Temari-pallo

 

Käsitöihin syventyminen tuo välillä helpotusta arkeen. Kun saa uppoutua tekemiseen kieli keskellä suuta, unhoittuu moni muu.

Niinpä sain tänään valmiiksi toisen temari-palloni. Ja edelleen pakko hehkuttaa, kuinka innoissani olen näiden pallojen tekemisestä.

 Ja tähän uusimpaan sain inspiraation auringonkukista. Toteutin pallon puoliskot hiukan eri värein, sillä kiiltävä okranvärinen lanka kävi kovasti ylikierroksilla, eikä oikein suopunut yhteistyöhön. 

 Haaveilen kovasti keväästä ja puutarhapuuhista. Suunnittelin myös, mihin minulle luvattu huvimaja asettuisi taloksi. Haluan sen suuren männyn kupeeseen lähelle kriikunoitani. En tiedä, saanko huvimajani tänä vai ensi kesänä vai milloin, sillä isännän eno on useaan kertaan luvannut rakentaa minulle oman muumitalon!

Olen ehkä vähän liekeissä asiasta, ja olen jo mielessäni ristinyt huvimajamuumitaloni Kattilaksi, sillä aion viettää siellä aikaa rakkaan kolliherra Mörkön ja rakkaan kissaneiti Myrnan kanssa, kenties virkaten, kenties piirtäen, kenties vain löhöten ja lehtiä lukien tai uusia puutarhasuunnitelmia laatien. 

Kattilaani voisi tulla vaikka vain kaikkea söpöä, ja kengät pitäisi jättää ulkopuolelle. Klaffipöytäkin siellä voisi olla, jonka saisi tarvittaessa nostettua seinälle tilaa viemästä. Ja suuri pyöreä matto lattialla. Kenties virkattu, jos vain käpälä antaa myöten.

Mukavia haaveita.

Palloilua kerrakseen

 Lankapallon pari viikkoa sitten bongattuani huomasin jonkun linkittäneen kuvan japanilaisista temaripalloista. Ensi alkuun ajattelin, että minä kirjontakammoisena en kyllä semmoista tule tekemään. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Temaripallojen ajatusmaailma on mielestäni äärimmäisen viehättävä. Niiden sisään voi laittaa helistimen tai toiveen pallon saajalle, tai jättää laittamatta. Niitä annetaan lapsille, ystäville tai yleensäkin lahjana. Näin olin wikipediasta ymmärtävinäni. Ja oikein perinteinen Kiinasta Japaniin vuosisatoja sitten matkustanut perinnekäsityötaito se on. Ja pallon koristelutapoja on lukuisia.

Aloitin päällystämällä jämälankapallon ohuella vaaleansinisellä sekoitelangalla. Ajattelin saavani pinnasta sillä sopivan tiiviin. Japanissa päällystämiseen taidetaan käyttää aitoa silkkilankaa. Minulla sellaista ei ollut.

Jo pientä palloa kirjoessa oli kiva huomata, miten alun haparoinnista aloin kehittyä. Saatuani koepallon valmiiksi totesin pinnan jääneen liian rosoiseksi.

Selailin lisää youtube-kanavia ja löysin ohjeen Chrysanthemum-pallon kirjontaan.

Uusimman pallon sisällä on villalankapallo, joka on päällystetty ensin ohuella villalangalla, ja sittemmin kahdella eri koneompelulangalla (koska ensimmäinen väri loppui) sileämmän pallopinnan aikaan saamiseksi.

Siinähän ne illat ovat menneet.

 

Virkkaaminen on nyt tauolla ja mukava puuhailla väliin jotain täysin uutta. 

Nostalginen lankapallo

 Laatikoissani on pyörinyt muutaman vuoden 2 jämälangoista pyöriteltyä kerää sillä ajatuksella, että virkkaisin niistä joskus jotain. Vaikka ideoita on tullut, ei intoa ole oikein riittänyt toteutukseen asti.

