Pahoittelen, että uusien virkkuutöiden julkaisu on edelleen tauolla. En vain uskalla riskeerata ainoaa toimivaa kättäni hurjilla koukuttelumaratooneilla, vaikka into on edelleen todellakin tallella. Kaipaisin jotakin pientä ja näppärää, joka valmistuu nopeasti ja jolle olisi käyttöä jossakin. Siskontytölle aloitin tossut, mutta purkasin aloitukset moneen otteeseen. Eivät vaan natsanneet ja miellyttäneet. Ehkä en pidä vaaleanpunaisesta nyt, luulen.
Olin liian hätäinen, kun epäilin, ettei meidän pihalla kasva krookuksia. Nurmikon uumenista putkahti kokonaista kaksi kappaletta tällä viikolla. Tervehdin niitä ilolla, sillä krookukset ovat mielestäni ihanaisia kukkasia.
Lisäksi yksittäisiä eksyneitä yksilöitä on putkahdellut esiin. Näitä on näkynyt
muidenkin pihoilla ja blogeissa, mutta minä en tiedä näiden nimiä. (Saa auttaa, jos tietää..) Tuon sinisen kukan muistan jo ihan lapsuudesta. Sitä kasvoi erään kirkonkylällä olevan talon pihalla, minne lapsuudenkaverini ryntäsi niitä innoissaan poimimaan. Ehti pari kukkaa sieltä nyhtämään, ennen kuin pojan äiti pääsi hätiin. Oli se aikamoinen ehtijä tuo poika muutenkin. Hymyilyttää vieläkin. :)
Ja koska tänään näin sinivuokot ensimmäistä kertaa apposen avoimina, niin nappasin niistäkin kuvan. Jos krookukset ovat ihanaisia, niin sinivuokot ovat kuninkaallisia, niiden väri on vaan niin nätti. Ja luonnonkukat muutenkin herättävät kunnioitukseni kauneudellaan. Ne kun ei silleen vaadi lannoitusta, vaan puskevat mistä haluavat.
HaUSkaA VaPPuA kaikille!!!