Yöpaita ja kortteja

Kiitos tuolintossu-kommenteistanne, ja napatkaahan idea lattioitanne suojaamaan :)


Minulla on ollut pitkähkö projekti nimeltään Kummitytön yöpaita. Alkukesästä selailtiin kummitytön kanssa blogimaailmaa, ja vastaan tuli idea, jossa mekon yläosa on virkattu ja loppuosa oli kangasta. Idea muhimaan ja toteuttamisen aloitin neliöitä virkkaamalla juhannuksen tienoilla.
Neliöiden mallin löysin Ravelrystä Smoothfoxin ohjeista, Ja näin kauan meni, että sain yöpaidan valmiiksi.. hyi minua. Mutta puolustaudun sillä, että yöpaita valmistui nyt juurikin sopivasti kummityttöni syntymäpäiväksi :) Sama tilanne oli kuulkaas vuosi sitten, kun tein kummitytölleni nämä tossut. Vein nekin lopulta syntymäpäivälahjaksi.

Tällaisen Kurre-kortin kummityttö saa myöskin.








Siipan isä meinasi täyttää melkein salaa vuosia eilen, joten purjevenekortti lähtee hiukan myöhässä. Tilaustyönä tein myös siskolleni vaunukortin, jonka ohjeen löydät täältä.

Näinpähän tulee blogia päivitettyä viikon välein. Mihin nuo arkipäivät oikein katoavat viikonloppujen väliltä?

Leppoisaa viikonloppua ja Hauskaa Kekriä kaikille!

Tuolin tossut ja eco-tiskirätti

Meillä on yksi vanha tuoli, jonka jalkoihin piti saada tossut. Huopapalatkin toki olisivat käyneet, mutta kun tossuidea iski mieleen, niin pakkohan se oli toteuttaa siltä istumalta. Ja ovathan nuo hauskemmat kuin huopapalat. Ja huopapaloista kuluu ajan myötä liima ja sitten ne palaset löytyy sukkien pohjasta joku kaunis päivä. Näissä ei ole liimaa, puin ne vaan tuolin jalkoihin ja A wot, eipä raavi enää lattiaa nuokaan jalat. :)

Jonkun blogissa näin idean isoäidinneliö-tiskirätistä. Siitä on jo aikaa, oli varmaan kesällä. Tein ystävälleni nyt sitten syntymäpäivälahjaksi tiskirätin puuvillalangasta. Hän tykkää ecoilusta, ja kuulin toiselta ystävältä, että tämmöiselle vois olla käyttöä. Meillekin pitäis tämmöinen tehdä, mutta teen kyllä isommalla koukulla, kun 3 mm:n koukulla rätti valmistui minun tahdillani hiiitaaaaaasti. Mut nyt se on valmis :) Täytyy pistää kuoreen ja postiin. Synttäritkin oli sentään jo viikko sitten..

Nyt teen pienen blogikierroksen ja kurkistelen, mitä te muut olette tehneet viime aikoina. En ole vähään aikaan kunnolla blogitellutkaan (Tosin nytkin pitäisi tehdä jotain ihan muuta, mutta mitä pienistä)

Leppoisaa viikonloppua!

Vessanmatto ja höpötystä

Lämmin kiitos kommenteistanne Pöllökorttiin. Oli erikivaa huomata, miten paljon pöllöfaneja löytyy Suomen maasta. Pöllöt ovat vaan niin sympaattisia, niin kuvina kuin luonnossakin. Luonnossa tapasin viitisen vuotta sitten lehtopöllöpesueen, jossa oli 5 poikasta oksilla siellä täällä kököttämässä. Vanhemmat pysyttelivät valppaina lehtimetsän siimeksessä, joten pyrimme ihailemaan poikasia sopivan välimatkan etäisyydeltä. Myöhemmin kuulimme, että lehtopöllövanhemmat voivat poikasia puolustaessaan repiä viholliseslta silmät päästä, kuten kuulemma eräälle rengastajalle oli käynyt. Että sellaista puolustusintoa..

Vähän hintsusti olen tänne nyt kirjoitellut, kun ei ole ollut mitään valmista (paitsi pari pikkupöllöä lisää) esiteltäväksi. Menneenä viikonloppuna päätin sitten, että vessanmatto täytyy saada valmiiksi. Aloitin syyskuun puolella vanhempieni vintiltä löytyneestä matonkuteesta virkkaamisen 10 mm:n koukulla. Ohjeena käytin Juhannusruusu-maton ohjetta, jonka löydät täältä. Meidän vessaan ei koko ohjeen kokoista mattoa olisi saanut mahtumaan. Jo 14 kerroksen jälkeen maton halkaisija oli metrin luokkaa, kun matonkude taisi olla vähän ohjetta paksumpaa. Ja no, olihan se, sillä 8 mm:n koukulla virkkuu ei olisi tullut kysymykseenkään. Viimeisen kerroksen viimeistelin nirkoilla.



