sunnuntai 26. kesäkuuta 2022

Vielä yksi pupu


 Virkkasinpas tänään vielä yhden pupun Green dragonflyn ohjetta soveltaen.


Hyttysiä uhmaten pupu loikkasi tarkistamaan sammalleimukukintojen tilannetta, mutta koppasin sen herkän tutkailuympäristön keskeltä kämmenen suojiin ja painatimme yhdessä takaisin terassille hyttysiä pakoon.

 


Pupun ohje löytyy siis kliksuti* täältä *klik.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Hääkoristelumme

 Tätä tekstiä kirjoittaa tuore rouva, joka on vieläkin ihan hääpöhinöissä ihanan ja herkistävän viikonlopun jäljiltä.

Häät vietettiin rauhallisessa ja luonnonkauniissa *kliksuti*Maalaishotelli Morvassa*klik ja kaikki meni mielestämme niin täydellisesti nappiin kuin vain voi mennä. Ruoka oli suussa sulavaa ja vieraat viihtyivät.


 Saimme sadepäivän hääpäiväksemme, mutta sehän tuo onnea ja onnellisia olimmekin (ja yhä ollaan!).

Haluan vähän kertoa, millaisia juttuja häissämme oli, jos joku kaipailee vinkkejä tai ehkä haluan itsekin vielä joskus palata muistelemaan juttuja tänne.

Hääkimpun teki hyvä ystävämme. Halusin, että se tehdään luonnonkukista ja auringonkukista. Kliksuti*Auringonkukanhan*klik ostin jo keväällä, kun ajattelin, että ne auringonkukat kimpussani vaan kuuluvat asiaan. 

 

Tupasvillan kekkasin pari viikkoa sitten käydessämme aamukävelyllä. Ja eivätkös ne vaan sitten viime viikolla olleetkin sopivasti pörheimmillään, kun kävimme ystäväni ja hänen koiriensa kanssa niitä keräämässä suolta. Lisäksi keräsimme mustikanvarpuja, koiranputkea, metsäkurjenpolvea, nurmitädykettä, sammalleimua ja markettaa. Eli luonnonkukkien lisäksi tuli hyödynnettyä oman pihan perenna- ja kesäkukkatarjontaa.

Hääkimpustani tuli lopulta näin kaunis ja pörheä, vähän niinkuin rakas kissaneitimme Myrna.


 Täytyy tunnustaa, että pinterest on ollut ahkerasti luupin alla siitä lähtien, kun mieheni kosi. Sieltä löytyi hauska idea häävieraiden muistamiselle, jota sitten sovelsin. Leikkelin sanomalehdistä pieniä arkkeja, jotka taittelin *kliksuti tällä ohjeella*klik kasseiksi. Mehikasvit löytyivät nekin takapihaltamme. Ja tarrat kasseihin suunnittelin ja tilasin kliksuti*stickerapp-sivustolta*klik.


 

Lapsivieraille tulostin pinterestistä tehtäviä ja värityskuvia. Leikkinurkkauksessa oli leluja ja puuvärejä. Lisäksi alle 2-vuotiaat saivat kliksuti* virkkaamani pallot *klik ja hiukan vanhemmille virkkasin puput kliksuti*tätä ohjetta *klik soveltaen.


 Niin sanottujen paikkakorttien tehtävää hoitivat meillä paikkalehtiset, joiden suunnittelun aloitin lähes heti mieheni kosittua puolitoista vuotta sitten! Lehtisessä oli hiukan meidän tarinaa, sekä tehtäviä ja infoa häistä (menu, hääaikataulu yms.) Lehtisen välissä oli vieraskirjasivu, johon toivottiin edes nimi, jos ei muuta jaksanut kirjoittaa. Pöytänumeron pidikkeinä oli pienet puukiekot, jotka ystävämme oli saanut jostain viime vuonna ja kiikutti sitten meille.


 


Illan tanssipaikkaan riiheen tehtiin naksubaari, josta vieraille löytyi pientä suolaista hääkakun ja iltapalan välissä. Valmiista naksubaarista ei valitettavasti ole kuvia. Mutta valmisteluvaiheista ja asetelmasta ilman naksuja on. Itse en ehtinyt naksubaaria hyödyntämään, sillä tanssin niin kovasti..



 Siinäpä ne yksityiskohdat, joita olen puolentoista vuoden aikana touhuillut ja puuhaillut ihan fiiliksissä.

