Pieni peitto

Kävipäs niin, että heinäkuussa sain kuulla ilouutisia ystäväpariskunnan tulevasta perheenlisäyksestä. 

Virkkausinnostus oli ollut vähän hukassa ja herättelin sitä syksyn mittaan virkkaamalla anemone-neliöitä (ohjeen löydät kliksuti*täältä*klik) ja isoäidin neliöitä. Yhdistelin neliöitä ja virkkasin lopuksi väliin raitoja.
Tässä peitto (ja rakkaan kolliherra Mörkön häntä - tietenkin) ennen väliraitojen virkkausta.

Joulunpyhinä tuli valmista ja nyt pitäisi pistää peitto postin kuljetettavaksi, sillä pienokainen syntyi joulun alla.

Lanka Drops Safran, Koukku 3,5 mm

Peiton myötä virkkausinnostuskin palasi, mutta katsotaan ja kuulostellaan, mitä tämä alkanut vuosi 

tuo virkkausrintamalla vastaan.

Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille! :)

Kuusi isoäidinneliöistä

Seurailen Facebookin kautta aktiivisesti Virkkaus-ryhmää. Siellä putkahtelee päivittäin ihania ihmisten tekemiä juttusia, sekä ohjesivustoja ym. ym. ym. 

Viime viikolla silmiini osui hauska isoäidinneliöistä virkattu kuusi. 

Yksinkertaisesti helppoa, ja tässä minun versioni vaihe vaiheelta.

Virkkasin ensin 4 kpl toinen toistaan suurempaa ruutua.

Taitoin ne kaksin kerroin ja virkkasin kolmioiksi jättäen yläkulman auki.

Lopulta kiinnitin kolmiot toisiinsa satiininauhoilla. 

(Satiininauhavarastoani kartuttavat niin omista kuin ystävienkin vaatteista leikatut ripustuslenkit)

Rauhaisaa ensimmäistä adventtia kaikille!!!

Pelattaisiinko erä tammea?

Pienessä palassa

voi piillä suuremman pienen alku.

Suuremmasta pienestä

voi olla iloa moniksi vuosiksi eteenpäin.

Ota sinä ruskeat nappulat, niin minä otan valkoiset.

Ja peli voi alkaa.

Saisinko nilkanympärysmittanne?

Otsikon mukaisen kysymyksen pääsin esittämään tuttavalleni, joka jo keväällä ilmoitti tahtovansa samanlaisen nilkkakorun, kuin minulla on.

Olin vähän hakusessa värivalinnan kanssa, ja lopulta sitten päädyin ruskeaan lankaan. Viimeistelin nilkkakorun kahdella napilla viikonloppuna ja valmista tuli! Koru on tehty yhteenommelluista isoäidin neliöistä, ja reunus on viimeistelty nirkoilla.

 

Ja lämmin kiitos kommenteistanne edellisen postauksen Asteri-mattoon! :)

 

 

 

Vinhat viipottimet

Olin virkannut isoäidinneliöitä hurjimmista jämälangoistani. Suunnitelmissa oli tehdä päällinen istuinalustaan.

Väriskaala oli lopulta niin hurja, että äitini kommentoi siinä olevan jo hiukan liikaa "mummon tyyliä". Mummo nimittäin tykkäsi väreistä niin kovasti, että lopputulos saattoi välillä olla suorastaan räikeän häikäisevä. Samaan suuntaan olin minäkin menossa neliöineni, ja päätin peruuttaa aikeeni.

Toissa iltana minulla oli siis käsissäni kaksi pitkulaista isoäidinneliöitä ja vähän perinteisiä. Ajatusmyllyäni siinä kun aikani pyörittelin, keksin, että näistä saisi kyllä melkoisen vinhat viipottimet töihin. Mallailin pitkää pätkää jalkaani, ja kas, se olikin juuri sopiva tossunpohjaksi.

Alkuun virkkasin vielä kiinteillä silmukoilla pitkän palasen ympäri, minkä jälkeen virkkasin palasen toisen pään puolet vastakkain kantapään virkaa hoitamaan:

Sen jälkeen jatkoin vielä parilla kerroksella kiinteitä silmukoita ja puolipylväitä ja virkkasin päälle pienemmät isoäidin neliöt. Tossuista tuli loppujen lopuksi päällisin puolin melko maltilliset vinhoista pohjista huolimatta. :) Nyt on kesätossut valmiit töihin esiteltäviksi. Aiemmin tekemäni Talvitossut vien säilöön ensi talvea odottamaan.

