Menninkäinen nimeltä Porkkanapöksy

Ostin viime vuonna kliksuti* Fiber figmentsin keijukaisohjeen *klik ja nyt on aika esitellä tämä uusi tulokas.

 

 

 

Ennen kukituksia oli keväällä pähkäiltävä ohjeen kanssa, ja pyysin lopulta apua virkkausryhmästäkin päästäkseni eteenpäin.

 

 

 

Tälle menninkäiselle jätin lopulta siivet virkkaamatta. Mielestäni menninkäisillä ei siipiä olekaan. Ehkä niitä teen ne joskus myöhemmin, mutta nyt olen tyytyväinen lopputulokseen. 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

Höstvisa-peitto: sudenkorentoja

 Pitkästä aikaa Höstvisa-peiton parissa. Rakas kissapoika Hugo tuli kuvausapuriksi.

Tällä kertaa sudenkorennot päättivät lentää osaksi peittoa. Ehkä muistat lämpimät päivät, kun sudenkorento laskeutuu metsäisen, männynneulasten peittämälle polulle? Tai lentelee tyynen vedenpinnan päällä? Kun kesän taitekohta on jo aikaa sitten ohitettu ja katse alkaa hiljalleen kääntyä kohti syksyä.

Ja silti sudenkorennot vielä lentävät.

Mutta vielä ei olla syksyssä. Ollaan keväässä, jota takatalvi koettaa parhaillaan ravistella.

Osa kukista on jo noussut rohkeasti kukkimaan, ja ehtinyt kukkiakin.

Tulppaanin lehtien kärkiä pakkanen oli vähän käynyt puraisemassa. Pionin peitin viime viiikonloppuna kasalla lehtiä varmuuden vuoksi, sillä sieltä oli puskemassa pari rohkeaa alkua.

Kevät on täällä, se on nyt kaikkine kiemuroineen päällä. Kohta on kesä ja Höstvisa-peiton teko jatkuu. Se aikoo tulla valmiiksi - joskus.

Höstvisa-peitto: Järven runo

 Jos järvi olisi runo,
Mitä se pitäisi sisällään,
Jotta siinä olisi kaikki?

Olisiko siinä aaltoja,
Ja peilityyntä pintaa?

 

Olisiko siinä veden tuoksu
Ja ne kaikki salaperäiset vedenalaiset?

Entä lumpeet
Ja kaislat, ruo'ot, kivet, hiekka ja vesilukit?

Kyllä.

Niitä kaikkia pitäisi järven ikioma runo sisällään,
Jos se kirjoittaisi meille itsestään. 

 

(Peitossa on tällä hetkellä 4 keskeneräistä palaa, on ollut jo pitkään. Motivaatio on ollut muualla, ja yritän aika ajoin kutsua sen kylään minun ja Höstvisa-peiton luo. Järven runoksi nimeämäni osio muutti muotoaan nyt tämmöisiksi simpukkalaineiksi. Alunperin laineiksi tarkoittamani malli opetti minulle uusia silmukoita, mutta ei lopulta miellyttänyt alkuinnostuksesta huolimatta. 

Olen huomenna menossa lankakauppaan neuletapaamiseen, jospa siellä virkkauskärpänen istahtaisi olkapäälle tsemppaamaan ja surisemaan inspiraation sävelmiä.)
 

Tupsupipo

Ainahan päähän mahtuu yksi pipo lisää, eikö?

Kesän näyttelyssä tajusin kliksuti*piporivistöä*klik katsellessa, että aika monena talvena olen ollut omasta mielestäni pipoa vailla. Siis vähän erilaista pipoa, sellaista, jollaista kaapissa ei juuri sillä hetkellä ole ollut.

Nytkään en oikeastaan olisi tarvinnut uutta, mutta voi jukranpujut, ku tästä tuli kiva!

 Tupsukkaan kävin ostamassa lankakauppa Villakasta.

Olen käyttänyt hattuun 4 eri lankaa tuolta kaapeistani, koukun koko 4,5mm.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Hajamielisen kummitytön joululahja kummitädille

Virkkasin tänä syksynä vain yhden joululahjan.

