Mummomagneetti

Sen jälkeen kun toden teolla aloitin vapaaehtoistoiminnan Mummon kammarin kautta, olen huomannut, että vanhukset pitkin kaupunkia jotenkin huomaavat minut ja alkavat juttelemaan. Tänäänkin linja-autossa eräs vanhempi herrashenkilö istahti viereeni ja alkoi jutustelemaan säästä. Koska miehellä juttua riitti, istuin bussissa yhden pysäkinvälin enemmän ja kävelin vähän pidemmän matkan asioilleni. Eilen koiraa ulkoiluttava rouvashenkilö kommentoi minulle sään kylmyyttä, kun odotin siippaa hakemaan minut töistä kotiin. Viime viikolla kaupassa kassanjonossa vanhempi harmaapäinen mies kommentoi ostamaani sisustussydäntä; että siinäpäs on suuri sydän!

Ja ihan takuuvarmasti tämmöisiä puheliaita vanhuksia ei ole tielleni sattunut nykyisessä asuinkaupungissani ennen kuin nyt tammikuussa 2012. Myönnän, että lapsuuskunnassani tielle tuli harva se viikko joku mummoni ystävä, joka muisti minut niiltä ajoilta, kun istuin mummoni olohuoneessa höpöttämässä kaikille mahdollisille mummon vieraille. Silloin hävetti, kun en suurin surminkaan muistanut mummeleiden nimiä, ja he tuntuivat tuntevan minut vallan mainiosti.

Varsinainen mummomagneetti minusta on siis tullut, mutta en valita. Päinvastoin. Minusta on äärimmäisen mukavaa päästä jutustelemaan niitä näitä (yleensä keskustelun aiheena on sää) milloin missäkin. Itse asiassa omalla kotipysäkillänikin höpötän erään rouvan kanssa aina säästä, kun samaan aikaan pysäkille satumme. Sää on mitä mainioin keskustelunaihe, vaikka kliseinen kylläkin. Mutta olen kyllästynyt olemaan tuppisuu. Yhden rouvan tosin säikäytin perinpohjaisesti kun sanoin hänelle pysäkille mennessäni Huomenta. Rouva mulkaisi minua ja käänsi selkäänsä aavistuksen verran. Hän ei siis mitä ilmeisimmin ollut jutusteluihmisiä.

Arvonta (täällä!) on edelleen käynnissä. Käykäähän osallistumassa tekstiä kommentoimalla. Mukavasti osallistujia arvontaan on jo tullutkin, mutta mukaan mahtuu vielä :)

Kirpsakkaa viikonjatkoa teille kaikille!

2-vuotisarvonta 7. helmikuuta asti!

Muistelenpas iltaa noin 2 vuotta sitten:

Minulla oli äärettömän saamaton olo.
Halusin tehdä jotakin kivaa.
Muistin yllättäen ajatukseni, että entä jos..
..entä jos minäkin aloittaisin blogin kirjoittamisen?
Tuumasta toimeen.

Tartuin läppäriin ja surffasin bloggerin puolelle kirjautumaan.

Tässä sitä nyt ollaan.

Kahden vuoden jälkeen huomasin äsken, että sadan virkkausaiheisen blogitekstin raja on mennyt rikki pari lukua sitten. Siitä siis olen jotenkin saanut pidettyä kiinni, että blogini pysyy pääsääntöisesti virkkauspainotteisena. :)

Huomasin myös, että olen saanut uuden lukijan. Tervetuloa mukaan Tiia! :)

Virkkauslinjalla mennään myös arvonnassa, jonka pistän käyntiin tästä kirjoituksesta. Palkintona tulee olemaan neljä kerää puuvillalankaa, ja jotain pientä ekstraa.

Siispä kommentoimalla olet mukana yhdellä arvalla. Laitapa mukaan myös toive, minkä väristä lankaa tahtoisit, mikäli arpaonni suosii juuri sinua. :)

Arpaonnea kaikille osallistujille!

Käsipainon päällystys

Kerroin jokin aika sitten suunnittelevani siipan ruman käsipainon päällystämistä virkkaamalla. Päällystin painon "pallukat" tummansinisellä Fön-langalla. (Tuon Ö:n kuuluisi olla semmoinen O jonka päällä on viiru, mutten osaa näpytellä sitä tuosta Ö.n alta, höh) Koukkuna käytin uutta ostamaani 3,5 mm:n koukkua, jossa on terävä kärki. Ostin sen, kun sitä kovasti suositeltiin minulle neuletapaamisessa viime viikon lauantaina. Koukulla oli joku merkkikin, mutta muovipaketissa nimeä ei lue, joten en voi kertoa sitä teille. Hmph.

