Nöttöslappu

Nöttöset lojuivat houkuttelevan näköisinä lankakorissani ja kutsuivat minua virkkaamaan. Edelliseen kirjoitukseeni laitoin linkin, joka kiinnosti minua kovasti. Harmis oli nimennyt mallin mummonsa mukaan, mikä viehätti minua kovasti. Vai eikö teistäkin Himppu mummun patalappu kuulosta kauhean kivalta jutulta?
Pakkohan sellaista on kokeilla. Ainakin minun mielestäni. :)

3,5:n koukulle on alkanut kertyä jo uutta lappua samalla mallilla. Tällainen vähän niin kuin pääsiäismalli tuli tästä ensimmäisestä tipunkeltaisine raitoineen.

Seuraavasta mallista tullee sinisävyinen, ainakin aloitin sen vaaleansinisellä langalla.. Noita nöttöslankojen sävyjä näyttää korista löytyvän kuitenkin vaikka minkälaisia, että katsotaan, mitä tuleman pitää. ;)

Välipälä(tys)

Näiden pikkuriikkisten lapasten virkkaamisesta alkaa tulla tapa. Mutta minkäs teet, kun joka puolelle putkahtelee pieniä ihmisenalkuja.. :) Ja kun tuota vihertävänkirjavaa Novitan Kielo-lankaa riittää vieläkin, niin mikäs tässä virkatessa. Lopusta langasta ajattelin viritellä tossut pikkuserkulle Ruotsiin, kun hänkin on perheenlisäystä saamassa syssymmällä.

Nämä pienet lapaset on virkattu 3,5 mm:n koukulla ja tutuksi käyneellä ohjeella, jonka löydät täältä:You can Find the original pattern from here.

Jakku on koukulla edistymässä hissukseen. Aloitin viimeisen hihan teon eilen työpäivän hiljaisina hetkinä, mutta sitten käsi alkoi vähän aristelemaan, joten iltasella oli pakko taas pitää lomaa. Hiljaa hyvä tulee. Touko/kesäkuun vaihteen juhlatilaisuuksiin on vielä aikaa, joten eipä tässä niin kovaa kiirusta ole.

Himoiten kävin Tintin linkin kautta katsastamassa jämälankatempausta, mutta suosiolla jätän tuommoiset väliin. Sieltä löytyi kuitenkin kiva linkkivalikoima erilaisiin ohjeisiin, joita voisin joskus kokeilla, kun lankakorin pohjalta löytyy paljonkin erikokoisia nöttösiä. Erityisen hauskalta ja toteuttamisen arvoiselta näytti tämä patalappumalli. :)

Sunnuntain jatkoja kaikille! :)

Hyötykasveja

Alkaa mennä ihan puutarhailun puolelle tämä minun blogin pitämiseni. Käteni alkaa olla terve, joten uskalsin eilen virkata illalla jakun toisen hihan loppuun. Enää siis yksi hiha jäljellä, jipii!!!

Olen ollut töissäkin tällä viikolla, mutta tänään oli vapaapäivä lauantaityövuoron vuoksi. Vapaapäivän kunniaksi marssin kaupungilla etsimässä jotain kivaa uutta päällelaitettavaa. Kuinkas sitten kävikään? Vaatteita ei laukun pohjalle kertynyt, mutta sen sijaan löysin ison läjän erilaisia siemeniä. Sitten kun joku tekisi vielä pihalle sen kasvimaan, että saan näitä kaikkia pihalle kylvettyä:

* Silpoydinherne
* Juuripersilja (Ihan upouusi tuttavuus, selostuksen mukaan muistuttaa palsternakkaa)
* Pinaatti
* Maustekirveli (Loistava mauste itämaisiin ruokiin)
* Ruusukaali (Voi olla, että siippa ei tätä suostu syömään)
* Persilja
* Kesäkurpitsa (Siippa ei syö tätäkään)
* Kurkkuyrtti (Herrrrkullisia kukkia kakkuihin ja salaatteihin)
* Porkkana
* Tilli

Seuraavaksi virkkausvuorossa on jälleen yhdet lapaset. Lapsuudenystäväni tilasi lapaset siskolleen, jonka pitäisi aivan näinä päivinä saada pienokaisensa. :) Tilauksessa oli vihertävät lapaset, joten ei muuta kun koukku heilumaan!

