Labyrinth-peitto: All spring flowers

 Nyt olen malttamaton, kuten kuvasta lienee nähtävissä.  

Virkkasin ensimmäisen All spring flowers-neliön, ja aloitin sen jälkeen pari puolikastakin sillä jännityksellä, että riittääkö lanka.

Sitten aloitin yhden labyrinth mandalan virkkaamalla keskustan nähdäkseni, mihin asti vaaleanpunainen lanka riittää.

Olen myös suunnitellut neljännen labyrinth mandalan värimaailmaa kolmannen lisäksi.  Päätin, että peiton keskelle ei tulekaan labyrinth eikä Joanan mandalaa, vaan eräs kolmas mandala.

 Kuulostaako sekavalta? Niin minustakin! Mutta siitä huolimatta visio päässäni alkaa muotoutua. Hauskaa nähdä, millainen lopputulos tästä palapelistä aikanaan sukeutuu.

Labyrinth-projekti: 2. labyrinth mandala

Jos olinkin ajatellut ja juu'u että olinkin ajatellut, että toinen labyrinth mandala olisi jo helpompi virkata, niin huhuuuh kuinka väärässä olinkaan.

Malttamattomana virkkasin jälleen välillä niin innoissani, että ohjeen tarkka seuraaminen jäi väliin. Niinpä tätä kolmatta ympyriäistäkin on virkattu ja purettu monen monituista kertaa.

 Mutta 3. mandala on kuin onkin nyt valmis. Jäljellä siis vielä 6 kpl, 3 sorttia tätä labyrinth mandalaa ja neljä Joanan mandalaa. Myrna ja Hugo kävivät vuorotellen testaamassa tulevan peiton käypäisyyttä pötköttelyyn.

 

Labyrinth-projekti: Labyrinth mandala

 Varsin tyytyväisenä ja innostuneena virkkasin tämän mandalan 15 ensimmäistä kerrosta. Kunnes 16. kerroksen kohdalla havahduin, että ohjetta olisi pitänyt lukea tarkemmin. Purkuun meni, moneenkin kertaan. 

 Nyhräsin ja nyhräsin, kunnes pääsin eteenpäin opittuani muistamaan sen ohjeiden lukemisen tärkeyden.

Mutta tässä sitä nyt ollaan taas tyytyväisenä valmiin mandalan ääressä. 2/9 mandaloista siis valmiina, ja 7 mandalan värimaailma on vielä täysi mysteeri, johon lankavarastoni pyrkii asettamaan jonkun sortin raamit.

 

Labyrinth-projekti: Joana's mandala

 Äsken tuli kiire! Kiire, koska aurinko oli jo laskemassa, ja halusin saada kuvattua kliksuti*Joanan mandalan*klik.

Mandalassa oli enää vain viimeinen kerros kesken ja 80 kiinteää silmukkaa virkkaamatta.

 Aurinko ehti juuri painua pellon takana myhäilevän metsän taa, kun pääsin pihalle. Ja alapihan litsin lätsin märästä nurmikosta huolimatta oli tyyni, sateeton ilta.

Sain kuin sain pihallakin pari kuvaa.

Ensimmäinen pyörylä peittooni on nyt siis valmis. Ja 8 jäljellä! Kiva projekti, kun muistaa välillä pitää taukoja.

Tästä se jatkuu. Ehkä teen seuraavaksi toisen mallisen pyörylän ja tuumin sitten tarkemmin, kummanlaisia teen enempi.
 

Labyrinth-peitto ja Rakas Kissapoika Hugo

 

Kun sitä päätyy kotiin potemaan, alkavat aivot kaivata toimintaa. Niin kävi nytkin.

Lankavarastoni kiljuvat tyhjentäjää, ja yhtäkkiä Lilla Björnin instagram-tilin kautta päädyin katselemaan upeaa Labyrinth peiton kuvaa.

Päätin ostaa kliksuti*ohjeen*klik, ja hahaa kuinka hyvältä tuntuukaan villalangalla virkkaaminen ja uuden ohjeen seuraaminen. Ohjeessa on kiemuraa, koukeroa ja siksakkia ja aah mitä eksotiikkaa!