Heipparallaa!

Tyttöselle töppöset

Kiitos Ystävänpäivätoivotuksista teille kaikille kommentoineille. Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava päivä. :)


Kipeänä tulee näköjään tehtyä tossuja. Syynä varmaankin se, että varpaita palelee flunssan kourissa entistäkin enemmän. Tai sitten tossujen teosta tulee hyvä, lämmin mieli - ainakin kun niitä tekee jollekin toiselle. Vajaa vuosi sitten tein siskonpojalle tossut kipeänä ollessani (täällä).

Nyt tein sitten toisen siskoni tyttöselle tossut. Pohjalla on kukkanen yhdistettynä isoäidin neliöön.
Muut osaset tossusta ovatkin sitten perinteisiä isoäidinneliöitä. Siskontyttönen on alle vuoden, joten pääsen näillä osallistumaan Virkkaa vauvalle-tempaukseen, joka pyörii Virkkausringissä maaliskuun loppuun asti.



Aloitin tekemään myös aikuisten tossuja, mutta tossuhuumani tyssäsi niihin. Saattaa olla, että puran kokonaan, tai jatkan joskus toiste. Nyt koukulla pyörii pipo Novitan 7 veljeksen Raita-langasta. Mietin koko ajan virkatessani, että tulee kyllä melkoisen kirjava myssy.. Malli on ainakin superkiva. Siitä kerron lisää sitten, jos teen myssyn valmiiksi asti :)

Mukavaa keskiviikkoa!

Isoäidinkolmio-huivi

Kiitos kommenteistanne edelliseen Mummomagneetti-tekstiini. Arkipäivistä tulee totisesti hauskempia, kun vähän höpöttelee jonkun vieraan kanssa. :)

Blogissa jos toisessa on vilahdellut toinen toistaan ihanampia isoäidinkolmio-huiveja. Minulla on koukulla pyörinyt viime vuoden puolelta tämä sinisensävyinen huivi, Jonka nyt vihdoin tällä viikolla sain valmiiksi.
Huivi on virkattu Delany-langasta ja koukulla kokoa 3,5. Reunuksen virkkasin Dropsin Karisma-langalla, kun Delany loppui. Ensin luulin, että Delany-lankaa olisi vähemmän, mutta onneksi löysinkin sitä yhdestä kätköstäni lisää. Pitäisi kyllä opetella laittamaan langat yhteen paikkaan, eikä ripotella niitä ympäri tönöä.

Tuossa pari viikkoa sitten päivittelin rakkaan kolliherramme kipeää tassua. Käytin Mörköä eläinlääkärillä, missä tassu putsattiin nukutuksessa perin pohjin, ja lisäksi Mörkö sai kaulurin ja ulkoilukiellon k-a-h-d-e-k-s-i viikoksi. ( Tassussa oli siis kunnon puraisujäljet, mitkä ilman putsausta olisivat voineet tulehtua pahemminkin. Lisäksi Mörkö sai antibioottipistoksen.) Kauluria olisi pitänyt pitää kolme vuorokautta. Kestimme reppanan onnetonta liikkumista maanantaista tiistai-iltaan asti. Eli se siitä ohjeesta.

Ulkoilukieltoa kestimme n. 4 päivää.. Sitä mouruamista jokaisen ulosmenoreitin luona ei sietänyt meistä lopuksi kumpikaan ja päästimme Mörkön pyörähtämään pihalla. Tosin tämän jälkimmäisen viikon Mörkö on ihan omatoimisesti ollut menemättä ulos. Olen yrittänyt välillä hätistää, että kävisi nyt, mutta kirpeän ilman huomattuaan se on peruuttanut niin ikkunalta kuin oveltakin takaisin sisään. -20 celciusta ja risat eivät houkuttele kolliherraa ulkoilumielessä. Eli ulkoiluohjeistuksen kanssa ollaan pystytty olemaan hiukan säntillisempiä. :)

Onneksi Mörkö on siis parantunut episodistaan, ja loikkii nyt sisällä purkamassa energiaansa, kun ulos ei tarkene mennä. Mietittiin jo siipan kanssa, että jos virkkaisinkin Mörkölle ulkoilunutun.. Luulen, ettei kolliherra kuitenkaan osaisi arvostaa sitä...