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

...Kukkien hoitoa..

Meillä hoitaa kukkia kaksi tyyppiä, joista toisen en soisi kukkiini koskevan laisinkaan.. Vai mitäs sanotte näistä:

Santtuuni ilmestyy harva se päivä hampaanlävistyksiä. Viimeksi toissapäivänä siistin sen napsimalla kaikki reikäiset lehdet pois.. Ja tänään oli jälleen yhtä lehteä maistettu.

Entäpä sitten anopinkieleni? Sen kanssa on ilmiselvästi painittu pariinkin otteeseen.

Ja pahin taitaa olla traakkipuu. Se on siirretty turvaan olohuoneen korkeimman hyllyn päälle, mutta auta armias kun nostan sen alas hyllyltä kasteltavaksi, loikkaa Mörkö alta aikayksikön harventamaan hänen mielestään selvästikin liian rehevää puskaa. Traakkipuun ostimme pari kuukautta sitten. Kotiin päästyämme sijoitin sen kukkapöydälle sohvan taakse.. Eikä mennyt kuin 15 minuuttia, kun Mörkö tasapainoili sohvan selkänojalla ja mussutti antaumuksella lehtiä. Kaupantädit olisivat voineet liittää traakkipuun hintalappuun tiedon: ERITYISESTI KISSOJEN SUOSIOSSA

Tjuu, että sellaista kukkienhoitoa. Mörköherrallamme on myös ihan ikioma kukkansa: ruukullinen spelttiä kasvamassa. Aika ajoin sekin löytyy lattialta, kuten tänään. *huokaus* Toisinaan toivon, että minulla olisi sellainen kissa, joka ei välittäisi kukkien hoidosta tuon taivaallista. Jotenkin kuitenkin luulen, ettei kovin montaa sellaista kissaa taida maailmassa olla.

Leppoisaa viikonloppua kaikille! :)

Kukkapenkin suunnittelua

Virkkaaminen pysyy tauolla edelleen, mutta viherpeukaloni alkaa heräilemään. Eilen vietin ilahtuneen tunnin - ehkä jopa kaksi - Viherpeukalot-katalogin parissa. Että posti tuo omakotiasujille tuommoisiakin herkkuja? Ei meille vaan kerrostaloon - tai ehken vain silloin ollut kiinnostunut. ;)

Katalogissa oli pari perennaryhmää "nyt edullisesti" siihen ja siihen hintaan. Hyvä idea, mutta minä en tarvitse kukkapenkkiini niin miljoonaa lajiketta, mitä kyseiset paketit tarjosivat. Perennapakettien yhteydessä oli erilaisia malleja, millaisia kukkapenkkejä niistä voi koota. Siitäkös innostuin! Päätin tehdä suunnitelmaa pihallemme, että mitä sitten keväällä istutetaan minnekin. Seikkailin karttanettisivuille, kopioin ilmakuvan pihastamme ja aloin haparoiden piirtää Paintilla kukkapenkkejä sinne sun tänne. Kivaa!!!

Kuunliljoja saunan pieleen ja talon varjoisalle seinustalle. Jotain kivaa talon nurkalle ja sitten se ISO kukkapenkki hirsipenkkirykelmän viereen. Pihassamme on ikivanha osittain jo muurahaisten kaivertama hirsipenkkiryhmä, jonka ympärillä tullee kesällä rillattua ja vietettyä aikaa. Niin siihen sitten piirsin Paintilla meille kukkapenkin. Olen melko haparoiva näissä tietokoneella piirtämisissä, mutta tämmöistä penkkikokonaisuutta suunnittelin:

Eihän siinä nuo minun tekstini kunnolla näy, joten vasemmalta oikealle kukkasuunnitelma on seuraavanlainen: Alppiasteria, nepalinhanhikkia(ihan jo nimensä vuoksi), punatähkää, lehtosinilatvaa, punatähkää ja alppiasteria. Keltaiseen kohtaan tulee syyskaunosilmää ja sen keskelle valkoiseen laikkuun arovuokkoa. Kaikkien lajikkeiden pitäisi viihtyä aurinkoisella paikalla. Kävin eilen pihallakin tallaamassa kohdan johon tämä penkki sitten tulee. Pihallamme on lunta kuitenkin vielä monenkymmenen sentin verran, joten joudun malttamaan mieleni. ;)

