Matkalle mukaan

Rakas kolliherramme Mörkö viedään tänä iltana siipan veljelle hoitoon, sillä tiistaina suuntaamme kohti Kummisetien saarta, Sisiliaa. Olen viikon pyöritellyt päätäni sen kummempiin toimenpiteisiin ryhtymättä pakkaamisten suhteen, mutta jos sitä nyt sitten tänään aloittaisi.. Lähtöönhän on enää kaksi yötä. :)

Sen verran olen panostanut, että kävin pyörähtämässä Lankamaailmassa ostaakseni yhden uuden bambuisen virkkuukoukun, jotta saan virkata koneessakin. (Vaikka joskus voi käydä niinkin, että itse lankakerä saatetaan luokitella "vaaralliseksi", kuten voitte lukea vuoden takaisista kokemuksistani täältä) Hih, tyypillistä käsityöihmiselle huolehtia mukaanotettavista käsitöistä enemmän kuin vaatteista :D

Leppoisaa sunnuntaita teille kaikille!

Tunnustus

Tuulenpesän Sirutuuli muisti minua tunnustuksella. Saajan pitää kiittää tunnustuksen antajaa, antaa tunnustus 8 blogille ja ilmoittaa asiasta näille sekä kertoa 8 asiaa itsestään.

Kiitos Sirutuuli. :)

Ja kahdeksan asiaa minusta:

Minusta on kiva hoitaa pihaa aina silloin tällöin, mutta kyllästyn melko nopeasti, joten esimerkiksi kasvimaamme pääsi vähän rupsahtamaan hoidon puutteessa.

Kuljen työmatkani linja-autolla, vaikka kovasti talvella vannoin, että kesällä sitten poljen töihin. Jos nyt sitten syksyllä?

Tykkään ajanpatinoimista tavaroista. Ja tavaroista ylipäätään. Meillä on niitä ihan liikaa, kun siippakin on kova hamstraamaan.

Haaveilen toisesta kissasta, mutta Mörkömme tuntien sellaista ei voida ottaa. Se ei oikein siedä muita kissoja reviirillään.

Keijut ovat minusta ihania, ynnä muut metsän taruolennot.

Haluaisin talon, jossa on torni.

Luen mielelläni. Viimeisin sarja, jota luen, on Pirjo Tuomisen Satakunta-sarja. Historiikkia ennen Venäjän vallan aikaa ja vähän sen jälkeenkin.

Olen huomannut vasta tänä syksynä pelkääväni pitkäkoipisia hämähäkkejä, jos ne sattuvat yllättämään minut sisätiloissa (Näin on käynyt jo kolme kertaa).

Nyt tämä tunnustus näyttää pyörivän blogilta toiselle vinhaa vauhtia, joten jätän tällä kertaa jakamatta tätä eteenpäin. Saa napata mukaan ken tahtoo. :)

Kerroin vähän aikaa sitten lankakorista, josta piti tulla kissankori. Nyt se ON kissankori. Rakas kolliherramme Mörkö hyväksyi korin itselleen, mikä onkin vallan mainio juttu. Etenkin kun koria on helpompi siirtää paikasta toiseen kuin nukkuvaa Mörköä. Mörkö nimittäin nukkuu toisinaan sellaisissa paikoissa (esim. keskellä sohvaa), mistä se välillä täytyy siirtää muualle tuhisemaan. Nyt kun kelit ovat viilentyneet, on myös takanylinen osoittautunut hyvinkin mieluisaksi paikaksi. Mörkö viihtyy ulkosalla yhä lyhyempiä aikoja, joten sysitalvella meillä taitaa olla taas ehta sisäkissa. :)

Roiskuvaa syysviikkoa teille kaikille!

Vintillä

Kiitos kommenteistanne lehtiheijastin-ohjeeseen. Niitä oli kiva lukea. Mikäli testaatte ohjettani, olisi kiva kuulla siitä. Ja parannusehdotuksiakin otetaan tarvittaessa vastaan. Huomasin myös, että blogini on rikastunut uusilla lukijoilla viikon mittaan. Tervetuloa lukijoikseni te uutukaiset!!!

