Pionin matka ja muita puutarhakuulumisia

Olipa kerran seitsemän pionisisarusta. Heidät istutettiin Itä-Uusimaalle Kuusimäkeen piiiiiiitkään kukkapenkkiin 50-60-luvulla. Ja niitä hoivattiin, hellittiin ja lannoitettiin hellästi erään äidin, sittemmin mummon toimesta. Hoivaa ja hellimistä jatkoi 1980-luvulla eräs äiti, sittemmin mummo, aina vuoteen 2014 asti, kunnes Kuusimäki myytiin. 

Sinä kesänä yksi pioni oli vaarassa. Se oli jäänyt eroon sisaruksistaan pienen tulvan seurauksena, joten se muutti helmililjojen kanssa 220 kilometrin päähän hellään hoivaan. 

Koitti kevät 2018. Kuusimäen entinen kasvatti, nykyisen Männikön asukki sai ystävältään viestin: "Kaivetaanko sun mummon pioni tänä kesänä sulle matkaan?" Männikön asukki ilahtui viestistä. Alkoi suunnittelu, sillä pionin siirto saattaa olla konstikasta. Ystävä oli nähnyt televisiossa Puutarhaperjantaiohjelmassa ohjeen, että pionia pitäisi ennen siirtoa kastella viikko runsaasti. Näin toimittiin, ja viime perjantaina oli viikko kastelua takana, ja pioni käytiin hakemassa kotiin. 

Pioni oli kasvattanut 4 vuodessa valtavan juuripaakun!

Ystävän luona käydessä oli ilo tavata heidän uusia perheenjäseniään. 

Hjallis ja hänen rouvansa.

Hugo seuralaisinaan 3 brahma kanaa sekä 9 viiriäistä.

Hilu (joka muuten on rakkaan kolliherra Mörkön pikkupikkuserkku tjsp.) löysi hetken aikaa seurusteltuaan kanssamme itselleen mieleisen paikan posliinihyasinttien keskeltä. :D

Männikössä pioni pääsi sitten heti perjantai-iltana sille valmiiksi kaivettuun kuoppaan. Kuopasta oli nostettu ylös valtava paakku keltapäivänliljaa, joka on nyt muuttanut eri puolille pihaa (ja yksi palanen siitä päätyi aina Turkuun asti). 
Seurakseen pioni sai multaa melkein 50 litraa.

  

Mitä puutarhaan kuuluu nyt, kun pionin muutosta on kulunut 5 päivää? 

No, pionihan näyttää voivan penkissään vallan erinomaisesti. 

Olen kastellut sitä näillä helteillä joka ilta.

Puutarhaan syksyllä istutetut tulppaanit alkavat pikkuhiljaa availla nuppujaan. En muistanutkaan, miten hyvältä tulppaanit tuoksuvat. Väristäkin tykkään. Sekoituksessa oli oranssia ja vaaleanpunaista. Muistin, että keltaistakin, mutta muisti on taas tehnyt tepposet, sillä keltaista ei näy, mikä ei kyllä haittaa.

 Pihaan on myös tänä keväänä muuttanut alppiruusu ja kääpiökuusi, joita olen kastellut paljon. Sekä alppiruusu että kääpiökuusi näyttävät voivan hyvin. Etenkin kääpiökuusi on mielestäni äärettömän söötti.

Sitten pihaan on kaivettu kivipenkkien lisäksi uusi (itse asiassa kaksi uutta) kukkapenkkiä. Toisessa kasvaa -yllätys yllätys- Keltapäivänliljaa ja auringonkukkia. Ja tässä alla olevassa kasvaa vähän sitä sun tätä, mm. keltapäivänliljaa, Kuusimäestä pionin kanssa mutkien kautta muuttanutta helmililjaa, kevätpikkusydäntä, ruohosipulia, keltaista samettikukkaa sekä kerrottua markettaa. Tyhjiin kohtiin heitin vanhat siemenpussien sisällöt. Toisessa oli kamomillaa ja toisessa ruiskaunokkia. Eli melkoinen villitys, mitään sen kummempaa suunnittelua tuossa ei ollut. Penkkien päädyissä kasvavat  tämän kevään tulokkaat: keijuangervot. Ympärille on tarkoitus laittaa puuhaketta.

Pienessä kivipenkissä posliinihyasintit alkavat väistyä narsissien kukinnan tieltä. Olen odottanut niiden kukinnan alkamista jo pitkään, eilen sitten innostuivat porukalla puhkeamaan kukkaan. Taustalla näkyy aiemmin esitelty kääpiökuusi ja alppiruusu. Niidenkin ympärille on tarkoitus lisätä haketta.

Ja takapihalla kukkii tuomi! En kestä! Se on niin kaunis. Luulin ensin, että se on vaan joku paju, kunnes huomasin kukintojen nuput. Voi sydän, kun se on ihana.

