perjantai 13. elokuuta 2021

Puutarhatuumailua

Hupsheijakkaa, kuinka sitä näin loppukesästä vallan höpsähtää taas haaveilemaan kevään kukkaloistosta, kun katalogi löytyy postilaatikosta.

Keväällä tuumatut ajatukset siitä, et "en kai mä tänä vuonna niin paljon ostele" karisevat ja ovat karisseet mielestä sen siliän tien kun katse osuu mainostettuihin uutuuksiin ja perinteisiin kasveihin, joita ehkä sittenkin on pihassa vielä liian vähän. Ja noinpas onkin virtuaaliostoskoriin tupsahtanut 7 lajia sen yhden ihan oikeasti suunnitellun yhden lajin sijaan.

Pihassa kukkii parhaillaan syysleimut ja kaunopunahattu. Purppurakeijunkukka kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Se tykkäsi selkeästi paikanvaihdoksestaan ja viihtyy haltiankukkien ja korallikeijunkukkien kanssa. Pörriäisiäkin niissä tänään bongasin. 



Nostin toissa päivänä jälleen keijuangervon maasta ja siirsin uuteen paikkaan. Äitini kun oli sitä mieltä, että se tulee jossain vaiheessa tukahtumaan pionien alle, vaikkeivät ne vielä suuria olekaan. Siirsin keijuangervon tilalle tulikellukan, joka taas oli hukkua sammalleimun alle. Se ehtinee näppärästi ensi kesänä kukkia ennen pioneja, jotka tänä vuonna vasta tuntuivat asettuvan paikalleen, eivätkä kukkineet.

Katsura on istutettu kahdesti. Nyt se on lopullisella paikallaan, jossa toivon sen  viihtyvän. Sen vielä varsin hennoilta rungoilta olen tyytyväisenä silmäillyt leppäkerttujen kiipeilyä.

Siirtelyä kerrakseen siis.


Luumupuussamme on peräti 1 luumu. Kukintojen perusteella odottelin sadoksi neljää tai jopa viittä luumua, mutta kuiva kesä taisi tehdä temput. Nyt käynkin vähän väliä kurkkimassa, miten luumu kypsyy, että päästään kaksilahkeisen kanssa herkuttelemaan. Viime syksynä istutetut kriikunat kasvavat sen sijaan vain vartta, mikä niille kernaasti tässä vaiheessa suodaan.

Olkkarin ikkunasta nyt ulos katsellessani olen varsin tyytyväinen näkymään. Menninkäisen penkissä on nimittäin koko ajan kukkinut jotain koko kesän, mikä on ollut tavoitteenani. Penkki on vielä vaiheessa, niinkuin olen täällä jo aiemminkin toitotellut, mutta tykkään siitä paljon. Joskin huomaan kaipaavani värivaihtelua lehdistön värityksiin. Uskon kuunliljojen sitäkin tuovan, kun alkavat rehottamaan. Se ujoinkin kuunlilja on nimittäin heinäkuussa pukannut lehtiä näkyville.

Katsura on minun mittaiseni tällä hetkellä.
 
Tänään huomasin myös tuumailevani, että rhodon ja kääpiökuusen väliseen kivikkoon voisi ehkä sopia jonkin sortin penkki. Nyt siinä on kiviä, suikeroalpia ja muutama vuosi sitten istuttamani timjami sekä joka paikkaan tunkeutuva vadelma. Ihan selkeästi siinä on potentiaalinen kukkapenkin tai kenties jopa havupenkin paikka. 

 
Ja jos nyt asiaa tarkemmin vielä tässä pohditaan, niin minultahan hävisi keväällä yksi pikkarainen kukkapenkki terassin tieltä. Ja hyvä olikin että hävisi, kun se oli vähän semmoinen reppana. Ja terassi on ollut käytössä, eli varsin kiva vaihtokauppa. Siippa sai valmiiksi tällä viikolla katoksessa olleista jämäpuista ja parista(useasta) lisähankinnasta sekä anopin ompelutaitoja hyödyntämällä aikaan varsin päheän sohvan, joka on pakko myös esitellä. Tykätään siitä kovasti.
 

Hyvää viikonloppua kaikille!

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Virkattu ruokalappu, myssy ja nuuhkuttelua

Tjaa'a, "ison" työn (eli ketun päiväuni -peiton) jälkeen olo on jonkin aikaa ikään kuin tyhjä, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi alkaisi virkkaamaan.

Alkuviikosta selvisi, että tapaan tällä viikolla ketun päiväuni -peitonsaajan ja innostuin selaamaan pinterestiin tallettamiani juttusia. Löysin sieltä virkatun ruokalapun ja päätin kokeilla. Tuommoinen auringonkeltainen sieltä koukulta sitten tipahti.