Kunnes vastaan tuli fb-ryhmässä lankapallo! Jokin sykähti harmaissa aivosoluissani, kun luin lankapallon tekemisestä kliksuti*Kurkijokelaisten*klik sivuilta. Oliko siinä se pallo, josta mummoni minulle 1990-luvun alussa kertoi? Hän kuvaili, kuinka lankoja pyöriteltiin keräksi, ja aikaan saatiin napakka, pomppiva pallo. En silloin ymmärtänyt, miten pallon teko käytännössä tapahtui, enkä sittemmin asiaa tullut mummolta kysyneeksi enää vuosien varrella.

Facebookissa moni muisti lankapallon ja kertoi lapsuudessa niitä tehneen ehkä juuri mummonsa kanssa. Sivuilla puhuttiin mm. markkinapallosta, sekä siitä, kuinka palloa saatettiin käyttää pesäpallonakin, ja se vain kesti ja kesti.

Päätin, että ainakin keltaruskeasävyinen jämälankakerä saa nyt uuden elämän nostalgisena lankapallona. Tässä siis pallo ihan alkutekijöissään, pelkkänä tiiviinä keränä, joka jo tuommoisenaankin pomppi.

 Rakas kissaneiti Myrna oli ajoittain tapansa mukaan mukana touhuamassa.

 Nyt ensimmäinen lankapalloni on valmis, ja pidän siitä kovasti jo nostalgiamielessä.

 Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!

 

ApuSylvi apuna ryijyn teossa

Tiedättehän ne ikuisuusprojektit? Noo, tässä yksi minun ihka oikea ikuisuusprojekti. Olen nimittäin saanut ryijytyöpakkauksen syntymäpäivälahjaksi joko vuonna 1995 tai 1996 tai ehkä jopa aiemmin! Tein tätä joskus automatkoilla kun ajettiin kohti mummolaa tai muille sukulaisille kyläilemään. Muistan, että tekeminen ilman sopivaa alustaa oli aika hankalaa, mutta näemmä olen jaksanut sinnitellä.

Pari päivää sitten muistin ryijyn ja muistin ApuSylvin.

Tokihan nämä kaksi piti saattaa yhteen! Ja nyt täytyy sanoa, että tämä kombo toimii. Ryijyn teko on nyt huomattavasti helpompaa ja ehkä jopa saan kissaryijyni joskus valmiiksi. :)

Jos ApuSylvi on sinulle vieras, löydät siitä lisätietoa sivuilta www.apusylvi.fi ja lisäksi olen kirjoittanut yksikätisestä virkkaamisesta ApuSylvin avulla viime vuoden puolella kliksuti*täällä*klik.

DC-Fixiä keittiöjakkaralle

Ostin viime keväänä pilkullista DC-fixiä ja vasta tänään sain tuunattua keittiöjakkaran, johon fixin alunperin hankinkin. Peruskeittiöjakkara, joka muutti lapsuudenkodistani mukanani ensimmäiseen omaan kotiin ja yhä edelleen jokaiseen kotiini ympäri Suomen, sai nyt vihdoin vähän uutta ilmettä. 

Punaisen jakkaran ostin 2000-luvulla kotkalaiselta kirppikseltä 5 eurolla. :)

Keittiöjakkarasta tuli mielestäni tosi kiva. Ystävältäni saatu sienijakkara sopii trioon kuin nenä päähän. Tykkään! :)

Käsityöt kissan kanssa..

Videopätkä kesältä 2012..

Rakas kolliherra Mörkö täydessä elementissään ;)

Eikä minulla ole mitään muistikuvaa, mitä tuosta vaaleanpunaisesta langasta oli tarkoitus tehdä..

Senkki, Osa II

Kirjoitin edellisellä loman pätkälläni itsestäni ja kunnostamastani senkistä.

Nyt senkki on valmis! Sen valmiiksi saaminen vei noin 10 vuotta, ehkä alle, mutta nyt se on valmis, ja tykkään siitä vallan mahdottomasti. Mutta minulla ei ole sille tilaa, joten äiti ottaa sen hellään huomaansa. Eli juu, lomalla ollaan jälleen, eikä lomakelit helli minua nytkään, kun sataa ropisee niin hurjasti joka päivä.