Kävin viikonloppuna serkuntytön syntymäpäivillä. Hurmaava kiharapää täytti kaksi vuotta jo viikko sitten, mutta pääsin vasta nyt käymään synttäriteellä. Tein päivänsankarille keijukaiskortin juhlan kunniaksi. Lokakuu on juhlien aikaa niin suvussa kuin ystävienkin joukossa, joten täytyy kaivaa askartelukamppeet enempi esille, jotta kortteja tulisi tehtyä herkemmin.



Kerron vielä yhden jutun, kun kirjoitusinto nyt pukkasi päälle. Minulla on ollut jo vähän aikaa semmoinen mummon ikävä. Viime viikolla otin ensiaskeleen tuon ikävän taltuttamiseen, sillä marssin Tampereella toimivaan Mummon kammariin, joka järjestää vapaaehtoistoimintaa vanhusten hyväksi. Tänään oli toinen ns. "koulutuskerta" ja ensi viikolla menen haastatteluun, jotta minulle löytyy oma toimi vapaaehtoistoiminnassa. Kyllä minä sanon, että semmoista mukavaa mummokaveria minä itselleni etsin. Jonka kanssa saisi rupatella ja jonka valokuvia katsella ja joka ei pistäisi pahaksi, jos minä siinä samalla vaikka vähän virkkaisin. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Hauskaa viikkoa kaikille!!!

Pöllökortti

Minkä lie hakusanan laitoinkaan Ravelryyn, kun löysin tämmöisen ihanan ohjeen, joka piti toteuttaa siltä istumalta. Pikkupöllö on virkattu 1,75 mm:n koukulla valkoisesta vyötteettömästä langasta, ja ohjeen löydät täältä.


Ensin vähän hätkähdin, että pitääkö alkaa opettelemaan japanin kieltä, mutta sivuilla olikin onneksi selkeä kuvallinen ohje, jonka mukaan edetä. Chinami Horiballa oli liuta ihania pikkuohjeita, joita hyödyntänen jatkossakin. (Suunnitelmissa on ainakin joulukortteja virkatuilla tehosteilla, sillä valkoista virkkauslankaa piisaa varastoissa vaikka kuinka paljon) Tämä pöllö oli yksi suosikeistani.

Lopuksi vielä kuva rakkaasta kolliherrastamme Mörköstä, joka viettää aikaa lokoisasti leivinuunimme päällä.Käynnissä on venyttely, joten toinen tassu on hiukan heilahtanut. :)

Matka Trapaniin

Palasimme tänään takaisin Sisilian reissultamme. Vuokrasimme Trapanista ihastuttavan pikkuhuoneiston nimeltään Mamma Vera. Sen omistajat hakivat meidät lentokentältä, kun saavuimme puolen yön aikaan. Oli mukavaa, ettei tarvinnut miettiä kuljetusta kentältä sen kummemmin.



Jo ensimmäinen aamu enteili hyvää, kun parvekkeen oven avattuani viereisen parvekkeen mummo toivotti minulle hymyillen: Buongiorno! Sen kummempia keskusteluja ei käyty, mutta tuli heti tervetullut olo. Englantia paikallinen väestö ei paljonkaan puhu, joten lainasin kirjastosta italian sanakirjan mukaan. Siitä oli apua ostaessani postimerkkejä, kun postivirkailija ei englantia osannut. Hän oli mielissään, kun sönkötin: " dieci francobollo..ööö.. Finland?"

Sen verran tunnollinen työntekijä olen nyt tänä syksynä ollut, että podin flunssankin sitten matkan aikana. Nokka punaisena porskutimme pitkin Trapanin katuja, sillä siippakin vilustui sopivasti reissun ajaksi. Ensimmäisenä päivänä olimme molemmat tolpillamme, mutta seuraavana päivänä käperryin sängynpohjalle, kun kuumettakin taisi olla. Harmitti, kun hyvää loma-aikaa meni sillä tavoin hukkaan.


Viimeisenä päivänä suuntasimme lautalla Levanzon saarelle, josta huoneistossamme oli esite. Pikkusaaren rannat olivat houkuttelevampia uimiseen, kuin Trapanin jokseenkin törkyiset turistirysät. (Tosin sesonkiaika taisi olla jo aika ohitse, sillä kaupunki oli melko rauhallinen). Siipan sukellellessa kahlasin rannalla ja keräsin lempimatkamuistojani - kiviä. Koska meillä oli vain käsimatkatavarat, jouduin vähän karsimaan kivivuortani, ja jätin pari kiveä muistoksi meistä parvekkeemme nurkkaan :)

Hyvät muistot jäi reissusta, ja kotimaahankin oli kiva palata, kun aurinko paistoi täydeltä terältä. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!