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

PS. Arvonta on vielä voimasssa 7.2 asti. Käy kommentoimassa, niin olet mukana. Aloin juuri virkkaamaan jotain pientä mukaan palkinnoksi. :)

Isoäidinneliökorvakorut ja hiukan puutarhailua

En tiedä, onko muilla samankaltaista kirjoitusinnon puutetta kuin minulla, mutta on ollut äärimmäisen vaikeaa vääntäytyä koneen ääreen. Nyt kirjoitankin sitten senkin edestä, sillä löysin ihanan idean Aarnilinnulta, joka oli bongannut idean Turusta joltain käsityöläiseltä. Aivan mahtava! Isoäidinneliöt kunniaan minimalistisella mittakaavalla. Pakkohan tätä oli kokeilla, sillä nöttöspurkissani oli juuri oikeanlaista lankaa ja koukkupurkissa oikean kokoinen koukku. Kiitos Aarnilinnulle idean esilletuomisesta!


Käytin korviksissa Cotton perle-lankaa ja koukku oli kooltaan 1,50. Pitäisi vielä hankkia korvakorukoukut jostain, että pääsisivät käyttöön :)

Toissapäivänä huristelin ystäväni luokse kukkia viemisinäni. Vein hänelle ikivanhaa syysleimua, jota mummoni on istuttanut 40-50 vuotta sitten kotipenkkiin, sekä sitten pionia, joka niinikään on jotakin vanhaa kestävää kantaa. Tyhjin käsin en tullut kotiin, sillä viherpiipertäjäystävälläni on piha täynnä kaikkea kivaa.:) Tämmöisiä siis sain auton takapaksiin:

* Japanin esikko
* Lakritsayrtti
* Hopeahärkki
* Peurankello
* Kuolemattomien yrtti
* Ensi kesän pihan ylpeys/omituisuus: Vaaleanpunainen voikukka! Tämä pitänee merkata huolella, etten epähuomiossa ensi keväänä kitke sitä pois.. ;)

Nyt täytyykin viikonloppuna touhuta pihalla ja laittaa edellämainitut maahan. Kuolemattomien yrtti pääsee meille sisäkasviksi. Siitä kerrotaan Tuomiojantarhan sivuilla seuraavaa:
"Kiinalaiset käyttävät tätä yrttiä, jonka väitetään alentavan kolesterolia ja korkeaa verenpainetta.Sillä uskotaan olevan myös vastustuskykyä ja aineenvaihduntaa lisääviä vaikutuksia."
Itse en ole vielä yrttiä maistanut. Juurtukoon ensin rauhassa.

Kohtapuoliin suuntaan Lankamaailman käsityötapaamiseen. Edellisestä käyntikerrasta on vierähtänyt -hmm- 4 kuukautta, kun kesällä ei ole ollut aikaa mennä. Mielenkiinnolla odotan, millaisia lankoja siellä tällä kertaa esitellään.

Hauskaa viikonloppua teille kaikille!

Tossut isoäidinneliöistä

Hiljaista on ollut, sillä olin kipeä ja jouduin olemaan sairaalassakin. Nyt olen kotona toipumassa tämän viikon.

Sairaalaan otin mukaan virkkuut ajankuluksi. Virkkuut esiinkaivettuani naapurisängyn mummo alkoi juttusille ja osoittautuikin oikein mukavaksi juttuseuraksi. Hän kertoi, ettei sydänvaivan vuoksi voi oikein kutoa enää, mutta vähän aikaa virkkaamistani katsottuani hän sanoi, että jos tuota virkkaamista kokeilisi kotia päästyään :) Virkkasin isoäidinneliöitä ja kerroin tekeväni niistä tossut. Siinä sitten rupattelimme ummet ja lammet, kunnes minä pääsin lähtemään kotiin. Ennen lähtöä näytin, miten kokoan palasista tossun, että hän pystyy sitten kotona kokoamaan omansa. :)

Tuli omaa mummoa ikävä, joten soitin äidinäidille eilen aikani kuluksi. :) Mummo ja vaari asuvat parin tunnin ajomatkan päässä, joten liian harvoin tulee käytyä heidän luonaan. Samassa suunnassa asuu paljon muitakin sukulaisia, joten täytyy tässä jonain viikonloppuna tehdä oikein sukulointireissu. Siippa saa jäädä Mörkön kanssa taloa pitämään, se kun ei noista sukuloinneista niin välitä.

