Höstvisa-peitto: valmis reunojaan myöten

Höstvisa-peitto lähti kotiinsa pari viikkoa sitten.

Toivon, että peitto saa aikaan lämpimiä ajatuksia, ehkä satuhetkiä tai ihan vaan lempeyttä omaa itseään kohtaan.

Toivon, että peitolle löytyy ystäväni elämässä sopiva soppi, jossa peiton alle kömpimään tahtovilla olisi aina tilaa.

 

Jälleen kerran; olipa mukava virkkausmatka, vaikka taaskin oli niitä hetkiä, jolloin peitto sai vain odottaa inspiraatiota. Tämä virkkausmatka kesti n. 10,5 kuukautta. 

Tässä vielä tarkempia tietoja linkkejä Höstvisa-peitossa käytettyihin ohjeisiin.

Lankana oli Lankavan Mainio ja koukku oli kooltaan 3,5 mm.

Keskusneliöt auringon ja kuun eri vaiheita mukaillen virkkasin kliksuti* tällä ohjeella *klik.

 Neliöt neliöiden ympärillä virkkasin ostamaani kliksuti* Jen Tylerin The Riebeek kastel weekend block- ohjetta *klik noudattaen. Tarkemmin sanottuna virkkasin jota kuinkin ohjeesta rivit 16-49.

Sudenkorentojen mallin sovelsin pinterestistä. Se oli kovasti kliksuti* tämän peittomallin *klik mukainen.

Elämänpuun ohje oli kliksuti * täältä* klik.

Reunat on toteutettu pylväin, kiintein, piilo- sekä ketjusilmukoin. 

  Se oli hyvä projekti se.

 

Höstvisa-peitto: Järven runo

 Jos järvi olisi runo,
Mitä se pitäisi sisällään,
Jotta siinä olisi kaikki?

Olisiko siinä aaltoja,
Ja peilityyntä pintaa?

 

Olisiko siinä veden tuoksu
Ja ne kaikki salaperäiset vedenalaiset?

Entä lumpeet
Ja kaislat, ruo'ot, kivet, hiekka ja vesilukit?

Kyllä.

Niitä kaikkia pitäisi järven ikioma runo sisällään,
Jos se kirjoittaisi meille itsestään. 

 

(Peitossa on tällä hetkellä 4 keskeneräistä palaa, on ollut jo pitkään. Motivaatio on ollut muualla, ja yritän aika ajoin kutsua sen kylään minun ja Höstvisa-peiton luo. Järven runoksi nimeämäni osio muutti muotoaan nyt tämmöisiksi simpukkalaineiksi. Alunperin laineiksi tarkoittamani malli opetti minulle uusia silmukoita, mutta ei lopulta miellyttänyt alkuinnostuksesta huolimatta. 

Olen huomenna menossa lankakauppaan neuletapaamiseen, jospa siellä virkkauskärpänen istahtaisi olkapäälle tsemppaamaan ja surisemaan inspiraation sävelmiä.)
 

Höstvisa-peitto: Elämän puu

 

Eilen virkkasin peittoa tauon jälkeen eteenpäin, ja eksyin siinä sivussa taas Pinterestin maailmaan.

Olemme ystäväni kanssa puhuneet erilaisista puista ja puukokemuksista. Kun sitten vastaan tupsahti kuva pienestä puuneliöstä ja linkki youtuben ohjeeseen kliksuti* tänne *klik, oli pakko ottaa malli osaksi Höstvisa-peittoa.

 Neliöstä tulee kyllä isompi, työstänen sitä peittoon sopivammaksi, kun sen aika tulee.  

Elämän puu toistuu mytologiassa ympäri maailman. Skandinaavien sana Yggdrasil jyskytteli takaraivossa puuta virkatessani, ja on tullut vastaan eri teoksia lukiessani. (Sain lapsena kummeiltani joululahjaksi lasten mytologia-kirjan, jolla olen päässyt melko simppelisti perehtymään eri kansojen tarinoihin ja uskomuksiin.) Kalevalassa taasen kerrotaan Isosta Tammesta, ja elämän tai maailmanpuun tarinat vaihtelevat uskontojen ja maiden mukaan.

Äärimmäisen kiehtova aihealue mielestäni tämä elämän puu. 

Lopuksi vielä kuva tämän hetkisestä väripläjäyksestä. Idea kerrallaan kohti kokonaisuutta, jonka lopputulos on selvä vasta siinä kohtaa, kun viimeinen silmukka on virkattu. Hykerryttävää.

Höstvisa-peitto: Tähkäpäiden päällä täysikuu

 

Tämä peitto kuljettaa nyt selkeästi mukanaan lauluja, joita peiton eri vaiheet tuovat syystä tai toisesta mieleen.

