50 grammaa

Operaatio paitani on vaiheessa.

Se näyttää 50 gramman jälkeen tältä.

Virkkasin pitsin, ja yhdistin sen edestä osittain yhtenäiseksi rinkulaksi. Jatkoin pitsin ylälaidasta etukappaletta ylöspäin ja nyt on tarkoitus tehdä vasen puoli samalla tavalla. Sen jälkeen keskityn takakappaleeseen ja helmaan ja lopuksi virkkaan hihat.


Tiedän jo, miten virkkaan yläosan, mutta helman virkkausmalli on vielä täydessä pimennossa, samoin hihat. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Sehän tässä hauskinta onkin :) Pysyin joulunpyhät melko hyvin erossa käsityökassistani, mutta nyt se houkutteleekoukuttelee jälleen, joten ei kun työn touhuun! Jee! ;)

Joululahjoja

Kiitos kommenteistanne Pöllöön sekä Joulupöytäliinaan. 

Tänään herkuttelemme taas jouluruoilla ja pöydän ääreen tulee hiukan enempi väkeä kuin eilen. Yhtä täyden vatsan sain ruoista kuin edellisinäkin vuosina. Sekametelisoppa kermavaahtoineen takasi sen, että meidän piti Mörkön kanssa ottaa rennosti sohvalla tovi jouluruokailun jälkeen. ;)

Mörkö sai lahjaksi uuden virmajuurifisun koviakokeneen ahvenen kaveriksi. Avasimme tämän paketin kolliherran kanssa ensimmäisenä. Se puski ja puri pakettia ennen kuin fisua edes näkyi. Fisun käpäliinsä saatuaan se viskeli sitä hurmioituneena pitkin taloa ja järsi sitä välillä tyytyväisenä. Nyt tänään kalan kuvattuani siinä näkyykin  jo nuo "hellimisen" kovat jäljet ;) (Fisu on mukailtu kultakalan ohjeesta Lesley Stanfieldin kirjasta Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja)


  Fisun kanssa leikittyään Mörkö tulikin sitten keskittymään lahjanaruihin..

Muille taasen tein tämmöisiä juttuloita:

Pari tiskiliinaa siskoille. Ohje löydetty täältä, ja mukailtu vähän etiäpäin.

Siskontytön nukelle takki Novitan Miami-langasta. Ohje täällä, ja se on helposti suurennettavissa myös pienimmille perheenjäsenille.

Siipalle Oluttölkkicooler. Hain Harley davidson-sävyjä, mutta oranssia villalankaa oli varastoissani aika vähän. 

Siskojen lapset saivat lahjansa paperin sijaan tyynyliinoissa, jotka ompelin jo lokakuussa.

Nyt suklaansyöntiä jatkamaan uusi pyjama päällä, se vähän niinkuin kuuluu joulupäivään ;)

Läksiäislahja

Työkaverini oli tänään viimeistä päivää töissä. 

Lupasin jo kesällä virkkaavani hänelle synttärilahjaksi pöllöheijastimen. 

Noo, syntymäpäivä tuli ja meni tänä syksynä, eikä heijastin tuntunut valmistuvan. Nyt sitten olikin oiva tilaisuus saattaa tuo kauan aiottu työ valmiiksi että ehti muiden läksiäislahjojen kaveriksi. (Heijastinlanka näkyy pöllössä aiottua vähemmän joten suosittelin käyttämään pöllöä vain avaimenperänä.)

Tein myös ajankohtaan sopivan kortin :)

*klik* Ohje on Paula Kristiinan blogista täältä *klik*

Huomenna onkin jo aatto, 

joten oikein hyvää joulua kaikille täällä piipahtaneille :)

Joulupöytäliina

Päätin virkata syntymäpäivälahjaksi saamastani punaisesta langasta joulupöytäliinan.

Ohje lehdestä Lea virkkausideoita erikoisnumero Nro 3, mallinro 28

Selasin pitsiliinaohjeita, ja löysin kesäisiä ohjeita tursuavasta lehdestä mallin, 

joka punaisella virkattuna voisi näyttää jouluiselta :)

Lanka: Novita Kotiväki Koukku: 2,5 mm

Tein viimeisen kerroksen ohjeesta poikkeavasti tuollaiseksi piparkakkureunaiseksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan reunukseen olisi tullut nirkkoja pylväitten päällä keinahdellen tasaisin väliajoin. Eilen kun lopulta olin viimeisen kerroksen kimpussa, halusinkin siitä erinäköisen. Kokoa liinalle tuli halkaisijaltaan yli 40 cm, joten siitä tulikin aika iso. Pienempikin liina olisi riittänyt, mutta tehty mikä tehty. Katsotaan, mihin sen lopulta joulunpyhiksi sijoitan..

Seuraavaksi kirjoittelenkin varmaan vasta jouluaaton tienoilla, kun muutamat lahjat ovat päässeet uusiin koteihinsa. :)

Mukavaa joulun odotusta 

Teille kaikille!