Niin, ne tossut. Tämmöiset niistä tuli:

Koukku kokoa 3,5 ja langat erinäisiä lankakorin antimia. Tossut annan siskonpojalleni, tosin ne taitaa olla vielä hiukan isot. Äidin kanssa puhuttiin, että täytyy pohjiin ommella vaikka nahkasta palaset, ettei poika pääse liukastumaan.

Keväistä viikkoa!

Tilkkurekka ja Ecolankaa

Piipahdin eilen siippani kanssa Lankamaailmassa. Lupasin nimittäin yrittää lapasten virkkaamista. Tosin myönsin auliisti, että ne ovat valmiit viimeistään ensi talvena. =) Liikkeessä oli edelleen alennusmyynnit käynnissä, ja pyörähtelin siellä hetken intoa puhkuen. Lapaslangaksi ostettiin sitten lopulta Marks & Kattensin Eco-villalankaa, jota sitten kotona heti hiukan testailin. Voin kertoa, että on pehmoista ja hyväntuntuista virkata. Hiukan rasvaiselta lanka tuntuu, mutta se varmaankin johtuu sen ecologisuudesta :) Nyt täytyy löytää jokin hyvä lapasmalli, jota testata.

Tänään sitten marssin töiden jälkeen tilkkurekkaan ja kohtasin rekallisen virkkaavia rouvas- ja neiti-ihmisiä. Minä jätin jälkeeni kaksi isoäidinneliötä ja mukaani otin kuvassa näkyvän ohjeen. Jos sitä vaikka innostuisi peiton virkkuuseen? Tällä hetkellä näyttää siltä, että tekemäni kaksi palaa saavat riittää yhteiseksi hyväksi.

Rekassa tapasin virkkuiden äärellä mukavia ihmisiä. Muutama kertoi yleensä vain neulovansa, mutta oli nyt virkistämässä virkkuumuistiaan. Erään rouvan kanssa pääsin puhumaan lakanapitseistä, ja minulle iski hurja mummoikävä. Kuinka monta tyytyväistä hetkeä vietinkään mummon pitsilaatikoiden ääressä, kun olin vasta oppinut tekemään ketjusilmukoita. Rekassa tapaamani mummo mainitsi, että Pitseillä oli ennen jopa nimiä. Juu, kyllä minäkin tiedän, miltä Lemmenpolku ja Mustalaisten hääyö näyttävät :) Tunnistan ne takuulla nähdessäni. Pitsit ovat ihania *huokaus*

Nostalgisiin muistelmiin vaipuneena päätän tämän päivän kirjoitukseni tähän.

Isoäidin neliöitä

Tässä on peitto, jonka mummoni virkkasi:

Minä en nyt ole saanut mitään uutta valmiiksi, mutta tämän noin 15 vuotta vanhan peiton myötä pääsen aasinsiltaa pitkin kampanjaan, joka järjestetään nyt helmikuun alussa useammalla paikkakunnalla. Kampanjassa virkataan isoäidin neliöitä, joista kootaan maailman suurin tilkkupeitto syksyllä 2011. Iso peitto puretaan sittemmin pienemmiksi peitoiksi, jotka lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Lisää tietoa löytyy muun muassa täältä Novitan sivuilta. Mukana menossa myös Marttaliitto ja Tekstiiliopettajaliitto.

Kampanja käynnistyy ensi viikolla, kun tilkkurekka lähtee kiertämään ympäri Suomea keräten innokkaita virkkaajia sieltä sun täältä. Ilokseni huomasin, että työpäiväni päättyy sopivan aikaisin, kun rekka pysähtyy minun kotikaupungissani.

Isoäidinneliöistä saa aikaan vaikka mitä: Peittoja, laukkuja, koruja sekä tossuja. Siinä muutamia, mitä minä olen innoissani tehnyt. Tähän kampanjaan lähden siis todellakin mukaan, joten minut voi bongata ensi viikon tiistaina tilkkurekan uumenista. :)

Keväistä viikonjatkoa kaikille!

