Virkattu auringonkukkavyö

 Vaikka oma auringonkukkainnostukseni on jo hiipumaan päin, olen nyt tämän auringonkukkavyön valmistuttua miettinyt, että pitäisiköhän virkata itselle oma. 

 Vyön korkeus on n. 9 cm. Virkkasin kukan pinterestistä löytyneellä mallilla puuvillalangasta 3 mm:n koukulla. Tein tätä pikkuhiljaa kukka kukalta parin viikon ajan.

Leppoisaa juhannusviikonloppua kaikille! 

Tupsupipo

Ainahan päähän mahtuu yksi pipo lisää, eikö?

Kesän näyttelyssä tajusin kliksuti*piporivistöä*klik katsellessa, että aika monena talvena olen ollut omasta mielestäni pipoa vailla. Siis vähän erilaista pipoa, sellaista, jollaista kaapissa ei juuri sillä hetkellä ole ollut.

Nytkään en oikeastaan olisi tarvinnut uutta, mutta voi jukranpujut, ku tästä tuli kiva!

 Tupsukkaan kävin ostamassa lankakauppa Villakasta.

Olen käyttänyt hattuun 4 eri lankaa tuolta kaapeistani, koukun koko 4,5mm.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Hajamielisen kummitytön joululahja kummitädille

Virkkasin tänä syksynä vain yhden joululahjan.

Ja senkin osalta suunnitelmat muuttuivat matkan varrella. Olin nimittäin ostanut tarpeeksi lankaa, mutta ensimmäisen kerän loputtua luulin, etten ollutkaan ostanut tarpeeksi lankaa. 

Niinpä alunperin yhdestä langasta aloitetusta huivista tuli lopulta 3 eri langan huivi, koska kävin huolestuneena ostamassa lisää lankaa.

Löysin ne loput lankakerät, kun huivi oli jo valmis pakettiin.

Kummitätini sai serkkutontun avustuksella lahjansa aattona hajamielisen kummitytön kirjeen kera.

Huivin malli on Kliksuti Lilla Björnin Windy morning shawlette Klik. Virkkasin sen 3 mm koukulla merinovillalangoista.

Lempeää joulupäivää sekä loppuvuotta kaikille.

 

Näyttelyn jälkipuinti: 10. eli viimeinen osa

Näyttely päättyi 10.8.2025. Ja tämä esittely päättyy tähän kymmenenteen osaan.

Mannekiineista toinen hengaili aseman pylvään vierustalla, ja minä sen seurana ensimmäisen näyttelyviikonlopun innoittamana.

Minulla oli päälläni kaikkina näyttelyviikonloppuina tänä keväänä virkkaamani kliksuti raitamekko klik. Raitamekko venyi viikonloppujen aikana pituutta jonkin verran, sillä ensimmäisenä viikonloppuna sen helma oli polven yläpuolella, ja näyttelyn päättyessä polven alapuolella.

Mannekiinille puin kliksuti mandala-paitani klik, sekä kliksuti vaaleanpunaisen minihameeni klik. Mannekiinilla oli päässään kliksuti lumme klik ja olallaan kliksuti mandala-laukku klik.

Joku näyttelyvieraista kysyi, mistä innostus mandaloihin oli syntynyt. Piti hetken miettiä, kunnes muistin Nepalin reissun upeat mandala-maalaukset. Löytyypä täältä blogista myös ensimmäinen virkkaamani kliksuti mandala klik, jota en näyttelyyn kuitenkaan löytänyt. Tein siitä myöhemmin penaalin.

Toiseksi viimeisessä kokonaisuudessa esittelen kliksuti Onniöveri-peittoni klik. Jo keväällä asemalla käydessäni tiesin asettelevani peittoni tälle siniselle penkille, joka on ainoita aseman alkuperäisiä huonekaluja. Se oli kuulemma vuosikymmeniä isotätini mökillä, ja palasi sitten takaisin juurilleen asemalle. Historian havinaa ja jonkinlaisia sukujuuria siis siinäkin.

Käytän Onniöveri-peittoa talvisin lisäpeittona ja kesäisin fiilistelypeittona, kun menen riippukeinuun nukkumaan päiväunia.

Zzzzzzz....

Ja sitten viimeisiin tunnelmiin. Rakas Kliksuti Labyrinth-peittoni klik on ollut ehdottomasti vaikein virkkausprojektini, mutta siksi varmasti myös minulle tärkein. Moni virkkuistani on ollut minulle terapeuttinen projekti, mutta Labyrinth-peitto oli täynnä halua saada kaunis peitto itselleni. Ei terapiaa vaan hampaiden kiristelyä ja paljon purkamista, työn ja aivojen lepuuttamista, kun koko peitto maistui puulta. Mutta nyt peitto on kotona jokapäiväisessä käytössä, ja minulla oli sitä vähän kotona jopa ikävä näyttelyn ajan.

 

Labyrinth-peiton ja matkalaukun päällä nökötti kummitädille virkkaamani kliksuti pallo klik.