Ja senkin osalta suunnitelmat muuttuivat matkan varrella. Olin nimittäin ostanut tarpeeksi lankaa, mutta ensimmäisen kerän loputtua luulin, etten ollutkaan ostanut tarpeeksi lankaa. 

Niinpä alunperin yhdestä langasta aloitetusta huivista tuli lopulta 3 eri langan huivi, koska kävin huolestuneena ostamassa lisää lankaa.

Löysin ne loput lankakerät, kun huivi oli jo valmis pakettiin.

Kummitätini sai serkkutontun avustuksella lahjansa aattona hajamielisen kummitytön kirjeen kera.

Huivin malli on Kliksuti Lilla Björnin Windy morning shawlette Klik. Virkkasin sen 3 mm koukulla merinovillalangoista.

Lempeää joulupäivää sekä loppuvuotta kaikille.

 

Pupusia

Heinäkuussa tuli luvattua kummitytölle, että virkkaan hänelle pari vähän isompaa pupua Kliksuti*Green Dragonflyn ohjeella *klik. Hän piirsi minulle väritoiveensa sukellettuaan lankalaatikkoihini ja sanoin, että ne valmistuvat sitten joskus.

Tässä heinäkuinen piirros sekä yksi kesän näyttelyssä olleista pupuista:

 Syksy meni niin hurjaa kyytiä, ettei oikein ehditty nähdä, ja pupusetkin pääsi unohtumaan ihan. Kunnes viikko sitten havahduin tarttumaan koukkuun tämän päiväinen tapaaminen mielessä ja virkkasin vähän siellä sun täällä, mm. Oslon lentäkentällä. Siellä oli muutes lankakauppa, jossa oli ihan pakko piipahtaa, ja löysin oikean paksuista lankaakin loppuneen valkoisen langan tilallle. Mukaan tarttui myös The Granny Square Flowers Card desk, jota eilen selasin ilokseni koko illan. 

Tänä aamuna laitoin kummitytölle kuvan keskeneräisistä pupuista, että tavoitteena on saada ne valmiiksi iltapäiväksi.

Kuvan oton jälkeen meni siinä nyhvertäessä vielä pari tuntia.

Mutta 2 pupua lähtivät kuin lähtivätkin äsken uuteen kotiin kummitytön 3 vuotta sitten häissämme saadun pikkupupun vanhemmiksi.

Barbin vaatteita ja Norppa

 

Tänään lähti lahjaksi jälleen barbin vaatteita, sekä pienen synttärisankarin toiveesta myös jokin pehmolelu.

Olin vasta vähän aiemmin tilannut itselleni Veronica Lönnqvistin Pohjolan eläimet Modernit amigurumit -kirjan, josta nyt pääsi ensimmäisenä kokeiluun Nora Norpan ohje.

Hauska oli ohje, ja tykkään kovasti valmistuneesta norppasesta, toivon lahjan saajankin tykkäävän. Barbin vaatteet tein taas soveltaen, kuten ennenkin. 

Höstvisa-peitto: Lisää kuita

Pidän kuun vaiheiden tarkkailusta. Opin muistisäännön ylä- ja alakuun tunnistamisesta aikanaan Nemi-sarjakuvasta ja muokkasin muistisäännöstä itselleni sopivamman:

Vedän mielessäni viivan sirpin vasemmalle puolelle, jolloin saan kirjaimen: P = Pullistuva tai K = Kutistuva.

Tykkään seurailla kuun vaiheiden lisäksi muistaessani muutamia sivustoja pysyäkseni vähän kartalla siitä, milloin on hyvä kastella huushollimme toistaiseksi elävät viherkasvit ja sen sellaista pientä. 

Höstvisa-peitossa on jo ennestään kuun vaiheita, mutta siihen tulee myös tämmöiset ylä- ja alakuun aikajanat, joita Rakas kissapoika Hugo tuli uteliaana tarkastelemaan.

Tämäkin projekti on sisältänyt jo paljon purkamista, sillä muutamat yksityiskohdat eivät ole lopulta miellyttäneet silmää.

Kaiken kaikkiaan paloja on tällä hetkellä 7. Eli palapelin teko jatkuu.