Somistus :P

Tällainen somistus ilmestyi Pyhäjärven tuntumaan sillankaiteeseen eilisiltana. =) Ensimmäinen virkkuugraffitini ikinä! Kyllä jännitti, kun ompelin luomusta paikoilleen. Täytyy tänään käydä tarkistamassa, onko teos vielä tallessa..

Serkuntytön tossut

Sain taannoin napattua kuvan serkuntytölleni tekemistä töppösistä. Pikkutossuja on kiva tehdä, kun ne valmistuvat sutjakasti. Olen yhdet isotkin tossut tehnyt pari vuotta sitten pukinkonttiin, mutta pikkutossujen teko on hauskempaa =) Valmiita tossuja tuleekin ihasteltua moneen kertaan ennen luovutusta. Niissä vaan on aina jotain niin supersööttiä - pienissä tossuissa.

Edellisessä kirjoituksessa kerroin uudesta työsuunnitelmasta, eli pitsiliinasta, joka tulisi hiirimatoksi. Malli löytyi kummitytön avustuksella ja suunnitelma on edennyt tärkkäämistä vaille valmiiksi liinaksi. Suunnittelin tärkkääväni liinan perunajauhoseoksella, johon löytyi ohjeita netin ihmeellisestä maailmasta. Tai sitten olen laiska ja tarkistan äidin varastoista, löytyykö suihketärkkiä... Vanhempien luokse pitää siis jälleen suuntamani, kun on tuo äitienpäiväkin tulossa. =) Kuka muuten keräisi äitille valkovuokkoja? Toivottavasti niitä jo metsästä löytyy.

Kummipojan tossut ja siskonpojan peitto

Tänään sähköpostista löytyi kauan kaivattuja kuvia. Heti blogikirjoittelun aloitettuani pyysin vanhempaa siskoani lähettämään kuvia pojille tekemistäni jutuista. Kuvassa komeilee siis kummipoikani tossut, jotka on virkattu pienistä isoäidinneliöistä. Lankana on käytetty 7 veljestä ja koukun koko taisi olla 3 tai 3,5.

Virkattuja vauvanpeittoja olen tehnyt yhteensä neljä.
Muista peitoista löytyy kuvat täältä ja täältä. Tämän peiton olen virkannut vuonna 2007. Tein peiton hyvin hyvin pienillä isoäidinneliöillä aivan kuten tossutkin, mutta yhteenompelu oli niin työlästä, että muissa peitoissa tein neliöitä isommiksi. Tosin viime syksynä valmistuneessa kummipojan peitossa käytin toisenlaisia neliöitä. Viimeisintä peittoa lukuunottamatta peitoissa on käytetty 7 veljeksen lankoja.

Päädyin tänään ennen töiden alkua lankakauppaan. Laukkuun päätyi bambuinen virkkuukoukku kokoa 2,5. Lankapaljouden keskellä mitään lankaostoksia en osannut tehdä. Vierailen liikkeessä varmasti siis toistekin. =) Viikon kuluttua tulee uusi Kauneimmat käsityöt-lehtikin, josta toivottavasti löytyy hyviä toteuttamisen arvoisia ideoita. Edellinen lehti oli pettymys, sillä siinä ei ollut mielestäni mitään kivaa. Harmitti, kun olen vasta ruvennut tilaajaksi. Parempia ohjeita odotellessa virkkailen muita juttuja loppuun..

Virkattu nilkkakoru

Tällä hetkellä ei ole mitään erityistä tekeillä, joten lisään tänne viime kesän ihastukseni: nilkkakorun, jonka toteutin isoäidin neliöistä. Virkkasin seitsemän neliötä, ompelin ne yhteen ja siistin reunat kiinteillä silmukoilla ja nirkoilla. Virkkasin napeille lenkit ja ompelin napit kiinni. Nopeasti valmista ja kivannäköinen lopputulos. Lankana on käytetty tavallista virkkauslankaa ja koukkuna taisi olla 1,00.

