Vuoden viimeinen!

On aika päättää tämä kulunut vuosi viimeiseen julkaisuun. Melko vähäisin julkaisuin on tämä vuosi menty, mutta aina ei vain käsityöt jaksa innostaa. Hittipipon sain kumminkin vanhimmalle kummilapselleni virkattua joululahjaksi. (Linkki ohjeeseen löytyy kuvatekstistä) Tein sen Käsityömessuilta ostamastani heijastavasta Kehrä neulelangasta. :)

Ohje kliksuti*Täältä*klik

Pipon myötä toivottelen teille kaikille hyvää alkavaa vuotta 2019!

Tuokoon uusi vuosi elämäänne iloisia hetkiä, hetkiä, joita muistella, rakkautta, vierailuita ystävien luona, uusia työpaikkoja, valmistumisia, rauhoittumista, matkoja, pitkiä puheluita, onnistumisia, inspiraatioita ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. :)

Karvatassut

Kuten heinäkuussa kerroin, huseeraa tässä taloudessa nykyisin kolme karvatassukkaa: Rakas kolliherra Mörkö, Koiraherra Keke ja Kissaneiti Myrna (alias tättähäärä alias wanhanajanvaniljasuklaahippusillahöystettynä alias tirpatilli).

Käsityörintamalla on ollut äärettömän hiljaista, joten päätin nyt tehdä tämmöisen eläinkuvapostauksen karvatassuistamme, kun ovatten niin rakkaita. 

Myrnan lempipuuhiin kuuluu oman hännän jahtaamisen lisäksi myös Keken hännän jahtaaminen ja Mörkön vaaniminen.

Myrna painaa jo 2.7 kg.

 

Hyvää viikonloppua!

Virkattuja helistimiä

Tapasin viikonloppuna ystäväni, joka kertoi minulle jo aiemmin syksymmällä tapahtuvasta perheenlisäyksestä. Halusin ilahduttaa ystävääni etukäteen pikkaraisella helistimellä. :)

Helistimen sisällä on pääsiäismunan sisus, jonka sisällä on puuhelmiä. Pöllö on virkattu yhtenäisenä virkkauksena alhaalta ylös asti siivet mukaan lukien. Tein aiemmin keväällä samantyyppisen kliksuti*pöllöhelistimen*klik.

Pöllön teon jälkeen vilkaisin puutarhaani. Siellä kukkasten keskellä pörisi niin mahdottomasti. Olen kuullut, että ampiaiset ovat liikkeellä, mutta tämä piikitön epeli vaikutti harmittomalta.

Pörriäinen muuttikin nyt toistaiseksi pihaamme asumaan, mutta vaihtanee jossain vaiheessa asuinpaikkaa, sillä syysleimujen ja kaikkien muidenkin kukkien kukinta vaikuttaa olevan ihan loppusuoralla.

 Aika näyttää, mihin päin pörriäisen matka vie.

Virkatut porkkanat

Virkattuani oranssin jakkuni, minulle jäi vielä hiukan oranssia lankaa. 

Tein niistä 2 porkkanaa ilman erillistä ohjetta.

 Ja voi että niillä on vientiä!

Aamulla varhain toinen porkkanoista oli rakkaan kolliherra Mörkön käsittelyssä, eli vetoaa näemmä myös vähän vanhempiin karvatassuihin. ;)

Myrna

Myrna jakaa mielipiteitä.

Nämä kaksi harkitsevat vielä, miten suhtautuisivat. Ovat lähinnä hämillään.

Sillä meille saapui eilen hiukan toisenlainen Myrna. 

Minusta hän on supersöpö.

Kaimastaan tämä neitonen ei halunnut syödä. Ja kerrottakoon, että ruokailu tapahtuu normaalisti ihan ruokakupeista, Myrna-astiat otetaan esille vain erikoistilanteita, kuten mm. tätä kuvausta varten. :)

Räväkkää oranssia

Melko harvoin virkkaan mitään oranssia. Nyt virkkasin. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä jonkinlainen bolero tai keeppi pari vuotta sitten ostamani mekon kaveriksi. Otin mekon mukaan lankaostoksille löytääkseni sopivaa sävyä.

