Labyrinth-peitto: All spring flowers

 Nyt olen malttamaton, kuten kuvasta lienee nähtävissä.  

Virkkasin ensimmäisen All spring flowers-neliön, ja aloitin sen jälkeen pari puolikastakin sillä jännityksellä, että riittääkö lanka.

Sitten aloitin yhden labyrinth mandalan virkkaamalla keskustan nähdäkseni, mihin asti vaaleanpunainen lanka riittää.

Olen myös suunnitellut neljännen labyrinth mandalan värimaailmaa kolmannen lisäksi.  Päätin, että peiton keskelle ei tulekaan labyrinth eikä Joanan mandalaa, vaan eräs kolmas mandala.

 Kuulostaako sekavalta? Niin minustakin! Mutta siitä huolimatta visio päässäni alkaa muotoutua. Hauskaa nähdä, millainen lopputulos tästä palapelistä aikanaan sukeutuu.

Labyrinth-projekti: 2. labyrinth mandala

Jos olinkin ajatellut ja juu'u että olinkin ajatellut, että toinen labyrinth mandala olisi jo helpompi virkata, niin huhuuuh kuinka väärässä olinkaan.

Malttamattomana virkkasin jälleen välillä niin innoissani, että ohjeen tarkka seuraaminen jäi väliin. Niinpä tätä kolmatta ympyriäistäkin on virkattu ja purettu monen monituista kertaa.

 Mutta 3. mandala on kuin onkin nyt valmis. Jäljellä siis vielä 6 kpl, 3 sorttia tätä labyrinth mandalaa ja neljä Joanan mandalaa. Myrna ja Hugo kävivät vuorotellen testaamassa tulevan peiton käypäisyyttä pötköttelyyn.

 

Labyrinth-projekti: Labyrinth mandala

 Varsin tyytyväisenä ja innostuneena virkkasin tämän mandalan 15 ensimmäistä kerrosta. Kunnes 16. kerroksen kohdalla havahduin, että ohjetta olisi pitänyt lukea tarkemmin. Purkuun meni, moneenkin kertaan. 

 Nyhräsin ja nyhräsin, kunnes pääsin eteenpäin opittuani muistamaan sen ohjeiden lukemisen tärkeyden.

Mutta tässä sitä nyt ollaan taas tyytyväisenä valmiin mandalan ääressä. 2/9 mandaloista siis valmiina, ja 7 mandalan värimaailma on vielä täysi mysteeri, johon lankavarastoni pyrkii asettamaan jonkun sortin raamit.

 

Labyrinth-projekti: Joana's mandala

 Äsken tuli kiire! Kiire, koska aurinko oli jo laskemassa, ja halusin saada kuvattua kliksuti*Joanan mandalan*klik.

Mandalassa oli enää vain viimeinen kerros kesken ja 80 kiinteää silmukkaa virkkaamatta.

 Aurinko ehti juuri painua pellon takana myhäilevän metsän taa, kun pääsin pihalle. Ja alapihan litsin lätsin märästä nurmikosta huolimatta oli tyyni, sateeton ilta.

Sain kuin sain pihallakin pari kuvaa.

Ensimmäinen pyörylä peittooni on nyt siis valmis. Ja 8 jäljellä! Kiva projekti, kun muistaa välillä pitää taukoja.

Tästä se jatkuu. Ehkä teen seuraavaksi toisen mallisen pyörylän ja tuumin sitten tarkemmin, kummanlaisia teen enempi.
 

Labyrinth-peitto ja Rakas Kissapoika Hugo

 

Kun sitä päätyy kotiin potemaan, alkavat aivot kaivata toimintaa. Niin kävi nytkin.

Lankavarastoni kiljuvat tyhjentäjää, ja yhtäkkiä Lilla Björnin instagram-tilin kautta päädyin katselemaan upeaa Labyrinth peiton kuvaa.

Päätin ostaa kliksuti*ohjeen*klik, ja hahaa kuinka hyvältä tuntuukaan villalangalla virkkaaminen ja uuden ohjeen seuraaminen. Ohjeessa on kiemuraa, koukeroa ja siksakkia ja aah mitä eksotiikkaa!

Huomannette, että olen aika innoissani.

Innoissani olen myös siitä, että meillä on 3 viikkoa asunut ja asettunut kodiksi Rakas Kissapoika Hugo. Hugo muutti meille löytöeläintalosta, sillä kotimme tuntui olevan vajaa yhden kissan taloutena, kun Rakas kolliherra Mörkö poistui ikuisuuden maille.

Etsin eri paikoista uutta tassuttelijaa ja olin valmis tarjoamaan kodin ihan minkä väriselle kisuselle vain.

Sitten löytyi Hugo. Löytöeläintalon arvion mukaan 4- kuinen poju, joka oli sisarustensa ja emonsa kanssa ilmestynyt erään rouvan pihapiiriin, ja otettu talteen.

