Vessanmatto ja höpötystä

Lämmin kiitos kommenteistanne Pöllökorttiin. Oli erikivaa huomata, miten paljon pöllöfaneja löytyy Suomen maasta. Pöllöt ovat vaan niin sympaattisia, niin kuvina kuin luonnossakin. Luonnossa tapasin viitisen vuotta sitten lehtopöllöpesueen, jossa oli 5 poikasta oksilla siellä täällä kököttämässä. Vanhemmat pysyttelivät valppaina lehtimetsän siimeksessä, joten pyrimme ihailemaan poikasia sopivan välimatkan etäisyydeltä. Myöhemmin kuulimme, että lehtopöllövanhemmat voivat poikasia puolustaessaan repiä viholliseslta silmät päästä, kuten kuulemma eräälle rengastajalle oli käynyt. Että sellaista puolustusintoa..

Vähän hintsusti olen tänne nyt kirjoitellut, kun ei ole ollut mitään valmista (paitsi pari pikkupöllöä lisää) esiteltäväksi. Menneenä viikonloppuna päätin sitten, että vessanmatto täytyy saada valmiiksi. Aloitin syyskuun puolella vanhempieni vintiltä löytyneestä matonkuteesta virkkaamisen 10 mm:n koukulla. Ohjeena käytin Juhannusruusu-maton ohjetta, jonka löydät täältä. Meidän vessaan ei koko ohjeen kokoista mattoa olisi saanut mahtumaan. Jo 14 kerroksen jälkeen maton halkaisija oli metrin luokkaa, kun matonkude taisi olla vähän ohjetta paksumpaa. Ja no, olihan se, sillä 8 mm:n koukulla virkkuu ei olisi tullut kysymykseenkään. Viimeisen kerroksen viimeistelin nirkoilla.



Kävin viikonloppuna serkuntytön syntymäpäivillä. Hurmaava kiharapää täytti kaksi vuotta jo viikko sitten, mutta pääsin vasta nyt käymään synttäriteellä. Tein päivänsankarille keijukaiskortin juhlan kunniaksi. Lokakuu on juhlien aikaa niin suvussa kuin ystävienkin joukossa, joten täytyy kaivaa askartelukamppeet enempi esille, jotta kortteja tulisi tehtyä herkemmin.



Kerron vielä yhden jutun, kun kirjoitusinto nyt pukkasi päälle. Minulla on ollut jo vähän aikaa semmoinen mummon ikävä. Viime viikolla otin ensiaskeleen tuon ikävän taltuttamiseen, sillä marssin Tampereella toimivaan Mummon kammariin, joka järjestää vapaaehtoistoimintaa vanhusten hyväksi. Tänään oli toinen ns. "koulutuskerta" ja ensi viikolla menen haastatteluun, jotta minulle löytyy oma toimi vapaaehtoistoiminnassa. Kyllä minä sanon, että semmoista mukavaa mummokaveria minä itselleni etsin. Jonka kanssa saisi rupatella ja jonka valokuvia katsella ja joka ei pistäisi pahaksi, jos minä siinä samalla vaikka vähän virkkaisin. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Hauskaa viikkoa kaikille!!!