Ketun päiväuni

Tämän ihanan ohjeen olen nähnyt toteutettuna fb:n virkkaussivustoilla ja blogeissa mitä moninaisimpina versioina.

Tässäpä siis tämä minun versioni täysin valmiina ja esittelykelpoisena:

 Pohtiessani alkuvuodesta uutta mallia serkun tulevan vauvan peittoon muistin Kliksuti*Ketun päiväunen *klik* ja etsin sen käsiini. Selailin muiden tekemiä peittoja ja tein sitten oman värisuunnitelman. Pitkään pohdin värimaailmaa turkoosin kaveriksi (jota serkkuni toivoi, kun kysyin väritoiveita häneltä) ja piirsin värisuunnitelman.

 

Melko usein ohjeista tulee vähän poikettua, niin myös tässä tapauksessa: Päätin jättää nirkot pois palasten reunasta ja teinkin reunat pelkillä kiinteillä silmukoilla. Samoin päätin helpottaa työtäni siten, että tein yhden kerroksen simpukat valmiiksi rimpsuksi saman tien vaihtelematta reunuksen värejä. Jokaisen palan väliin virkkasin yhden ketjusilmukan.

 

 Ajatus palojen ompelusta yhteen vasta kaikkien palojen valmistuttua ei sekään yhtään innostanut, joten päätin edetä kerros kerrokselta ja päätellä saman tien kaikki langatkin. Nämä palarivistöt yhteen ommeltuani olin jo hyvin tyytyväinen tekemiini värivalintoihin. Turkoosi tuo peittoon raikkautta ja vihreä ja harmaa taas tuovat peittoon syvyyttä ja rauhallisempaa sävyä.

 

Peitto on hiljalleen edennyt tässä kevään aikana. Apulaiset ovat olleet aika ajoin mukana tarkkailemassa työn laatua, kuten aina. Myrnan tehtävänä on ollut varmistaa palojen sopivuus siinä missä Mörkö on panostanut peiton pehmeyden varmistamiseen.

 

 

  Noin puolivälissä peittoa ompelin silmäripsiä ketuille. Joka kerroksen kiinni ommeltuani päättelin myös langat, joita oli aikas paljon.

 Ja ilokseni peitto on vihdoin valmis. Reunusta virkatessani päätin jälleen soveltaa ohjeesta poiketen muistellen aiempiin peittoihin tekemiäni reunuksia. Tein pylväsryhmiä ja viimeisen kerroksen tein puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Yläreunan viimeistelin pelkillä kiinteillä silmukoilla. Niin ja käyttämäni lanka on Superwash 123456-lankaa, jota olen virkannut 3 mm:n koukulla.

Peitto on nyt esitelty videopuhelun välityksellä sekä tuoreelle äidille, että pikkuiselle neitokaiselle, joten siksi esittelen tavoistani poiketen peiton jo täällä blogissakin. :)

Loppuun vielä pari kuvaa: 

Istuskelunurkkaus

 Haaveilin keväällä istuskelunurkkauksesta menninkäisen penkin tuntumaan. 

Siellä se nyt on! 

 

Yllänäkyvä sammalleimu saatiin siirrettyä kokonaisena mättäänä pienestä penkistä tuohon luumupuun juurelle. Eipä uskoisi, että noin kaunis mätäs ehtii vuodessa muodostua kahdesta ruukullisesta sammalleimua. 

 

Tuolit on hankittu jo pari vuotta sitten ja sopivat nurkkaukseen mielestäni erinomaisesti. Pöytää vielä kaipailevat kaverikseen, joka sekin on isännällä työn alla. 

 

Löydettiin nimittäin kiva kanto, jonka pinta on nyt hiottu ja saa vielä polykarbonaattilevyn pintaansa. Siihen kelpaa sitten laskea kaffikupposta ja aloitella loma-aamuja, kunhan muistaa laittaa hyttyskarkottimen töihin vähän ennakkoon.. Ollaan jo ehditty huomata, ettei rennostaa istuskelusta tule mitään ilman sitä. 

 

Käsityörintamalla on tänä keväänä edennyt yksi projekti, josta teen oman postauksen sitten kun se valmistuu. :)

 

Siihen asti taidetaan mennä kukkarintamalla, sillä täältä blogista tykkään itsekin käydä kurkkimassa, mitä milloinkin on tehty. Esimerkiksi tämä etupihan kukkapenkki, joka on 5 vuoden sisällä muuttanut muotoaan melkoisesti. 4 vuotta sitten se raivattiin täysin ja tein siihen *kliksuti*kivireunuksen*klik* 

Eihän se pidemmän päälle pelittänyt. Tällä hetkellä olen penkkiin erittäin tyytyväinen.

 

Laskin, että siellä kasvaa 19 erilaista kasvia. Sammalleimua on kolmea väriä ja tähän aikaan ne kukkivat ihanasti ja tuoksuvat ilmeisesti niin herkullisille, että rakas kolliherra Mörkö on käynyt niitä maistelemassa pariin otteeseen. 

 

Myös korallikeijunkukat kukkivat, ovatkin aika herkännäköisiä söpöläisiä.

 Menninkäisen penkissä sen sijaan tänä keväänä istutetut lehtoakileijat kukkivat parhaillaan.

 Taustalla ylemmässä tänään otetussa kuvassa helottavat keltapäivänliljat, joista menninkäisen penkki oikeastaan sai kliksuti*alkunsa*klik. Joskaan silloin se ei vielä ollut nimeltään menninkäisen penkki, joka siitä tuli vasta ensimmäisen menninkäisen mökin valmistuttua. Nyt kun katson kuvia kolmen vuoden takaa, niin aikamoinen muutos on tapahtunut. Moni kasvi on vaihtanut paikkaa ja lisää on tullut ihan hurjasti. Pinta-ala on moninkertaistunut ja olen havahtunut huomaamaan, että kukkapenkki näyttää mukavammalta, kun kasveja istuttaa vähän tiheämpään. Täydennystä viime vuoden istutusten lomaan onkin tullut hankittua melkoisesti. 

 

Tänä vuonna penkkiin lykkäämieni kuunliljojen toivon ensi vuonna röyhähtävän kasvuun, sillä nyt ne vasta tuntuvat asettuvan aloilleen ja tutustuvan uuteen asuinalueeseensa.Yksi ujostelee niin kovasti, että lymyilee visusti mullan alla. Verikurjenpolvetkaan eivät ole vielä kunnolla kotiutuneet.

 

Koko menninkäisen penkissä kasvanee kaikkinensa viitisenkymmentä lajiketta ja seurailen mielenkiinnolla, mitkä niistä jatkavat kasvuaan vuosien saatossa. Ehkä kolmen vuoden päästä palaan tähän postaukseen hämmästelemään, miten penkki on muuttunut.

Semmoisen jutun vielä kirjoitan itselleni ylös, että tällä viikolla istutin 3 pensasangervoa kuolleiden tuijien tilalle, jos tätä joskus pohdin. :)

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!