Ai niin! Kutsukortti väkerrettiin kaasojen kanssa keväällä kliksuti* tällä ohjeella *klik. Ja oli kuulkaas väkertämistä kerrakseen. Hih.

Ja muutes! Nutturani tyvessä oli kliksuti*pienet vaaleansiniset liljat*klik.
 

Mitäs juhlittaisiin sitten seuraavaksi?  

torstai 26. toukokuuta 2022

Luumupuu ja muut

Tällä ja viime viikolla töiden jälkeen olen fiilistellyt pihaa.

Erityisesti luumupuuta. Vaikka pupujussi järsi sen kaikki alaoksat, puhkesivat yläoksat tällä viikolla täyteen kukkaan! Luumupuu ei ole koskaan aiemmin kukkinut näin runsaasti. Osasin alkuviikosta epäillä kukintaa huomattuani pulleat silmut, mutta voi jesses miten sen pieni latvus on upea!

Ja latvuksesta laskin ainakin 5 mehiläistä työn touhussa. Jospa me tänä vuonna saisimme luumuja! 



 

Kirsikkapuu pullistelee vasta nuppujaan.

Ja rakas nuoruudenrakkauteni katsura selvisi ensimmäisestä talvestaan. Sen tuoreet lehdet ovat herkullisen punaviinin värisiä.


Olen tilannut lisää kukkia, sillä tein uuden kukkapenkin isännän avustuksella alapihalle. Penkit odottavat nyt kukkijoitaan. Alapihallamme on nimittäin taloudessa aikanaan asuneiden koiruuksien vuoksi ollut aidattu alue, jossa kasvaa mansikkaa, pensasmustikkaa sekä nykyisin myös sinikuusamaa. Aitaus on ollut vänkyrällään jo monta vuotta ja olen haaveillut aitauksen hävittämisestä. Kunnes viime viikolla se lähti!

Ja pihan nurkilta nahistuneen tuijan takaa rinteestä löysin marjakuusen, kun haaveilin jostain havukasvista penkin tuntumaan. Olin niin onnellinen löydöstäni ja toki myös hämmentynyt, miten en aiemmin moista myrkyllistä kaunokaista ollut huomannut. 

Siirsimme kuusen paikoilleen ja toivon sen kotiutuvan uuteen paikkaan, vaikkemme syvään uponnutta pääjuurta saaneetkaan mukaan. Penkit sekä marjakuusi on sijoitettu aitauksen tilalle yhteen nurkkaukseen. Niistä kuvia myöhemmin mahdollisesti.

Kevät on taas niin upea, että olen ihan pakahtua. Rakas kolliherra Mörkö oli isännän mukaan eilen nukkunut päiväunia alapihan aurinkoisessa minirinteessä. Mamman pieni, pian 13-vuotias kullanmuru taisi nauttia.


Tänään katselemme ikkunasta, kun piha jatkaa kasvuaan sateen myötä.

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Yrttinurkkaus

 Hrr, miten kylmä ja tuulinen sunnuntai.

Eilen sentään oli lämpöistä, ja iltasella tuli touhuttua pihalla.

Viime syksynä nimittäin mietin, että kääpiökuusen ja alppiruusun välikölle tarttis tehrä jotain. Talven yli mietinkin, että mitä. 

Selailin vanhoja puutarhalehtiä ja päädyin pieneen yrttitarhaan kukkapenkin sijaan. Hankin pari ruukkua ja niiden täytteeksi kauppapuutarhan yrttejä. Omenamintun kanssa samaan ruukkuun lykkäsin auringonkukan. Matalaan ruukkuun pääsivät korianteri, karri- ja oliiviyrtti sekä sitruunatimjami. Suikeroalpi seikkailee kivetyksen reunamilla kilpaa taka-alalle jääneen timjamin kanssa, joskin nyt laatoitus näyttää vielä melko kaljulta. Kunhan nyt röyhähtävät kasvuun, niin hyvä tulee. Itse ainakin tykkään. 


Pihassa alkaa hiljalleen nousta perennoja. Aurinko kiskoo niitä esiin hitaasti mutta varmasti. 

Pionit puskevat punaisia varsiaan ylöspäin. (Jeejee, ne selvisivät!)

Balkaninvuokot ja helmililjat kukkivat.




torstai 5. toukokuuta 2022

Puputossut

 Olen vuosien saatossa virkannut paljon tossuja isoäidin neliöistä, pieniä ehkä enimmäkseen.