Möyrimme lapsuudenkotini saunanvintillä äidin kanssa eilen koko päivän. Teimme laajan inventaarion:

Eli käänsimme tusinan säkkejä ylösalaisin, lajittelimme hiirensyömiä ja ehjiä vaatteita, muistelimme menneitä, kertasimme kolmijalkaisen (kuvassa) jakkaran historiaa sedältäni, joka sattui piipahtamaan. Kyseinen jakkara on osa ensimmäistä keittiökalustoa, jonka mummo ja vaari hankkivat, kun setäni oli pieni poika. Liekö aito Alvar Aalto? Löysimme leluja, lankoja, nostalgiavaatteita (äidin ompelijalla teetetty mekko 60-luvun alusta), matonkuteita, isäni ensimmäisen puvun (isä oli silloin vielä hyvin hyvin hoikka poika), tuhoutuneita ampiaispesiä, mummon rukin sekä paljon paljon muuta.

Vielä jäi perattavaa ja läpikatsottavaa, mutta hyvään alkuun päästiin. Minä valtasin itselleni vaaleanpunaiset matonkuteet ja aloin virkkaamaan niistä kympin koukulla mattoa. Ehkä jopa meidän kylpyhuoneeseen. Tosin siipalla saattaa olla painava sana vaaleanpunaiselle värille.. Äiti mallaili matonalkua jo heidän vessaan, että jos ei meille, niin ehkä sitten heille.
Keskeneräisten käsitöiden määrä siis kasvaa. Minulla on kesken kummitytölle jo kesällä aloitettu neliöprojekti, baijerilaishuivi ja nyt sitten tuo juhannusruusumattokin. Mattoa ei voi kerralla virkata kovin paljon, sillä jättikokoinen koukku ottaa voimille. Baijerilaishuivia varten minun pitäisi käydä ostamassa bambuinen 3,5 koukku, sillä tarvitsen sitä lentokoneessa puolentoista viikon kuluttua. Juu juu, lähdemme etelän lämpöön Italiaan muutamaksi päiväksi. En ole pysyä nahoissani reissua ajatellessani. :)

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Lehtiheijastin-ohje

Tämä ohje on omani.
Tarvitset ohutta heijastinnauhaa ja villalankaa toteutukseen. Itse olen käyttänyt virkkuukoukkua kokoa 3 tai 2,5 oman fiiliksen mukaan.

Heijastinosio
Virkkaa 5 kjs ja sulje rengas piilosilmukalla.

1. krs Virkkaa 3 kjs (1. pylväs) ja 11 pylvästä renkaaseen (12 pylvästä). Sulje piilosilmukalla.
2. krs Virkkaa 3 kjs ja 2 pylvästä jokaiseen seuraavaan pylvääseen (23 pylvästä). Sulje piilosilmukalla

Jatka virkkaamista villalangalla. Itse aloitan villalangalla virkkaamisen jostain muualta kuin lopetuskohdasta, jotta saan heijastinlangan pään hyvin pääteltyä villalangan sisään.
3. krs 1 ks heijastinympyrään ja 1 kjs (= ensimmäinen puolipylväs). 1 pp jokaiseen pylvääseen (23 puolipylvästä). Sulje kierros piilosilmukalla
4. krs 2 kjs (= ensimmäinen puolipylväs), 1 pp, 2 pp seuraavaan silmukkaan, 1 pp, 2 pp seuraavaan, 1 p, 2 p seuraavaan, 1 p, 2 kp seuraavaan silmukkaan, 2 kp seuraavaan silmukkaan, kolmoispylväs 1 kjs ja toinen kolmoispylväs samaan silmukkaan, 2 kp seuraavaan silmukkaan, 2 kp seuraavaan silmukkaan, 1 p, 2 p, 1 p, 2 pp, 1 pp, 2 pp, 1 pp, 1 pp, virkkaa 25 kjs, ja sitten virkkaa 10 ks aloittaen koukusta lukien kuudennestatoista silmukasta, lopuksi yksi puolipylväs viimeiseen silmukkaan. Sulje kerros piilosilmukalla. Päättele.

Ohjeessa käytetyt silmukat:
kjs = Ketjusilmukka
ps = piilosilmukka
pp = puolipylväs
p = Pylväs
kp = kaksoispylväs
kolmoispylväs

Tunnustus

Minä sain kauniin ruusukimpun tunnustuksena Neferiltä. Lämmin kiitos :)

Tämän myötä pitää vastata viiteen kysymykseen ja antaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille.

1. Lempiruokani: Uuniperunat kylmäsavulohikastikkeella.

2. Lempimakeiseni: Ferrero Rocher -suklaa, johon rakastuin 12-vuotiaana, kun äitini kummit toivat sitä meille ulkomailta. Nykyisin tätä saa jo ihan lähimarketistakin, ja jouluisin ainakin yhdessä paketissa on tätä herkkua. :)

3. Lempiluettavani: Terry Pratchett: Vapaat pikkumiehet-sarja, nauruhermoja kutkuttava ja ihanan sanarikas tyyli kirjailijalla.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Sohvalla, Mörkö sylissä tai vieressä.

