Käsityökorista kissankoriksi - niin varmaan juu

Saatuani ompelunurkkaukseni valmiiksi, minulle jäi ylimääräiseksi puolipyöreä lankakori, kun langat pääsivät lankalaatikkonsa suojiin. Tässäpä mitä mainioin lekottelupaikka rakkaalle kolliherrallemme Mörkölle, tuumin. Tänään sitten esittelin koria mourulle, kun se ei ole lähempää tuttavuutta korin kanssa itsenäisesti tehnyt tähän mennessä. Laitoin koppaan sisälle jopa Mörkön oman peiton, jotta olisi mukavampaa.

Pöhhöh. Kissalla on oma mielensä, ja minulla omani. Kuinka siinä yleensä käy niin, ettei se minun ideani uppoa Mörköön millään tavalla? Nytkin se pyöritteli silmiään ja heittäytyi lattialle viereeni rapsuteltavaksi kun maanittelin sitä käpertymään kivaan koriin. Hetken kuluttua se loikkasi sohvalle ja käpertyi kerälle tuhisemaan, kuten kuvassa näkyy. Kivalle korille täytynee keksiä jotakin muuta käyttöä. Muuten saattaapi käydä niin, että Mörkö merkitsee sen itselleen kuuluvaksi jollakin epämiellyttävämmällä tavalla. Niin kävi ainakin yhdelle puukoreistamme..


Olette varmaan huomanneet, että syysillat pimenevät vinhaa vauhtia. Kuinka monella on jo heijastin hihassa heilumassa? Itselläni ei vielä ole hihassa, mutta laukunpohjalla odottamassa sitä, kun ihan oikeasti joudun liikkumaan pimeällä ulkona. Laukun hihnassa roikkuu kylläkin koko ajan kukkaheijastin, jonka virkkasin yli vuosi sitten.

Virkkasin viime jouluna joululahjoiksi siskonpojille heijastimia. Tätini ihastui lehdemuotoiseen malliin ja tilasi niitä minulta 3 kpl. Häpeäkseni tunnustan, etten ole niitä hänelle tehnyt tähän päiväänkään mennessä. Hän nimittäin sanoi, ettei niillä ole mikään kiire.. Ja inspiraatio heijastimien tekoon oli kelin valostuessa täysi nolla ja laiskottikin. Selityksiä riittää, mutta nyt olen virkannut jo kaksi! Yksi ja enemmänkin pitäisi virkata, sillä toisen siskon perhe lisääntyi keväällä, eikä tällä uudella tulokkaalla ole vielä omaa heijastinta. Tyttöselle voisikin sopia sydänmalli, jonka mallia olen ihastellut
Tintin luomukset-blogissa. :)



Nyt suuntaan töihin iltavuoroon. Jalkaan pitänee laittaa kumisaappaat, sillä märältä näyttää tuo keli.

Isoäidinneliökorvakorut ja hiukan puutarhailua

En tiedä, onko muilla samankaltaista kirjoitusinnon puutetta kuin minulla, mutta on ollut äärimmäisen vaikeaa vääntäytyä koneen ääreen. Nyt kirjoitankin sitten senkin edestä, sillä löysin ihanan idean Aarnilinnulta, joka oli bongannut idean Turusta joltain käsityöläiseltä. Aivan mahtava! Isoäidinneliöt kunniaan minimalistisella mittakaavalla. Pakkohan tätä oli kokeilla, sillä nöttöspurkissani oli juuri oikeanlaista lankaa ja koukkupurkissa oikean kokoinen koukku. Kiitos Aarnilinnulle idean esilletuomisesta!


