Pitkästä aikaa Höstvisa-peiton parissa. Rakas kissapoika Hugo tuli kuvausapuriksi.
Tällä kertaa sudenkorennot päättivät lentää osaksi peittoa. Ehkä muistat lämpimät päivät, kun sudenkorento laskeutuu metsäisen, männynneulasten peittämälle polulle? Tai lentelee tyynen vedenpinnan päällä? Kun kesän taitekohta on jo aikaa sitten ohitettu ja katse alkaa hiljalleen kääntyä kohti syksyä.
Ja silti sudenkorennot vielä lentävät.
Mutta vielä ei olla syksyssä. Ollaan keväässä, jota takatalvi koettaa parhaillaan ravistella.
Osa kukista on jo noussut rohkeasti kukkimaan, ja ehtinyt kukkiakin.
Tulppaanin lehtien kärkiä pakkanen oli vähän käynyt puraisemassa. Pionin peitin viime viiikonloppuna kasalla lehtiä varmuuden vuoksi, sillä sieltä oli puskemassa pari rohkeaa alkua.
Kevät on täällä, se on nyt kaikkine kiemuroineen päällä. Kohta on kesä ja Höstvisa-peiton teko jatkuu. Se aikoo tulla valmiiksi - joskus.