Sisätiloissa on tullut kykittyä ja kyykisteltyä, sillä lapsuudenkodissani on operaatio muutto käynnissä. Varastojen tyhjennys osaa olla henkisesti hurjan rankkaa, sillä niissä on kaikki isän toteutumattomat suunnitelmat vielä kaapeissaan ja työkalut hujan hajan. Isä kuoli aika tarkalleen 2 vuotta sitten.

Tuntuu, että tavaroita läpikäydessäni siivoan myös muistoja isästä pois. Roppakaupalla tavaraa on kuitenkin lähdössä mukaani, mm. isän ensimmäinen ruuvimeisselisetti. En edes tiennyt, että varastoissa on semmoinen, mutta äiti kertoi minulle. Setistä puuttuu 2 ruuvimeisseliä, mutta uskon niiden pulpahtavan jostain kaappien kätköistä vielä vastaan. Isä oli setistä kuulemma hurjan tarkka.

Järki ja tunteet vaihtelevat tässä tavaroita läpikäydessä. Vielä vuosi sitten tällainen operaatio olisi ollut liian rankka, mutta nyt on jo helpompaa, vaikka silti ajatus lapsuudenkodista luopumisesta pistää välillä itkeä tirauttamaan.

Onko teillä muilla tämmöisiä kokemuksia, ja miltä se on tuntunut?

Patalappu ja vähän muuta

 Ystäväni kävi meillä pari viikkoa sitten kylässä, ja kysyin tarvitsisiko hän jotakin virkattua. Tovin mietittyämme ehdotin patalappua. 

Hänen lähdettyään aloitin virkkaamisen
kliksuti*tällä mallilla*klik.

 Virkkasin väliin kerroksen tuommoista hauskaa kuviota. 

Joka kuvio ei ole säännöllinen, mutta näkyypähän harjoittelun jälki.

Lopulta patalapusta tuli sitten tällainen. Käydessämme Raumalla Mantin maailmassa näin siellä samalla mallilla tehtyjä lappusia.

Tarkoitukseni oli viedä patalappu tänään ystävälleni hänen muiden meille unohtamiensa tavaroiden kanssa, mutta minä olen saanut kesäflunssan ja olen maannut koko päivän potemassa. Se siitä mukavasta illanvietosta ystävien kanssa *huokaus*

Eilen podin jo kurkkukipua, mutta lähdin siitä huolimatta ostoksille. Vietin varmaankin puolitoista tuntia askartelukaupassa, ja saalista löytyi korillinen. 

Kotiin päästyäni innostuin liimailemaan ääriviivatarroja paperille ja värittelin niitä sitten vesiväripuuväreillä. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa maalata loputkin kuvat ja leikellä niitä sitten korttien koristeiksi.

Aika hemppiksiähän niistä tuli :)

Senkki, osa 1

Lapsuudenkotini varastoista löytyi senkki, joka on kuulunut aikoinaan mummolleni ja vaarilleni.

Joku oli maalannut sen valkoiseksi. Valkoinen maali oli muuttunut kellertäväksi, eikä kukaan ollut käyttänyt senkkiä vuosikymmeniin.

Kunnes senkin eteen astui tämä täti, joka ei silloin edes ollut täti. Mutta tällä tädillä oli idea. Idean toteutus alkoi ehkä noin 10 vuotta sitten tai hiukan myöhemmin. Siihen kuului maalinpoistoainetta, kuumailmapuhallin, hiomakone ja lasta sekä aimo annos päättäväisyyttä.

Kuinkas sitten kävikään? Kuumailmapuhallin sökähti, käsi kipeytyi kaikesta hinkkaamisesta ja raappaamisesta. Täti luovutti ja unohti ideansa. Senkki jäi puolikuntoisena lojumaan varastoon.

Kunnes tänä keväänä senkki siirrettiin varastojen tyhjennysten aikaan taas näkyville ja muovien alta paljastui, että senkkiä olikin työstetty paljon enemmän kuin täti muisti. Hip hei, lomalla käyn sen kimppuun! tuumi täti. 

Maalinpoistoaine, lasta ja maalinpesuaine sekä hiomakone pääsivät jälleen käyttöön. Hammasharjakin (se joka lopulta katkesi) pääsi tositoimiin pienten koristekuvioiden jynssäämisessä. Välillä täti kiroili, ainakin silloin kun hammasharja katkesi. Ja silloin kun hiomakone teki kauniiseen puupintaan rumia viiltoja. 