 Alkuviikosta vielä pääsin suoraan Melarossa Creazionin sivuille ohjeen pariin: https://melarossacreazioni.wordpress.com/2020/03/11/baby-bib-crochet-pattern/ Mutta nyt näköjään sivuille pääsee vain kirjautumalla.

Päätin laittaa lahjakassiin vielä yhden virkkaamani myssyn, sillä johan sitä tässä loman alkajaisviikolla on saanut vetää pitkää punttia päälle. Myssyn olen siis sovellellen virkannut jo aikoja sitten, mutten ole sitä täällä esitellyt.

Eilen pääsin nuuhkuttelemaan pientä ja sovittelemaan peittoa. Hyvinhän se sopi ja pikkuinen neitokainen oli niin kovin kovin suloinen.

torstai 15. heinäkuuta 2021

Kukkivat kukkijat

Kukkakuulumisia jälleen parin viikon ajalta. Pihassa on mukavasti kukkinut pitkin kesää aina jokin kasveista. On ollut hurjan mukava seurata, kuinka viime syksynä istutetut perennat sekä maahan haudatut sipulikasvit ovat kukin pöhähtäneet ensin mullan seasta esiin ja lopulta vaiherikkaan nousun jälkeen alkaneet kukkia vaihtelevalla menestyksellä.


Erityisen innoissani olen ollut lukuisista perhosista ja kimalaisista, jotka ovat kuuliaisesti käyneet tankkaamassa mesivarastojaan niille varta vasten istuttamissani kukkasissa. Ystävältä pari vuotta sitten saamissani palavan rakkauden kukinnoissa viihtyivät sitruunaperhoset ja eräänä iltana seurasin varsin tyytyväisen oloista kimalaista, joka upotti kärsänsä jokaiseen pikkiriikkiseen punaiseen kukintoon ja oli puuhaansa uppoutunut lennellen verkkaisesti kuin transsissa. Siltä se ainakin näytti. Kuvattavaksi päätyi kuitenkin perhonen


Nyt kukkivat matalat värililjat sekä värimintut.




Menninkäisen mökin oikealle puolelle on kasvanut minttupuu ja mehikasvit ovat toivotusti vallanneet alaa mökin pihan edustalta. Ehkä se voisi olla menninkäisen kaalimaa..

Tämmöistä leikkimielistä höpsähtänyttä helteen pehmittämien aivojen haaveilua täällä. Kuinkas teillä muilla?

Piakkoin aloittaa kukintansa kaunopunahattu, josta tuli viime vuonna yksi suosikeistani. Syysleimuissakin on havaittavissa värien säpinää ja toivon kaunokaisten innostuvan kukkimaan ehkä kohta uudelleen.

maanantai 21. kesäkuuta 2021

Ketun päiväuni

Tämän ihanan ohjeen olen nähnyt toteutettuna fb:n virkkaussivustoilla ja blogeissa mitä moninaisimpina versioina.

Tässäpä siis tämä minun versioni täysin valmiina ja esittelykelpoisena:

 Pohtiessani alkuvuodesta uutta mallia serkun tulevan vauvan peittoon muistin Kliksuti*Ketun päiväunen *klik* ja etsin sen käsiini. Selailin muiden tekemiä peittoja ja tein sitten oman värisuunnitelman. Pitkään pohdin värimaailmaa turkoosin kaveriksi (jota serkkuni toivoi, kun kysyin väritoiveita häneltä) ja piirsin värisuunnitelman.

 
Melko usein ohjeista tulee vähän poikettua, niin myös tässä tapauksessa: Päätin jättää nirkot pois palasten reunasta ja teinkin reunat pelkillä kiinteillä silmukoilla. Samoin päätin helpottaa työtäni siten, että tein yhden kerroksen simpukat valmiiksi rimpsuksi saman tien vaihtelematta reunuksen värejä. Jokaisen palan väliin virkkasin yhden ketjusilmukan.
 Ajatus palojen ompelusta yhteen vasta kaikkien palojen valmistuttua ei sekään yhtään innostanut, joten päätin edetä kerros kerrokselta ja päätellä saman tien kaikki langatkin. Nämä palarivistöt yhteen ommeltuani olin jo hyvin tyytyväinen tekemiini värivalintoihin. Turkoosi tuo peittoon raikkautta ja vihreä ja harmaa taas tuovat peittoon syvyyttä ja rauhallisempaa sävyä.
 