Operaatio Paita

Räkä poskella olen viettänyt mykkäkoulua nyt pari päivää kotosalla. Onneksi virkkaamiseen ei tarvita ääntä, ja sohvan nurkassa on tullut katsottua elokuva jos toinenkin, ettei vaan tulisi tehtyä mitään rankkaa.

Aloitin Operaatio paitani innokkaasti jo viime viikonloppuna virkkaamalla pitsikolmion. Löysin nimittäin sittenkin ohjeen, jota noudattelemalla olisinkin saanut aikaiseksi tosi kivan paidan. Mutta blääh. Eilen katselin kolmiota ja ohjetta ja kauhistelin, että kolmioita pitäisi tehdä tosi tosi monta. Ja kaikki ihan samanlaisia. Voi mälsyys.

Niinpä sitten purin tuon pikkuruisen kolmion, ja rakas kolliherramme tuli minulle avuksi. Työnjakomme meni suurinpiirtein näin: Purkasin kolmiota hetken, ja keriessäni purettua lankaa Mörkö sai järsiä vielä jäljellä olevaa kolmiota. Se vallan riehaantui ja loikki kolmio suussaan pitkin olohuoneen lattiaa ja heittäytyi välillä selälleen pyöritellen kolmiota etu- ja takatassuissaan. Lopulta jäljellä oli enää pari kerrosta, ja lanka katkesi. Sillä pikkuruisella palasella Mörkö pelasi curlingia vielä pitkän tovin.

Minä suuntasin sen sijaan käsityökirjojeni kimppuun. Katselin hetken pitsiohjetta, joka minulla oli ihan alunperin mielessäni, kun aloin ajatella tätä uusinta operaatiota. Kyseinen pitsi olisi muodostunut useammasta palasesta, ja päätin haluta kerralla valmista kuviota. Samassa kirjassa (Barbara ja Marlies Müller: Isoäidin pitsejä) tulikin vastaan yksinkertaisempi pitsi, jota lähdin sitten virkkaamaan. 

Päästyäni tähän vaiheeseen esittelin aikaansaannostani siipalle. Kysyin, näkeekö hän työssäni paidan. Hän sanoi näkevänsä pöytäliinan (minkä ymmärrän kyllä hyvin). *virnistys* Onneksi tiedän itse, mitä olen tekemässä ja paitani tulee siis kasvamaan tämän pöytäliinan ympärille. ;)

Paita kasvanee kuitenkin melko hitaasti, sillä yritän saada vielä pari joululahjaakin valmiiksi. Onneksi eivät ole suuritöisiä, koska jouluunhan on enää vain 12 yötä! Niin se aika hurahtelee. 

Joulusukkakalenterimme on ollut käytössä, ja sieltä on tullut jo vaikka mitä kivaa. Eilen joulukalenterimme käski ostamaan konvehtirasian, ja se olikin vallan mieluisa käsky :D Rasia toki tyhjennettiin myös eilen ;) Slurps!

Uutta vanhaa lankaa

Kiitos kaunis kaikille kommenteistanne äitini tekemään ihanaan joulumekkoon. Neuletöitähän täällä ei yleensä vilahtele, joten vaihtelu varmasti virkisti *hymy*

Sain tänä viikonloppuna äitiltä 7 kerää lankaa. Mummoni oli pistänyt ne äidin mukaan minulle toimitettavaksi, sillä mummo ei enää oikein pysty tekemään käsitöitä.

Nyt minulla on siis liuta lankakeriä, jotka odottavat koukulle pääsyä. Tällä hetkellä minulla tosin on niin suunnattoman paljon aloitettuja pikkukäsitöitä, että olisi parempi, kun en suunnittelisi mitään uutta... Mutta suunnitelma on jo! Suunnitelma oli nimittäin olemassa jo ennen näitä lankakeriä, ja se lähinnä odotti lankojen hankintaa. Ruskea ei välttämättä olisi ollut lankavalintani operaatioon, mutta nyt kun näitä on, niin hyödynnän nämä mielelläni :)

Aion virkata itselleni paidan. Olen jo selaillut käsityökirjani läpikotaisin, ja siellä on muutamia oikein kivoja malleja. Valmiit paitaohjeet nyt eivät kuitenkaan oikein kiehdo, sillä olen iskenyt silmäni ihanaan pitsimalliin, jota haluan hyödyntää työssäni. Se sitten taas edellyttää sitä, että loppupaitakin täytyy soveltaa pitsiin sopivaksi.

Tämä olkoon nyt siis neljäs niin sanottu operaationi. Kutsun näitä suuritöisempiä operaatioiksi, sillä ne eivät valmistu ihan tuosta vaan. Tässä listaus aiemmista operaatio-nimikkeellä tehdyistä töistä:

1. Operaatio Peitto (Joulukuu 2012-Helmikuu 2013)

2. Operaatio Mekko (kesä-elokuu 2013)

3. Salainen operaatio eli Hertta-neiti (syys-lokakuu 2013)

Operaatio Paita on nyt julistettu virallisesti alkaneeksi, vaikka ensimmäistäkään ketjusilmukkaa ei vielä ole virkattu ;)

Vieraileva tähti: Äitin tekemä

Minun äitini opetteli tekemään palmikoita ostettuaan virolaisen käsityölehden tämän punaisen mekon vuoksi. Hän lupasi tehdä mekon minulle täksi jouluksi ja sinnitteli erilaisten kuvioiden kanssa mallikkaasti.