12 kilogramman käsipainon päällystys oli loppupeleissä hiukan haasteellinen. Virkkasin ensin ns. pussukat painoihin.

Pujotin pussukat paikoilleen ja tein sisäpuolelle erillisen palasen, jonka virkkasin paikoilleen. Se oli se haastava osuus, kun piti pidellä sylissä 12 kilon painoa ja taiteilla koukulla puuttuva palanen paikoilleen. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Olisin virkannut myös varren yltympäriinsä, mutta siippa epäili, että se voisi luistaa painoa nostellessa, joten painoon jäi sitten vielä tuommoinen tyylikäs teipattu varsi. :)

Vähän on huolta tällä hetkellä rakkaasta kolliherrastamme Mörköstä, joka ontuu toista tassuaan viimeöisen ulkoilun jäljiltä. Jos ontuminen jatkuu vielä huomenna, viemme sen eläinlääkäriin. Päivystys maksaa maltaita viikonloppulisineen, joten odotamme huomiseen. Nyt Mörkö nukkuu rauhallisesti, joten kivut eivät toivonmukaan ole kovin pahat. Pidättehän peukkuja Mörkyläiselle, että paranee vaivastaan pian.

Hattu 1 / 12 hattua

Tästä hatusta lähtee liikkeelle minun osallistumiseni tempaukseen, jossa tavoitteena on tehdä 12 hattua vuoden 2012 aikana. Tempausta isännöi Linda Ravelryn puolella ryhmässä nimeltä 12 hats in 2012

Juu, ja tottahan toki näin keskellä talvea on käyttöä hellemyssylle. ;) Tämä menee toistaiseksi odottamaan kevättä ja lämpimämpiä päiviä, ja pääsee sitten siskontyllerölle kevät/kesämyssyksi. Näin kyseisen mallin viime kesänä ensimmäistä kertaa ystäväni pienokaisella, ja ihastelin jo silloin tekeväni samantyylisen siskontytölle. Ohjeesta minulla ei ollut harmainta aavistustakaan ja oman epäonnistuneen yrityksen jälkeen vähän niin kuin unohdin koko jutun. Viime viikolla aloin huvin vuoksi selaamaan Novitan viime vuoden kesäkuvastoa, ja yllättäen myssyn ohje löytyi sieltä.

Tekniset tiedot: Novitan kesäkuvasto 2011, ohje nro 58. Lanka Novitan Puro Batik ja koukku kokoa 3,5 mm.

Innostuin eilen aikani kuluksi lukemaan Stitch'n Bitch'n Virkkaajan käsikirjaa Koukussa ihan alkuhöpinöistä alkaen. Useimmissa virkkauskirjoissa skippaan ne, kun olen ajatellut tietäväni kaiken tarvittavan virkkaamisesta. Miten väärässä sitä voikaan ihminen olla. Tähän asti minulle on nimittäin ollut hiukan hämärän peitossa se, mistä se koukun kokonumero oikeastaan muodostuu.. Nytpä sekin sitten selvisi, ja seikkailuni lankakaupoissa tulevat tästedes helpottumaan vallan suunnattomasti. Koukun koko määräytyy varren paksuuden mukaan, sanoo kirja sivulla 24. Ja tätä minä en tiennyt. En myöskään tiennyt, että neulepuikkojen koko lasketaan samalla tavalla. Ja että tästedes lankakaupassa en joudu välttämättä epäröimään, minkä kokoinen koukku langalle sopii, jos siinä on mainittu pelkät neulepuikkojen koot. Eilen aamuspäivällä koin siis todellisen ahaa - näinkö se meneekin - elämyksen.

Aina voi oppia jotain uutta! Jipii!! Voitte kuvitella, että tekisin parit kärrynpyörät täällä nyt, jos osaisin ;)

Ja kiitos LOL-tekstin kommenteista. Uskon että meissä kaikissa käsityöläisissä asuu pieni neule/virkkuugraffititaiteilija.

LOL

Kiitos kommenteista edelliseen kirjoitukseen. :) Tykkään kovasti niitä lukea. Hellemyssyä en lopulta sitten aloittanutkaan samana iltana, mutta hyvin pääsin vauhtiin neuletapaamisessakin. Kesän lapselle tiedoksi, että Tampereen yksikössähän sitä tuli pari tuntia istuttua. Lankaakin ostin, eli juuri ne, mitä suunnittelinkin.

Jepjep. Ostin niinkin hauskan nimistä Marks & Kattensin lankaa kuin LOL.