 Hugon ensimmäiset päivät menivät lähinnä pyykkikoneen takana lymyillessä, mutta ruoka, leikki ja hellyys ovat saaneet rohkeasta kissapojasta esiin oikein kunnon mamman mussukan.

Ja rakas kissaneiti Myrna sitten? Tättähäärästä tuli yhtäkkiä niin aikuista että, ja alun järkytyksen jälkeen uskon, että heistä tulee vielä kaverit.

Joskin uskon, että jonain päivänä ovellamme saattaa olla vastassa pahvilaatikko visusti teipattuna ja Myrnan tassunjäljin kirjattuna:
TIMBUKTU
No RETURn!

Ainakin Myrnan ilmeistä päätellen..

Mutta Hugo kasvaa huimaa vauhtia, ja eläinlääkärissä käydessämme eläinlääkäri arveli todellisen iän huitelevan siinä 5-6 kk:n tienoilla. Leikkisä ja keskustelevainen epeli.

 

Rakasta Mörköä muistaen

Kovin hiljaisena on blogini ollut. Satunnaiset käsityöt ovat jo jatkaneet matkaa, eikä niitä ole tullut kuvattuakaan.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina 25.6 meitä kohtasi suuri suru, sillä rakkaan Kolliherra Mörkön taival maan päällä päättyi 14-vuotiaana. Rakas kolliherra oli jo sairastellut ja kävi viikko viikolta hennommaksi. Kuljin sen kanssa ulkona, ja halailin aina kun voin.

 
Mörkö on ollut blogissani mukana aina. Se oli alle vuoden ikäinen, kun tämä blogi sai alkunsa keväällä 2010. Ja monissa kuvissa vilahtaa Mörkyläisen tassu, häntä tai jopa koko kissa, sillä sen verran käsityöintoinen kaveri pikkuisesta mammansa riemuksi tuli.

Mörköllä oli kunnia olla minun ensimmäinen ikioma kissani. Keskusteleva herranen, joka aina ilmoitti tekemisistään. Rivitaloon pariksi vuodeksi muutettuani otin sille käyttöön ovikelloksi vanhan itkuhälyttimen, mikä toimikin sitten tarkoituksessaan aina viime kuukausiin asti.

Mörkön ollessa 9 vuoden vanha, taloon muutti rakas kissaneiti Myrna. Isosta ikäerosta huolimatta Mörkö leikki Myrnan kanssa paljon, ja oikein pyysi sitä leikkimään ja talossa tuntui välillä laukkaavan hevoslauma kahden kissan sijaan. Varsinaisia mamman mussukoita molemmat.

Mörköllä oli myös tapana olla keittiössä mukana kokkailemassa. Ja viime vuosina sille heräsi suuri rakkaus possunlihaa kohtaan. Jouluisin se päivysti jääkaapin edessä odottamassa omaa joulukinkun palaa aina kun jääkaapin ovi aukesi.

Olen onnellinen siitä, että Mörkö oli minun kissani ja niin kiitollinen kaikista hetkistä sen kanssa. Olo näin kuukauden jälkeen on surullisen haikea. Surutyönä maalasin Mörkölle muistokiven sen haudalle. 

 Lepää rauhassa Mörkö.

Barbien virkattu kevätmallisto

Sammakkoisen pienistä vaatteista innostuneena uppouduin pinterestin laajaan maailmaan.

Syynä oli kummitytölle ostamani Barbie, jonka vaatevarastoon kuului yksi ainoa mekko. Siispä virkkasin barbielle oman pienen kevätmalliston lahjaan mukaan.

 

Rakas kissaneiti Myrnakin halusi olla mukana kevätmalliston esittelyssä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Lisää vaatteita

 Käsityöinnostukseni on viime aikoinan ollut varsin minimalistista. Olen saattanut aloittaa jotain, ja sitten innostus on lopahtanut kesken ja työni on päätynyt purkuun.

Sitten viime julkaisun olen kuitenkin virkannut sentään jotain. Tein sammakkoiselle pienet tennarit ostamallani ohjeella.

Ja nyt näin pääsiäisen alla tuntui, että olisi kiva virkata jotain keväisempää ja värikkäämpää. Tartuin uudelleen kiinteillä silmukoilla aloittamaani housun punttiin, purin sen, ja ryhdyin virkkaamaan pylväillä uudet puntit. Sain lopulta aikaan pienet lappuhaalarit, ja yllätyksekseni nappirasiastani löytyi useampikin pikkiriikkinen nappi, joista 2 pääsi nyt käyttöön.

Loppusilauksena virkkasin vielä kevättä uhkuvan keltaisen rusetin. Niine hyvineen pistin sammakkoisen poseeraamaan lisää auringonpaisteessa viime sunnuntaina pieneltä naapurin pupuvirpojalta saadun pajun oksan kanssa.

Näiden kuvien myötä tahdon toivottaa kaikille leppoisaa pääsiäistä!