Mekkoni on nyt valmis! Ja vihin sen virallisesti käyttöön huomenna Tallinnassa. Onhan ohje sentään alunperin virolaisen suunnittelema ;)

Ohje: Käsityö-lehti  Talvi 2012 s. 16

Kiitos Äitille!!! *Koos suur süda* 

(*suurella sydämellä*, käännös google-kääntäjällä suomi-viro)

Ja kaikille suomalaisille lukijoilleni 

toivotan mitä 

Ihanaisinta Itsenäisyyspäivää!

Ketjusilmukkahanki

Pitkin viikkoa mielessäni on ollut olohuoneen ikkunan koristelu.

Mietin, miten tekisin hangen ikkunaan ja pohdiskelin eri vaihtoehtoja. Jostain luin, että piimällä saa kivan hangen töpöttelemällä.. Rakas kolliherramme Mörkö olisi voinut rakastaa piimähankea liiaksi, joten suljin vaihtoehdon pois mielestäni. Kaupoista saa valmista lumisprayta, mutta se peseminen, se peseminen.. Eli ei. Sitten päätin, että virkkaan hangen ääriviivan ketjusilmukoilla, Bingo!

Ja tuumasta toimeen!

Laitoin ikkunaan kliks vanhan puuni kliks, uuden kuusen sekä pari pikkuruista pitsiliinaa.

Tuossa näkymä nyt ensi alkuun.

Lisää puita ja muita juttusia täytyy tehdä vielä. Juttuset on kaikki kiinnitetty sinitarralla ikkunaan. Hiutaleitakin ajattelin tehdä, tosi tosi tosi yksinkertaisia sellaisia, sillä lumihiutaleiden teko jotenkin ei vaan ole minun juttuni.. Ihailen niitä aina joka blogissa, ja aloitankin, mutta sitten tulee jonkinlainen töksähdys ja into tyssää.

Mutta juu. 

Ketjusilmukoilla tehty hanki on nyt aloittanut virkansa olkkarin ikkunassa :)

Kuusi isoäidinneliöistä

Seurailen Facebookin kautta aktiivisesti Virkkaus-ryhmää. Siellä putkahtelee päivittäin ihania ihmisten tekemiä juttusia, sekä ohjesivustoja ym. ym. ym. 

Viime viikolla silmiini osui hauska isoäidinneliöistä virkattu kuusi. 

Yksinkertaisesti helppoa, ja tässä minun versioni vaihe vaiheelta.

Virkkasin ensin 4 kpl toinen toistaan suurempaa ruutua.

Taitoin ne kaksin kerroin ja virkkasin kolmioiksi jättäen yläkulman auki.

Lopulta kiinnitin kolmiot toisiinsa satiininauhoilla. 

(Satiininauhavarastoani kartuttavat niin omista kuin ystävienkin vaatteista leikatut ripustuslenkit)

Rauhaisaa ensimmäistä adventtia kaikille!!!

Kohti joulukuuta

Niin hurjalta kuin se minusta tuntuukin, niin ensi sunnuntaina on joulukuun ensimmäinen päivä.

Siippa osti partiolaisilta kalenterin jo monta viikkoa sitten, mutta 1 kalenteri ei meidän huushollissa taida riittää. Suklaakalenteri kuulemma täytyy vielä hankkia. Lisäksi keksin meille yhdessätekemisjoulukalenterin.

Etsin siihen sopivaa joulusukkaa tanskalaisesta tilpehöörikaupasta, kun olin mainoksessa nähnyt sopivanlaisen. Sukka oli niin tökerösti tehty, että kauppaan jäi. Eilen istahdin iltasella sohvalle, ja virkkasin ensin yhden sukan, esittelin siipalle ja päätin sitten tehdä hänelle omansa. Kirjoitamme kumpikin siis lappusia, joissa on jotakin kivaa yhdessä tekemistä (ei siis siivoamista, tiskausta ja ikkunoidenpesua ;). Vuoropäivinä saalis löytyy jommankumman sukasta.

Katsotaan, mitä tuleman pitää. Sukat ovat ainakin jo valmiit :)

Viininpunainen sukka on minun, ja harmaa sukka on siipan.

Kokoa sukkasilla on vähän enempi kuin tulitikkuaskilla.

 

Patalappuja ja epäkuvauksellinen herrashenkilö

Tulimme Rakkaan Kolliherramme Mörkön kanssa viikonlopuksi visiitille kotikonnuilleni.

Perjantai-ilta meni patalappuja virkatessa. 

Rakas Kolliherra Mörkö huolehti yleisestä lämmöstä ja tasaisesta taustapurinasta.

Patalaput valmistuivat lauantaina, ja vein ne ystävälleni tupaantuliaislahjaksi. 

Mörkö jäi pitämään seuraa äidilleni.