Siitä on 20 % akryyliä ja 80 % kierrätettyjä PET-pulloja. Erinomaista, että putelit pääsevät kiertoon. Ja Lanka pääsi oitis hyötykäyttöön täällä meillä. Virkkasin pätkän mustalla ja sinisen turkoosilla ja hipsin illan pimeyden turvin virkkaamaan sen saunan oven kahvaan. Se oli kivaa! Nyt jo pohdin, mihin tekisin koristetta seuraavaksi :P Tosin, kuten tänään napatusta kuvasta voitte huomata, kahvanpäällinen jäi vähän löysähköksi. Voipi siis olla, että purkaan sen ja teen uuden vähän tiukemman version.

Hellemyssy pyörii koukulla vielä yhden pylväskerroksen verran, ja pääsee sitten sekin tänne poseeraamaan :) Ulkosää on kaikkea muuta kuin hellesään puolella. Mittari näyttää -17 C. Rakas kolliherramme on koko päivän yrittänyt tehdä uloslähtöä, mutta peruuttanut ikkunalta oitis saatuaan nenäänsä kirpsakan pakkasen tuoksun. Äsken se sitten lopulta uskaltautui ulos, mutta taidan kohta huudella sen sisään, ettei toinen ihan palellu, vaikka kova kundi onkin. :)

Perjantai 13.päivä. Olin varma, että jotain mennee pieleen. Mutta ei. Tänään onkin ollut kiva päivä. Koin töissä onnistumisen iloa, auto meni leikiten katsastuksesta läpi ja ulkosalla on ihanan näköistä. Uunissa kypsyy pian makaroonilaatikko, kunhan siippa palaa kaupasta kananmunien kera. :) Mukavan leppoisa perjantai-ilta, jota suunnittelin jatkavani myssyn virkkaamisella.

Tuumasin tässä keskellä nietosten, että hellehattu olisi tämän illan kiva puhde, tai ainakin sen virkkaamisen aloittaminen. Huomenna voin sitten hyvillä mielin sitä jatkaa, kun suuntaan Lankamaailman neuletapaamiseen. Sieltä pitäisikin sitten kääräistä matkaan parit lankakerät, sillä siipan suunnalta tuli toive, jonka mieluusti toteutan enemmän kuin mielelläni. Siipalla on nimittäin noin 15 kg:n paino, jonka se on itse väsäillyt. Painon ulkonäkö on hiukan karmaiseva, eli ei nätti. En kehtaa edes tänne laittaa siitä kuvaa, kun se ei vaan ole nätti. Mutta siis, homman juju on se, että virkkaan siihen uudet päälliset. Asiaa pohdittiin jo ennen joulua, ja kappas vaan, oli suuressa käsityölehdessäkin virkattu painoille päällisiä. Joku muukin on hiffannut hauskan idean :) Kuvaa nätimmästä painosta laitan sitten, kun projekti on valmis.

Olisi toinenkin juttu, mikä vaatisi lankaa. Meillä on nimittäin pihasaunan ulko-ovessa metallinen kahva, johon käpälä meinaa jäädä kiinni, kun innostuu piipahtamaan ulkosalla (hangessa - siis en minä vaan tuo kanssaeläjä) Kahvaan pitää siis virkata jonkinlainen graffiti, ei siinä muu auta. Ja ihan takuulla varastoistani ei löydy juuri siihen sopivaa lankaa, joten kaupastahan sitä on hankittava. ;)

Nyt ei ole mitään kuvia tähän postaukseen, mutta toivotan jokaiselle hyvää viikonloppua!

Virkattu matto

Kiitos kommenteistanne! Oli hauska lukea, että muillakin on yleisnaisellisia ongelmia vaatekaappiensa kanssa :P

Jo valmistui vihdoinkin taas yksi työ tänne esittelyyn. Virkkasin allaolevan maton valmiiksi viikonlopun aikana. Eipä siinä paljon ollutkaan enää tekemistä, sillä suurin operaatio oli siinä, että piti vielä keriä yksi kilon vyyhti keräksi. Rakas kolliherramme Mörkö tahtoi sekin auttaa toimenpiteessä. Se hullaantui leikkimään vimmatusti vyyhtini kanssa. Onneksi ei mennyt ihan solmuun, vaikka kissankäpälät vyyhdin seassa toivatkin touhuun oman extralisänsä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja kyseessähän on samainen Juhannusruusu-malli, joka komeilee meidänkin huussin lattialla. Virkkasin vain osan kerroksista ja viimeistelin kokonaisuuden nirkkokerroksella. Matto matkaa serkulleni, joka toivoi mattoa, jonka halkaisija on n. 75 cm. Eco-ontelokuteella matosta tuli mielestäni mukavan napakka. Meidän mummon matonkuteista virkattu on sekin erinomainen, mutta pylväät laihtuivat ensimmäisessä pesussa, eikä se ole enää niin jäntevä. Hyvin se hommansa kuitenkin hoitaa.

