Ulkosalla ollaan menossa kohti yhä syksyisempää väriloistoa. Ystäväni syntymäpäivät koittivat tämän väriloiston keskelle, ja virkkasin häntä ajatellen tossut jo elokuussa.
Nyt saan vihdoin julkaista tossut täällä, sillä tossut päätyivät eilen lopulta uudelle omistajalleen :)
Menin syntymäpäiville julkisilla, jotta pystyin huoletta virkkaamaan koko matkan sen sijaan, että olisin huristanut matkan autolla. Päästyäni junaan kaivoin salaisen operaationi esille ja aloin virkkaamaan. Sivusilmällä näin, että vieressäni istuva tyttö kaivoi myös jonkinlaista lankaa esille. Olin hetken aikaa aivan riemuissani, että onpas hauskaa, että kaksi käsityöihmistä sattuu junaan vierekkäin. Onneksi en avannut suutani ennen aikojaan, sillä langat osoittautuivatkin sitten vain kuulokejohdoiksi..
No, enpä tullut eilisestä hullua hurskaammaksi. Tänään kotiin körötellessäni olin taas näkeväni viereisen penkintäyttäjän käsissä lankaa. Olin juuri kaivanut omat käsityöni esille, ja ajattelin, että sattuipas somasti nyt käsityöihminen viereeni. Siinä vaiheessa, kun vieressäistuja tunki langanpäät korviinsa, tajusin jälleen erehtyneeni..
Lankaa korviin vaan kaikille..
Minä tykkään enemmän virkkaamisesta. ;)
:)))))))))))Voi ei ,mie nauraa hekotan tuolle siun matkallesi, oihan se ollut aika hauskaa jos oisit kysynyt, jotta mitä käsityötä sie noista johdoista teet:)))
VastaaPoistaMutta sie teit tosi kauniit tossut ja langasta.
varmasti ystäväsi tykkäsi noista lämpimista tulijaisista.
Olisi siinä voinut kumpikin vieressäsistuja häkeltyä toviksi, minusta itsestäni puhumattakaan :D
PoistaIhanat tossut! :)
VastaaPoistaMinä kans kuljen aina julkisilla (emme edes omista autoa), ja teen käsitöitä kaikki matkat. Jotkut katsovat vähän pitkään, mutta minä olen ajatellut, että minulla on oikeus kutoa tai virkata siinä missä joku toinen kuuntelee musiikkia, lukee kirjaa, räplää puhelinta - tai mikä kamalinta: PUHUU siinä puhelimessa isoon ääneen kaikki asiansa bussissa (kyllä on moneen kertaan saanut kuulla ventovieraitten raha-asiat, suonikohjut ja peräpukamat, kun kaikki eivät tajua, että myös muut bussimatkustajat kuulevat sen keskustelun... ;) ).
Kerran sattui bussissa käytävän toisella puolella sitten olemaan jollakin Cookie A:n uusin sukkakirja, hän oli siis juuri käynyt kirjakaupassa, ja mulla ensin silmät vilkuili sinne päin, kohta sitten pää kääntyi ja hetken kuluttua tunsin kaulani venyvän nähdäkseni paremmin. Sukkakirjan omistaja sitten ystävällisesti kysyi: "Haluatko vilkaista tätä kirjaa?" :D
Olipas hauskaa, että hän sitä noin ystävällisesti tarjosi :) Kyllä julkisissa kulkuvälineissä riittää kaikenlaista turisijaa, Itse yritän aina piipittää, että olen nyt bussissa/junassa, ja soitan kun matka on ohi, jos joku sattuu rimpauttamaan. :)
PoistaOlipa hauskasti kuvailtu matka. Naureskelin täällä itsekseni. :) Miten se onkaan niin, kuten MariJ jo totesi, että lukeminen ja musiikin kuuntelu julkisessa ei aiheuta hämmennystä, mutta käsityöntekijää kyllä tuijotetaan. Ehkä ne onkin kateellisia, tai harmissaan kun ei tajunnut omaa näperrystä ottaa mukaan. :)
VastaaPoista