Vasen patalappu: Diagonally crocheted pot holder Oikeanpuoleinen patalappu: Crochet flower hot pad

Tänään sain kuningasidean. Päätin jättää joulukorttiaskartelut tänä vuonna väliin, ja koristaa kortin Upealla ja ah - niin ihastuttavalla Mörkö-aiheisella kuvalla. Siinä vaiheessa kun solmin kaapista löytämäni punaisen kanttinauhan herran kaulaan, oli kuvauksellisuus, myötämielisyys ja paikallaanpysvyys tipotiessään.

 

Kehuin kissaa, ja maanittelin. Yritin jopa houkutella sen puukoriin istumaan priimakuvaa varten. Noukin sieltä kaikki halotkin pois.. Ei kelvannut, vaikka muuten se nököttää puukoreissa hyvinkin mielellään.

 

Sain kuin sainkin napattua kissasta lopulta kuvan, joka on mielestäni julkaisukelpoinen joulukorttiin.

Palkinnoksi Mörkö sai lopuksi leikkiä kanttinauhalla, johon ilmestyikin melko nopeasti taistelutahtoinen rivi hammaslävistyksiä.. ;) 

Crovontuli-huivi

Yksi parin kuukauden projektini on nyt vihdoin valmis esiteltäväksi.

Se ei ole revontuli, vaan Crovontuli.

Koukku: 4,5 mm
Lanka: Cewec Marino Soft

Crovontuli-huiviin löydät ohjeen täältä. Sovelsin ohjetta hiukan, ja tein puoliympyrän. Virheitä huivissa vilistää kuin hiiriä navetan vintillä, mutta ei syynätä pylväiden määrää liian tarkasti ;)

Mitäköhän sitä sitten tekisi.. joulujuttusia?

Kiva päivä

Pakko kirjoittaa, sillä tänään oli kiva päivä.

Menin töistä suoraan torstai-sushilleni ja huomasin vakipaikassani, että minut muistetaan jo. Sain nimittäin kaupan päälle annokseeni yhden makin (Wikipediassa kuvat eri "lajeista", lunttasin täältä). Ja jälkkäriksi toivat vielä kupillisen haudutettua teetä. *hymy*

Siitä jatkoin kylläisenä irkkutanssitunnilleni. Olen huomannut, että sushiannoksen sulatteluun riittää puolituntinen aterian ja tanssitunnin välissä, mutta hampurilaisella käytyäni olo on tukala koko tanssitunnin. Tein hampurilaisvirheen sen yhden kerran ja siirryin seuraavalla viikolla takaisin torstaisushirutiiniin.

Kotiin tullessani pihalla oli lyhty palamassa, ja keittiön pöydällä odotti kirje kummitytöltä. Lisäksi siippa oli tehnyt sadonkorjuun kasvimaallamme, joka on kasvaa röhöttänyt omassa rauhassaan koko kesän.. ;) Mutta satoa tuli, pikkuruisia kaskinauriita ja porkkanoita, sekä hurrrrrjan paljon persiljaa. Nyt on sovellussoppa liedellä kiehumassa omista ja muiden antimista, ja siippa sitä maustamassa. Hän kun osaa sen touhun paremmin.

Satoa

Torstai on ollut ja on vuodesta toiseen lempipäiväni.

Mistä viikonpäivästä te tykkäätte eniten, vai vaihteleeko se kovastikin?

Afrikankukkatossut

Uudet nilkkaimet saavat nyt odottaa kenkieni kuivumista.. Niihin meni nimittäin mehua.. litra. Hyvää äitin tekemää mehua. Kokonainen litra. Nyyh. Laitoin nimittäin tänään kotopuolesta lähtiessä mehupullon samaan kassiin kenkieni kanssa. Ja tänne kotiin päästyäni kenkäpussi tipahti käsistäni soralle, ja RiTs sanoi lasipullo kassissa ja pihalle levisi soma mansikkamehun tuoksu.. Hyvä ajomatkalla hankittu tuuleni oli kieltämättä tipotiessään, kun kannoin mehusta tahmeat kengät sisään. Voihan maanantai, sanon.

Mutta. Käsitöihin.

Annoin toisellekin 30 vuotta täyttäneelle ystävälle viikko sitten lahjan. Tein hänelle tossut. Virkkasin afrikankukkaneliön, ja sen ympärille sitten kokosin lopun tossun.

Tässä tossut ilman täytettä

Ja tässä tossut ovat jo tyytyväisellä omistajallaan. Kehui niitä lämpimiksi :)

Tänä aamuna oli huurretta maassa Etelä-Suomessakin, villaista siis ylle, jotta taretaan!

Harmaat virkatut nilkkaimet

Lämmin kiitos kommenteistanne edelliseen kirjoitukseeni. 

Nyt on kuitenkin taas aika esitellä käsitöitä :) Viehätyin nimittäin jokin aika sitten kovastikin Prinsessajuttu-blogissa olleista piparkakkureunaisista villasukista.

Ne olivat niin kovin somat, että pohdin, kuinka itsekin voisin hiukan prinsessailla. 

Eilen illalla sitten kävin äidin lankapurkilla, josta sain käsiini harmaata sukkalankaa vuodelta nakki ja muusi.