Sitten tunnustan teille, etten koskaan ole itse tehnyt kukkapenkkiä. Olen ollut parinakin kesänä puutarhalla töissä, mutta kukkapenkin teko on minulle vieras käsite. Otan mieluusti vinkkejä vastaan, miten saadaan aikaan erinomainen penkki. :) Suunnitelmissa on kasata penkkien ympärille pyöreitä kiviä.. Niitä ei vain tästä pihapiiristä taida löytyä. Siipan kanssa kuitenkin jo tuumailtiin, että kesällä soutuveneen saatuamme mennään seikkailemaan pitkin Näsijärven rantoja metsästäen kiviä. :D

Pitkittyvä tauko

Olen ihan hukassa. Lankakeriä löytyy joka nurkasta ja virkkuukoukut vinkuvat toimintaa. Jännetuppitulehdus vaan ei ole mikään leikin asia ihmiselle, jonka toinen käsi on luonnostaan rajoitteinen toimintakyvyiltään. Olin viikonlopun lähes toimintakyvytön. En pystynyt syömään ja pukemisessakin tarvitsin apua. Ranteeni tuntui kiukustuneen ajomatkasta (170 km) vanhempieni luokse. Ajan autoani yhdellä kädellä, ja minulla oli tuuletus koko matkan ajan päällä suunnattuna kasvoille (lue ranteeseen) ja jalkoihin. Perjantain vielä sinnittelin, mutta lauantai oli ihan kauhia. Sunnuntaina piti päästä kotiin, mutta ajaa en voinut, joten siippa tuli junalla minua hakemaan. *sydän*

Maanantaina lääkäri määräsi viikon lepoa kädelleni ja nyt on tilanne jo parempi. Olen pitänyt rannetukea nyt jo viidettä päivää, eikä käsi ole enää niin kipeä. Jäykkä se on. En puhunut lääkärille virkkausharrastuksestani mitään, mutta lepo tarkoittaa kyllä tässä tapauksessa myös virkkaamistaukoa. *Sniff*Sniff* Onneksi olen joitain tärkeitä juttuja saanut jo valmiiksi ja annettua eteenpäin. Olisi keljuttanut, jos jotain merkittävää olisi pahasti kesken. Jakkuni voi hyvin odottaa vielä. Suunnittelen, että se olisi valmis ylioppilasjuhlien aikaan pidettäväksi. Useampikin sukulainen saa keväällä lakin - tai ainakin useampikin kirjoittaa. ;) Uskon kyllä vakaasti, että he kirjoituksillaan ansaitsevat myös valkolakin kutreilleen.

Koska minulla ei nyt ole mitään uutta esiteltävää käsityörintamalla, nappasin kuvan vanhasta käsityöstä. Käsityön olen nimennyt raitanakiksi. Sen sisällä on kulkunen, ja kuten kuvasta näkyy, on se kolliherrallemme Mörkölle rakas lelu. Siihen on käytetty lankakorista löytyneitä nöttösiä.


Aurinkoista päivää itse kullekin!

Tauko

Pakko pitää taukoa virkkaamisessa. Oikea käteni on ihan tuusan juntterissa, mokoma petturi. Kerrankin kun olisin tekemässä itselleni jotain. Keljuttaa, sillä tekisi mahdottomasti mieli virkata tuo jakuntapainen valmiiksi, nyt kun sen monen vuoden tauon jälkeen sain kaivettua esille.

Sain virkattua kymmenkunta riviä lisää hihaa. Huomasin, että joko käsialani on muuttunut tai sitten minulla on isompi koukku.. En aio enää kuitenkaan purkaa, vaan hihoihin tulee sitten vähän isompia kukkia ja Tintin kommenttia myötäillen voin sanoa, että niin sen täytyy ollakin. :) Nyt te kuitenkin hyvät lukijat tiedätte, ettei sen kuuluisi olla niin, mutta hällä väliä.
Nyt on kädessäni äidin kutoma villalämmitin ja lihassärkyvoidetta, että jos se tästä tokenisi ja pääsisin vaikka jo illan suussa jatkamaan (tai ehkä aiemminkin).

Mukaan pistän kuvan Mörkyläisestä. Kuva on otettu viime keväänä mummon tekemän tilkkupeiton päällä. Mummo teki tilkkupeittoja 32 kpl ja niitä meni ympäri maailmaa laajan suvun käyttöön. :)

Hauskaa päivää!

Pari kukkaa

Virkkausringissä on edelleen menossa kukkaisaiheinen tempaus, joten isken nämä kukat sinne mukaan. Kirkuvanpunaisen kukan ympärille ehdin jo virkkaamaan patalappua rusehtavansävyisellä Eco-langalla, mutta esiteltyäni tekelettä siipalle purin sen. Siippa nimittäin vaikutti aidosti järkyttyneeltä nähtyään tuon kirkuvanpunaisen ruusun, että päätin häntä säästääkseni jättää kukan johonkin toiseen käyttöön. ;)

Tuon oranssinsävyisen kukan malli on Susan Cropperin kirjasta Virkkaa uusvanhaa. Langan vyötteen olen tietysti taas hukannut *nolo*, mutta jotain virkkauslankaa se kuitenkin on. Koukku toteutuksessa kokoa 1,50. Kukka päätynee jonkin kortin koristeeksi, kun saan itseni askartelulaatikon kimppuun jonain päivänä.

Tällä hetkellä pyörittelen virkkuukoukkua ikuisuusprojektini eli virkatun jakun parissa. Olen aloittanut jakun vuonna 2006 ja päättänyt vakaasti saattaa sen päätökseen tänä keväänä. Jakusta uupuu vain puolitoista hihaa, joten paljon ei puutu. Aikoinaan projekti taisi tyssätä siihen, että olin virkannut etu- ja takakappaleet hieman eri tavalla ja suunnittelin koko tekeleen purkamista. Nyt työtä pyöriteltyäni olen päättänyt, ettei tuo virhe haittaa, vaan jatkan tekemistä. Värikin vaatteessa on niin kiva, etten malta odottaa jakun valmistumista. :)

Muuten täällä punaisessa tönössä tapahtuu tällaista: Seinän välissä rapistelee joku, joka saa kissamme aivan villiksi. Se tekisi takuulla mielellään lähempää tuttavuutta tämän rapistelijan kanssa. Minä puolestani toivon, ettei rapistelija pääse kaivautumaan sisälle asti. :)

Tossut isoäidinneliöistä

Hiljaista on ollut, sillä olin kipeä ja jouduin olemaan sairaalassakin. Nyt olen kotona toipumassa tämän viikon.

Sairaalaan otin mukaan virkkuut ajankuluksi. Virkkuut esiinkaivettuani naapurisängyn mummo alkoi juttusille ja osoittautuikin oikein mukavaksi juttuseuraksi. Hän kertoi, ettei sydänvaivan vuoksi voi oikein kutoa enää, mutta vähän aikaa virkkaamistani katsottuani hän sanoi, että jos tuota virkkaamista kokeilisi kotia päästyään :) Virkkasin isoäidinneliöitä ja kerroin tekeväni niistä tossut. Siinä sitten rupattelimme ummet ja lammet, kunnes minä pääsin lähtemään kotiin. Ennen lähtöä näytin, miten kokoan palasista tossun, että hän pystyy sitten kotona kokoamaan omansa. :)

Tuli omaa mummoa ikävä, joten soitin äidinäidille eilen aikani kuluksi. :) Mummo ja vaari asuvat parin tunnin ajomatkan päässä, joten liian harvoin tulee käytyä heidän luonaan. Samassa suunnassa asuu paljon muitakin sukulaisia, joten täytyy tässä jonain viikonloppuna tehdä oikein sukulointireissu. Siippa saa jäädä Mörkön kanssa taloa pitämään, se kun ei noista sukuloinneista niin välitä.

Niin, ne tossut. Tämmöiset niistä tuli:

Koukku kokoa 3,5 ja langat erinäisiä lankakorin antimia. Tossut annan siskonpojalleni, tosin ne taitaa olla vielä hiukan isot. Äidin kanssa puhuttiin, että täytyy pohjiin ommella vaikka nahkasta palaset, ettei poika pääse liukastumaan.

Keväistä viikkoa!