Käytin korviksissa Cotton perle-lankaa ja koukku oli kooltaan 1,50. Pitäisi vielä hankkia korvakorukoukut jostain, että pääsisivät käyttöön :)

Toissapäivänä huristelin ystäväni luokse kukkia viemisinäni. Vein hänelle ikivanhaa syysleimua, jota mummoni on istuttanut 40-50 vuotta sitten kotipenkkiin, sekä sitten pionia, joka niinikään on jotakin vanhaa kestävää kantaa. Tyhjin käsin en tullut kotiin, sillä viherpiipertäjäystävälläni on piha täynnä kaikkea kivaa.:) Tämmöisiä siis sain auton takapaksiin:

* Japanin esikko
* Lakritsayrtti
* Hopeahärkki
* Peurankello
* Kuolemattomien yrtti
* Ensi kesän pihan ylpeys/omituisuus: Vaaleanpunainen voikukka! Tämä pitänee merkata huolella, etten epähuomiossa ensi keväänä kitke sitä pois.. ;)

Nyt täytyykin viikonloppuna touhuta pihalla ja laittaa edellämainitut maahan. Kuolemattomien yrtti pääsee meille sisäkasviksi. Siitä kerrotaan Tuomiojantarhan sivuilla seuraavaa:
"Kiinalaiset käyttävät tätä yrttiä, jonka väitetään alentavan kolesterolia ja korkeaa verenpainetta.Sillä uskotaan olevan myös vastustuskykyä ja aineenvaihduntaa lisääviä vaikutuksia."
Itse en ole vielä yrttiä maistanut. Juurtukoon ensin rauhassa.

Kohtapuoliin suuntaan Lankamaailman käsityötapaamiseen. Edellisestä käyntikerrasta on vierähtänyt -hmm- 4 kuukautta, kun kesällä ei ole ollut aikaa mennä. Mielenkiinnolla odotan, millaisia lankoja siellä tällä kertaa esitellään.

Hauskaa viikonloppua teille kaikille!

LaNdeLLa

Hurautin tänään töiden jälkeen Etelä-Suomeen Helsingin kainaloon. Ajellessani näin heinäpaaleja tien vieressä nököttämässä ja muistelin kymmenen vuoden takaista kesää, kun eräs helsinkiläinen toi siskoani kerran kotiin. Sattuipa niin, että tien vieressä oli heinäpaalien sijaan iki-ihkaoikean ihania heinäseipäitä, jolloin tuo helsinkiläinen liki haukkoi henkeään ja totesi: "Voi *piip* nyt ollaan kyllä ihan landella."

Maalla ollaan juu. Ja tääl on mukavaa.

Kävin siskonpoikien syntymäpäivillä. Pikkumiehistä nuorempi täytti tänään 2 vuotta, ja vanhemmalle tulee ikää ensi viikolla 4 vuotta. Tein pojille kortit. Löysin nimittäin riemukseni tällä viikolla saksalaisesta halpakauppaketjusta korttipohjamateriaalia, jota pääsin näissä heti hyödyntämään. Pojat pitivät korteistaan kovasti. :)


Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Rumpulyhty sekä perunoita

Virkkasinpa pienen lyhdyn. Idea on omasta päästä ja lanka mummon peruja. Langan vyöte on jälleen päässyt katoamaan vuosien saatossa, joten ei siitä sen enempää. Nimi rumpulyhty juontaa siitä, että sekä minulle että siipalle tuli lyhdyn sivuista mieleen lasten leikkirumpu. Ja nimitys on mielestäni edelleenkin oikein osuva.

Virittelin luomuksen pilttipurkin päälle. Saimme niitä pari vuotta sitten aimo annoksen, kun ystävällä oli pilttipurkki-ikäinen pienokainen. Olen hyödyntänyt purkkeja virkkaamisissa ja muutenkin. Esimerkiksi viime viikonloppuna sijoittelin niitä pitkin pihaa kynttilät sisällään luomaan valoa ihanaan elokuun iltaan :)

Sadonkorjuuta on tehty pikkuhiukkasen täällä punaisen tönön puutarhassa. Kokeilumieli on ollut suuressa arvossaan, kun kasvimaalta on saatu hiukan porkkanaa sekä nauriita. :) Yrttiosastolta kuivatukseen on päässyt lipstikka, joka on mitä mainioin soppamauste. Rakkaaksi käynyttä kolmivuotiasta Basilikaa olen leikellyt ja kuivatellut pitkin kesää, sillä se on kasvanut erittäin ahkerasti (korkeutta sillä on yli metri!)

Hetki sitten möyrin tunkiollamme tutkimassa, mitä keväällä istutetuista perunoista (olikohan niitä jopa 6 kpl) on kehkeytynyt.
Ja löytyihän sieltä mukulaa, sekä pientä että vähän suurempaa. Seuraksi nostin yhden nauriin ja kuusi porkkanaa. Satsi pääsee uunivuokaan, sillä tänään meillä herkutellaan ihan vain omalla sadolla.

Hauskaa syyskuun alkua teitillen! :)

Tunnustus

Lämmin kiitos Pirjolle Pirjon Paratiisista, kun annoit minulle tunnustuksen :) Hiukan laiska blogittelija olen ollut viime aikoina, joten nyt vihdoin käyn tämän kimppuun ;) Kiitos ja kumarrus vielä kerran :)



Blogin mukana seurasi liuta kysymyksiä, joihin vastaan näin:

1. Suosikkiväri: Vihreä
2. Suosikkieläin: Tällä hetkellä vastaan siili, meidän pihalla pyörähtää silloin tällöin yksi söpöläinen :)
3. Suosikkinumero: Seitsemän
4. Suosikki alkoholiton juoma: Coca cola
5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: Hmm, suklaati
7. Saada vai antaa lahja? Lahjoja on mukavampi antaa, pienenä niitä oli kivempi saada. ;)
8. Suosikkikuvio: Pidän kiekuroista, sellaisista, mitä näkee esimerkiksi murateissa
9. Suosikkiviikonpäivä: Torstai
10. Suosikkikukka: Auringonkukka

Tätä tunnustusta liikkuu nyt blogissa jos toisessakin, joten napatkoon mukaan ken tahtoo :)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

PS. Olisiko kellään jotain kivaa vinkkiä, mitä virkata seuraavaksi? Täällä podetaan nimittäin hurjaa inspiraation puutetta.. :(

Matkalaukusta lankalaukuksi

Vanerinen matkalaukku sanoi minulle kertakaikkisen herttaisesti Hei, kun bongasin sen vintin uumenista. Sen kulmat oli vahvistettu metallisilla vahvikkeilla ja värinä oli ihana siniharmaa. Se oli yhteisymmärrystä ensisilmäyksellä. Kysymystä "Lähtisitkö mukaani" ei tarvinnut edes esittää, sillä niin sopivasti laukun kahva sopi käteeni.


Uudessa kodissa matkalaukku muuntautui lankalaukuksi. Laukun erinomainen kansi mahdollistaa sen, että se on kuin tehty lankojen säilytykseen. Samalla tuli tehtyä itselle ompelu/käsityönurkkaus, josta olen haaveillut viikonpäivät ja vähän kauemminkin. Minulla on ollut säilössä ihastuttava Tikkakosken tikkailijatar, jolle muka ei ollut tilaa punaisessa tönössämme. Rouva viettää nyt leppoisia eläkepäiviä pöytänsä uumenissa, joten Eva-neiti pääsi keekoilemaan aitiopaikalle.


Karhulan lasitölkistä tuli mitä mainioin nöttöspurkki, ja vanhaan perunakappaan eksyy taatusti ajan mittaan yhtä jos toista.
Mikä parasta, Lankalaukku ei ole vielä läheskään täysi, joten voinen hyvällä omallatunnolla lähteä lankaostoksille silloin kun siltä tuntuu. :)

Vinkeää viikonloppua!

Nappitoppi

Nyt on valmista virkkausta esiteltävänä. Tätä olen virkannut ensin töissä ja sitten lomalla, milloin junassa ja milloin missäkin sukulaisella ollessani.


Alunperin tarkoituksena oli virkata paita, jonka malli oli Stitch'n Bitch-kirjassani. Virkkasin paitaa vähäsen, ja purkasin, koska tympäännytti. Sitten aloitin tämän oman sovelluksen. Virkkasin pitkän rimpsun ketjusilmukoita, yhdistin ja aloin virkata kerros kerrokselta toppia ylöspäin. Halusin välttyä etu- ja takakappaleen yhteen ompelemiselta, joten virkkasin lieriötä kainaloihin asti. Siitä sitten jatkoin takakappaletta ja etukappaletta yksittäin ylöspäin.