Aloitin virkkaamisen testaten ensimmäistä kertaa pylväiden virkkausta suoraan ilman ketjusilmukoita. Opastusta siitä, mitä tarkoitan, voit kurkkia täältä Dropsin videosta.

Ensimmäisen nilkkaimen sain valmiiksi eilen, napit nilkkaimiin löytyi äidin nappirasiasta. Toisen viimeistelin tänään mummolassa käydessämme. Ja tällaiset niistä sitten tuli:

Ja tältä ne näyttävät ilman jalkojani. 

Olen näihin hykerryttävän tyytyväinen *hyrr*hyrr*

PS. Mukavan joustavan pinnan saa aikaan puolipylväillä aina vain takasilmukkaan virkaten.

Kohti isänpäivää

Onpas ollut semmoinen viikko, etten pahemmin koneella ole viitsinyt kotosalla istuskella.

Meren hiomia kiviä Nizzan rannalta parin viikon takaa.

Koko viikon on joka tuutista tullut mainoksia huomisesta isänpäivästä, ja huomaan olevani siitä ihan suunnattoman katkera. Viime vuoden isänpäivä meni isän elokuisen kuoleman vuoksi vielä samassa surun aallossa. Nyt huomaan surun sijasta tuntevani ärtyisyyttä siitä, etten minä saa huomenna laulaa isälleni. Haudalle en viitsi mennä onnittelulauluja laulamaan, sillä se ei taitaisi olla ihan viisasta. Enkä sitä tosissani siis ole ajatellutkaan - älkää huolestuko. ;)

Radiossakin toitotettiin isän muistamisesta eilen kotopuoleen  ajellessani, ja vaihdoin kanavaa joka kerta, kun joku mainitsi sanan Isä. Loppumatkan päätinkin sitten kuluttaa lauleskelemalla kaikenlaisia lauluja, kunnes yhtäkkiä huomasin laulavani kappaletta "Päivä vain.." ja tuli itku. Lauloimme kappaleen isän hautajaisissa, sillä isä eli päivän vain ja hetken kerrallansa sinnitellen kanssamme 19 vuotta saatuaan diagnoosin aivokasvaimesta.

Miten iloinen olenkaan niistä 19 vuodesta! Isä sai niin pitkän jatkoajan, vaikka ennusteet alkujaan olivat kaikkea muuta kuin hyvät. Tunnen myös jonkinlaista ylpeyttä isän jatkoajasta, kun kerron siitä vieraammille. Ja olen niin ylpeä isästäni. En koskaan kertonut sitä hänelle, en varmasti edes ajatellut asiaa silloin, kun hän vielä vuosi sitten kesällä makasi kotisohvalla, ja istuin hänen vieressään höpötellen kuulumisiani niin kovalla äänellä ja selkeästi artikuloiden, että hän varmasti kuuli ja ymmärsi. Isällä kun oli huono kuulo, ja viimeisinä vuosina asiat piti esittää oikein selkeästi.

Ärtyisyyteni hälvenee nyt tätä kirjoittaessani, sillä nythän minäkin muistan isääni. Muistan isääni ja ajattelen hyviä asioita. Isälle esittelin aina kaikki uusimmat käsityöni täällä kotona käydessäni. Yhden serkulleni tekemäni maton me päättelimmekin yhdessä. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut, että isäreppana ei huonokuntoisuutensa vuoksi olisi edes päässyt karkuun, kun istahdin hänen viereensä sohvan reunalle käsityösaaliini kanssa. Uskon kuitenkin, että hän piti yhteisistä höpöttelyhetkistämme, enkä unohda sitä lämmintä katsetta, kun hän jotain työtäni hypistellessäni katsoi minuun ja sanoi: "Hieno."

Sitä lämmintä katsetta minä ikävöin ihan hirveästi, ja yritän valokuvista vielä sen tavoittaa.

Onneksi on muistot.

Huomenna on hyvä päivä muistaa isää. 

Olen tehnyt sitä enemmän tai vähemmän koko viikon - kuukauden - vuoden.

Rauhallista isänpäivää kaikille!

Kattausliina ja lasinalusia - ja mitä sitten tapahtuikaan?

Vietin mainion viikonlopun ystävieni kanssa. 

Kaksi heistä oli vast'ikään täyttänyt 30 vuotta, joten sitäkin tuli juhlistettua. 

Toinen pyöreitä täyttäneestä ystävistäni pitää kovasti mintunvihreästä, joten hänelle virkkasin kattausliinan sekä lasinalusia Prinsessajutun blogissa julkaistuilla ohjeilla. Kattausliinan ohje  *klik*täällä*klik* ja lasinalusten ohje *klik*täällä*klik*

Ja tämmöinen setti niistä tuli :)

Eilispäivä meni rauhallisesti.

Virkkasin ja sain tuuman. 

Oikein innostuinkin, kun päätin perehdyttää nämä kolmekymppiset virkkauksen saloihin. 

Otin käsityönurkkauksesta nöttöspurkkini, josta uudet oppilaani saivat valita mieleisensä langan.