 Toivottavasti piditte näyttelykokonaisuudesta näin virtuaalisesti esiteltynä ja toivottavasti se ehkä inspiroi jopa tarttumaan virkkuukoukkuun. Itselleni näyttely toi paljon hyvää mieltä ja ikimuistoisia kohtaamisia.

Olen onnellinen, että näyttely tuli pidettyä.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 9

 

Alun alkujaan ajatus näyttelystä taisi lähteä peitoista, niistä pienistä. Sillä onhan niitä tullut tehtyä aika monta. Asettelin peittoja pääsääntöisesti aseman penkeille lukuunottamatta niitä ihan ensimmäisiä peittoja, jotka olivat kliksuti pyykkinarulla klik.

Oli hauska nähdä kaikki peitot lopulta samassa tilassa. Melkoista värikimaraa.

Tässä kuvassa on nähtävissä vasemmalta lähtien:

Klik Lapinäidin kehtolaulu -peitto klik.

Klik springtime mandala -tyynyt klik.

Klik Tuku tuku lampaitani -peitto.

Kliksuti Pieni Kalevala CAL -peitto klik.

Kliksuti Charlotte neliö -peitto klik.

Kliksuti Pallopeitto klik.

Sivuseinämällä roikkui henkarissa taasen nämä:

Kliksuti Kesätaivas-huivi klik.

Kliksuti Kevätkesäpaita klik.

Kliksuti Edlothia-huivi klik.

Kliksuti oranssi bolero klik.

Vinottain ja vastakkain asetetuille penkeille olin sijoittanut 4 peittoa.

Kliksuti Ketun päiväuni klik.

Kliksuti Daisy-peitto klik.

Sekä Kliksuti Hyss, Nalle nukkuu -peitot klik.

Ja kliksuti siskon matto klik.

Näyttelyn jälkipuinti: osa 7

 

Melko keskellä salia oli kolmesta pöydästä koottu alue, johon olin koonnut vähän sitä sun tätä. Pöydällä oli pöytäliinoina äidinäidin tekemät kirjotut valkoiset lakanat, ja matkalaukussa nökötti myös mummon kuva.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on nähtävissä seuraavat virkkuut:

Kliksuti marjapuuron värinen jakku klik, jota jollekin näyttelyssä käyneelle kerroin tehneeni 10 vuotta, mutta kirjoittamani mukaan se olikin tekeillä vain 4 vuotta, hih.

Kliksuti mekkotakki klik.

Kliksuti hattu ja ruokalappu klik.

Kliksuti Hattu ja pienet sukat sekä matkalaukun takaa löytyvä pöllöhelistin klik.

Kliksuti Isoäidinneliötossut klik. Punasävyiset isoäidinneliötossut löytyvät kliksuti täältä klik.

 

Matkalaukun henkarissa roikkui näyttelyn vanhin virkkuu, eli serkunpojalle vuonna 2006 virkkaamani nuttu ja myssy. Niistä en ole tehnyt erillistä postausta tänne blogiin. Ne ovat ensimmäiset virkkaamani vauvanvaatteet. Samoja myssyjä olen tehnyt vuosien varrella useampia vuoden 2006 Moda-lehden ohjeella.

Tältä puolen matkalaukkua löytyi

Kliksuti virkattu myssy ja nuttu klik.

Kliksuti siskontyttären myssyjä klik.

Kliksuti simpukkavirkattu laukku klik.

Kliksuti Nöttöslaukku klik.

 

Ja vielä matkalaukun takaa löytyivät nämä:

Pupuja vuosien varrelta, mm. Kliksuti 2014 klik ja kliksuti 2022 klik.

Kliksuti aasihelistin klik.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 6

Kliksuti puolen kilon mekolle klik oli ihan oma pöytänsä. 

 

Sen seurana oli kliksuti Kielo-nilkkakoru klik, jota olen pitänyt nilkassani monta kertaa kolmekymppisteni jälkeen. 

Lisänä oli kaulakoruni, joka valmistui vasta tänä keväänä. Virkkasin sen sävy sävyyn kaapista löytyneen kukkamekkoni kaveriksi, mutta puinkin sitten juhliin toisen mekon ja koru jäi käyttämättä. Olen kuitenkin käyttänyt sitä muuten vähän siellä täällä. 

Raitamekko

Eilen sain vihdoista viimein pääteltyä kaikki langat raitamekostani.

Viimeistelyä vaille se on ollut jo jonkin aikaa. Raitojen ohjeita olen kaivellut niin vanhoista käsityölehdistä ja -kirjoista kuin netistäkin.

Anchor organic cotton -langasta 4 mm:n koukulla tämä tuli toteutettua, ja kyllähän tällä kelpaa kesää viettää.

 

Raitamekko: Lisää raitoja

Tämmöisiä kerroksia olen tehnyt mekkooni sitten viime postauksen.

Ja virkkausmatka jatkuu. 4 mm:n koukulla valmista tuntuu tulevan melko nopeasti.

Projekti Raitamekko

Uutta projektia pukkaa.

Virkkaan itselleni raidallista mekkoa Anchor organic cotton -langasta 4 mm:n koukulla, sillä 3,5 mm koukulla virkkaamani pinta tuntui liian kovalta.

Toteutan mekon erilaisin raidoin, väreinä valkoinen, okra, vaaleanpunainen ja ruskea.

Katsotaan, millainen tästä virkkausmatkasta muodostuu, sillä jo viikko mekon parissa on osoittanut, että mielen muuttaminen ja purkaminen on tässäkin projektissa avainroolissa.

Tänä aamuna mekossa oli pari raitaa lisää ja matka jatkuu edelleen.

 

Kevätkesäpaita

Sain äsken valmiiksi viime vuoden puolella kevään kaipuussa aloittamani pitsipaidan. Olen käyttänyt paitaan 3 eri puuvillalankaa, joiden vyötteet olen vuosien saatossa hukannut.

 Mallin kukkapitsiin ja paitaan ylipäätään löysin pinterestistä. Sovelsin vähän niinkuin minulla yleensä on tapana, ja tämmöisen kevätkesäpaidan minä nyt itselleni sain.

Olen oikein tyytyväinen tällä hetkeä siihen, että sain jotain valmiiksi.

Tunnustan, että Labyrinth-peitto ei ole napannut kuukausiin ja pohdin kuumeisesti, miten projektia jatkaisin. Alkaa jälleen näyttää siltä, että alkuperäinen visioni tökkii ja pahasti, joten katsotaan, kuinka käy. Valmistuuko lopulta peitto, vai jotain ihan muuta, se jää nähtäväksi.

Leppoisaa 2. Pääsiäispäivää kaikille täällä piipahtaneille!

 

Virkattu Windy-huivi

Nyt kun lahjat pikkuhiljaa tavoittavat kohteensa, voin kertoa, että vastapainona Mandala-peitolle kaipasin välityöksi jotakin kaunista ja yksinkertaista.

Riemukseni löysin kliksuti*windy morning-huivin*klik ohjeen.

Tein huiveja lopulta kaksi. Pienempi pastellinsävyinen huivi meni nuoremman ja suurempi harmaa huivi vanhemman kummitytön joululahjaksi.

 Virkkasin huivit 3 mm koukulla Teetee Helmi babywool -langasta. Pehmoinen lanka, jonka pehmeys huivin pesun jälkeen tuli entistä paremmin esille.

Lämpimiä ajatuksia kaikille täällä piipahtaneille.

Voihan Villitakki, se on valmis!

Saanko esitellä valmiin Villitakkini, joka päälle puettaessa tuntuu siltä, kuin laittaisin ylleni muotoon ommellun värikkään viltin. Vilttivillitakki.

Painava ja lämmin. Ja värikäs!

Ja voihan villitys, mikä virkkausseikkailu.

En olisi syksyllä takkia aloittaessani uskonut, että vielä kevään kynnyksellä tarvitsisin väriä näin paljon. Projekti kantoi minut talven yli. Sen hersyvä värimaailma on pitänyt minua pinnalla, kun muuten on maailma toisinaan näyttänyt perinjuurin harmaasävyiseltä. Tämän viikon koitokset saivat minut tarttumaan jälleen koukkuun, ja viimeistelemään takin.

Takki on painava, se tulee venymään. Vyötärön kohta olisi voinut olla korkeammalla, mutta tällä mennään. Kunhan tuuli asettuu ja nurmilaikut laajenevat puiden alla, käyskentelen pihalla krookuksia ihaillen Villitakkiin pukeutuneena ja istahdan nurinkurisesti leikellyn omenapuumme alle juomaan aamukaffia.

Virkkasin takin reunoihin monta kerrosta kiinteää silmukkaa. Eilen totesin takin reunojen repsottavan vähän miten sattuu, ja muistin, kuinka Rozeta Cal-peitossa virkattiin kerroksia välillä nurin päin, mikä esti kupruilun. Virkkasin siis Villitakkiinkin yhden kerroksen nurin päin, niin johan asettui! Olin hurjan tyytyväinen keksittyäni tämän ratkaisun.

Ja sisäkuvausten aikaan rakas kissaneiti Myrna taisi myös ihastua takkiin. ;)

 

Vielä ei kuitenkaan ole Villitakille ja aamukaffittelulle suopeat ulkoilukelit, sillä pakkasukko on käynyt tiuhaan vierailulla ja puhaltanut lämpömittariin kamalasti pakkasta. Yritin maanitella rakasta kolliherra Mörköä mukaan takapihan paisterinteeseen kuvaamaan kanssani valmista Villitakkia, mutta se ei suostunut edes tulemaan eteiseen. Fiksu kissa, sillä ulkona oli hyytävän kylmä. Hrrrr!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ps.

Takissa käytetyt neliömallit on kerrottu aiemmissa kliksuti*Villitakki-postauksissa*klik. Koukun koko oli 3,5 mm ja Nalle-lankaa on käytetty koko takissa. Takki on yksi kymmenien ideoiden ja melko monien purkauksien tulos, mutta nyt se on valmis ja oon erittäin tyytyväinen. :)