Peitto on hiljalleen edennyt tässä kevään aikana. Apulaiset ovat olleet aika ajoin mukana tarkkailemassa työn laatua, kuten aina. Myrnan tehtävänä on ollut varmistaa palojen sopivuus siinä missä Mörkö on panostanut peiton pehmeyden varmistamiseen.
 

  Noin puolivälissä peittoa ompelin silmäripsiä ketuille. Joka kerroksen kiinni ommeltuani päättelin myös langat, joita oli aikas paljon.

 Ja ilokseni peitto on vihdoin valmis. Reunusta virkatessani päätin jälleen soveltaa ohjeesta poiketen muistellen aiempiin peittoihin tekemiäni reunuksia. Tein pylväsryhmiä ja viimeisen kerroksen tein puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Yläreunan viimeistelin pelkillä kiinteillä silmukoilla. Niin ja käyttämäni lanka on Superwash 123456-lankaa, jota olen virkannut 3 mm:n koukulla.

Peitto on nyt esitelty videopuhelun välityksellä sekä tuoreelle äidille, että pikkuiselle neitokaiselle, joten siksi esittelen tavoistani poiketen peiton jo täällä blogissakin. :)

Loppuun vielä pari kuvaa: 




sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Istuskelunurkkaus

 Haaveilin keväällä istuskelunurkkauksesta menninkäisen penkin tuntumaan. 

Siellä se nyt on! 

Yllänäkyvä sammalleimu saatiin siirrettyä kokonaisena mättäänä pienestä penkistä tuohon luumupuun juurelle. Eipä uskoisi, että noin kaunis mätäs ehtii vuodessa muodostua kahdesta ruukullisesta sammalleimua. 
 
Tuolit on hankittu jo pari vuotta sitten ja sopivat nurkkaukseen mielestäni erinomaisesti. Pöytää vielä kaipailevat kaverikseen, joka sekin on isännällä työn alla. 
 

Löydettiin nimittäin kiva kanto, jonka pinta on nyt hiottu ja saa vielä polykarbonaattilevyn pintaansa. Siihen kelpaa sitten laskea kaffikupposta ja aloitella loma-aamuja, kunhan muistaa laittaa hyttyskarkottimen töihin vähän ennakkoon.. Ollaan jo ehditty huomata, ettei rennostaa istuskelusta tule mitään ilman sitä. 
 
Käsityörintamalla on tänä keväänä edennyt yksi projekti, josta teen oman postauksen sitten kun se valmistuu. :)
 
Siihen asti taidetaan mennä kukkarintamalla, sillä täältä blogista tykkään itsekin käydä kurkkimassa, mitä milloinkin on tehty. Esimerkiksi tämä etupihan kukkapenkki, joka on 5 vuoden sisällä muuttanut muotoaan melkoisesti. 4 vuotta sitten se raivattiin täysin ja tein siihen *kliksuti*kivireunuksen*klik* 
Eihän se pidemmän päälle pelittänyt. Tällä hetkellä olen penkkiin erittäin tyytyväinen.
 
Laskin, että siellä kasvaa 19 erilaista kasvia. Sammalleimua on kolmea väriä ja tähän aikaan ne kukkivat ihanasti ja tuoksuvat ilmeisesti niin herkullisille, että rakas kolliherra Mörkö on käynyt niitä maistelemassa pariin otteeseen. 
 
Myös korallikeijunkukat kukkivat, ovatkin aika herkännäköisiä söpöläisiä.

 Menninkäisen penkissä sen sijaan tänä keväänä istutetut lehtoakileijat kukkivat parhaillaan.

 Taustalla ylemmässä tänään otetussa kuvassa helottavat keltapäivänliljat, joista menninkäisen penkki oikeastaan sai kliksuti*alkunsa*klik. Joskaan silloin se ei vielä ollut nimeltään menninkäisen penkki, joka siitä tuli vasta ensimmäisen menninkäisen mökin valmistuttua. Nyt kun katson kuvia kolmen vuoden takaa, niin aikamoinen muutos on tapahtunut. Moni kasvi on vaihtanut paikkaa ja lisää on tullut ihan hurjasti. Pinta-ala on moninkertaistunut ja olen havahtunut huomaamaan, että kukkapenkki näyttää mukavammalta, kun kasveja istuttaa vähän tiheämpään. Täydennystä viime vuoden istutusten lomaan onkin tullut hankittua melkoisesti. 
 
Tänä vuonna penkkiin lykkäämieni kuunliljojen toivon ensi vuonna röyhähtävän kasvuun, sillä nyt ne vasta tuntuvat asettuvan aloilleen ja tutustuvan uuteen asuinalueeseensa.Yksi ujostelee niin kovasti, että lymyilee visusti mullan alla. Verikurjenpolvetkaan eivät ole vielä kunnolla kotiutuneet.
 
