lauantai 2. huhtikuuta 2022

Voihan Villitakki, se on valmis!

Saanko esitellä valmiin Villitakkini, joka päälle puettaessa tuntuu siltä, kuin laittaisin ylleni muotoon ommellun värikkään viltin. Vilttivillitakki.

Painava ja lämmin. Ja värikäs!

Ja voihan villitys, mikä virkkausseikkailu.

En olisi syksyllä takkia aloittaessani uskonut, että vielä kevään kynnyksellä tarvitsisin väriä näin paljon. Projekti kantoi minut talven yli. Sen hersyvä värimaailma on pitänyt minua pinnalla, kun muuten on maailma toisinaan näyttänyt perinjuurin harmaasävyiseltä. Tämän viikon koitokset saivat minut tarttumaan jälleen koukkuun, ja viimeistelemään takin.


Takki on painava, se tulee venymään. Vyötärön kohta olisi voinut olla korkeammalla, mutta tällä mennään. Kunhan tuuli asettuu ja nurmilaikut laajenevat puiden alla, käyskentelen pihalla krookuksia ihaillen Villitakkiin pukeutuneena ja istahdan nurinkurisesti leikellyn omenapuumme alle juomaan aamukaffia.

Virkkasin takin reunoihin monta kerrosta kiinteää silmukkaa. Eilen totesin takin reunojen repsottavan vähän miten sattuu, ja muistin, kuinka Rozeta Cal-peitossa virkattiin kerroksia välillä nurin päin, mikä esti kupruilun. Virkkasin siis Villitakkiinkin yhden kerroksen nurin päin, niin johan asettui! Olin hurjan tyytyväinen keksittyäni tämän ratkaisun.


Ja sisäkuvausten aikaan rakas kissaneiti Myrna taisi myös ihastua takkiin. ;)

 
Vielä ei kuitenkaan ole Villitakille ja aamukaffittelulle suopeat ulkoilukelit, sillä pakkasukko on käynyt tiuhaan vierailulla ja puhaltanut lämpömittariin kamalasti pakkasta. Yritin maanitella rakasta kolliherra Mörköä mukaan takapihan paisterinteeseen kuvaamaan kanssani valmista Villitakkia, mutta se ei suostunut edes tulemaan eteiseen. Fiksu kissa, sillä ulkona oli hyytävän kylmä. Hrrrr!


Hyvää viikonloppua kaikille!

Ps.

Takissa käytetyt neliömallit on kerrottu aiemmissa kliksuti*Villitakki-postauksissa*klik. Koukun koko oli 3,5 mm ja Nalle-lankaa on käytetty koko takissa. Takki on yksi kymmenien ideoiden ja melko monien purkauksien tulos, mutta nyt se on valmis ja oon erittäin tyytyväinen. :)

6 kommenttia:

  1. Villitakista tuli tosi hieno. Auttaa taatusti myös värien kaipuuseen.
    Kiva, että Myrnakin tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä auttaa juu. Tänään käytin vihdoin oikeasti takkia ekaa kertaa pihalla, kun kävin katsastamassa esille tullutta kukkapenkkiä.

      Poista
  2. Wau, oikea taideteos. Minä niin haluaisin samanlaisen , mutta ei taito ja kärsivällisyys riitä. Onnittelut sinulle hienosta työstä.

    VastaaPoista

Kommenttisi piristää aina, kiitos!