5. Lempielokuva: Tuulen Viemää. Ne ihanat mekot, ne ihanat mekot.. Pienenä leikkiessämme prinsessoita leikimme aina ottavamme kauneusunet tuulen viemän tapaan ennen tanssiaisia.

Lähetän tunnustuksen näille blogeille:

Koukutettu

Ilosilmukan blogi

Lauran verstas

Kesän lapsi

Tuulenpesä

Käsityökorista kissankoriksi - niin varmaan juu

Saatuani ompelunurkkaukseni valmiiksi, minulle jäi ylimääräiseksi puolipyöreä lankakori, kun langat pääsivät lankalaatikkonsa suojiin. Tässäpä mitä mainioin lekottelupaikka rakkaalle kolliherrallemme Mörkölle, tuumin. Tänään sitten esittelin koria mourulle, kun se ei ole lähempää tuttavuutta korin kanssa itsenäisesti tehnyt tähän mennessä. Laitoin koppaan sisälle jopa Mörkön oman peiton, jotta olisi mukavampaa.

Pöhhöh. Kissalla on oma mielensä, ja minulla omani. Kuinka siinä yleensä käy niin, ettei se minun ideani uppoa Mörköön millään tavalla? Nytkin se pyöritteli silmiään ja heittäytyi lattialle viereeni rapsuteltavaksi kun maanittelin sitä käpertymään kivaan koriin. Hetken kuluttua se loikkasi sohvalle ja käpertyi kerälle tuhisemaan, kuten kuvassa näkyy. Kivalle korille täytynee keksiä jotakin muuta käyttöä. Muuten saattaapi käydä niin, että Mörkö merkitsee sen itselleen kuuluvaksi jollakin epämiellyttävämmällä tavalla. Niin kävi ainakin yhdelle puukoreistamme..


Olette varmaan huomanneet, että syysillat pimenevät vinhaa vauhtia. Kuinka monella on jo heijastin hihassa heilumassa? Itselläni ei vielä ole hihassa, mutta laukunpohjalla odottamassa sitä, kun ihan oikeasti joudun liikkumaan pimeällä ulkona. Laukun hihnassa roikkuu kylläkin koko ajan kukkaheijastin, jonka virkkasin yli vuosi sitten.

Virkkasin viime jouluna joululahjoiksi siskonpojille heijastimia. Tätini ihastui lehdemuotoiseen malliin ja tilasi niitä minulta 3 kpl. Häpeäkseni tunnustan, etten ole niitä hänelle tehnyt tähän päiväänkään mennessä. Hän nimittäin sanoi, ettei niillä ole mikään kiire.. Ja inspiraatio heijastimien tekoon oli kelin valostuessa täysi nolla ja laiskottikin. Selityksiä riittää, mutta nyt olen virkannut jo kaksi! Yksi ja enemmänkin pitäisi virkata, sillä toisen siskon perhe lisääntyi keväällä, eikä tällä uudella tulokkaalla ole vielä omaa heijastinta. Tyttöselle voisikin sopia sydänmalli, jonka mallia olen ihastellut
Tintin luomukset-blogissa. :)



Nyt suuntaan töihin iltavuoroon. Jalkaan pitänee laittaa kumisaappaat, sillä märältä näyttää tuo keli.

Isoäidinneliökorvakorut ja hiukan puutarhailua

En tiedä, onko muilla samankaltaista kirjoitusinnon puutetta kuin minulla, mutta on ollut äärimmäisen vaikeaa vääntäytyä koneen ääreen. Nyt kirjoitankin sitten senkin edestä, sillä löysin ihanan idean Aarnilinnulta, joka oli bongannut idean Turusta joltain käsityöläiseltä. Aivan mahtava! Isoäidinneliöt kunniaan minimalistisella mittakaavalla. Pakkohan tätä oli kokeilla, sillä nöttöspurkissani oli juuri oikeanlaista lankaa ja koukkupurkissa oikean kokoinen koukku. Kiitos Aarnilinnulle idean esilletuomisesta!