Koko menninkäisen penkissä kasvanee kaikkinensa viitisenkymmentä lajiketta ja seurailen mielenkiinnolla, mitkä niistä jatkavat kasvuaan vuosien saatossa. Ehkä kolmen vuoden päästä palaan tähän postaukseen hämmästelemään, miten penkki on muuttunut.

Semmoisen jutun vielä kirjoitan itselleni ylös, että tällä viikolla istutin 3 pensasangervoa kuolleiden tuijien tilalle, jos tätä joskus pohdin. :)

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!
 
 
 

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Katsura

Kävipä tällä viikolla niin ihanasti, että törmäsin perennakaupoilla nuoruuteni puurakkauteen Katsuraan. Siitä on liki 15 vuotta, kun kohtasin koulun retkellä puun, joka vei sydämeni sydämellisellä herttaisuudellaan.

Tähän 15 vuoteen on mahtunut monta muuttoa. Ja jossain sydämeni sopukoissa on elänyt pieni haave katsurasta pihalla. Olen vuosikaudet ajatellut sen olevan etelän puu ja tänne Keski-Suomeen muutettuani luovuin haaveestani. Kunnes torstaina Katsurakatras nökötti ruukuissaan paikallismyymälässä ilmoittaen kasvuvyöhykkeekseen I-III(IV). Hymy levisi korviin asti maskin alla kopatessani nuoruudenrakkauteni kainaloon. Ei epäilystäkään siitä, että olisin jättänyt tuon pitkänhuiskean ihanuuden kauppaan.

 

Samalla reissulla ostin täydennystä perennapenkkiin, kuten alunperin oli tarkoituskin. Matkaan lähti niin verikurjenpolvea kuin haltiakukkaa keijunkukkien sekaan istutettavaksi. Kuunliljan sivusilmuja olen sen sijaan kuskaillut penkistä toiseen, samoin hopeatäpläpeippiä.

Menninkäisen penkissä nousee poimunlehtiä ja siankärsämöitä siellä täällä, ja ne saavat puolestani kasvaa siellä rauhassa. Poimunlehdissä köllöttelevä aamukaste on mielestäni suloisen näköistä.


Viime vuonna istutetusta mantelista selvisi talven yli yksi oksa, joka pukkaa nyt vihreää lehteä yhden kukan kera. Jee!
Tänään avautui osa Pink impression -tulppaaneista ja lisäksi ystävältä saadut kerrotut valkovuokot tervehtivät meitä aamulla lenkiltä tullessamme kuusien alta. Istutin ne sinne ohikulkijoita ja meitä ilahduttamaan, mutta tänään mietin, olisivatko ehkä sittenkin ihanampia jossain penkissä. Hmm hmm.

tiistai 11. toukokuuta 2021

Pionia pukkaa!

Tuskailin ja harmittelin viime vuonna, kun mummoni perintöpioni ei talven jäljiltä enää parin komeana kukitun kesän jälkeen noussut. Pioni oli kulkenut monta sataa kilometriä ennen päätymistä nykyiseen pihaani. Harmitti ja avauduin asiasta myös facebookin puolella.

Onneksi avauduin, sillä siinä tuli esille, että entisillä naapureillamme oli kyseistä pionia vielä jäljellä. 

 

Ja tattarattadaa!

Siinä sitä nyt on - kauan kaivattua pionia, joka isännän avustuksella kaivettiin maahan sunnuntai-iltana. Ja näinä parina päivänä valehtelematta osa noista versoista on venähtänyt pituutta liki 5 senttimetriä. Ei pöllömpi siirto. 

Muutenkin puutarhassa menee mukavasti.

Rakas kolliherra Mörkö on aktiivisesti mukana touhuissa.

 

Löysin myös Balkaninvuokot, joiden sijoituspaikka ehti talven aikana unohtua.

 

Kaunokaisetkin ovat alkaneet kukkia - ainakin 2 kpl.

 

Kylvin pariin paikkaan äsken leijonankitaa ja jestas miten pieniä niiden siemenet ovat. Jännityksellä odotan, miten kylvö onnistui. Etenkin kun pikkiriikkisiä siemeniä ei erottanut mullasta juuri lainkaan..

 Tähän loppuun vielä kuva helmililjoista (nekin sieltä lapsuuden laitamilta) ja käenrieskoista.


 

 Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

 
 

 

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Virkattu hypistelykuutio vauvalle

Ystäväni sai jo viime vuoden puolella vauvan. Päätin vihdoin kunnostautua ja ilahduttaa pikkuista jollain vähän erilaisella virkatulla lelulla.