Mörkö-kissan peitto

Esittelenpäs tässä viime syksynä virkkaamani minipeiton. Alunperin oli tarkoitus tehdä isoäidin neliöistä (jälleen kerran) ystävälleni tossut tupaantuliaislahjaksi, mutta ystävälläni oli tossuja jo yllinkyllin.. Niinpä purkasin tossut ja virkkasin niistä Mörkölle peiton, jonka päällä hän kuvassa köllöttelee. Mörököllimme on tästä kuvasta jo kasvanut melkoisesti kokoa, joten saatan suurentaa peittoa joku päivä.

Tällä hetkellä minulla on tekemisen puutetta. En keksi, mitä tekisin seuraavaksi ja keskeneräiset työt eivät innosta laisinkaan. Ehkäpä pidänkin taukoa ja lepuutan kättä siihen saakka, kunnes inspiraatio taas iskee. Vihreä laukkuni oli tänään ensimmäistä kertaa liikenteessä ja tunsin hitusen ylpeyttä sitä kaupungilla kantaessani. Tykkään laukusta vallan mahdottomasti.

Vihreä laukku

Tänään valmistui vihreä laukkuni. Olen tulokseen tyytyväinen, sillä laukku on aivan minun "näköiseni". Virkkasin kahvoille lenkit, jotka ovat pyöreillä kangasnapeilla kiinni. Näin halusin varmistaa, että kahvat on helppo tarvittaessa siirtää vaikkapa toiseen laukkuun. Ties koska taas intoudun puuhailemaan uutta laukkua.. Yhden ihanan mallin olen ainakin jo löytänyt. Sama kuva on nyt lisätty myös Virkkausringin sivuille, kun osallistuin laukulla "Virkkaa vihreää" -kampanjaan.


Laukun sisustaksi päätyi vanha tyynyliina. Aikas retro, kuten kuvasta näkyy. =) Alunperin oli tarkoitus tehdä sisusta yksivärisestä vihreästä kankaasta, mutta onnenkantamoisen kautta käsiin sattui tuo tyynyliina. Pääsipä sitten uusiokäyttöön, ja on muuten huomattavasti pirtsakampi kuin se toinen, jota en loppujen lopuksi edes löytänyt äitini kangasvarastoista. Myönnän, että oma kangasvalikoimani on erittäin suppea, joten vanhempieni luona käydessä tulee varastoja tongittua jos johonkin tarkoitukseen. ;) Surruttelin kankaan ikivanhalla Singerillä ja totesin, että olisi todella aika viedä se huoltoon.. Sen verran kovaa meteliä konevanhus piti. Varmaan tulisi sitten enempi ommeltuakin, kun kone olisi kunnossa.

Vihreä vauvanpeitto

Kuvassa on ensimmäisen kummipoikani peitto, joka valmistui syksyllä 2007. Lisään tänne myöhemmin vielä sinisenkin peitteen kuvan, kunhan siskoni sen minulle saa lähetettyä. ;) Sininen peitto valmistui myös syksyllä 2007. Minusta tuli silloin tuplatäti, kun molemmat siskoni saivat pienokaiset. Tokihan heille piti jotain työstää. Tällä hetkellä olen jo triplatäti ja kolmannen siskonpojan peitto on aiemmassa kirjoituksessa näkyvä nallepeitto.

Ensimmäinen kirjoitus

Tämä on minulle aivan uutta, joten hiukan jännittää kirjoittaa.

Aloitin eilen illalla virkkaamaan itselleni käsilaukkua. Niitähän ei naisella voi koskaan olla liikaa. Kahvat laukkuun olen ostanut jo viime vuoden puolella, ja ne ovat odottaneet laatikossa käyttöön pääsyä. Virkkaan laukun perinteisillä isoäidin neliöillä, sillä olen kovasti tykästynyt niiden helppouteen. Isoäidin neliöillä on tullut virkattua yhtä jos toistakin, mutta toisinaan innostun hyvän ohjeen myötä kokeilemaan uusia tekniikoita.

Lisään tähän heti kättelyyn valmistuneen käsityön. Erityisesti olen tykännyt tehdä vauvanpeittoja, joten tuossapa yksi niistä. Mitään erityistä ohjetta minulla ei ollut, mutta äidin mieltymyksen mukaan halusin käyttää violettia väriä peittoon. Kilpikonnan suunnitelin itse, kun en valmista kuvaa mistään löytänyt. Kuvan virkkasin kiinteillä silmukoilla, mutta muuten perinteiset isoäidin neliöt ovat tässäkin peitossa olleet pääroolissa.