Suunnitelmat muuttuivat keepistä lyhyeksi jakuksi ja lankahan loppui kesken. Lankakaupastakin väri oli loppunut, joten pienen kikkailun jälkeen käytin jakkuun toistakin väriä. Lopputuloksesta tuli mielestäni aikas kiva ja ehdottomasti räväkkä. :)

Ohje lehdestä Silmukoiden maailma - Kesäistä virkkausmuotia.

Lankojen vyötteet valitettavasti ehdin heittää pois, koukun koko oli 3 ja ½.

Kuvausassistentti 1

Kuvausassistentit 1 & 2

Juhannustansseihin en ehtinyt, mutta eiköhän mekolle ja jakulle tule vielä käyttöä. :)

Mitä pionille kuuluu?

Kerroin kliksuti*toukokuussa*klik pioninhakumatkasta ystävän luo.

Jännityksellä olen seurannut, kuinka pioni on siirrosta selvinnyt, ja kuinka se on ottanut uuden kasvupaikkansa haltuun.

Hyvin on selvinnyt ja hyvin on ottanut.

Ensimmäisen myönteisen merkin huomasin, kun pioni ei tuntunut istutuksen jälkeen olevan moksiskaan siitä, että oli matkustanut 150 kilometriä.

Toinen myönteinen merkki oli se, että siihen ilmestyi 7 rohkeaa nuppua. Melkein pistin tanssiksi, kun huomasin ne. Nuppujen ympärillä hääräili muurahainen jos toinenkin toivotellen ne tervetulleeksi Männikköön.

Ja entäs nyt? Eilen eli juhannuspäivän aamuna nuppuset olivat pulleita kuin kirsikkatomaatit. Odotin, että ne avautuvat lisää, mutta tässä jo muutama fiilistelykuva avautumisvaiheesta. Terälehtien välissä ja uumenissa oli melkoinen joukko kärpäsiä ja muita öttiäisiä, ei liene tässä pihassa koskaan aiemmin ole tällaista herkkukukkaa ollutkaan. Sen verran ahnasta näytti touhu olevan.

Eilisaamuna kukkaan puhkeavia nuppuja katsellessani muistin, miten lapsuuden juhannukset tuli lähes aina vietettyä mökillä. Ja miten pionit hehkuivat 15 metrin kukkapenkissä, kun palasimme kotiin. Tämän juhannuksen vietin kotona, ja eikös tänään juuri äsken pihalle mennessäni kukkapenkissä odottanut muutama kukkaan puhjennut kaunotar. *hurjan paljon sydämiä tähän kohtaan*

 

10. Vauvanpeitto Charlotte-neliön mallia hyödyntäen.

Taas pukkaa pientä peittoa,
sillä kaveripiiristä kuului jälleen pieniä suuria uutisia!

Etenin tällä ohjeella

Sekä tällä ja tällä.

Lankana Gjestal Maija (tummanvihreä, keltainen, sininen ja osa valkoisista langoista) ja TeeTee Salla (vaaleanvihreä),
koukkuna 3,5 mm.

 Neliön valmistumisen jälkeen oli hyvä jatkaa samoilla sävyillä, joita peitossa jo oli käytetty.

Halusin peittoon keltaisia kukkia.

Ja sinisiä kukkia.
Näissä hyödynsin Sophie's cal -peittoprojektin
kliksuti*rivejä 58-60*klik.

Kukkarivien jälkeen alkoikin melkoinen taiteilu, sillä peitto veti niin kuprulle, että muutaman kerroksen virkattuani oli pakko purkaa monta riviä, jotta lopputuloksesta tulisi siistimpi.

Ja tällainen siitä lopulta tuli:

Peiton koko on n. 70 cm x 72 cm.

Peitto valmistui reippaasti yli puolitoista kk sitten. Pistin postin matkaan ja peitto seikkaili ties missä ja pelkäsin sen kadonneen ikiajoiksi. Lopulta sain peiton takaisin ja kiikutin itse viime perjantaina perille. Pistin postille vahinkokorvausilmoituksen paketista joka ei mennyt perille, ja sain korvauksen, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on peitto pikkuisen varpaita lämmittämässä, ja tapasinpas pitkästä aikaa ystävääni, joka asuu n. 250 km:n päässä.

