Lapsuuden kodille

Lämmin kiitos kommenteistanne. Äsken tuli vähän herkisteltyä, ja herkistelyn tuloksen voitte lukea alta.

Lapsuuden kodilleni

Anna naurun raikaa vielä nurkissasi.

Anna lasten kirmata pihanurmillasi.

 
Ota puihisi leijat uudet
Kätke vinttiisi salaisuudet.

Anna omenoiden ja luumujen
kasvaa puihin,
pian uudet lapset
poimivat ne suihin.

Kenties kuutamo herättää
heidätkin
jonain pakkasyönä.

Ihmettelemään outoa valoa
Täysikuun 

sinisenkalpeaa
 kajoa,
 

joka luo mahtavat varjot
paksuille hangillesi.

 

Lintujesi lauluun
kevätaamuisin
vielä joskus mielelläni
heräisin.

Mutta nyt on aika lähteä.

Rakasta heitä
kuten rakastit meitä.


-Aava 31.8.2014- 

Auringonkukat

Viime yönä näin unen. 

Olin jo ehtinyt unohtaa sen, kunnes törmäsin Kesän lapsen blogissa auringonkukkaan. 

Uni muistui kuvan myötä mieleeni ja kirjoitin siitä runon.

Tämä kuva on otettu syyskuussa 2011

Se ei ollut pitkä uni,

se oli vain pieni välähdys.

Kun kaupungin katoilla

kasvoivat,

Toinen toisiaan tukivat

nuo suunnattoman

suuret

Auringonkukat.

Osa räystäiden yli nuokkui,

jokunen niistä tuulessa huojui.

Jokainen katto oli keltaisenaan

ja ne saivat minut nauramaan,

Kuinka näin kaunista voi missään ollakaan?

-Aava 14.9.2013-