Kävipä joulua edeltävällä viikolla niin, että joku pitkäkyntinen varasti lähettämäni paketin, joka sisälsi ystäväni tyttären joululahjan: virkattuja barbinvaatteita.
En tiedä, mihin nämä vaatteet sitten lopulta varkauden myötä päätyivät, mutta tuskin ainakaan pienen tytön joululahjaksi.
Keskiviikkoillan harmittelin ja suuttumus ja kiukku pitkäkyntisen toiminnasta kirveli mieltä vielä torstaipäivänkin. Kotiin töistä ajellessani alkoi suunnitelma muhia mielessäni.
Muhimisen tuloksena päätin muokata lahjasuunnitelmiani uusiksi. Siispä kummityttöni pakettiin päätyi aiemmista suunnitelmista poiketen nämä 2 mekkoa sekä vähän muuta. Kummitytölleni olen tehnyt aiemminkin *kliksuti*barbinvaatteita*klik.
Soitin sitten ystäväni äidille ja sovin siinä tonttuhöyryissäni lähettäväni uuden paketin tälle ystävältäni salaa. He kun aikoivat viettää joulua yhdessä. Siinä virkkuukoukun lähes sauhutessa kaksoispylväillä punaista hametta virkatessa tunteeni vaihtelivat suuttumuksesta harmin kyyneliin, että barbinvaatteitahan se ystävän tyttönen saa tyhmän varkaan toiminnasta huolimatta!
Lisäksi tein vielä pikkuisen vaaleanpunaisen topin, minkä jälkeen pakkasin tämän alkuperäistä huomattavasti pienemmän setin pakettiin. Kurvasin siis torstai-iltana puoli yhdeksältä toimittamaan pikkuisen pakettini Matkahuollon kautta uuteen osoitteeseen.
Seurasin sovelluksen kautta jännittyneenä, että ehtiikö tämä uusi toivottavasti hyvää mieltä tuova paketti jouluksi perille. Iloni olikin aika iso, kun aaton aattona sain tiedon, että paketti on nyt haettu ja odottaa heidän lahjakassissaan jouluaattoa.
Tässäpä siis vielä onnistuneesti perille päässyt barbinvaatesetti, joista punaista hametta ja vaaleanpunaista pientä toppia lukuunottamatta muut olivat siis valmiina. Nyt virkattu barbinvaatevarastoni on täysin tyhjä. Katsotaan, millon seuraava inspiraatio iskee.