Mukavaa viikkoa teille kaikille!

Virkkaamista yksikätisesti ApuSylvin avulla

Esittelen tässä tekstissä suomalaisen apuvälineen nimeltä ApuSylvi. Se on käännettävä käsityökehys, joka mahdollistaa käsitöiden -mm. virkkaamisen - tekemisen myös yksikätisesti. Tämmöisenä käsityöintoilijana päätin tarttua aiheeseen, sillä tulevana toimintaterapeuttina jos jonkinlaiset apuvälineet toiminnan mahdollistajana tulevat olemaan merkittävä osa työskentelyäni.

Jos haluat lukea tuotteesta enemmän, käy sivuilla:

www.apusylvi.fi 

Yrityksellä on myös facebook-sivut osoitteessa https://www.facebook.com/ApuSylvi/

Sivuilla on myös Pirkko Suvannon yhteystiedot tilaamista varten. Mikäli innostuit jo nyt, tässä Pirkon sähköpostiosoite pirkko.suvanto(at)apusylvi.fi 

ja puhelinnumero 041 442 8121

Pirkko kertoo tuotteesta mielellään lisää ja tekee myös tuote-esittelyjä.

Haluan jakaa teille täällä piipahtaneille ApuSylvin käyttöperiaatteita. Laittakaa ilosanomaa eteenpäin, jos tuttavapiiristä löytyy joku, joka ei esim. aivohalvauksen tai jonkin muun syyn vuoksi pysty enää virkkaamaan toisen käden toimimattomuuden vuoksi ja jatkaisi mielellään mielipuuhaansa.

Ongelmanahan yksikätisesti virkkaamisessa on se, ettei lankaa saa oikein mitenkään pidettyä, jos toisen käden toimintakyky on tyystin heikentynyt tai jos käsi jostain syystä puuttuu kokonaan. ApuSylvissä ongelma on ratkaistu riman avulla. 

Rima pitelee lankaa kiinni.

Itse työ kiinnitetään ApuSylvin pintaan nuppineulojen avulla. Pakkauksen mukana tulee napakoita nuppineuloja joihin kömpelösormisemmankin on helppo tarttua, mutta kiinnittämiseen voi halutessaan käyttää myös tavallisia nuppineuloja. 

En jostain syystä saanut tätä kuvaa käännettyä oikein päin.

Yllä kuvia käytännön toteutuksesta.

Kuulinpa Pirkolta erään miehen käyttäneen tuotetta apuna perhojen tekemiseen, kun keskeneräisen perhon sai näppärästi kiinnitettyä ApuSylviin nuppineuloilla. Käännettävyytensä ansiosta ApuSylviin voi kiinnittää myös vaikkapa ristipistotyön, tai oikeastaan ihan mitä vaan. Jos rehellisiä ollaan, niin aikuisten oikeesti vain mielikuvitus on rajana tämän käsityökehyksen käytössä!

Jos kiinnostuit siitä, mikä on toimintaterapeutti, käy lukemassa kliksuti*täältä*klik.

Pionin matka ja muita puutarhakuulumisia

Olipa kerran seitsemän pionisisarusta. Heidät istutettiin Itä-Uusimaalle Kuusimäkeen piiiiiiitkään kukkapenkkiin 50-60-luvulla. Ja niitä hoivattiin, hellittiin ja lannoitettiin hellästi erään äidin, sittemmin mummon toimesta. Hoivaa ja hellimistä jatkoi 1980-luvulla eräs äiti, sittemmin mummo, aina vuoteen 2014 asti, kunnes Kuusimäki myytiin. 

Sinä kesänä yksi pioni oli vaarassa. Se oli jäänyt eroon sisaruksistaan pienen tulvan seurauksena, joten se muutti helmililjojen kanssa 220 kilometrin päähän hellään hoivaan. 