Nytpäs virkkasinkin sitten vähän isommat tossut, suurinpiirtein 5-vuotiaan jalkaan sopivat kasvuvaran huomioiden. Tuo 5-vuotias täytti vuosia jo maaliskuussa, mutta kummitäti on jälleen vähän mattimyöhäinen näissä lahjajutuissa.


Leppoisaa ja valkovuokkojen täyteistä viikonloppua kaikille!


lauantai 30. huhtikuuta 2022

Puutarhassa alkaa tapahtua

 Näin toukokuun pian alkaessa on hyvä luoda katsaus puutarhaan.
Krookusten aika alkaa olla jo ohi, mutta jestas kun olivatkin taas ihania! Alla yksi kuva parhaimmasta kukkaloistosta.

 Nyt on kevätkurjenmiekkojen ja kevättähtien aika. Valkoisia kevättähtiä minulla on ollut aiempinakin vuosina, mutta nyt kirsikkapuun alla pukkaa kukkaa viime syksynä istutetut kirjokevättähdet (Blue giant). Ja kevätkurjenmiekat ovat mielestäni ihastuttavia!


 


Ja sitten.. Pionit! Ne alkavat nousta, ja voi kun olen niistä ihan onnessani. Ne kun ovat sitä vanhaa kantaa, jonka mummoni aikoinaan Etelä-Suomeen istutti. Ja jota nyt viime keväänä sain entiseltä naapuriltamme. Hykertelin tyytyväisenä bongattuani minimaalisia, punaisia pionin alkuja mullan ja karikkeen seasta. Oi!

Akileijat ja kevätpikkusydämet ovat selvinneet talvesta hienosti. Samoin jalopähkämö, jonka siirsin luumupuun alta menninkäisen penkkiin. Katsurakin selvisi talvesta, vaikka pupujussi koetti sitä verkon lomasta maistella.  

Puutarhan ihailun lisäksi iloa ovat näinä parina viikonloppuna tuoneet hoidossa olleet koiruudet, jotka ovat aiemminkin vierailleet blogissa rakkaan edesmenneen koirapappa *kliksuti*Keken syntymäpäivillä*klik *klik*parinakin vuonna*klik. 


keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Kevättä kohti kukkasin

 Kaipasin kukkia, joten selasin arkistojani hyvän tovin. Muistin virkanneeni joskus liljankukan, jonka sittemmin taisin antaa eteenpäin. Löysin kuin löysinkin virkkaamani kukkasen ohjelinkkeineen kliksuti*täältä*klik.

Melko pian ensimmäisen kukkasen virkattuani kävi ilmi, ettei vaaleansininen lanka tule riittämään kovinkaan moneen kukkaan. Siispä sovelsin ohjetta, jotta sain vielä 2 pienempää kukkaa virkattua.

Kukkaset näyttivät melko ontoilta ja suunnittelin vielä eilen hankkivani niiden sisälle suuret hohtavat helmet.

Ja tietenkin jo tänään muutin mieleni. Ajattelin kokeilla, millaiset heteet saisin kukkasten sisälle virkattua. Ja tämmöisiä helmellisiä räpsyripsiä sain sitten aikaiseksi, hih.


Kun sitten lisäilin heteet ommellen kukkien sisään, niistä tuli huomattavasti eläväisemmän näköisiä.


 
Vein kukkaset sitten pihalle kuvatakseni niitä vielä luonnon valossa. Kukkasten vaaleansininen väri hiipui ja haipui kirkkaanväristen krookusten rinnalla. Ilmassa oli selvästi kevään tuntua. 
 
 

Menninkäinen tosin oli vielä talviunilla, sillä mökistä oli näkyvissä pelkkä katto.

Mutta muualle kevät oli tunkeutunut laajemmalti ja säteillään hellien. Siitä ottivat iloa irti niin krookukset, nokkosperhonen kuin rakas kolliherra Mörkyläinenkin.




sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Virkattu pääsiäismuna


Huikkasin naapuriin, että meille saa kernaasti tulla virpomaan.

Ajattelin yllättää pienen virpojan virkatulla pääsiäismunalla. Mutta kuinkas sitten kävikään?








Hauska projekti, ohjeen tähän Ling Ryanin malliin ostin kliksuti*ravelrystä*klik. :)

lauantai 2. huhtikuuta 2022

Voihan Villitakki, se on valmis!

Saanko esitellä valmiin Villitakkini, joka päälle puettaessa tuntuu siltä, kuin laittaisin ylleni muotoon ommellun värikkään viltin. Vilttivillitakki.

Painava ja lämmin. Ja värikäs!

Ja voihan villitys, mikä virkkausseikkailu.

En olisi syksyllä takkia aloittaessani uskonut, että vielä kevään kynnyksellä tarvitsisin väriä näin paljon. Projekti kantoi minut talven yli. Sen hersyvä värimaailma on pitänyt minua pinnalla, kun muuten on maailma toisinaan näyttänyt perinjuurin harmaasävyiseltä. Tämän viikon koitokset saivat minut tarttumaan jälleen koukkuun, ja viimeistelemään takin.


Takki on painava, se tulee venymään. Vyötärön kohta olisi voinut olla korkeammalla, mutta tällä mennään. Kunhan tuuli asettuu ja nurmilaikut laajenevat puiden alla, käyskentelen pihalla krookuksia ihaillen Villitakkiin pukeutuneena ja istahdan nurinkurisesti leikellyn omenapuumme alle juomaan aamukaffia.

Virkkasin takin reunoihin monta kerrosta kiinteää silmukkaa. Eilen totesin takin reunojen repsottavan vähän miten sattuu, ja muistin, kuinka Rozeta Cal-peitossa virkattiin kerroksia välillä nurin päin, mikä esti kupruilun. Virkkasin siis Villitakkiinkin yhden kerroksen nurin päin, niin johan asettui! Olin hurjan tyytyväinen keksittyäni tämän ratkaisun.


Ja sisäkuvausten aikaan rakas kissaneiti Myrna taisi myös ihastua takkiin. ;)

 
Vielä ei kuitenkaan ole Villitakille ja aamukaffittelulle suopeat ulkoilukelit, sillä pakkasukko on käynyt tiuhaan vierailulla ja puhaltanut lämpömittariin kamalasti pakkasta. Yritin maanitella rakasta kolliherra Mörköä mukaan takapihan paisterinteeseen kuvaamaan kanssani valmista Villitakkia, mutta se ei suostunut edes tulemaan eteiseen. Fiksu kissa, sillä ulkona oli hyytävän kylmä. Hrrrr!


Hyvää viikonloppua kaikille!

Ps.

Takissa käytetyt neliömallit on kerrottu aiemmissa kliksuti*Villitakki-postauksissa*klik. Koukun koko oli 3,5 mm ja Nalle-lankaa on käytetty koko takissa. Takki on yksi kymmenien ideoiden ja melko monien purkauksien tulos, mutta nyt se on valmis ja oon erittäin tyytyväinen. :)

keskiviikko 23. maaliskuuta 2022

Lankakeräkimppu


Oli syntymäpäiväsankari, joka sanoi, ettei mitään saa hankkia sitten lahjaksi. Syntymäpäiväsankari tekee kovasti käsitöitä, ja halusimme kuitenkin ilahduttaa, kun pyöreitä vuosiakin tuli.

Kävimme lankakaupassa, ja sen jälkeen marssimme kerien kanssa kukkakauppaan. Kukkakauppias teki syntymäpäiväsankarille niin kauniin kimpun, että minua melkein itketti, kun kävin sen tänään kukkakaupasta hakemassa.

Syntymäpäiväsankarikin ilahtui.

lauantai 12. maaliskuuta 2022

 Olen ihan oikeasti monta kertaa jo kirjoittanut luonnoksia Villitakin etenemisestä, mutta itse julkaisu on jäänyt toteuttamatta.

Kerrotaan nyt kuitenkin se, että oli kuulkaas hilkulla, ettei Chrysalis-neliöistä sittenkin tullut tyynynpäällisiä sohvatyynyihin. Sen verran hiuksia tuli harottua ja etsittyä oikotietä onneen eli minua tyydyttävään Villitakin helmaan.

Nyt aion pitää itse liiviosion kuitenkin vielä piilossa katseilta siihen asti kunnes takki on ihan valmis ja esittelen tänään valmistuneen lyhyemmän hihan. Takkihan tulee omaan käyttööni, joten mittatilaustyönä virkkasin vasemman käden hihan lyhyemmäksi käteni syntymävian vuoksi. Onpahan sitten varmasti sopiva, eikä hihaa tarvitse jatkuvasti olla käärimässä.

Seuraavaksi vuorossa on lankojen päättelyä sekä pitkän hihan virkkaamista. Ehkä seuraavan kerran kirjoittaessani pääsenkin sitten esittelemään valmista villitakkia.

Mukavaa viikonloppua kaikille!