Näyttelyn jälkipuinti: Osa 9

 

Alun alkujaan ajatus näyttelystä taisi lähteä peitoista, niistä pienistä. Sillä onhan niitä tullut tehtyä aika monta. Asettelin peittoja pääsääntöisesti aseman penkeille lukuunottamatta niitä ihan ensimmäisiä peittoja, jotka olivat kliksuti pyykkinarulla klik.

Oli hauska nähdä kaikki peitot lopulta samassa tilassa. Melkoista värikimaraa.

Tässä kuvassa on nähtävissä vasemmalta lähtien:

Klik Lapinäidin kehtolaulu -peitto klik.

Klik springtime mandala -tyynyt klik.

Klik Tuku tuku lampaitani -peitto.

Kliksuti Pieni Kalevala CAL -peitto klik.

Kliksuti Charlotte neliö -peitto klik.

Kliksuti Pallopeitto klik.

Sivuseinämällä roikkui henkarissa taasen nämä:

Kliksuti Kesätaivas-huivi klik.

Kliksuti Kevätkesäpaita klik.

Kliksuti Edlothia-huivi klik.

Kliksuti oranssi bolero klik.

Vinottain ja vastakkain asetetuille penkeille olin sijoittanut 4 peittoa.

Kliksuti Ketun päiväuni klik.

Kliksuti Daisy-peitto klik.

Sekä Kliksuti Hyss, Nalle nukkuu -peitot klik.

Ja kliksuti siskon matto klik.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 2, ensimmäiset peitot

 

 

Aseman näyttelysalin ovesta sisään astuttaessa oikealle puolelle jäivät nämä peitot. Ja kuinka aseman henkeen sattuikaan sopivasti, että siihen ihan ensimmäiseen kliksuti siskonpojan peittoon (2007) klik oli tullut virkattua pieni veturi. En itse asiaa edes ajatellut, ennen kuin joku näyttelyvieraista asiasta mainitsi.

Seuraavana vihreä peitto toisen siskon pojalle eli kliksuti kummipojan peitto (2007) klik.

Vuonna 2008 valmistui peitto kliksuti ystäväni tyttärelle klik, josta kirjoitin blogini ihan ensimmäisen kirjoituksen vuonna 2010. Silloin minua jännitti ihan hirveästi tämän blogin aloittaminen.

Kliksuti Kummipoikani pallopeitto klik valmistui 2009 isämme puretusta villapaidasta.

Kliksuti Siskontytön peittoa (2011) klik tehdessä olin jo aloittanut tämän blogin kirjoittamisen ja sen kautta löytänyt Garnstudion sivut, joiden parissa vietin paljon aikaa.

Tuplaten-projekti: Hyss, nallet nukkuvat

 Peitot on toimitettu perille serkkusen pikkuisille kaksosille, joten nyt on aika esitellä valmiit peitot täällä.

 

Kaksosten isosiskon peittoon virkkasin aikanaan kliksuti*nukkuvia kettuja*klik, joten halusin jollain tapaa jatkaa eläinmallia näissäkin.

 

Näiden peittojen kanssa koin kieltämättä melkoista luovuuden tuskaa. Kun lopulta päätin jotakuinkin mallin ja päädyin käyttämään vuosia sitten ostamiani *kliksuti*Dandelion mandala*klik ja kliksuti*dandelion border -ohjeita*klik, intoni virkata lopahti aika ajoin ihan kokonaan.

Oli yhtäkkiä paljon kivempi virkata barbinvaatteita ja suunnitella ihan muita juttuja. Mutta etenivät peitot taustalla kuitenkin, välillä vain kerroksen viikossa.

Ja tulihan peitoista aika söpöt. Nallet sovelsin itse.

Taitavat olla monimutkaisimmat toteuttamani vauvanpeitot. Lämpimät ovat ainakin.

Tuplaten-projekti: Dandelion border

Tuplaten-projekti alkaa olla lankojen päättelyä ja loppusilausta vaille lähes valmis.

Peiton reunuksissa käytin ostamaani kliksuti*dandelion border -ohjetta*klik, jota lopulta muokkasin osittain jonkin verran.

 Virkkasin reunuksen ympärille vielä lisäkerroksia pylväin ja kiintein silmukoin.

Lopputuloksen peitoista julkaisen vasta sitten, kun ne ovat päässeet serkun kaksosia lämmittämään.

Hyvää alkanutta vuotta 2025 kaikille!

Tuplaten-projekti: pari pyörylää

Tuplaten-projekti on edennyt melko hitaasti parin viime kuukauden aikana.

Kohta valmistuu toinen pyörylöistä, aiempi on ollut valmiina jo kauemmin. 

 Onneksi visio päässä on vihdoin muodostunut toteutettavaan muotoon. Eli eiköhän tässä vielä lähikuukausina tule näytettäväksi jotain valmistakin, eikä vain näitä keskeneräisiä.

Tunnustan purkaneeni pari osasta, sillä en vaan kertakaikkiaan ollut niihin tyytyväinen. Dandelion-mandalat kuitenkin säilytin, ja ne ovat osa lopputulosta sitten jossain vaiheessa.

Tänä syksynä barbinvaatteiden virkkaaminen on kuitenkin ollut mieluisampaa puuhaa. Aionkin joulukuussa esitellä siskontytölle virkkaamani joulukalenterin päivä kerrallaan. Osan vaatteista olen esitellyt täällä jo aiemmin, mutta päätin, ettei se haittaa.  

 Lempeää loppumarraskuuta kaikille!

Tuplaten-projekti: Dandelion mandala

Eihän tässä Tuplaten-projektissakaan ole viikon varrella selvitty mielenmuutoksilta.

Löysin Ravelry-kirjastoni kätköistä nimittäin 3 vuotta sitten ostamani Lilla björnin Dandelion mandalan ohjeen ja yhtäkkiä visio raidoista nytkähti peruuttamattomasti mandalan suuntaan. Ohjeen Dandelion mandalaan voit ostaa kliksuti*täältä*klik.

 Edelliset osiot raitakokeiluineen ovat vielä täysin keskeneräisiä, kun mieli näemmä seikkailee jo uuden pariin. Muutamat yhdistelyseikat ovat ihan avoimena mysteerinä, joten kyllähän tässä taas virkkausseikkailua piisaa koukun kanssa heilutellen.

Ensin virkkaan kuitenkin tämän mandalan loppuun neliöksi ja katsotaan mihin matka sitten vie.

Tuplaten-projekti

 

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, minulla on uusia suunnitelmia käsityörintamalla.

Olen aloittanut uuden projektin, jonka nimeän tuplaten-projektiksi, koska teen kahta pientä peittoa yhtä aikaa. Aion näyttää täällä, miten projekti etenee ja linkitellä, mistä olen löytänyt ohjeet.

Aion nimittäin taas yhdistellä kaikenlaista kivaa ja internet toimii aarreaittanani.

Lankavalintani tähän projektiin on Novitan Nalle sekä Lankavan Mainio. Koukun koko on 3,5 mm.

Olen viikon aikana ehtinyt kokeilla erilaisia raitoja kliksuti*massive crochet*klik -sivustolta.

 

Keltaisen raidan kliksuti*video-ohje täältä*klik.
Vihreän raidan kliksuti*video-ohje täältä*klik.
Vaaleanpunaisen raidan kliksuti*video-ohje täältä*klik.

Samat ohjeet toistuvat myös  toisessa peitossa eri värijärjestyksessä vain.

Lammaspeitto

 'Tuku tuku lampaitani
Kili kili kiliäni
Päkä päkä puskuripässiä
Päkä päkä pässiäni."

Aloitin kesällä jälleen vauvanpeiton teon. Mietin pitkään sopivaa mallia, kunnes löysin lammaspeiton. En ostanut ohjetta vaan piirsin kuvion peiton kuvasta.

Halusin lampaille ruohikon, joten aloitin sen teosta kokeillen eri versioita. Nirkkoruohikko vei voiton.

Minulla oli kaapissa pehmoista harmaata lankaa. Päätin, että peittoon tulee 2 harmaata ja yksi valkoinen lammasraita tuomaan raikkautta.

Ensimmäisen harmaan lammasraidan valmistuttua mietin, miten saisin peittoon lisää väriä. Rakas kissaneiti Myrna auttoi tapansa mukaan värien suunnittelussa.

 

Tarkempi visio alkoi muovautua ja piirsin suunnitelman. Mikä olisikaan söpömpää kuin lampaat nurmella auringon paisteessa? Ja taivas sitten. Piirsittekö tekin taivaan pienenä paperin yläreunaan? Minä ainakin! Ja tämmöisen vision sain aikaan:

 https://m.youtube.com/watch?v=diYI-D1CSHQ

Välillä virkkasin irtopilviä ja aurinkoja. Ne olivat kevyitä välitöitä.

 Ja sitten! Välillä sitä sydän ihan pakahtuu. Se voi pakahtua kauniista maisemasta, hetken ihanuudesta ja milloin mistäkin.

Kiinteän silmukkakerroksen päättäminen ja peiton luovuttaminen on yksi hetki, joka voi sisältää niin tuhannen tuhatta tunneskaalaa, että sydän voi yhtäkkiä venähtää ihan äärimmilleen!

 

Tässä päivässä oli niin paljon pakahduttavia hetkiä, että toivon voivani ammentaa niistä onnea ja iloa vielä kauan.

Valmis peitto päätyi tänään pienelle suloisuudelle lämmittäjäksi.

Virkkasin peiton loppuun automatkalla. Että viime tippaan meni. Ja nappasimme kuvan peitosta huoltoasemalla matkan varrella.

 

Ketun päiväuni

Tämän ihanan ohjeen olen nähnyt toteutettuna fb:n virkkaussivustoilla ja blogeissa mitä moninaisimpina versioina.

Tässäpä siis tämä minun versioni täysin valmiina ja esittelykelpoisena:

 Pohtiessani alkuvuodesta uutta mallia serkun tulevan vauvan peittoon muistin Kliksuti*Ketun päiväunen *klik* ja etsin sen käsiini. Selailin muiden tekemiä peittoja ja tein sitten oman värisuunnitelman. Pitkään pohdin värimaailmaa turkoosin kaveriksi (jota serkkuni toivoi, kun kysyin väritoiveita häneltä) ja piirsin värisuunnitelman.

 

Melko usein ohjeista tulee vähän poikettua, niin myös tässä tapauksessa: Päätin jättää nirkot pois palasten reunasta ja teinkin reunat pelkillä kiinteillä silmukoilla. Samoin päätin helpottaa työtäni siten, että tein yhden kerroksen simpukat valmiiksi rimpsuksi saman tien vaihtelematta reunuksen värejä. Jokaisen palan väliin virkkasin yhden ketjusilmukan.

 

 Ajatus palojen ompelusta yhteen vasta kaikkien palojen valmistuttua ei sekään yhtään innostanut, joten päätin edetä kerros kerrokselta ja päätellä saman tien kaikki langatkin. Nämä palarivistöt yhteen ommeltuani olin jo hyvin tyytyväinen tekemiini värivalintoihin. Turkoosi tuo peittoon raikkautta ja vihreä ja harmaa taas tuovat peittoon syvyyttä ja rauhallisempaa sävyä.

 

Peitto on hiljalleen edennyt tässä kevään aikana. Apulaiset ovat olleet aika ajoin mukana tarkkailemassa työn laatua, kuten aina. Myrnan tehtävänä on ollut varmistaa palojen sopivuus siinä missä Mörkö on panostanut peiton pehmeyden varmistamiseen.

 

 

  Noin puolivälissä peittoa ompelin silmäripsiä ketuille. Joka kerroksen kiinni ommeltuani päättelin myös langat, joita oli aikas paljon.

 Ja ilokseni peitto on vihdoin valmis. Reunusta virkatessani päätin jälleen soveltaa ohjeesta poiketen muistellen aiempiin peittoihin tekemiäni reunuksia. Tein pylväsryhmiä ja viimeisen kerroksen tein puolipylväillä ja ketjusilmukoilla. Yläreunan viimeistelin pelkillä kiinteillä silmukoilla. Niin ja käyttämäni lanka on Superwash 123456-lankaa, jota olen virkannut 3 mm:n koukulla.

Peitto on nyt esitelty videopuhelun välityksellä sekä tuoreelle äidille, että pikkuiselle neitokaiselle, joten siksi esittelen tavoistani poiketen peiton jo täällä blogissakin. :)

Loppuun vielä pari kuvaa: 

Lapin äidin kehtolaulu = 11. vauvanpeitto

Joulun aikaan ystäväni kertoi minulle vauvauutisia. Totta kai halusin tehdä peiton! :) Väritoiveita kysyessäni vastauksena oli: "Värikästä, ehkä sinistä ja punaista." Suuntasin lankakauppaan ja valitsin punaisen ja sinisen lisäksi keltaista ja valkoista. Mallin olin katsonut jo valmiiksi ennen lankaostoksille menoa. Muokkasin hiukan Ravelrystä löytämääni kliksuti* ohjetta*klik. Reunuksiin otin mallia Sophie's Cal-peiton ohjeen syövereistä.

Kotiin päästyäni katselin värejä ja huomasin, että käsissäni oli selkeästi neljän tuulen hatun värit, mikä kolahtikin ihan kohdilleen, sillä ystäväni on pohjoisesta kotoisin. Olemme tutustuneet toisiimme esikoulussa. Vaikka tapaamme nykyisin melko harvoin, tiedän, että voimme puhua ihan mistä vaan. Sellaiset ystävät ovat kullan arvoisia ja toivon, että rakkaudella tekemäni peitto on ystävälleni ja ennen kaikkea hänen lähiaikoina syntyvälle pienokaiselleen mieluinen.

Siskoni nimesi peiton Lapin äidin kehtolauluksi, joten sillä nimellä se saa täällä blogissa nyt kulkea. Kiikutin peiton viime viikonloppuna perille ja niinhän sitä tuli taas kuulumisia vaihdettua puolin ja toisin pitkän kaavan kautta. :)

10. Vauvanpeitto Charlotte-neliön mallia hyödyntäen.

Taas pukkaa pientä peittoa,
sillä kaveripiiristä kuului jälleen pieniä suuria uutisia!

Etenin tällä ohjeella

Sekä tällä ja tällä.

Lankana Gjestal Maija (tummanvihreä, keltainen, sininen ja osa valkoisista langoista) ja TeeTee Salla (vaaleanvihreä),
koukkuna 3,5 mm.

 Neliön valmistumisen jälkeen oli hyvä jatkaa samoilla sävyillä, joita peitossa jo oli käytetty.

Halusin peittoon keltaisia kukkia.

Ja sinisiä kukkia.
Näissä hyödynsin Sophie's cal -peittoprojektin
kliksuti*rivejä 58-60*klik.

Kukkarivien jälkeen alkoikin melkoinen taiteilu, sillä peitto veti niin kuprulle, että muutaman kerroksen virkattuani oli pakko purkaa monta riviä, jotta lopputuloksesta tulisi siistimpi.

Ja tällainen siitä lopulta tuli:

Peiton koko on n. 70 cm x 72 cm.

Peitto valmistui reippaasti yli puolitoista kk sitten. Pistin postin matkaan ja peitto seikkaili ties missä ja pelkäsin sen kadonneen ikiajoiksi. Lopulta sain peiton takaisin ja kiikutin itse viime perjantaina perille. Pistin postille vahinkokorvausilmoituksen paketista joka ei mennyt perille, ja sain korvauksen, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on peitto pikkuisen varpaita lämmittämässä, ja tapasinpas pitkästä aikaa ystävääni, joka asuu n. 250 km:n päässä.

Mukavaa viikkoa teille kaikille!

Pallopeitto

Tein melko lyhyellä ajalla lapsuudenystäväni pienokaiselle peiton. Innonpuuska iski ja halusin virkata palloja. Lankoja oli jäänyt Kalevala CAL-projektistani jäljelle mukavasti.

Tällainen kuva lähti ystävälleni 9. tammikuuta.

Siitä peitto sitten eteni melko ripeään tahtiin. Koukun koko oli 4,5 mm ja lanka melko paksua. Minulla ei ollut erillistä ohjetta tähän vaan kaivoin muistini syövereistä muistikuvia vanhoista ohjeista
ja annoin palaa!

17.1 paistoi aurinko, kun peitto alkoi olla loppusuoralla.

Peittoa tehdessäni muistelin lapsuuden nukkeleikkejämme ystäväni kanssa. Ystävälläni oli ihanat punavalkoruudullisella kankaalla somistetut nukenvaunut, joissa useimmiten nukkui kaunis käsintehty ruskeakutrinen Heleene-nukke (joskus myös heidän kissansa Miisu). Minulla oli keltaiset serkkuni vanhat nukenvaunut, joita oli niin kiva työnnellä pitkin kotipihaa. 

Voi sentään niitä aikoja! :)

Mutta takaisin nykyhetkeen!

Peitto on nyt valmis ja toivon, että siitä on paljon iloa
kun pienokainen syntyy.

Lähikuvaa peiton reunuksesta.

Peiton koko on n. 70 cm x 70 cm