Tänä viikonloppuna olen virkannut puff-silmukoita, jotka ovat tuoneet mieleen viljapeltojen pulleat tähkät loistamassa ilta-auringossa kullankeltaisina kunnes kuu ne lopulta tavoittaa.

Peiton visio alkaa olla yhä selkeämpi. Tämän hetken visiolla tulen käyttämään peitossa ainakin kolmea eri ohjetta, joista toista olen parhaillaan työstämässä. Peitosta tulee lämmin. Jo yksi pala sylissä on sen osoittanut.

Laskeskelin lauantaina, että minulla on Höstvisa-peiton lisäksi enemmän tai vähemmän työn alla 4 muutakin projektia, joista 2 on jo aloitettu ja 2 vasta kerinä odottamassa inspiraatiota ja intoa tarttua niihin.

Onpahan, mihin vaihtaa, jos peiton teko töksähtää.

Höstvisa-peitto: alkuhämmennys ja aivoriihi

 

Täytyy nyt ihan rehellisesti tunnustaa, että peitontekoinnostukseni lähti tälläkin kertaa vähän nurinkurisesti liikkeelle.

Oli into ja oli mukamas joku visio. Sama tilanne oli vuosi sitten Tuplaten-projektin kanssa. Into pinkeänä toteuttamaan, vaikken ihan vielä tiennytkään miten.

Löytyi ohje yhteen pikkaraiseen ruutuun, ja Höstvisa tosiaan vaan soi korvissa koko päivän. Ruutu oli semmoinen, että välittömästi tuli ystävä mieleen.

Ja Höstvisa sen kuin rallatteli päässä sanoen, että syksyä siihen peittoon pitää saada.

Visio ja hurjaa ohjeiden selailua. Juuu, oikein hyvä tulee, 3 tuntia virkkaamista ja lopputulos sellainen, että ruma on, en kelpuuta, ei tästä mitään tule. Ei onnistu.

Eilen ystävälle sanoin, että vihreää tulee, onko ok? Ja jos se kuu ja aurinko lentäiskin mäkeen. (Ei siis mitään hajua, miten etenen, olin umpikujassa.)

Ystävä toivoi kuun ja auringon. Lupasin ne säilyttää, vaikken tiennyt miten. Ajoin töiden jälkeen lankakauppaan, joka ovikyltin mukaan oli jo kiinni, mutta ovi ei ollutkaan vielä lukossa ja pääsin ostoksille. Ihana Villakka Jämsässä. (Tähän 100 sydäntä)

Minulla oli osa langoista mukana ja sanoin kaipaavani oikeita värejä niiden kaveriksi, ja siinä sitten pyöriteltiin värejä kauppiaan kanssa. (Ne aiemmin kaapinkätköistä tekemäni värivalinnat riitelivät keskenään, vaikka komensin niitä sopimaan toistensa kanssa vaikka väkisin. Eihän siitä mitään tullut.)

 Peitosta tulee värikäs, eikä mitä ilmeisimmin niin vihreä kuin mitä eilen päivällä vielä luulin. Siinä säilyy aurinko ja kuu, ja siihen tulee kukkia ja aavistus viljapeltoa? Löysin vihdoin ohjeen, josta tykkään ja jota voin soveltaa. 

 Eilisiltana sovelsin ja laskin. Virkkasin yhden kerroksen kaksi kertaa ja huomasin sen jälkeen, että edelleen kerroksesta puuttuu kaksi tärkeää Puff-silmukkaa (olikohan ne edes sen nimisiä..), pistin tilkun syrjään ja menin nukkumaan päättäen, etten tänään kyllä virkkaa mitään.


Voi luovan työn prosessit! Virkkausmatka on alkanut ja voi kuinka se tulee rönsyämään.

Höstvisa-peitto: Kuu saa valonsa auringolta

Päässäni on soinut koko päivän kappale Höstvisa, kun ulkona on satanut ja takapihan metsän kieloja on alkanut värittää ruska.

Olen askarrellut, mutta yhä enenevissä määrin on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että tarvitsen peiton kokoisen projektin.

Höstvisan sointi korvissani kaivoin lankavarastojani todetakseni, että kyllähän niistä varmaan peiton saisi.

Ja kun Kuun ja Auringon muodostaman neliön kliksuti ohje klik tupsahti puhelimen näytölle, tiesin kenelle peiton haluan tehdä. Laitoin ystävälle viestiä, huolisiko hän minun tekemän peiton, jonka valmistumisaika voi olla jopa vuoden..

Onneksi vastaus oli myönteinen. 

 

Ja tässä sitä ollaan, projektin alussa jälleen! En tiedä vielä lopputuloksesta, mutta visio on ja projektilla nimi.

Näyttelyn jälkipuinti: 10. eli viimeinen osa

Näyttely päättyi 10.8.2025. Ja tämä esittely päättyy tähän kymmenenteen osaan.

Mannekiineista toinen hengaili aseman pylvään vierustalla, ja minä sen seurana ensimmäisen näyttelyviikonlopun innoittamana.

Minulla oli päälläni kaikkina näyttelyviikonloppuina tänä keväänä virkkaamani kliksuti raitamekko klik. Raitamekko venyi viikonloppujen aikana pituutta jonkin verran, sillä ensimmäisenä viikonloppuna sen helma oli polven yläpuolella, ja näyttelyn päättyessä polven alapuolella.

Mannekiinille puin kliksuti mandala-paitani klik, sekä kliksuti vaaleanpunaisen minihameeni klik. Mannekiinilla oli päässään kliksuti lumme klik ja olallaan kliksuti mandala-laukku klik.

Joku näyttelyvieraista kysyi, mistä innostus mandaloihin oli syntynyt. Piti hetken miettiä, kunnes muistin Nepalin reissun upeat mandala-maalaukset. Löytyypä täältä blogista myös ensimmäinen virkkaamani kliksuti mandala klik, jota en näyttelyyn kuitenkaan löytänyt. Tein siitä myöhemmin penaalin.

Toiseksi viimeisessä kokonaisuudessa esittelen kliksuti Onniöveri-peittoni klik. Jo keväällä asemalla käydessäni tiesin asettelevani peittoni tälle siniselle penkille, joka on ainoita aseman alkuperäisiä huonekaluja. Se oli kuulemma vuosikymmeniä isotätini mökillä, ja palasi sitten takaisin juurilleen asemalle. Historian havinaa ja jonkinlaisia sukujuuria siis siinäkin.

Käytän Onniöveri-peittoa talvisin lisäpeittona ja kesäisin fiilistelypeittona, kun menen riippukeinuun nukkumaan päiväunia.

Zzzzzzz....

Ja sitten viimeisiin tunnelmiin. Rakas Kliksuti Labyrinth-peittoni klik on ollut ehdottomasti vaikein virkkausprojektini, mutta siksi varmasti myös minulle tärkein. Moni virkkuistani on ollut minulle terapeuttinen projekti, mutta Labyrinth-peitto oli täynnä halua saada kaunis peitto itselleni. Ei terapiaa vaan hampaiden kiristelyä ja paljon purkamista, työn ja aivojen lepuuttamista, kun koko peitto maistui puulta. Mutta nyt peitto on kotona jokapäiväisessä käytössä, ja minulla oli sitä vähän kotona jopa ikävä näyttelyn ajan.

 

Labyrinth-peiton ja matkalaukun päällä nökötti kummitädille virkkaamani kliksuti pallo klik.

 Toivottavasti piditte näyttelykokonaisuudesta näin virtuaalisesti esiteltynä ja toivottavasti se ehkä inspiroi jopa tarttumaan virkkuukoukkuun. Itselleni näyttely toi paljon hyvää mieltä ja ikimuistoisia kohtaamisia.

Olen onnellinen, että näyttely tuli pidettyä.

Tuplaten-projekti

 

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, minulla on uusia suunnitelmia käsityörintamalla.

Olen aloittanut uuden projektin, jonka nimeän tuplaten-projektiksi, koska teen kahta pientä peittoa yhtä aikaa. Aion näyttää täällä, miten projekti etenee ja linkitellä, mistä olen löytänyt ohjeet.

Aion nimittäin taas yhdistellä kaikenlaista kivaa ja internet toimii aarreaittanani.

Lankavalintani tähän projektiin on Novitan Nalle sekä Lankavan Mainio. Koukun koko on 3,5 mm.

Olen viikon aikana ehtinyt kokeilla erilaisia raitoja kliksuti*massive crochet*klik -sivustolta.

 

Keltaisen raidan kliksuti*video-ohje täältä*klik.
Vihreän raidan kliksuti*video-ohje täältä*klik.
Vaaleanpunaisen raidan kliksuti*video-ohje täältä*klik.

Samat ohjeet toistuvat myös  toisessa peitossa eri värijärjestyksessä vain.

Valmis Labyrinth-peitto

Labyrinth-peitto on nyt valmis!

Ohje, jonka ostin kliksuti*täältä*klik, pitää sisällään Labyrinth sekä Joana's mandalan ja All spring flowers -neliön ohjeet.

Olipahan jälleen virkkausmatka, joka tällä kertaa kesti taukoineen ja tuumailuineen lopulta 11 kk. Mieli muuttui tapansa mukaan monta kertaa ja suunnitelmat mielen mukana.

Reunukset tein ohjeesta poiketen varioiden pylväitä, puolipylväitä, kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukoita eri kerroksiin. 

 Nyt olisi hyvä pitää vähän virkkaustaukoa, mutta ostinkin tällä viikolla jo uusia lankoja seuraavaan projektiin, jonka François-sammakkoinen ehti puolestani aloittaa. Siitä projektista kerron lisää sitten joskus.

 Kivaa elokuuta kaikille!

Labyrinth-peitto: 6 mandalaa

Sain vihdoin kuudennen mandalan valmiiksi ja virkkasin sen eilen kiinni labyrinth-peittooni. Varsinainen ikuisuusprojekti, puuh! 

Kuten kuvasta näkyy, peitosta puuttuu vielä kulmat sekä kolmion mallisia paloja. Peitto on toistaiseksi myös aivan liian lyhyt, vaivaiset 128 cm, mikä ei alkuunkaan riitä minulle torkkupeiton pituudeksi.

Mandaloita en kuitenkaan virkkaa enempää. Niiden sijaan olen suunnitellut jatkavani peittoa jonkinlaisilla raidoilla. Eilen törmäsin nettiä selaillessani sivustoon, joka oli täynnä mitä upeampia ohjeita kohokuviollisista virkatuista pinnoista.

Laitan tämän kliksuti*Massive crochet -sivuston*klik itselleni tänne muistiin, jotta löydän sen myöhemminkin.

Kivaa heinäkuun jatkoa kaikille!

Labyrinth-peitto: 4. ja 5. mandala

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, on Labyrinth-peitto edennyt tooosi hitaasti. Joskin viime kirjoituksen jälkeen sain jonkinlaisen puuskan virkkaamiseen ja virkkasin jo valmistuneet palat yhteen. 

Virkkasin yhden Joanan mandalan lisää, minkä jälkeen pyörittelin tätä 4 mandalan peittoa monta päivää ja mietin, kuinka jatkaisin. Mietin peiton virkkaamista kerros kerrokselta mandaloiden ympärille, mietin neliöitä ja vaikka mitä. 9 mandalaa ei enää inspiroinut, mutta lopulta olen päätynyt jälleen koukun varteen.

Aion siis tämän hetken suunnitelman tehdä 6 mandalan peiton. Ja nyt koukulla kulkee Labyrinth mandala hitaasti ja varsin värikkäästi, sillä tarkoituksenani on edelleen käyttää tähän peittoon kaappien kätköistä löytyviä keriä.

Matkani Labyrintissa siis jatkuu. Välillä päätyen umpikujaan, siitä taas suuntaa vaihtaen kohti uusia visioita. Onneksi tällä projektilla ei ole kiire mihinkään suuntaan.

Labyrinth-projekti: Joana's mandala

 Äsken tuli kiire! Kiire, koska aurinko oli jo laskemassa, ja halusin saada kuvattua kliksuti*Joanan mandalan*klik.

Mandalassa oli enää vain viimeinen kerros kesken ja 80 kiinteää silmukkaa virkkaamatta.

 Aurinko ehti juuri painua pellon takana myhäilevän metsän taa, kun pääsin pihalle. Ja alapihan litsin lätsin märästä nurmikosta huolimatta oli tyyni, sateeton ilta.

Sain kuin sain pihallakin pari kuvaa.

Ensimmäinen pyörylä peittooni on nyt siis valmis. Ja 8 jäljellä! Kiva projekti, kun muistaa välillä pitää taukoja.

Tästä se jatkuu. Ehkä teen seuraavaksi toisen mallisen pyörylän ja tuumin sitten tarkemmin, kummanlaisia teen enempi.
 

Labyrinth-peitto ja Rakas Kissapoika Hugo

 

Kun sitä päätyy kotiin potemaan, alkavat aivot kaivata toimintaa. Niin kävi nytkin.

Lankavarastoni kiljuvat tyhjentäjää, ja yhtäkkiä Lilla Björnin instagram-tilin kautta päädyin katselemaan upeaa Labyrinth peiton kuvaa.

Päätin ostaa kliksuti*ohjeen*klik, ja hahaa kuinka hyvältä tuntuukaan villalangalla virkkaaminen ja uuden ohjeen seuraaminen. Ohjeessa on kiemuraa, koukeroa ja siksakkia ja aah mitä eksotiikkaa!

Huomannette, että olen aika innoissani.

Innoissani olen myös siitä, että meillä on 3 viikkoa asunut ja asettunut kodiksi Rakas Kissapoika Hugo. Hugo muutti meille löytöeläintalosta, sillä kotimme tuntui olevan vajaa yhden kissan taloutena, kun Rakas kolliherra Mörkö poistui ikuisuuden maille.

Etsin eri paikoista uutta tassuttelijaa ja olin valmis tarjoamaan kodin ihan minkä väriselle kisuselle vain.

Sitten löytyi Hugo. Löytöeläintalon arvion mukaan 4- kuinen poju, joka oli sisarustensa ja emonsa kanssa ilmestynyt erään rouvan pihapiiriin, ja otettu talteen.

 Hugon ensimmäiset päivät menivät lähinnä pyykkikoneen takana lymyillessä, mutta ruoka, leikki ja hellyys ovat saaneet rohkeasta kissapojasta esiin oikein kunnon mamman mussukan.

Ja rakas kissaneiti Myrna sitten? Tättähäärästä tuli yhtäkkiä niin aikuista että, ja alun järkytyksen jälkeen uskon, että heistä tulee vielä kaverit.

Joskin uskon, että jonain päivänä ovellamme saattaa olla vastassa pahvilaatikko visusti teipattuna ja Myrnan tassunjäljin kirjattuna:
TIMBUKTU
No RETURn!

Ainakin Myrnan ilmeistä päätellen..

Mutta Hugo kasvaa huimaa vauhtia, ja eläinlääkärissä käydessämme eläinlääkäri arveli todellisen iän huitelevan siinä 5-6 kk:n tienoilla. Leikkisä ja keskustelevainen epeli.

 

Ketun päiväuni

Tämän ihanan ohjeen olen nähnyt toteutettuna fb:n virkkaussivustoilla ja blogeissa mitä moninaisimpina versioina.

Tässäpä siis tämä minun versioni täysin valmiina ja esittelykelpoisena:

 Pohtiessani alkuvuodesta uutta mallia serkun tulevan vauvan peittoon muistin Kliksuti*Ketun päiväunen *klik* ja etsin sen käsiini. Selailin muiden tekemiä peittoja ja tein sitten oman värisuunnitelman. Pitkään pohdin värimaailmaa turkoosin kaveriksi (jota serkkuni toivoi, kun kysyin väritoiveita häneltä) ja piirsin värisuunnitelman.

 

Melko usein ohjeista tulee vähän poikettua, niin myös tässä tapauksessa: Päätin jättää nirkot pois palasten reunasta ja teinkin reunat pelkillä kiinteillä silmukoilla. Samoin päätin helpottaa työtäni siten, että tein yhden kerroksen simpukat valmiiksi rimpsuksi saman tien vaihtelematta reunuksen värejä. Jokaisen palan väliin virkkasin yhden ketjusilmukan.

 

 Ajatus palojen ompelusta yhteen vasta kaikkien palojen valmistuttua ei sekään yhtään innostanut, joten päätin edetä kerros kerrokselta ja päätellä saman tien kaikki langatkin. Nämä palarivistöt yhteen ommeltuani olin jo hyvin tyytyväinen tekemiini värivalintoihin. Turkoosi tuo peittoon raikkautta ja vihreä ja harmaa taas tuovat peittoon syvyyttä ja rauhallisempaa sävyä.

 

Peitto on hiljalleen edennyt tässä kevään aikana. Apulaiset ovat olleet aika ajoin mukana tarkkailemassa työn laatua, kuten aina. Myrnan tehtävänä on ollut varmistaa palojen sopivuus siinä missä Mörkö on panostanut peiton pehmeyden varmistamiseen.

 

 

  Noin puolivälissä peittoa ompelin silmäripsiä ketuille. Joka kerroksen kiinni ommeltuani päättelin myös langat, joita oli aikas paljon.

 Ja ilokseni peitto on vihdoin valmis. Reunusta virkatessani päätin jälleen soveltaa ohjeesta poiketen muistellen aiempiin peittoihin tekemiäni reunuksia. Tein pylväsryhmiä ja viimeisen kerroksen tein puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Yläreunan viimeistelin pelkillä kiinteillä silmukoilla. Niin ja käyttämäni lanka on Superwash 123456-lankaa, jota olen virkannut 3 mm:n koukulla.

Peitto on nyt esitelty videopuhelun välityksellä sekä tuoreelle äidille, että pikkuiselle neitokaiselle, joten siksi esittelen tavoistani poiketen peiton jo täällä blogissakin. :)

Loppuun vielä pari kuvaa: