Näyttelyn jälkipuinti: osa 7

 

Melko keskellä salia oli kolmesta pöydästä koottu alue, johon olin koonnut vähän sitä sun tätä. Pöydällä oli pöytäliinoina äidinäidin tekemät kirjotut valkoiset lakanat, ja matkalaukussa nökötti myös mummon kuva.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on nähtävissä seuraavat virkkuut:

Kliksuti marjapuuron värinen jakku klik, jota jollekin näyttelyssä käyneelle kerroin tehneeni 10 vuotta, mutta kirjoittamani mukaan se olikin tekeillä vain 4 vuotta, hih.

Kliksuti mekkotakki klik.

Kliksuti hattu ja ruokalappu klik.

Kliksuti Hattu ja pienet sukat sekä matkalaukun takaa löytyvä pöllöhelistin klik.

Kliksuti Isoäidinneliötossut klik. Punasävyiset isoäidinneliötossut löytyvät kliksuti täältä klik.

 

Matkalaukun henkarissa roikkui näyttelyn vanhin virkkuu, eli serkunpojalle vuonna 2006 virkkaamani nuttu ja myssy. Niistä en ole tehnyt erillistä postausta tänne blogiin. Ne ovat ensimmäiset virkkaamani vauvanvaatteet. Samoja myssyjä olen tehnyt vuosien varrella useampia vuoden 2006 Moda-lehden ohjeella.

Tältä puolen matkalaukkua löytyi

Kliksuti virkattu myssy ja nuttu klik.

Kliksuti siskontyttären myssyjä klik.

Kliksuti simpukkavirkattu laukku klik.

Kliksuti Nöttöslaukku klik.

 

Ja vielä matkalaukun takaa löytyivät nämä:

Pupuja vuosien varrelta, mm. Kliksuti 2014 klik ja kliksuti 2022 klik.

Kliksuti aasihelistin klik.

Pienet ja kadonneet pöksyt

Edit 9.5: Sain taannoin tiedon, että nämä housut pääsivät lopulta perille!

 

Barbinhousuja lukuunottamatta en ole ennen virkannut housuja.

Nyt halusin kokeilla, sillä sukuun tuli jälleen perheenlisäystä maaliskuussa. Pistin pöksyt ja tossut postin matkaan 9.4, mutta ne eivät surukseni menneet koskaan perille.

Housujen idea lähti tästä kliksuti*ravelryn ohjeesta*klik. Ohjeesta erityisen tekee se, että pöksyjen virkkaaminen aloitetaan 8-kulmiolla ja kulmiota virkatessa lahkeet alkavat muodostua kuin itsekseen.

Hauska projekti oli. Opinpahan tästä sen, etten Postin matkaan taida enää käsitöitäni laittaa. Harmittaa. 

Tuplaten-projekti: Hyss, nallet nukkuvat

 Peitot on toimitettu perille serkkusen pikkuisille kaksosille, joten nyt on aika esitellä valmiit peitot täällä.

 

Kaksosten isosiskon peittoon virkkasin aikanaan kliksuti*nukkuvia kettuja*klik, joten halusin jollain tapaa jatkaa eläinmallia näissäkin.

 

Näiden peittojen kanssa koin kieltämättä melkoista luovuuden tuskaa. Kun lopulta päätin jotakuinkin mallin ja päädyin käyttämään vuosia sitten ostamiani *kliksuti*Dandelion mandala*klik ja kliksuti*dandelion border -ohjeita*klik, intoni virkata lopahti aika ajoin ihan kokonaan.

Oli yhtäkkiä paljon kivempi virkata barbinvaatteita ja suunnitella ihan muita juttuja. Mutta etenivät peitot taustalla kuitenkin, välillä vain kerroksen viikossa.

Ja tulihan peitoista aika söpöt. Nallet sovelsin itse.

Taitavat olla monimutkaisimmat toteuttamani vauvanpeitot. Lämpimät ovat ainakin.

Lammaspeitto

 'Tuku tuku lampaitani
Kili kili kiliäni
Päkä päkä puskuripässiä
Päkä päkä pässiäni."

Aloitin kesällä jälleen vauvanpeiton teon. Mietin pitkään sopivaa mallia, kunnes löysin lammaspeiton. En ostanut ohjetta vaan piirsin kuvion peiton kuvasta.

Halusin lampaille ruohikon, joten aloitin sen teosta kokeillen eri versioita. Nirkkoruohikko vei voiton.

Minulla oli kaapissa pehmoista harmaata lankaa. Päätin, että peittoon tulee 2 harmaata ja yksi valkoinen lammasraita tuomaan raikkautta.

Ensimmäisen harmaan lammasraidan valmistuttua mietin, miten saisin peittoon lisää väriä. Rakas kissaneiti Myrna auttoi tapansa mukaan värien suunnittelussa.

 

Tarkempi visio alkoi muovautua ja piirsin suunnitelman. Mikä olisikaan söpömpää kuin lampaat nurmella auringon paisteessa? Ja taivas sitten. Piirsittekö tekin taivaan pienenä paperin yläreunaan? Minä ainakin! Ja tämmöisen vision sain aikaan:

 https://m.youtube.com/watch?v=diYI-D1CSHQ

Välillä virkkasin irtopilviä ja aurinkoja. Ne olivat kevyitä välitöitä.

 Ja sitten! Välillä sitä sydän ihan pakahtuu. Se voi pakahtua kauniista maisemasta, hetken ihanuudesta ja milloin mistäkin.

Kiinteän silmukkakerroksen päättäminen ja peiton luovuttaminen on yksi hetki, joka voi sisältää niin tuhannen tuhatta tunneskaalaa, että sydän voi yhtäkkiä venähtää ihan äärimmilleen!

 

Tässä päivässä oli niin paljon pakahduttavia hetkiä, että toivon voivani ammentaa niistä onnea ja iloa vielä kauan.

Valmis peitto päätyi tänään pienelle suloisuudelle lämmittäjäksi.

Virkkasin peiton loppuun automatkalla. Että viime tippaan meni. Ja nappasimme kuvan peitosta huoltoasemalla matkan varrella.

 

Siilihelistin ja tossut

 Tällä viikolla lähti matkahuollon matkaan pieni paketti täynnä rakkautta odottavalle ystävälle.

Olisin hurjan mielelläni ollut mukana juhlimassa hänen tulevaa äitiyttään, mutta räkänokkaisena piti jäädä kotiin. Harmitti ihan hurjasti, mutta onneksi pääsin videon välityksellä vähän fiilistelemään.

Tossut olen tehnyt aiemmin isoäidin neliöistä, ja ne ovat odottaneet laatikossa sopivaa hetkeä. Siilihelistimen tein eri ohjeita soveltaen, sillä ystäväni pitää kovasti siileistä.

Kesällä aloitettu peitto pienokaiselle on vielä kesken, mutta valmistuu sekin ajallaan häntä lämmittämään talvipakkasten keskelle.

Rauhallista pyhäinpäivää kaikille.

1-vuotiaalle

 Silloin tällöin (usein) eteen putkahtaa ohje, jota ajattelee joskus kokeilevansa. Niin kävi tämän pienen boleron kanssa. Edellisvuonna ostamastani Drops Baby merino -langasta oli vielä keriä jäljellä, joten aloin loppukesästä sitten virkkaamaan youtuben ohjeella villamekkoa, josta lankamäärän vuoksi tulikin bolero tai miksi sitä kukin tahtookin nimittää. *hymy*

Ohje löytyi youtubesta, ja sovelsin sitä hiukan. Nyt kun yritin etsiä ohjetta, en tietenkään löytänyt sitä tähän hätään, höh. Ehkäpä linkittelen sen tänne sitten, kun se jostain tupsahtaa vastaan.

Olin varma, että bolero on liian pieni ja into lopahti tehdessä. Eilen kävin sitä sovittamassa ja hyvinhän se sopi, sillä siskontyttöni on niin pikkarainen. Tokihan sitten löytyi intoa viimeistelyyn ja tänään pikkuinen silmäterä sen sitten sai.

 

Kivaa viikonloppua kaikille!

Virkattu ruokalappu, myssy ja nuuhkuttelua

Tjaa'a, "ison" työn (eli ketun päiväuni -peiton) jälkeen olo on jonkin aikaa ikään kuin tyhjä, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi alkaisi virkkaamaan.

Alkuviikosta selvisi, että tapaan tällä viikolla ketun päiväuni -peitonsaajan ja innostuin selaamaan pinterestiin tallettamiani juttusia. Löysin sieltä virkatun ruokalapun ja päätin kokeilla. Tuommoinen auringonkeltainen sieltä koukulta sitten tipahti.

 Alkuviikosta vielä pääsin suoraan Melarossa Creazionin sivuille ohjeen pariin: https://melarossacreazioni.wordpress.com/2020/03/11/baby-bib-crochet-pattern/ Mutta nyt näköjään sivuille pääsee vain kirjautumalla.

Päätin laittaa lahjakassiin vielä yhden virkkaamani myssyn, sillä johan sitä tässä loman alkajaisviikolla on saanut vetää pitkää punttia päälle. Myssyn olen siis sovellellen virkannut jo aikoja sitten, mutten ole sitä täällä esitellyt.

Eilen pääsin nuuhkuttelemaan pientä ja sovittelemaan peittoa. Hyvinhän se sopi ja pikkuinen neitokainen oli niin kovin kovin suloinen.

Ketun päiväuni

Tämän ihanan ohjeen olen nähnyt toteutettuna fb:n virkkaussivustoilla ja blogeissa mitä moninaisimpina versioina.

Tässäpä siis tämä minun versioni täysin valmiina ja esittelykelpoisena:

 Pohtiessani alkuvuodesta uutta mallia serkun tulevan vauvan peittoon muistin Kliksuti*Ketun päiväunen *klik* ja etsin sen käsiini. Selailin muiden tekemiä peittoja ja tein sitten oman värisuunnitelman. Pitkään pohdin värimaailmaa turkoosin kaveriksi (jota serkkuni toivoi, kun kysyin väritoiveita häneltä) ja piirsin värisuunnitelman.

 

Melko usein ohjeista tulee vähän poikettua, niin myös tässä tapauksessa: Päätin jättää nirkot pois palasten reunasta ja teinkin reunat pelkillä kiinteillä silmukoilla. Samoin päätin helpottaa työtäni siten, että tein yhden kerroksen simpukat valmiiksi rimpsuksi saman tien vaihtelematta reunuksen värejä. Jokaisen palan väliin virkkasin yhden ketjusilmukan.

 

 Ajatus palojen ompelusta yhteen vasta kaikkien palojen valmistuttua ei sekään yhtään innostanut, joten päätin edetä kerros kerrokselta ja päätellä saman tien kaikki langatkin. Nämä palarivistöt yhteen ommeltuani olin jo hyvin tyytyväinen tekemiini värivalintoihin. Turkoosi tuo peittoon raikkautta ja vihreä ja harmaa taas tuovat peittoon syvyyttä ja rauhallisempaa sävyä.

 

Peitto on hiljalleen edennyt tässä kevään aikana. Apulaiset ovat olleet aika ajoin mukana tarkkailemassa työn laatua, kuten aina. Myrnan tehtävänä on ollut varmistaa palojen sopivuus siinä missä Mörkö on panostanut peiton pehmeyden varmistamiseen.

 

 

  Noin puolivälissä peittoa ompelin silmäripsiä ketuille. Joka kerroksen kiinni ommeltuani päättelin myös langat, joita oli aikas paljon.

 Ja ilokseni peitto on vihdoin valmis. Reunusta virkatessani päätin jälleen soveltaa ohjeesta poiketen muistellen aiempiin peittoihin tekemiäni reunuksia. Tein pylväsryhmiä ja viimeisen kerroksen tein puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Yläreunan viimeistelin pelkillä kiinteillä silmukoilla. Niin ja käyttämäni lanka on Superwash 123456-lankaa, jota olen virkannut 3 mm:n koukulla.

Peitto on nyt esitelty videopuhelun välityksellä sekä tuoreelle äidille, että pikkuiselle neitokaiselle, joten siksi esittelen tavoistani poiketen peiton jo täällä blogissakin. :)

Loppuun vielä pari kuvaa: 

Virkattu hypistelykuutio vauvalle

Ystäväni sai jo viime vuoden puolella vauvan. Päätin vihdoin kunnostautua ja ilahduttaa pikkuista jollain vähän erilaisella virkatulla lelulla.

Pinterestissä  vastaan tuli hauska virkattu kuutio, jonka juju on erilaisissa virkatuissa pinnoissa, joita pikkuisen on mukava hypistellä. Ostin Dropsin Safran -lankaa ja aloin soveltamaan. Yhdelle sivulle virkkasin kukkasen ja muissa paloissa panostin pinnan vaihteluihin. Pengoin varastojani ja löysin virkkaamani sinisävyisen kotilon ja kaksi pyöreää palaa, jotka kiinnitin vielä yhdelle sivulle.

Alunperin harkitsin myös pallon tekemistä, mutta loppupeleissä tästä kuutiostakin tuli aika pallomainen. :)

Virkattu Aasihelistin

Kävin tänä viikonloppuna ihastelemassa siskontyttöäni. Vein pikkuneitoselle viime viikonloppuna viimeistelemäni nutun ja myssyn ja virkkasin vielä aasihelistimen viemisiksi. Mallia otin kliksuti*kirahvi-ohjeesta*klik.

 

 

Virkattu vauvan nuttu ja myssy

Olen täällä ihan tulisilla hiilillä, sillä minusta on pian tulossa täti jo viidettä kertaa. Päätin tälle tuoreimmalle tulokkaalle tehdä nutun ja myssyn. Nutun ohje on mukailtu vuoden 2006 Moda-lehden ohjeesta. 

Myssyn ohjeen sen sijaan ostin Ravelrystä. Sen löydät kliksuti*täältä*klik. Kummankin vaatekappaleen olen virkannut Drops Baby Merino -langalla ja 3 mm:n koukulla.

Jotain pientä

Minulle läheisten ihmisten piirissä on tänä syksynä melkoinen vauvabuumi. Pari pientä on jo tupsahtanut maailmaan, ja jälkimmäiselle virkkasin myssyn, helistimen ja sukat. Myssyn ohje on Moda-lehdestä vuodelta 2006 ja olen tehnyt mallilla useammankin myssyn vuosien saatossa. Sukkiin löysin simppelin virkkausohjeen youtubesta. Sukkiin ja myssyyn käytin Dropsin Baby Merino -lankaa. 

Helistin on oma visioni ja siihen käytin sekalaisia varastojen kätköistä löytyneitä lankoja.

Tässä vielä kuva koko setistä, jonka laitoin postin matkaan keskiviikkona. Sekä kuva, jonka ystäväni lähetti minulle pikkuisesta tänään. Olen iloinen, että setti oli sopiva ja helistinkin kuulemma mieleinen pienelle. 

Lapin äidin kehtolaulu = 11. vauvanpeitto

Joulun aikaan ystäväni kertoi minulle vauvauutisia. Totta kai halusin tehdä peiton! :) Väritoiveita kysyessäni vastauksena oli: "Värikästä, ehkä sinistä ja punaista." Suuntasin lankakauppaan ja valitsin punaisen ja sinisen lisäksi keltaista ja valkoista. Mallin olin katsonut jo valmiiksi ennen lankaostoksille menoa. Muokkasin hiukan Ravelrystä löytämääni kliksuti* ohjetta*klik. Reunuksiin otin mallia Sophie's Cal-peiton ohjeen syövereistä.

Kotiin päästyäni katselin värejä ja huomasin, että käsissäni oli selkeästi neljän tuulen hatun värit, mikä kolahtikin ihan kohdilleen, sillä ystäväni on pohjoisesta kotoisin. Olemme tutustuneet toisiimme esikoulussa. Vaikka tapaamme nykyisin melko harvoin, tiedän, että voimme puhua ihan mistä vaan. Sellaiset ystävät ovat kullan arvoisia ja toivon, että rakkaudella tekemäni peitto on ystävälleni ja ennen kaikkea hänen lähiaikoina syntyvälle pienokaiselleen mieluinen.

Siskoni nimesi peiton Lapin äidin kehtolauluksi, joten sillä nimellä se saa täällä blogissa nyt kulkea. Kiikutin peiton viime viikonloppuna perille ja niinhän sitä tuli taas kuulumisia vaihdettua puolin ja toisin pitkän kaavan kautta. :)

Virkattuja helistimiä

Tapasin viikonloppuna ystäväni, joka kertoi minulle jo aiemmin syksymmällä tapahtuvasta perheenlisäyksestä. Halusin ilahduttaa ystävääni etukäteen pikkaraisella helistimellä. :)

Helistimen sisällä on pääsiäismunan sisus, jonka sisällä on puuhelmiä. Pöllö on virkattu yhtenäisenä virkkauksena alhaalta ylös asti siivet mukaan lukien. Tein aiemmin keväällä samantyyppisen kliksuti*pöllöhelistimen*klik.

Pöllön teon jälkeen vilkaisin puutarhaani. Siellä kukkasten keskellä pörisi niin mahdottomasti. Olen kuullut, että ampiaiset ovat liikkeellä, mutta tämä piikitön epeli vaikutti harmittomalta.

Pörriäinen muuttikin nyt toistaiseksi pihaamme asumaan, mutta vaihtanee jossain vaiheessa asuinpaikkaa, sillä syysleimujen ja kaikkien muidenkin kukkien kukinta vaikuttaa olevan ihan loppusuoralla.

 Aika näyttää, mihin päin pörriäisen matka vie.

10. Vauvanpeitto Charlotte-neliön mallia hyödyntäen.

Taas pukkaa pientä peittoa,
sillä kaveripiiristä kuului jälleen pieniä suuria uutisia!

Etenin tällä ohjeella

Sekä tällä ja tällä.

Lankana Gjestal Maija (tummanvihreä, keltainen, sininen ja osa valkoisista langoista) ja TeeTee Salla (vaaleanvihreä),
koukkuna 3,5 mm.

 Neliön valmistumisen jälkeen oli hyvä jatkaa samoilla sävyillä, joita peitossa jo oli käytetty.

Halusin peittoon keltaisia kukkia.

Ja sinisiä kukkia.
Näissä hyödynsin Sophie's cal -peittoprojektin
kliksuti*rivejä 58-60*klik.

Kukkarivien jälkeen alkoikin melkoinen taiteilu, sillä peitto veti niin kuprulle, että muutaman kerroksen virkattuani oli pakko purkaa monta riviä, jotta lopputuloksesta tulisi siistimpi.

Ja tällainen siitä lopulta tuli:

Peiton koko on n. 70 cm x 72 cm.

Peitto valmistui reippaasti yli puolitoista kk sitten. Pistin postin matkaan ja peitto seikkaili ties missä ja pelkäsin sen kadonneen ikiajoiksi. Lopulta sain peiton takaisin ja kiikutin itse viime perjantaina perille. Pistin postille vahinkokorvausilmoituksen paketista joka ei mennyt perille, ja sain korvauksen, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on peitto pikkuisen varpaita lämmittämässä, ja tapasinpas pitkästä aikaa ystävääni, joka asuu n. 250 km:n päässä.

Mukavaa viikkoa teille kaikille!

Pöllöhelistin

Minulla oli suuri ilo tavata kaksi tuoretta äitiä viime viikolla. Kummankin äideistä olen tuntenut lähes koko ikäni ja puhuttavaa riitti ja olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Syynä vierailulleni oli paitsi äitien näkeminen, myös heidän suloisten tyttäriensä tapaaminen. Toiselle neitokaiselle löysin Tallinnasta ihanat värikkäät ja raidalliset mehiläissukkahousut ja toiselle rupesin tekemään viemisiä edellisenä iltana, sillä vierailupäätös syntyi melko lyhyessä ajassa. 

Lopulta torstaiaamuna sain valmiiksi pöllöhelistimen, jonka vein sitten tytöistä vanhemmalle. Sille oli kovasti käyttöä, ja on kuulemma käyttöä edelleen. Etsiskelin ohjeita googlailemalla sanoja"Bird rattle free Crochet pattern", mutta en lopulta varsinaisesti käyttänyt valmista ohjetta, vaan sovelsin lopputuloksen. Silmät ja nokan yritin ommella mahdollisimman tiukkaan kiinni, ja pöllön siivet ja pyrstö on virkattu pöllön edetessä, eli ne eivät ole irtopaloja. 

Helistimen sisällä on kindermunan sisus, jonka sisällä on helmiä. Käytin melko ohutta äitini varastolaatikoista löytynyttä lankaa, ja koukun koko oli 2 mm. Olen hidas virkkaaja, joten helistimen tekoon meni minulla noin 5 tuntia aikaa kaiken kaikkiaan.

Mutta lopputulokseen olen tosi tyytyväinen ja niin tuntui olevan helistimen saajakin.

Aurinkoista viikkoa!

Ps. Kliksuti*Kukkapenkistäni*klik pilkistää jo kivinen kulmaus! Odotan ihan hurjasti, että nuo puolen metrin kinokset sulaisivat ja aurinko vain paistaisi, paistaisi ja paistaisi, jotta pääsisin näkemään, nousevatko penkkeihin lykkimäni kukkasipulit maasta vai eivät. Pihaan tuli nimittäin syksyllä tungettua 100 sipulia. Kaikki eivät kuitenkaan ole kukkapenkeissä. Sinililjojen nousua toivon ehkä eniten, vaikka olisi kyllä ihanaa, jos narsissit, posliinihyasintit ja tulppaanitkin nousisivat.

Pallopeitto

Tein melko lyhyellä ajalla lapsuudenystäväni pienokaiselle peiton. Innonpuuska iski ja halusin virkata palloja. Lankoja oli jäänyt Kalevala CAL-projektistani jäljelle mukavasti.

Tällainen kuva lähti ystävälleni 9. tammikuuta.

Siitä peitto sitten eteni melko ripeään tahtiin. Koukun koko oli 4,5 mm ja lanka melko paksua. Minulla ei ollut erillistä ohjetta tähän vaan kaivoin muistini syövereistä muistikuvia vanhoista ohjeista
ja annoin palaa!

17.1 paistoi aurinko, kun peitto alkoi olla loppusuoralla.

Peittoa tehdessäni muistelin lapsuuden nukkeleikkejämme ystäväni kanssa. Ystävälläni oli ihanat punavalkoruudullisella kankaalla somistetut nukenvaunut, joissa useimmiten nukkui kaunis käsintehty ruskeakutrinen Heleene-nukke (joskus myös heidän kissansa Miisu). Minulla oli keltaiset serkkuni vanhat nukenvaunut, joita oli niin kiva työnnellä pitkin kotipihaa. 

Voi sentään niitä aikoja! :)

Mutta takaisin nykyhetkeen!

Peitto on nyt valmis ja toivon, että siitä on paljon iloa
kun pienokainen syntyy.

Lähikuvaa peiton reunuksesta.

Peiton koko on n. 70 cm x 70 cm