Pinterestissä  vastaan tuli hauska virkattu kuutio, jonka juju on erilaisissa virkatuissa pinnoissa, joita pikkuisen on mukava hypistellä. Ostin Dropsin Safran -lankaa ja aloin soveltamaan. Yhdelle sivulle virkkasin kukkasen ja muissa paloissa panostin pinnan vaihteluihin. Pengoin varastojani ja löysin virkkaamani sinisävyisen kotilon ja kaksi pyöreää palaa, jotka kiinnitin vielä yhdelle sivulle.

Alunperin harkitsin myös pallon tekemistä, mutta loppupeleissä tästä kuutiostakin tuli aika pallomainen. :)

sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Basilika magic blue mountain

Vuosia sitten kerroin monivuotisesta kliksuti*basilikastani*klik. Se eli lopulta n. 7 vuotta, kunnes sitten joululomalla ollessani kuoli vedenpuutteeseen, mikä harmitti suunnattomasti.

Pari kk sitten minulle tuli Kotipuutarhalehti, jossa kerrottiin basilikalajikkeista ja ajatus uudesta sinnikkäästä sissistä tai jopa kahdesta heräsi. Aloin selvittää, mistä löytäisin tuon punertavalehtisen lajikkeen: Magic blue mountain. Selvisi, että sitä on tulossa Plantageniin ja seurasin tarkkaavaisen, että milloin.

Nyt meillä on niitä sitten kaksi. Täytyy vielä latvoa ne, jotta haarottuvat hyvin. Ja vinkkivitosena muillekin basilikan kasvattajille jo aiemmin kirjoittamani ohje: 

Yksittäisten lehtien nappailujen sijaan leikkaa basilikasta aina pätkä jättäen muutama lehtipari jäljelle, jolloin se lähtee kasvattamaan uutta vartta jäljelle jääneen lehtiparin hangasta.

 Ja mikä parasta, on rakas kolliherra Mörkö yleensä jättänyt basilikan rauhaan.

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Kevään kukkijat

Puutarhailua taasen, sillä olen pari viikkoa tepastellut iltaisin pihalla odottaen krookusten puhkeamista kukkaan. Olen hurjan iloinen, että laitoin viime syksynä krookuksen sipuleita maahan. Ne nimittäin ovat putkahdelleet esiin ennen kevättähtiäkin, joita olen pitänyt varhaisina kukkijoina. Ja jesses, kun nämä krookukset osaavat olla kauniita!


Posliinihyasintit ja helmililjat ovat vasta ponnistelemassa ylös, mutta nyt maltan odottaa niitä paremmin, kun krookukset jo kukkivat. Ja leskenlehdet, joskaan eivät meidän ojanpenkassa viime vuotisten kaivuutöiden vuoksi. Ehkäpä ensi keväänä sitten, kun kiikutan pari siementä siihen. ;)  

Luulin, että idänsinililjat eivät vielä ole nousseet. Niiden sipuleita olen laittanut yhden pari sinne tänne kirsikka- ja luumupuun välimaastoon ja joka vuosi ne ovat yksittäisinä putkahdelleet urhoollisesti maasta sieltä täältä toivomieni levinneiden kukkarykelmien sijaan. Äskeinen lähempi ruohonjuuritason tarkastelu osoitti, että sieltä ne pilkistävät - yksittäisinä nousukkaina kuin ennenkin. 

 

Olen kovasti tehnyt suunnitelmia menninkäisen penkin laajentamisesta, sekä seurannut mielenkiinnolla kasvien talvesta selviytymistä. Jännityksellä olen seurannut mm. viime vuonna istuttamani mantelin oksia. Ainakin yhdessä oksassa näyttäisi olevan minimaalisia silmun alkuja, joten toiveita sen kasvusta on.  

Tähän väliin kuitenkin pari kuvaa kevättähdistä sekä ruokailuun keskittyneestä sitruunaperhosesta.



Pohdiskelin hedelmäpuiden seuraksi myös jotain kivaa havupuuta, ja onni potkaisi sen suhteen kuulkaas ihan kunnolla! Löysin nimittäin vajan nurkalta katajan taimen, joka ei siihen nurkalle kuulu. Se pääsee penkin kylkeen kasvamaan jossain vaiheessa, kunhan suunnitelmat tästä etenee. Haluaisin semmoisen charmantin alueen, jossa istuskella juomassa kaffea tai teetä kuunnellen pörriäisten surinaa ja linnunlaulua.

Vähän tänään jo kaffiteltiinkin.

Ja menninkäisen mökki sai vihdoin oven!

Oi ihana kevät!