Tuli taas kovat pakkaset, miten ne aina onnistuvat yllättämään, vaikka niitä ehtii kaivatakin. Täällä meidän tönössä ei totisesti ole minkään sortin lattialämmitystä, joten villasukissa hiippailen yötä päivää ja kummastelen lämminveristä siippaa, joka kykenee liikkumaan täällä paljasjaloin. Tälläkin hetkellä minulla on sukat, villasukat sekä huovutetut töppöset, ja silti varpaidevälit kiljuvat liikaa kylmyyttä. Nyt ihan ihmetyttää, miten selvisimme täällä koko pitkän viime talven? Tässä kirjoittaessani kuitenkin jo kekkasin, että viime talvena tönöhän oli niin syvän lumipeitteen uumenissa, että lumi toimi erinomaisena eristeenä. Lisää lunta siis kiitos näiden pakkaskelien suojaksi :)

Kirpsakkaa viikon alkua teille kaikille! :)

Harmaat lapaset ja väripohdintoja

Tein joulun aikaan itselleni lapaset äidin villasukka-langoista. Vieressä kuva toisesta lapasesta. Lapanen on tehty enimmäkseen puolipylväillä, mitä nyt varressa käytin kokonaisia pylväitä. Tuli aika harmajat, mutta noilla on hyvä tehdä pihahommia ja muuta rönttötyötä, kun puolipylväillä saa napakan pinnan. Viime talvena virkkasin paljon kaikkea vaaleanpunaista, mutta nyt olen huomannut karsastavani tekemieni vaaleanpunaisten asusteiden käyttöä. Äitin tekemät pinkkiraitalapaset ovat kovassa käytössä, mutta pinkki pipo ja kaulaliina eksyvät käyttöön vain harvoin.

Olen lukenut jostain, että värimieltymyksillä on omia kausiaan. Ja nyt minulla tuntuu olevan jonkin sortin ”sulaudu massaan” kausi, mikä kuulostaa kyllä äärimmäisen tylsältä. Kun mietin tästä taaksepäin, niin monen sortin värikausia minulla onkin ollut. Esimerkiksi ihan ennen teiniaikaa ja sen kynnyksellä olin kovasti tykästynyt kirkkaan oranssiin, jolloin minun oli aivan pakko saada kaupan valikoimasta oranssit hopparihousut, vaikken koskaan mikään hoppari olekaan ollut. Käytin housuja kerran pari, ja niistä sai melkein migreenin.

Oranssin kauden jälkeen alkoi pitkäkestoinen sinisen värin ihannointi. Sitä kestikin ihan lukioajan loppuun asti ja pari ystävääni sanoi, että minut tunnisti jo kaukaa sinivalkoisesta vaateparresta. Reissuunkin lähtiessä matkalaukku oli täynnä pelkkää sinistä ja valkoista. Pikkuhiljaa lukion jälkeen vaateparteni alkoi saada vihreitä sävyjä; oli vihreää hupparia ja vihreitä pöksyjä jne.

Entäpä nyt? Kun kurkistan sekasortoisen vaatekaappini uumeniin, löydän yhä enemmän ruskeaa ja mustaa. Minulla on jopa kaksi kirkkaanpunaista paitaa, vaikka pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että punaista minä nyt viimeiseksi päälleni laitan. Hah. Ja yhä enenevissä määrin tuntuu siltä, ettei minulla ole mitään päälle laitettavaa, mikä taitaakin olla yleinen vika meillä emäntäpuoliskon ihmisillä.

Ja mikä siinäkin on, että alun perin hyväksi havaittu vaate menettää hienoutensa, jos siippa sanoo ensi alkuun siitä jonkin poikkipuolisen sanan. Vaikka se myöhemmin yrittää, ettei vaatteessa mitään vikaa ole, niin kuitenkaan ei tee enää mieli kyseistä rättiä päälle laittaa. Hehheh, esimerkkinä vaikkapa yksi ostamani paita, jossa on muodinmukaiset puhvihihat. Siippa sanoi, että tuostahan tulee vähän Pahatar mieleen, niin arvaatte varmaan, etten ole sen koommin sitäkään pitänyt.. Minä mikään pahatar ole, vaikka toisinaan pahansisuinen jos sille päälle satun..

Tämmöinen mielentyhjennys tällä kertaa. ;)

Hauskaa Loppiaista kaikille!