Virkkauspenaalistani valitsin sopivan kokoiset koukut.

Touhu aloitettiin ketjusilmukoilla.

Jatkettiin kiinteillä silmukoilla.

Ja seuraavaan kerrokseen taiteiltiin kiinteitä silmukoita, puolipylväitä ja pylväitä.

Luomus pyöritettiin lopulta ruusuksi.

Ja illanviettoon lähtiessämme se komeilikin jo ystäväni sormessa. 

Luomisen ja onnistumisen riemua parhaimmillaan!

Tästä jäi hyvä mieli! :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

11 asiaa

Anne-Mari laittoi minulle haasteen jo 18.9, enkä ole vieläkään vastannut siihen. Mutta täältä pesee :)

Eli näin se menee:
                        1. Jokaisen haastetun pitää kertoa itsestään 11 asiaa
                        2. Pitää vastata haastajan antamiin 11 kysymykseen
                        3. Pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville
                        4. Heidän pitää valita haastettvaksi 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa
                        5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.


11 asiaa minusta:


1. Pelkään pimeää enemmän kaupungissa kuin maaseudulla.
2. Pidän kovasti piirtämisestä, mutta en ole pitkään aikaan piirtänyt mitään.
3. En osaa kutoa / neuloa muuta kuin neulontaharpulla, mikä onkin varsin mainio laite. 
4. Minulla on syntymävika, jonka vuoksi vasen käteni on oikeaa puolet lyhyempi ja siinä on vain kolme sormea. Pienillä sukulaisillani on aina hauskaa, kun minulla on vähemmn sormia kuin heillä :)
5. En aio jakaa tätä haastetta eeenpäin, sillä minua hiukan laiskottaa. *nolo*
6. Uudet villasukat ovat ehkä yksi maailman parhaita juttuja.
7. Menen lähes aina nukkumaan villasukat jalassa. Aamuisin toinen on aina kadonnut.
8. Meidän sängyn alla on aika paljon parittomia villasukkia.
9. Lempiviikonpäiväni on torstai. On ollut jo moooooooonta vuotta. 
10. Torstaisin käyn sushilla. Aloitin tavan tänä syksynä suodakseni itselleni iloa. 
11. Opin syömään sushia vasta n. 2 vuotta sitten, kun kävimme työporukalla sushiravintolassa. Rakastuin sushiin vasta kolmannella kerralla - ja nykyisin se on  vaan niiiiiiiiiiiiiiiin superhyvää. Mjams.

Anne-Marin esittämät kysymykset ja niihin vastaukset:
 
1. Mikä on suosikkilankasi.
Olen kovasti tykännyt Jade-langasta, jota saa usein alennuksella Lankamaailmasta.
2. Lempivärisi?
Vihreä
3. Ikävin neulemuistosi?
En neulo, mutta harmittavin virkkausmuistoni liittyy siihen, kun mummoni moitti minua liian suuren koukun käytöstä ja oli sitä mieltä, etten kykene virkkaamaan kunnolla koskaan. Mummoni pyysi minulta myöhemmin anteeksi, sillä harmistuin niin kovasti. Hän se minut kuitenkin alunperin opetti virkkaamaan, ja myöhemminkin hän oli pahoillaan sanomastaan. 
4. Mukavin neulemuistosi?
Edelleen virkkauslinjalla. Kun samaisen mummon kanssa tärkkäsimme tekemääni pitsiliinaa, ja hän suukotti minua niskaan kutsumalla minua mummon pikku karitsaksi. 
5. Neulotko itselle vai lahjaksi?
Sekä että.
6. Mistä ostat lankasi, netistä vai kaupasta?
Useimmiten kaupasta.
7. Miksi kirjoitat blogia?
Pidän kirjoittamisesta, ja täältä näen, mitä sitä on tullut tehtyä ja mihin ne kaikki työt ovat päätyneet :)
8. Käsitöihin liittyvä suurin haaveesi?
 Kun olisin vähän nopeampi.
9. Valokuvaaminen, helppoa vai ei?
Ei helppoa- ainakaan nykyisellä Samsung-kamerallani, joka oli vähän pettymys jo uutena.
10. Annatko virheiden olla vai puratko pienimmätkin virheet?
Annan olla, jos se ei ole liian näkyvä.
11. Mitä sellaista sinulta ei ole kysytty, mihin haluaisit vastata? Tässä voit kysyä sen itse itseltäsi ja luonnollisesti myös vastata? Vastaan Anne-Marin blogissa olleeseen Osakaisen esittämään kysymykseen: "Jos tekisit aarrekartan, millainen siitä tulisi?"
Teimme pienenä siskon kanssa aarrekartan. Vanhan ajan tunnelmaa luodaksemme poltimme kartan reunat röpöläisiksi kynttilällä. Siitä tuli aika kiva, ja sellaisen efektin varmaan tekisin nytkin, jos karttaa pitäisi lähteä tekemään :)


Ja kuten tuolla 5:ssä kohdassa ensimmäisessä osiossa kerroin, en jaa haastetta tästä enää eteenpäin. Mikäli joku haluaa ottaa vastaan tämän, napatkoon mukaansa :)

Mukavaa sunnuntai-iltaa teille kaikille!