Huomannette, että olen aika innoissani.

Innoissani olen myös siitä, että meillä on 3 viikkoa asunut ja asettunut kodiksi Rakas Kissapoika Hugo. Hugo muutti meille löytöeläintalosta, sillä kotimme tuntui olevan vajaa yhden kissan taloutena, kun Rakas kolliherra Mörkö poistui ikuisuuden maille.

Etsin eri paikoista uutta tassuttelijaa ja olin valmis tarjoamaan kodin ihan minkä väriselle kisuselle vain.

Sitten löytyi Hugo. Löytöeläintalon arvion mukaan 4- kuinen poju, joka oli sisarustensa ja emonsa kanssa ilmestynyt erään rouvan pihapiiriin, ja otettu talteen.

 Hugon ensimmäiset päivät menivät lähinnä pyykkikoneen takana lymyillessä, mutta ruoka, leikki ja hellyys ovat saaneet rohkeasta kissapojasta esiin oikein kunnon mamman mussukan.

Ja rakas kissaneiti Myrna sitten? Tättähäärästä tuli yhtäkkiä niin aikuista että, ja alun järkytyksen jälkeen uskon, että heistä tulee vielä kaverit.

Joskin uskon, että jonain päivänä ovellamme saattaa olla vastassa pahvilaatikko visusti teipattuna ja Myrnan tassunjäljin kirjattuna:
TIMBUKTU
No RETURn!

Ainakin Myrnan ilmeistä päätellen..

Mutta Hugo kasvaa huimaa vauhtia, ja eläinlääkärissä käydessämme eläinlääkäri arveli todellisen iän huitelevan siinä 5-6 kk:n tienoilla. Leikkisä ja keskustelevainen epeli.

 

Rakasta Mörköä muistaen

Kovin hiljaisena on blogini ollut. Satunnaiset käsityöt ovat jo jatkaneet matkaa, eikä niitä ole tullut kuvattuakaan.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina 25.6 meitä kohtasi suuri suru, sillä rakkaan Kolliherra Mörkön taival maan päällä päättyi 14-vuotiaana. Rakas kolliherra oli jo sairastellut ja kävi viikko viikolta hennommaksi. Kuljin sen kanssa ulkona, ja halailin aina kun voin.

 
Mörkö on ollut blogissani mukana aina. Se oli alle vuoden ikäinen, kun tämä blogi sai alkunsa keväällä 2010. Ja monissa kuvissa vilahtaa Mörkyläisen tassu, häntä tai jopa koko kissa, sillä sen verran käsityöintoinen kaveri pikkuisesta mammansa riemuksi tuli.

Mörköllä oli kunnia olla minun ensimmäinen ikioma kissani. Keskusteleva herranen, joka aina ilmoitti tekemisistään. Rivitaloon pariksi vuodeksi muutettuani otin sille käyttöön ovikelloksi vanhan itkuhälyttimen, mikä toimikin sitten tarkoituksessaan aina viime kuukausiin asti.

Mörkön ollessa 9 vuoden vanha, taloon muutti rakas kissaneiti Myrna. Isosta ikäerosta huolimatta Mörkö leikki Myrnan kanssa paljon, ja oikein pyysi sitä leikkimään ja talossa tuntui välillä laukkaavan hevoslauma kahden kissan sijaan. Varsinaisia mamman mussukoita molemmat.

Mörköllä oli myös tapana olla keittiössä mukana kokkailemassa. Ja viime vuosina sille heräsi suuri rakkaus possunlihaa kohtaan. Jouluisin se päivysti jääkaapin edessä odottamassa omaa joulukinkun palaa aina kun jääkaapin ovi aukesi.

Olen onnellinen siitä, että Mörkö oli minun kissani ja niin kiitollinen kaikista hetkistä sen kanssa. Olo näin kuukauden jälkeen on surullisen haikea. Surutyönä maalasin Mörkölle muistokiven sen haudalle. 

 Lepää rauhassa Mörkö.

Barbien virkattu kevätmallisto

Sammakkoisen pienistä vaatteista innostuneena uppouduin pinterestin laajaan maailmaan.