Koitti kevät 2018. Kuusimäen entinen kasvatti, nykyisen Männikön asukki sai ystävältään viestin: "Kaivetaanko sun mummon pioni tänä kesänä sulle matkaan?" Männikön asukki ilahtui viestistä. Alkoi suunnittelu, sillä pionin siirto saattaa olla konstikasta. Ystävä oli nähnyt televisiossa Puutarhaperjantaiohjelmassa ohjeen, että pionia pitäisi ennen siirtoa kastella viikko runsaasti. Näin toimittiin, ja viime perjantaina oli viikko kastelua takana, ja pioni käytiin hakemassa kotiin. 

Pioni oli kasvattanut 4 vuodessa valtavan juuripaakun!

Ystävän luona käydessä oli ilo tavata heidän uusia perheenjäseniään. 

Hjallis ja hänen rouvansa.

Hugo seuralaisinaan 3 brahma kanaa sekä 9 viiriäistä.

Hilu (joka muuten on rakkaan kolliherra Mörkön pikkupikkuserkku tjsp.) löysi hetken aikaa seurusteltuaan kanssamme itselleen mieleisen paikan posliinihyasinttien keskeltä. :D

Männikössä pioni pääsi sitten heti perjantai-iltana sille valmiiksi kaivettuun kuoppaan. Kuopasta oli nostettu ylös valtava paakku keltapäivänliljaa, joka on nyt muuttanut eri puolille pihaa (ja yksi palanen siitä päätyi aina Turkuun asti). 
Seurakseen pioni sai multaa melkein 50 litraa.

  

Mitä puutarhaan kuuluu nyt, kun pionin muutosta on kulunut 5 päivää? 

No, pionihan näyttää voivan penkissään vallan erinomaisesti. 

Olen kastellut sitä näillä helteillä joka ilta.

Puutarhaan syksyllä istutetut tulppaanit alkavat pikkuhiljaa availla nuppujaan. En muistanutkaan, miten hyvältä tulppaanit tuoksuvat. Väristäkin tykkään. Sekoituksessa oli oranssia ja vaaleanpunaista. Muistin, että keltaistakin, mutta muisti on taas tehnyt tepposet, sillä keltaista ei näy, mikä ei kyllä haittaa.

 Pihaan on myös tänä keväänä muuttanut alppiruusu ja kääpiökuusi, joita olen kastellut paljon. Sekä alppiruusu että kääpiökuusi näyttävät voivan hyvin. Etenkin kääpiökuusi on mielestäni äärettömän söötti.

Sitten pihaan on kaivettu kivipenkkien lisäksi uusi (itse asiassa kaksi uutta) kukkapenkkiä. Toisessa kasvaa -yllätys yllätys- Keltapäivänliljaa ja auringonkukkia. Ja tässä alla olevassa kasvaa vähän sitä sun tätä, mm. keltapäivänliljaa, Kuusimäestä pionin kanssa mutkien kautta muuttanutta helmililjaa, kevätpikkusydäntä, ruohosipulia, keltaista samettikukkaa sekä kerrottua markettaa. Tyhjiin kohtiin heitin vanhat siemenpussien sisällöt. Toisessa oli kamomillaa ja toisessa ruiskaunokkia. Eli melkoinen villitys, mitään sen kummempaa suunnittelua tuossa ei ollut. Penkkien päädyissä kasvavat  tämän kevään tulokkaat: keijuangervot. Ympärille on tarkoitus laittaa puuhaketta.

Pienessä kivipenkissä posliinihyasintit alkavat väistyä narsissien kukinnan tieltä. Olen odottanut niiden kukinnan alkamista jo pitkään, eilen sitten innostuivat porukalla puhkeamaan kukkaan. Taustalla näkyy aiemmin esitelty kääpiökuusi ja alppiruusu. Niidenkin ympärille on tarkoitus lisätä haketta.

Ja takapihalla kukkii tuomi! En kestä! Se on niin kaunis. Luulin ensin, että se on vaan joku paju, kunnes huomasin kukintojen nuput. Voi sydän, kun se on ihana.

Eikä takapiha muutenkaan näytä pöllömmältä. Kohta nimittäin kukkii kielot.

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!