Välillä täti ihaili. Ihaili kun puupinta sai uuden pinnan vahakäsittelyllä. 

Ensin käsiteltiin laatikot ja täti kuljetti ne pihalle auringonvaloon huokaillakseen hetken. Sitten käsiteltiin ovet. Ai ai, miten tuli nättiä, ihasteli täti. Ja sitten olikin aika lähteä kotiin siltä erää. 

Senkin runko oli jo hiottu ja tädin äitimuori tiedusteli, saisiko hän käsitellä senkin loppuun. Täti mietti hetken ja lupasi, että kaikin mokomin, vaikka projektin piti olla kokonaan hänen omansa. Olihan hän sentään hionut ja poistanut kaiken sen likaisenvalkoisen maalin. Ja olihan hän jo vahannut ovet ja laatikot. Ehkä seuraavalla kerralla senkki olisi valmis, kun äitimuori olisi kaikella tarmollaan käynyt sen kimppuun. Ei hullumpi ajatus, myhäili täti Mörkö-kissalleen päästyään kotiinsa. 

(Inspiraatio tähän kirjoitukseen on Tove Janssonin kirjasta Kuvanveistäjän tytär. Siinä on luku nimeltä "Täti jolla oli idea". Suosittelen kirjaa lämpimästi!!!)

PS. Täti ei oikeasti oleta senkin olevan seuraavalla kyläilykerralla valmis, vaan tekee sen mielellään loppuun itsekin.. ;)

PPS. Laitan tänne joskus sitten kuvan valmiista senkistä.

Ei tuu sukkia vaan kukkia

Tänään meillä on vähän kakuteltu.

Ja tuijoteltu

Ja virkattu.

Vielä on tekemistä. Aika paljon.

Aurinkoisia päiviä!

Joululahjoja

Kiitos kommenteistanne Pöllöön sekä Joulupöytäliinaan. 

Tänään herkuttelemme taas jouluruoilla ja pöydän ääreen tulee hiukan enempi väkeä kuin eilen. Yhtä täyden vatsan sain ruoista kuin edellisinäkin vuosina. Sekametelisoppa kermavaahtoineen takasi sen, että meidän piti Mörkön kanssa ottaa rennosti sohvalla tovi jouluruokailun jälkeen. ;)

Mörkö sai lahjaksi uuden virmajuurifisun koviakokeneen ahvenen kaveriksi. Avasimme tämän paketin kolliherran kanssa ensimmäisenä. Se puski ja puri pakettia ennen kuin fisua edes näkyi. Fisun käpäliinsä saatuaan se viskeli sitä hurmioituneena pitkin taloa ja järsi sitä välillä tyytyväisenä. Nyt tänään kalan kuvattuani siinä näkyykin  jo nuo "hellimisen" kovat jäljet ;) (Fisu on mukailtu kultakalan ohjeesta Lesley Stanfieldin kirjasta Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja)


  Fisun kanssa leikittyään Mörkö tulikin sitten keskittymään lahjanaruihin..

Muille taasen tein tämmöisiä juttuloita:

Pari tiskiliinaa siskoille. Ohje löydetty täältä, ja mukailtu vähän etiäpäin.

Siskontytön nukelle takki Novitan Miami-langasta. Ohje täällä, ja se on helposti suurennettavissa myös pienimmille perheenjäsenille.

Siipalle Oluttölkkicooler. Hain Harley davidson-sävyjä, mutta oranssia villalankaa oli varastoissani aika vähän. 

Siskojen lapset saivat lahjansa paperin sijaan tyynyliinoissa, jotka ompelin jo lokakuussa.

Nyt suklaansyöntiä jatkamaan uusi pyjama päällä, se vähän niinkuin kuuluu joulupäivään ;)

Vieraileva tähti: Äitin tekemä

Minun äitini opetteli tekemään palmikoita ostettuaan virolaisen käsityölehden tämän punaisen mekon vuoksi. Hän lupasi tehdä mekon minulle täksi jouluksi ja sinnitteli erilaisten kuvioiden kanssa mallikkaasti.

Mekkoni on nyt valmis! Ja vihin sen virallisesti käyttöön huomenna Tallinnassa. Onhan ohje sentään alunperin virolaisen suunnittelema ;)

Ohje: Käsityö-lehti  Talvi 2012 s. 16

Kiitos Äitille!!! *Koos suur süda* 

(*suurella sydämellä*, käännös google-kääntäjällä suomi-viro)

Ja kaikille suomalaisille lukijoilleni 

toivotan mitä 

Ihanaisinta Itsenäisyyspäivää!

Syömään!!!

Kiitos kommenteistanne syysmyssyyn. Niitä lukiessa tuli hyvä mieli, ja olen viileämpinä aamuina vetänyt myssyn tyytyväisenä päähän. Nyt on aamuisin ollut kuitenkin taas hiukan lämpöisempää, joten olen välillä tuntenut itseni ihan ylipukeutuneeksi bussipysäkillä myssy korvilla nököttäessäni. 

Minulla oli eilen lauantaityöpäivä. Nollasin pääni totaalisesti töiden jälkeen valmistaessani ruokaa 3 tuntia!

Katsoin kelloa vasta työntäessäni ruoat uuniin. Siinä väkerrellessä ja hyräillessäni en totisesti ajatellut mitään muuta. Mainiota! Osa ruokasorteista on ollut valmiina jo useamman vuoden (esim. etualalla olevat karjalanpiirakat ja korvapuustit sekä kulhossa köllöttävät rinkelit), koska ajattelin joskus itse aloittavani nukkekotiharrastuksen.

Välillä tulee kuolattua nukkekotiblogeja ja huokailtua ihastuksesta, mutta omaa nukkekotia minulla ei vielä ole. Eipä sille olisi tilaakaan täällä meidän tönössä. Mutta serkuntytöllä on uudessa ikiomassa huoneessaan ihana, jykevä nukkekoti, joka oikein kiljui ruokia keittiöönsä :) Tänä aamuna virkkasin vielä tuon pikkuruisen kauppakassin. Vien nämä lähiaikoina serkuntytölle myöhästyneeksi synttärilahjaksi.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Sekalaisia aikaansaannoksia

Lämmin kiitos kauniista sanoistanne edelliseen kirjoitukseeni!

Minä olen todennut tänä vuonna, etten ole sydämeltäni laisinkaan ompelija. Näin nimittäin kevään suuressa käsityölehdessä numero 3 ihanan laukun, joka oli aivan pakko saada.

Vein lehden mukanani kotiini, näytin äidille ja ihastelimme laukkumallia yhdessä. Loppujen lopuksi kävi niin, että äitini piirsi ja leikkasi laukun kaavat sekä kankaat. Minä vein kangaspalat kotiini ommellakseni laukun valmiiksi. Ja pöh, parin viikon kuluttua vein palat takaisin äidilleni, josko hän saisi laukun tehtyä.

Äiti ompeli kahvat, ja sen jälkeen laukku jäi odottamaan ompelijaa.

Viime viikonloppuna päätin, että laukku oli tehtävä valmiiksi. Vanhan käsilaukkuni kahvat nimittäin irvistelivät jo niin rumasti, että pyrin bussissakin piilottelemaan sitä ihmisten katseilta.

Niin sitten ompelin laukun valmiiksi, mutta huokailin koko ajan, että virkkaaminen on niiiiiiiiin paljon helpompaa.

Laukusta tuli ihana, mutta jatkossa taidan kuitenkin mieluummin virkata.

Viime viikolla askartelin myös pari korttia. Toisen tein kummitädilleni, joka täytti 70 vuotta, ja toisen serkunpojalle. Serkunpojan kortti meni perille, mutta kummitätini ei korttiaan setäni mukaan ole saanut. Nyt pohdinkin kuumeisesti, mihin kortti on joutunut ja mitä minä olen osoitteeksi siihen kirjoittanut, kun olen ollut hiukan hajamielinen viime viikkoina.

 Ystäväni veivät minut keskiviikkona Linnanmäelle piristääkseen minua. Siellä oli aivan ihananvärisiksi maalattuja puistopenkkejä, joista nappasin kuvan.

Hyvää viikonjatkoa teille kaikille!

Hääpäivälahja

Ystäväpariskunta meni eilen naimisiin.

Lahjaksi toivoivat häämatkarahaa, joten koristelin heille kortiksi Honeymoon Luggagen. :)

Käsityöessu

Siippani kauhistus on sohvalle lojumaan jääneet sakset sekä kasa virkkuukoukkuja nöttösjämien keskellä.. Hän kovasti pelkää, että virkkuukoukku tökkää vielä jonakin päivänä arkoja paikkoja. Näin ei ole kuitenkaan v i e l ä käynyt. Näin viime vuoden jossakin Ihana-lehdessä mainion essuidean, ja siitä virisi tuuma käsityöessusta suuuuuuurella taskulla, johon jemmata kaikki käsityötarvikkeet tehdessä sen sijaan että sijoittelisin ne huolellisesti sohvalle hujan hajan.

Siippa otti idean erinomaisesti vastaan. Ja minä kaivoin esille ylisöötin tyynyliinan, jota harvemmin tulee käytettyä tyynyliinana. Eva-neiti pääsi siis töihin. (On se jo auttanut minua verrattomilla tikkkauksillaan verhojen teossa ja siipan housujen paikkailussa)


En leikellyt tyynyliinaa laisinkaan, vaan kylmän rauhallisesti hyödynsin koko liinan. Ideana mm. se, että jos joskus haluan sen takaisin tyynyliinaksi, niin puran vain tehdyt saumat. Ompelin essuun myös pari virkattua kukkaa, jotka eivät ole aiemmin löytäneet paikkaansa tässä maailmassa. :)


Aurinkoista viikonjatkoa!

Syntymäpäiväkortti

Serkkuni täyttää sunnuntaina 18 vuotta. En aiemmin ole oikeastaan edes muistanut hänen syntymäpäiviään, mutta jos nyt näin täysi-ikäisyyden kunniaksi muistaisin häntä onnittelukortilla. Tyyli toivottavasti kielii siitä, että kyseessä on poikaserkku. :)


Pitää muistaa huomenissa laittaa kortti postiin, jotta ehtii perille ennen viikonloppua.

Mukavaa viikonjatkoa!

Korttimaraton

Nyt on nelisenkymmentä poronpäätä matkannut eteenpäin tuomaan joulumieltä saajilleen.
Sen verran automaattiseksi tuntui virkkuu menevän, että huomasin yhtä päätä päätellessäni virkanneeni porolle kolme sarvea.. Porolangat loppuivat kesken ja loppuihin kortteihin tuli huopasydänkoristeita yms.
Kuitenkin kortit jo lähetettyäni löysin sieltä sun täältä talteen laitettuja poronpäitä. Kolme päätä löysin käsilaukun pohjalta,
kun olin virkannut niitä töissäkin hiljaisina iltoina. Ohjeen poron päähän löydät täältä.





Ohessa siis hiukan valmista korttisatoa. Muutamaa korttia koristaa tutuksi käynyt pöllö, ja yhteen korttiin pääsi virkattu pingviini, jonka ehdin sulkea kuoreensa ennen kuin tajusin napata kuvaa. Pingviiniohje löytyy samoilta sivuilta pöllön kanssa, jos tahdot käydä kurkkimassa täältä.

Vielä kuva Mörkö-pörköstä pötköttämässä uuninpankolla
peittonsa päällä. Virkkasin peiton sille heti pentuaikana, ja sitä on laajennettu Kolliherran kasvun myötä. Viimeisin lisäys on tuo vaalea reunus, kun halusin tuhota yhden nöttösen pois nurkista pyörimästä. Mörkö oli vielä yhdessä hammasoperaatiossa viime maanantaina ja on joutunut syömään mössöruokaa koko viikon. Onneksi sen suu tuntuu parantuvan hyvää vauhtia, ja pääsemme pian taas pesemään sen hampaita. Heh, en olisi vielä kesällä uskonut, että ryhdymme moiseen touhuun. Puuhaa helpottaa hyvinkin paljon se, että Mörkö on edelleen ihan hulluna kananmakuiseen hammastahnaansa. :)

Lokoisaa viikonloppua!