Syynä oli kummitytölle ostamani Barbie, jonka vaatevarastoon kuului yksi ainoa mekko. Siispä virkkasin barbielle oman pienen kevätmalliston lahjaan mukaan.

 

Rakas kissaneiti Myrnakin halusi olla mukana kevätmalliston esittelyssä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Lisää vaatteita

 Käsityöinnostukseni on viime aikoinan ollut varsin minimalistista. Olen saattanut aloittaa jotain, ja sitten innostus on lopahtanut kesken ja työni on päätynyt purkuun.

Sitten viime julkaisun olen kuitenkin virkannut sentään jotain. Tein sammakkoiselle pienet tennarit ostamallani ohjeella.

Ja nyt näin pääsiäisen alla tuntui, että olisi kiva virkata jotain keväisempää ja värikkäämpää. Tartuin uudelleen kiinteillä silmukoilla aloittamaani housun punttiin, purin sen, ja ryhdyin virkkaamaan pylväillä uudet puntit. Sain lopulta aikaan pienet lappuhaalarit, ja yllätyksekseni nappirasiastani löytyi useampikin pikkiriikkinen nappi, joista 2 pääsi nyt käyttöön.

Loppusilauksena virkkasin vielä kevättä uhkuvan keltaisen rusetin. Niine hyvineen pistin sammakkoisen poseeraamaan lisää auringonpaisteessa viime sunnuntaina pieneltä naapurin pupuvirpojalta saadun pajun oksan kanssa.

Näiden kuvien myötä tahdon toivottaa kaikille leppoisaa pääsiäistä!

Minihuppari

 Sain tänään valmiiksi pikkuruisen hupparin François-sammakkoiselle.

Ohje on ostettu kliksuti*Ravelrystä*klik samalta tekijältä, joka on tehnyt ohjeen sammakkoonkin. Aion virkata muitakin vaatteita, mutta tähän maaliskuun vaihtelevaan säähän nähden villapaidalla oli mielestäni hyvä aloittaa sammakkoisen vaatevaraston kartuttaminen.

Tästä on hyvä jatkaa hiljalleen kohti keväisempiä tunnelmia, vaikka ulkona tuiskuttaa taas lunta. 

Francois-Sammakkoinen

 Kerroin syksyllä suunnitelmistani virkata meille sammakko.

Nyt Sammakkoinen nimeltä Francois on vihdoin valmis. *sydämiä tähän*

Sammakkoisemme on hiukan romuluisempi kuin esikuvansa Kliksuti*Hugo*klik ja sillä taitaa olla vähän eripituiset jalatkin.

Näistä erimuotoisuuksista huolimatta sammakkoinen on jo valloittanut meidät täysin, ja kuvasin sitä innoissani sunnuntaina saadakseni teille tänne (ja vähän muuallekin) ystävänpäiväkuvan. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Temari-pallo

 

Käsitöihin syventyminen tuo välillä helpotusta arkeen. Kun saa uppoutua tekemiseen kieli keskellä suuta, unhoittuu moni muu.

Niinpä sain tänään valmiiksi toisen temari-palloni. Ja edelleen pakko hehkuttaa, kuinka innoissani olen näiden pallojen tekemisestä.

 Ja tähän uusimpaan sain inspiraation auringonkukista. Toteutin pallon puoliskot hiukan eri värein, sillä kiiltävä okranvärinen lanka kävi kovasti ylikierroksilla, eikä oikein suopunut yhteistyöhön. 

 Haaveilen kovasti keväästä ja puutarhapuuhista. Suunnittelin myös, mihin minulle luvattu huvimaja asettuisi taloksi. Haluan sen suuren männyn kupeeseen lähelle kriikunoitani. En tiedä, saanko huvimajani tänä vai ensi kesänä vai milloin, sillä isännän eno on useaan kertaan luvannut rakentaa minulle oman muumitalon!

Olen ehkä vähän liekeissä asiasta, ja olen jo mielessäni ristinyt huvimajamuumitaloni Kattilaksi, sillä aion viettää siellä aikaa rakkaan kolliherra Mörkön ja rakkaan kissaneiti Myrnan kanssa, kenties virkaten, kenties piirtäen, kenties vain löhöten ja lehtiä lukien tai uusia puutarhasuunnitelmia laatien. 