Käytin korviksissa Cotton perle-lankaa ja koukku oli kooltaan 1,50. Pitäisi vielä hankkia korvakorukoukut jostain, että pääsisivät käyttöön :)

Toissapäivänä huristelin ystäväni luokse kukkia viemisinäni. Vein hänelle ikivanhaa syysleimua, jota mummoni on istuttanut 40-50 vuotta sitten kotipenkkiin, sekä sitten pionia, joka niinikään on jotakin vanhaa kestävää kantaa. Tyhjin käsin en tullut kotiin, sillä viherpiipertäjäystävälläni on piha täynnä kaikkea kivaa.:) Tämmöisiä siis sain auton takapaksiin:

* Japanin esikko
* Lakritsayrtti
* Hopeahärkki
* Peurankello
* Kuolemattomien yrtti
* Ensi kesän pihan ylpeys/omituisuus: Vaaleanpunainen voikukka! Tämä pitänee merkata huolella, etten epähuomiossa ensi keväänä kitke sitä pois.. ;)

Nyt täytyykin viikonloppuna touhuta pihalla ja laittaa edellämainitut maahan. Kuolemattomien yrtti pääsee meille sisäkasviksi. Siitä kerrotaan Tuomiojantarhan sivuilla seuraavaa:
"Kiinalaiset käyttävät tätä yrttiä, jonka väitetään alentavan kolesterolia ja korkeaa verenpainetta.Sillä uskotaan olevan myös vastustuskykyä ja aineenvaihduntaa lisääviä vaikutuksia."
Itse en ole vielä yrttiä maistanut. Juurtukoon ensin rauhassa.

Kohtapuoliin suuntaan Lankamaailman käsityötapaamiseen. Edellisestä käyntikerrasta on vierähtänyt -hmm- 4 kuukautta, kun kesällä ei ole ollut aikaa mennä. Mielenkiinnolla odotan, millaisia lankoja siellä tällä kertaa esitellään.

Hauskaa viikonloppua teille kaikille!

LaNdeLLa

Hurautin tänään töiden jälkeen Etelä-Suomeen Helsingin kainaloon. Ajellessani näin heinäpaaleja tien vieressä nököttämässä ja muistelin kymmenen vuoden takaista kesää, kun eräs helsinkiläinen toi siskoani kerran kotiin. Sattuipa niin, että tien vieressä oli heinäpaalien sijaan iki-ihkaoikean ihania heinäseipäitä, jolloin tuo helsinkiläinen liki haukkoi henkeään ja totesi: "Voi *piip* nyt ollaan kyllä ihan landella."

Maalla ollaan juu. Ja tääl on mukavaa.

Kävin siskonpoikien syntymäpäivillä. Pikkumiehistä nuorempi täytti tänään 2 vuotta, ja vanhemmalle tulee ikää ensi viikolla 4 vuotta. Tein pojille kortit. Löysin nimittäin riemukseni tällä viikolla saksalaisesta halpakauppaketjusta korttipohjamateriaalia, jota pääsin näissä heti hyödyntämään. Pojat pitivät korteistaan kovasti. :)


Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Rumpulyhty sekä perunoita

Virkkasinpa pienen lyhdyn. Idea on omasta päästä ja lanka mummon peruja. Langan vyöte on jälleen päässyt katoamaan vuosien saatossa, joten ei siitä sen enempää. Nimi rumpulyhty juontaa siitä, että sekä minulle että siipalle tuli lyhdyn sivuista mieleen lasten leikkirumpu. Ja nimitys on mielestäni edelleenkin oikein osuva.

Virittelin luomuksen pilttipurkin päälle. Saimme niitä pari vuotta sitten aimo annoksen, kun ystävällä oli pilttipurkki-ikäinen pienokainen. Olen hyödyntänyt purkkeja virkkaamisissa ja muutenkin. Esimerkiksi viime viikonloppuna sijoittelin niitä pitkin pihaa kynttilät sisällään luomaan valoa ihanaan elokuun iltaan :)

Sadonkorjuuta on tehty pikkuhiukkasen täällä punaisen tönön puutarhassa. Kokeilumieli on ollut suuressa arvossaan, kun kasvimaalta on saatu hiukan porkkanaa sekä nauriita. :) Yrttiosastolta kuivatukseen on päässyt lipstikka, joka on mitä mainioin soppamauste. Rakkaaksi käynyttä kolmivuotiasta Basilikaa olen leikellyt ja kuivatellut pitkin kesää, sillä se on kasvanut erittäin ahkerasti (korkeutta sillä on yli metri!)

Hetki sitten möyrin tunkiollamme tutkimassa, mitä keväällä istutetuista perunoista (olikohan niitä jopa 6 kpl) on kehkeytynyt.
Ja löytyihän sieltä mukulaa, sekä pientä että vähän suurempaa. Seuraksi nostin yhden nauriin ja kuusi porkkanaa. Satsi pääsee uunivuokaan, sillä tänään meillä herkutellaan ihan vain omalla sadolla.

Hauskaa syyskuun alkua teitillen! :)