneiti Myrna sen sijaan tulee syliin missä ja milloin vaan. Äsken se heräsi kissapuukolostaan ja naukui luokseni tullen kysyvästi (ja vaativasti) kierrettyyän pari kertaa puskien sekä minun että tuolin jalat ja hyppäsi syliin katsomaan, mitä minä nyt olen tehnyt. Räpsäsin vielä pari kuvaa tästäkin hetkestä ennen kuin Myrna jatkoi taas matkaansa toisaalle.
Chrysalis-neliöistä toinen muistuttaa nyt kovasti kissanpäätä parin kiinni virkatun kulmapalan jälkeen. Nämä neliöt villitakin lisänä ovat olleet hauska ja myös haastava projekti. Joitakin kohtia olen muokannut helpommaksi ja järkevämmäksi virkkaamisen kannalta. Sekä kirjoitettu että videoitu ohje on ollut tarpeen kuvista puhumattakaan.
Joka tapauksessa olen päässyt neliöiden kanssa jo pitkälle. Soveltaminen tulee vielä jatkumaan.. ja lankojen päättely, sillä sitä näissä paloissa piisaa.