Onko tämä nyt sellaista vapaavirkkausta? Ettei työn alussa tiedä, mitä koukun päästä löytyy? Toppi on virkattu Novitan Puro Batik -langalla sekä 4,5 koukulla. Puroa jäi vielä vähän päälle kerä jäljelle, joten nyt on mietittävä, mitä niillä lopuilla tekisin.

Mukavaa viikonjatkoa teille arvoisat lukijat :)

Lempeä kasvimaalla

Minä en harventanut porkkanariviäni, en sitten ollenkaan. Ja tämmöisen söpön pariskunnan siippa löysi rivistä toissapäivänä. Minä olen tuo pienempi - kuulemma.

Olen ollut lomalla ja reissannut pitkin maita ja mantuja sekä kestinnyt vieraita täällä punaisessa tönössämme. Siksipä siis tämä blogikirjoittelu on ollut levolla. Käsitöitä en ole unohtanut, pikkuhiljaa ovat edenneet, mutta koska mitään valmista ei ole, kerronkin teille antikvariaattilöydöistäni.

Nykyisin selaan hartaudella kaikki käsityökirjahyllyt, joista harvemmin löytyy kuitenkaan virkkauskirjoja. Ja jos löytyykin, ne ovat jotain ruutuvirkkauskirjoja. Plääh. Ruutuvirkkauksella saa toki kaunista aikaan, mutta haen haasteellisempia malleja, joissa voi virkata muutakin kuin pylväitä ja ketjusilmukoita. Toissapäivänä kävin hyvien ystävieni kanssa kirpputori/antikvariaattikierroksella, ja löysin kuin löysinkin minua kiinnostavia opuksia.

Mary Oljen ihanat pitsimallit saavat sormet syyhyämään, joten tämä vähän päälle kolmen euron teos ( Mary Olki: Uusia ja vanhoja virkkuupitsejä) oli erinomainen löytö.
Käperryn välillä teekupposen kanssa sohvalle vain selailemaan kirjojani, ilman että aion virkata jotain. Minusta on mielenkiintoista tarkastella, miten eri kuviot saadaan aikaan. Joskus sitten joku ihastus etenee virkkaamiseksikin asti. Nauroin äidilleni taannoin sitä, miten pienenä saatoin hyvinkin viihtyä tunnin tai enemmänkin mummon pitsivarastojen äärellä hypistellen pitsejä, käännellen niitä ja huokailla ihastuksesta. Noilta päiviltä, kun olin kuusivuotias tai hiukan vanhempi, mieleeni painuivat semmoiset pitsien nimet kuin Mustalaisten hääyö sekä Lemmenpolku. Lemmenpolku oli lempästi mutkitteleva pitsi ja Mustalaisten hääyö - pitsissä oli dramaattisia vinoneliöitä. Kaikenlaisia asioita sitä jääkin mieleen.

Tämä toinen kirja (Uusi ompelu ja käsityökerho: vaatteita virkaten) ei päälle päin näytä kovinkaan hääppöiseltä,
mutta sisältä löytyi aarteita: Virkattuja lastenvaatteita! Monta ihanaa nuttua yksien kansien välissä *korvasta korvaan hymy* Ja myssyjäkin löytyy *lisää hymyilyä* Miten usein olenkaan manannut virkattujen lastenvaatteiden niukkaa tarjontaa. Tästä vuonna 1981 julkaistusta kirjasta tulen takuulla virkkaamaan jotain oikein oikein kivaa. Vähintäänkin yhden myssyn.. sitten joskus kun todellinen inspiraatio iskee :) Ehkä jopa tänään. Mutta vain ehkä. ;)

Lämmin kiitos kauniista kommenteistanne edelliseen kirjoitukseen ja
Ihastuttavaa Elokuista Sunnuntaita Teille Kaikille!