 

Hertta-Neiti

Salainen operaationi on valmis! Valkoista, vaaleanpunaista ja ruskeaa lankaa käyttämällä sekä Heidi Bearsin ihanan kannustavaa *klik*ohjetta*klik* noudattamalla sain valmiiksi pari viikkoa sitten oman Happypotamukseni! Voi sitä onnenpäivää! :)))

Mutta annetaanpas neidin itse kertoa hiukan tarkemmin ;)

Hei kaikille!

Minun nimeni on Hertta.

Olin alkuun hiukan ujo.

Hännän ja korvannipukat saatuani reipastuin huomattavasti.

Minua halailtiin jo syntymäkodissani ihan hirvittävästi, ja minusta luopuminen oli kuulemma mahdottoman vaikeaa. Mutta päätös oli tehty jo ennen ensimmäistäkään ketjusilmukkaa.

Olin siis valmis uusiin seikkailuihin. Sain mukaani nimilapun sekä vihon, johon oli kirjoitettu muistoja minun uudesta omistajastani 15 vuoden ajan. Emäntäni kuulemma itkeä tirautti viimeistä sivua kirjoittaessaan, sillä hän liikuttuu nykyään niin helposti.

Minä vihkoa tuskin luen, ellei sitten uusi 15-vuotias emäntäni lue sitä minulle jonain iltana iltasaduksi.

Pus pus ja aurinkoa päiviinne!

Rakkaudella, 

HERTTA

Savez-vous planter les choux?

Kävin tänään ostamassa vihreää Eko-ontelokudetta Poppanavakasta. Päädyin ostamaan sieltä joululahjatarpeitakin, ja pätäkkää meni enemmän kuin oli tarkoitus. 

Vyyhtiä tuolilta keriessäni tuli viheriästä kasvavasta kerästä mieleen ranskalainen lastenlaulu, jossa istutetaan kaaleja. Hyräilin sitä koko kerimisen ajan, ja nyt tuo korvamato luikertelee korvissani, sillä melodia jää pyörimään päähän....! Mutta laulun kautta muistuu vielä 15 vuoden jälkeenkin, mitä mikin kehonosa on ranskaksi. 

Tässä siis minun kaalinkeräni, joka on istutettu maahan ranskaksi ;)

Savez-vous planter les choux?

Osaatteko te istuttaa kaaleja?

Jos haluat tutustua tähän kaalikorvamatoon, löydät sen täältä! 

Mutta HUOM! OBS! Teet sen omalla vastuullasi ;)

Kuinka moni uskaltautuu?!? :D

Syömään!!!

Kiitos kommenteistanne syysmyssyyn. Niitä lukiessa tuli hyvä mieli, ja olen viileämpinä aamuina vetänyt myssyn tyytyväisenä päähän. Nyt on aamuisin ollut kuitenkin taas hiukan lämpöisempää, joten olen välillä tuntenut itseni ihan ylipukeutuneeksi bussipysäkillä myssy korvilla nököttäessäni. 

Minulla oli eilen lauantaityöpäivä. Nollasin pääni totaalisesti töiden jälkeen valmistaessani ruokaa 3 tuntia!

Katsoin kelloa vasta työntäessäni ruoat uuniin. Siinä väkerrellessä ja hyräillessäni en totisesti ajatellut mitään muuta. Mainiota! Osa ruokasorteista on ollut valmiina jo useamman vuoden (esim. etualalla olevat karjalanpiirakat ja korvapuustit sekä kulhossa köllöttävät rinkelit), koska ajattelin joskus itse aloittavani nukkekotiharrastuksen.

Välillä tulee kuolattua nukkekotiblogeja ja huokailtua ihastuksesta, mutta omaa nukkekotia minulla ei vielä ole. Eipä sille olisi tilaakaan täällä meidän tönössä. Mutta serkuntytöllä on uudessa ikiomassa huoneessaan ihana, jykevä nukkekoti, joka oikein kiljui ruokia keittiöönsä :) Tänä aamuna virkkasin vielä tuon pikkuruisen kauppakassin. Vien nämä lähiaikoina serkuntytölle myöhästyneeksi synttärilahjaksi.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Syysmyssy

Eipä saanut kerätonttu pitää hiippalakkiaan. Eikä saanut lopulta myssyn virkkaajakaan hiippalakkia..

Tein siis kyllä semmoisen tonttulakinmallisen, mutta se näytti päässä melko mäntiltä, vaikka kovasti yritin vakuutella itselleni, että-jotta-hyvä-siitä-tuli. Siippa on meillä totuudentorvi, ja tovin hänen ilmeitään tulkittuani purkasin koko hiipan. Teinkin sitten lopulta jotain ihan muuta!

Tuli syysmyssy 

jossa on korvaläpät pahemmille viimoille

Tämä näyttää minusta nyt kyllä näin kuvassa ihan ylösalaisin olevalta kattilalta, mutta päässä se näyttää siedettävältä. Tänään tämä oli minulla ekaa kertaa aamusella päässä, eikä kukaan bussissa mielestäni ainakaan hirnahdellut astuessani sisään.