Kattilaani voisi tulla vaikka vain kaikkea söpöä, ja kengät pitäisi jättää ulkopuolelle. Klaffipöytäkin siellä voisi olla, jonka saisi tarvittaessa nostettua seinälle tilaa viemästä. Ja suuri pyöreä matto lattialla. Kenties virkattu, jos vain käpälä antaa myöten.

Mukavia haaveita.

Minikonna

Kokeilin pitkästä aikaa virkkaamista vanhoista afrikankukkakuvista ja pinterestistä inspiroituneena.

Tuli ihan söpö minikonna, eikö?

Palloilua kerrakseen

 Lankapallon pari viikkoa sitten bongattuani huomasin jonkun linkittäneen kuvan japanilaisista temaripalloista. Ensi alkuun ajattelin, että minä kirjontakammoisena en kyllä semmoista tule tekemään. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Temaripallojen ajatusmaailma on mielestäni äärimmäisen viehättävä. Niiden sisään voi laittaa helistimen tai toiveen pallon saajalle, tai jättää laittamatta. Niitä annetaan lapsille, ystäville tai yleensäkin lahjana. Näin olin wikipediasta ymmärtävinäni. Ja oikein perinteinen Kiinasta Japaniin vuosisatoja sitten matkustanut perinnekäsityötaito se on. Ja pallon koristelutapoja on lukuisia.

Aloitin päällystämällä jämälankapallon ohuella vaaleansinisellä sekoitelangalla. Ajattelin saavani pinnasta sillä sopivan tiiviin. Japanissa päällystämiseen taidetaan käyttää aitoa silkkilankaa. Minulla sellaista ei ollut.

Jo pientä palloa kirjoessa oli kiva huomata, miten alun haparoinnista aloin kehittyä. Saatuani koepallon valmiiksi totesin pinnan jääneen liian rosoiseksi.

Selailin lisää youtube-kanavia ja löysin ohjeen Chrysanthemum-pallon kirjontaan.

Uusimman pallon sisällä on villalankapallo, joka on päällystetty ensin ohuella villalangalla, ja sittemmin kahdella eri koneompelulangalla (koska ensimmäinen väri loppui) sileämmän pallopinnan aikaan saamiseksi.

Siinähän ne illat ovat menneet.

 

Virkkaaminen on nyt tauolla ja mukava puuhailla väliin jotain täysin uutta. 

Nostalginen lankapallo

 Laatikoissani on pyörinyt muutaman vuoden 2 jämälangoista pyöriteltyä kerää sillä ajatuksella, että virkkaisin niistä joskus jotain. Vaikka ideoita on tullut, ei intoa ole oikein riittänyt toteutukseen asti.

Kunnes vastaan tuli fb-ryhmässä lankapallo! Jokin sykähti harmaissa aivosoluissani, kun luin lankapallon tekemisestä kliksuti*Kurkijokelaisten*klik sivuilta. Oliko siinä se pallo, josta mummoni minulle 1990-luvun alussa kertoi? Hän kuvaili, kuinka lankoja pyöriteltiin keräksi, ja aikaan saatiin napakka, pomppiva pallo. En silloin ymmärtänyt, miten pallon teko käytännössä tapahtui, enkä sittemmin asiaa tullut mummolta kysyneeksi enää vuosien varrella.

Facebookissa moni muisti lankapallon ja kertoi lapsuudessa niitä tehneen ehkä juuri mummonsa kanssa. Sivuilla puhuttiin mm. markkinapallosta, sekä siitä, kuinka palloa saatettiin käyttää pesäpallonakin, ja se vain kesti ja kesti.

Päätin, että ainakin keltaruskeasävyinen jämälankakerä saa nyt uuden elämän nostalgisena lankapallona. Tässä siis pallo ihan alkutekijöissään, pelkkänä tiiviinä keränä, joka jo tuommoisenaankin pomppi.

 Rakas kissaneiti Myrna oli ajoittain tapansa mukaan mukana touhuamassa.

 Nyt ensimmäinen lankapalloni on valmis, ja pidän siitä kovasti jo nostalgiamielessä.

 Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille!