Tunnustus

Lämmin kiitos Pirjolle Pirjon Paratiisista, kun annoit minulle tunnustuksen :) Hiukan laiska blogittelija olen ollut viime aikoina, joten nyt vihdoin käyn tämän kimppuun ;) Kiitos ja kumarrus vielä kerran :)



Blogin mukana seurasi liuta kysymyksiä, joihin vastaan näin:

1. Suosikkiväri: Vihreä
2. Suosikkieläin: Tällä hetkellä vastaan siili, meidän pihalla pyörähtää silloin tällöin yksi söpöläinen :)
3. Suosikkinumero: Seitsemän
4. Suosikki alkoholiton juoma: Coca cola
5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: Hmm, suklaati
7. Saada vai antaa lahja? Lahjoja on mukavampi antaa, pienenä niitä oli kivempi saada. ;)
8. Suosikkikuvio: Pidän kiekuroista, sellaisista, mitä näkee esimerkiksi murateissa
9. Suosikkiviikonpäivä: Torstai
10. Suosikkikukka: Auringonkukka

Tätä tunnustusta liikkuu nyt blogissa jos toisessakin, joten napatkoon mukaan ken tahtoo :)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

PS. Olisiko kellään jotain kivaa vinkkiä, mitä virkata seuraavaksi? Täällä podetaan nimittäin hurjaa inspiraation puutetta.. :(

Matkalaukusta lankalaukuksi

Vanerinen matkalaukku sanoi minulle kertakaikkisen herttaisesti Hei, kun bongasin sen vintin uumenista. Sen kulmat oli vahvistettu metallisilla vahvikkeilla ja värinä oli ihana siniharmaa. Se oli yhteisymmärrystä ensisilmäyksellä. Kysymystä "Lähtisitkö mukaani" ei tarvinnut edes esittää, sillä niin sopivasti laukun kahva sopi käteeni.


Uudessa kodissa matkalaukku muuntautui lankalaukuksi. Laukun erinomainen kansi mahdollistaa sen, että se on kuin tehty lankojen säilytykseen. Samalla tuli tehtyä itselle ompelu/käsityönurkkaus, josta olen haaveillut viikonpäivät ja vähän kauemminkin. Minulla on ollut säilössä ihastuttava Tikkakosken tikkailijatar, jolle muka ei ollut tilaa punaisessa tönössämme. Rouva viettää nyt leppoisia eläkepäiviä pöytänsä uumenissa, joten Eva-neiti pääsi keekoilemaan aitiopaikalle.


Karhulan lasitölkistä tuli mitä mainioin nöttöspurkki, ja vanhaan perunakappaan eksyy taatusti ajan mittaan yhtä jos toista.
Mikä parasta, Lankalaukku ei ole vielä läheskään täysi, joten voinen hyvällä omallatunnolla lähteä lankaostoksille silloin kun siltä tuntuu. :)

Vinkeää viikonloppua!

Nappitoppi

Nyt on valmista virkkausta esiteltävänä. Tätä olen virkannut ensin töissä ja sitten lomalla, milloin junassa ja milloin missäkin sukulaisella ollessani.


Alunperin tarkoituksena oli virkata paita, jonka malli oli Stitch'n Bitch-kirjassani. Virkkasin paitaa vähäsen, ja purkasin, koska tympäännytti. Sitten aloitin tämän oman sovelluksen. Virkkasin pitkän rimpsun ketjusilmukoita, yhdistin ja aloin virkata kerros kerrokselta toppia ylöspäin. Halusin välttyä etu- ja takakappaleen yhteen ompelemiselta, joten virkkasin lieriötä kainaloihin asti. Siitä sitten jatkoin takakappaletta ja etukappaletta yksittäin ylöspäin.

Onko tämä nyt sellaista vapaavirkkausta? Ettei työn alussa tiedä, mitä koukun päästä löytyy? Toppi on virkattu Novitan Puro Batik -langalla sekä 4,5 koukulla. Puroa jäi vielä vähän päälle kerä jäljelle, joten nyt on mietittävä, mitä niillä lopuilla tekisin.

Mukavaa viikonjatkoa teille arvoisat lukijat :)

Lempeä kasvimaalla

Minä en harventanut porkkanariviäni, en sitten ollenkaan. Ja tämmöisen söpön pariskunnan siippa löysi rivistä toissapäivänä. Minä olen tuo pienempi - kuulemma.

Olen ollut lomalla ja reissannut pitkin maita ja mantuja sekä kestinnyt vieraita täällä punaisessa tönössämme. Siksipä siis tämä blogikirjoittelu on ollut levolla. Käsitöitä en ole unohtanut, pikkuhiljaa ovat edenneet, mutta koska mitään valmista ei ole, kerronkin teille antikvariaattilöydöistäni.

Nykyisin selaan hartaudella kaikki käsityökirjahyllyt, joista harvemmin löytyy kuitenkaan virkkauskirjoja. Ja jos löytyykin, ne ovat jotain ruutuvirkkauskirjoja. Plääh. Ruutuvirkkauksella saa toki kaunista aikaan, mutta haen haasteellisempia malleja, joissa voi virkata muutakin kuin pylväitä ja ketjusilmukoita. Toissapäivänä kävin hyvien ystävieni kanssa kirpputori/antikvariaattikierroksella, ja löysin kuin löysinkin minua kiinnostavia opuksia.

Mary Oljen ihanat pitsimallit saavat sormet syyhyämään, joten tämä vähän päälle kolmen euron teos ( Mary Olki: Uusia ja vanhoja virkkuupitsejä) oli erinomainen löytö.
Käperryn välillä teekupposen kanssa sohvalle vain selailemaan kirjojani, ilman että aion virkata jotain. Minusta on mielenkiintoista tarkastella, miten eri kuviot saadaan aikaan. Joskus sitten joku ihastus etenee virkkaamiseksikin asti. Nauroin äidilleni taannoin sitä, miten pienenä saatoin hyvinkin viihtyä tunnin tai enemmänkin mummon pitsivarastojen äärellä hypistellen pitsejä, käännellen niitä ja huokailla ihastuksesta. Noilta päiviltä, kun olin kuusivuotias tai hiukan vanhempi, mieleeni painuivat semmoiset pitsien nimet kuin Mustalaisten hääyö sekä Lemmenpolku. Lemmenpolku oli lempästi mutkitteleva pitsi ja Mustalaisten hääyö - pitsissä oli dramaattisia vinoneliöitä. Kaikenlaisia asioita sitä jääkin mieleen.

Tämä toinen kirja (Uusi ompelu ja käsityökerho: vaatteita virkaten) ei päälle päin näytä kovinkaan hääppöiseltä,
mutta sisältä löytyi aarteita: Virkattuja lastenvaatteita! Monta ihanaa nuttua yksien kansien välissä *korvasta korvaan hymy* Ja myssyjäkin löytyy *lisää hymyilyä* Miten usein olenkaan manannut virkattujen lastenvaatteiden niukkaa tarjontaa. Tästä vuonna 1981 julkaistusta kirjasta tulen takuulla virkkaamaan jotain oikein oikein kivaa. Vähintäänkin yhden myssyn.. sitten joskus kun todellinen inspiraatio iskee :) Ehkä jopa tänään. Mutta vain ehkä. ;)

Lämmin kiitos kauniista kommenteistanne edelliseen kirjoitukseen ja
Ihastuttavaa Elokuista Sunnuntaita Teille Kaikille!