Tämä jää siis käyttöön, kunnes sen taas joku purkaa ;) 

Syksykelejä kaikille, sytytelkää kynttilöitä iltoihinne!

He löysivät tiensä kotiin

Istuimme iltaa tyttöporukalla lauantaina viinitonkallisen kanssa, ja meillä oli varsin hilpeä ilta. Innostuin kaivamaan vanhoja valmistuneita käsitöitä esille, ja kaksi pikkaraista löysi uuden kodin.

Toinen kotiinlöytäjistä oli tämä neulatyyny. Virkkasin sen kesällä 2011 Neferin sivuilta löytämälläni ohjeella. Nyttemmin ohjetta ei enää näytä sivuilla olevan, jotta olisin voinut linkittää sen teille tänne. Ompelukoneen ääressä viihtyvä työkaverini koki neulatyynyn kanssa hengenheimolaisuutta, joten annoin sen hänelle mukaan.





  Tämä herneenpalko sen sijaan on virkattu toukokuussa 2012. Löysin sen Suuren käsityölehden 5-6/2012 liitteestä. Herneenpalko lähti entisen työkaverini matkaan. Palkoa aikanaan virkatessani ajattelin kartuttavani omaa virkattu murkina-kokoelmaani, mutta yksi herneenpalko ei siinä paljoakaan paina.

On siis vain mukavaa, että tavaroille löytyy koti, jossa niitä arvostetaan :)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!!

Ruskatossut

Ulkosalla ollaan menossa kohti yhä syksyisempää väriloistoa. Ystäväni syntymäpäivät koittivat tämän väriloiston keskelle, ja virkkasin häntä ajatellen tossut jo elokuussa. 

Nyt saan vihdoin julkaista tossut täällä, sillä tossut päätyivät eilen lopulta uudelle omistajalleen :)

Menin syntymäpäiville julkisilla, jotta pystyin huoletta virkkaamaan koko matkan sen sijaan, että olisin huristanut matkan autolla. Päästyäni junaan kaivoin salaisen operaationi esille ja aloin virkkaamaan. Sivusilmällä näin, että vieressäni istuva tyttö kaivoi myös jonkinlaista lankaa esille. Olin hetken aikaa aivan riemuissani, että onpas hauskaa, että kaksi käsityöihmistä sattuu junaan vierekkäin. Onneksi en avannut suutani ennen aikojaan, sillä langat osoittautuivatkin sitten vain kuulokejohdoiksi..

No, enpä tullut eilisestä hullua hurskaammaksi. Tänään kotiin körötellessäni olin taas näkeväni viereisen penkintäyttäjän käsissä lankaa. Olin juuri kaivanut omat käsityöni esille, ja ajattelin, että sattuipas somasti nyt käsityöihminen viereeni. Siinä vaiheessa, kun vieressäistuja tunki langanpäät korviinsa, tajusin jälleen erehtyneeni..

Lankaa korviin vaan kaikille.. 

Minä tykkään enemmän virkkaamisesta. ;)

Kerätonttu

Kävin eilen neuletapaamisessa ja oli melkoisen mukavaa käydä siellä parin kuun tauon jälkeen. Esittelin hiukan tutummille operaatio mekkoni sekä uuden virkkuukoukkupenaalini, ja jutustelimme niitä näitä.

Virkkasin salaista projektiani ja moni tunnisti, mitä olen tekemässä, ja moni muu ihastui ohjeeseen, jos ei aiemmin sitä ollutkaan nähnyt. Heti neuletapaamisen alkuun kävin ostamassa itselleni lankaleikkurin. Ostin kesällä sellaisen käsitöitä tekevälle ystävälleni, ja hän kehui sitä kovasti. Lisäksi minun pienet perintösakset ovat taas jossain karkuteillä, enkä kehdannut siinä kaikkien nähden järsiä lankoja poikki..

Virkatessa aika kului kuin siivillä, ja yhtäkkiä virallinen tapaamisaika oli päättynyt. Minun ei ollut tarkoitus varsinaisesti tehdä lankaostoksia, mutta lähdin kuin lähdinkin kiertelemään myymälää kamppeet kasattuani. Ja löysin.. löysin kaksi ihanaista suuren suurta kerää. Leveä hymyni leveni entisestään, kun kassalla sain keristä vielä alennustakin. Kahta lankakerää rikkaampana huristin kotiin, ja virkkasin pari kierrosta ennen kuin maltoin lähteä ajamaan mökille päin.

Ja mökillä toisesta kerästä sukeutui tänä aamuna varsinainen TonTtu!

Se kieräytti itsensä varta vasten koivun juurelle poseeratakseen minulle. Eikä olisi millään malttanut lähteä takaisin sisälle virkattavaksi.. 

Kerätonttu ei valitettavasti saa pitää myssyään, sillä jatkan sitä vielä suuremmaksi itselleni. Lisäksi aion virkata jonkin sortin lapaset, koska syksy taitaa olla tulossa.