Eikä takapiha muutenkaan näytä pöllömmältä. Kohta nimittäin kukkii kielot.

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

Virkattu Golf-mailan suojuspossu

Joskus sitä virkkaajana saa mitä erikoisempia pyyntöjä, hauskojakin. Menneisyydestä hauskin toteuttamani toive on ollut nenänlämmitin. Käytössäkin se on kuulemma ollut, ainakin silloin aikanaan.

En itse harrasta golfaamista, mutta minulta toivottiin golfmailan suojusta. Ajattelin, että eiköhän sellaisen teko onnistu. Googlailin sanoilla "Free crochet pattern Golf" Ja löysin kliksuti*Repeatcrafterme:n ohjeen*klik. Tein possun, sillä golfaajalla kuulemma on jo lammas. Ehkä jossain vaiheessa kasassa on koko farmi.

Käytin melko paksua villalankaa, joten muokkailin ohjetta hieman. En kyllä ihan oikeasti edes tiedä, minkä kokoisia golfmailat ovat, mutta oletan tekeleeni mailaan sopivan. Tuollainen siitä sitten tuli puuvillalangasta virkattuine korvineen, silmineen ja kärsineen. :)

Juuret

Tänään aamuvarhaisella heräsin.

Join kahvini.

Nautiskelin.

Kissa jäi tuvan ikkunalaudalle katselemaan, 

kun me koiran kanssa lähdimme seikkailemaan.

Puron viertä kuljeskelimme,

aamunkajon metsää ihailimme.

Saavuimme hakkuuaukealle. 

Sen keskellä

naakkaperheen pesäpuuna

oli vanha haapa.

Pesäkolostaan kurkisteli 

tyytyväisen naakkavaimon naama.

Tahdon juurtua tänne.

 

Puutarhan kuulumisia

Rakensin viime keväänä kliksuti*kukkapenkin kivireunuksilla*klik. Syksyllä tilasin 100 sipulia, vaikka kuvittelin tilatessani, että tilaan tosi vähän. Olin helisemässä, kun 100 sipulia piti istuttaa ja kevättähtien kanssa meni niin hermot, että lykkäsin lopulta ison määrän yhteen kuoppaan. Olin sitä paitsi ihan varma, ettei varmaan monikaan sipulikukista keväällä ilahduta minua, vaan myyrät vievät suurimman osan. Kuten kertomastani ehkä voi päätellä, en ole mikään maailman maltillisin viherpeukalo. *virnistys*

No. Nyt on kevät. Ja voitte vaan kuvitella, miten innoissani olen ollut jokaikisestä sinnikkäästä kukkasen alusta. Myyränkolojakaan ei pihalla näy.  

Jipiiiii!

Ensin huomasin kevättähtien vihreät lehdet. Tässä jo hennot kukkasetkin tekevät tuloaan. Runsaimmin sitä on -yllätys yllätys- siinä kohtaa, johon laitoin kourallisen samaan kuoppaan.

Ja riemukseni idänsinililjat nostavat nurmikolla päätään siellä täällä. Haaveissa on posliinihyasinteilla ja idänsinililjoilla höystetty sinivalkoinen nurmikko sitten joskus. Ehkä jo viiden vuoden päästä?

Sitten katsaus kukkapenkkeihin.

Pienessä penkissä on todella monta narsissin ja posliiihyasintin alkua, jotka eivät tässä kuvassa ihan näy, sillä kaadoin päälle vanhan multapussin, jota ei sisäkukille tullut käytettyä. Eiköhän narsissit multakerroksen läpi pian kaivaudu ylös. Tätä penkkiä on tarkoitus laajentaa, sillä saan pian ystävältäni mummoni vanhan pionin. Kerron siitä sitten tarkemmin, kun sen aika on.

Isommassa penkissä kohoaa tulppaaneja ja narsisseja. En malta odottaa, miltä tulppaanit näyttävät. Tilasin vaaleanpunaoranssikeltaisen lajitelman, jonka luvattiin kestävän vuosia. Näin toivon. Onko teillä käteviä vinkkejä siihen, miten tulppaanit saadaan menestymään vuodesta toiseen? Lapsuudenkodissani pihasaunan seinustalla kukki joka vuosi nimittäin komeita keltaisia ja punaisia tulppaaneja, eikä äiti tehnyt niille mielestäni mitään. Mummoni nekin kai aikanaan oli istuttanut.

Sitten vielä kuvat rakkaista nelijalkaisista.

Rakkaalla kolliherra Mörköllä on oma aidattu terassinsa. Hän hyppäsi saunan ikkunalle turvaan aurinkolaikultaan, kun kuuli minun ja Keken lähestyvän. (Kuva on otettu verkon läpi) Viime kesänä se vaikutti olevan ihan tyytyväinen oloonsa terassikissana, eikä omalla kämpällänikään enää tehnyt pitkiä matkoja. (Syynä tähän saattaa olla myös se, että vaihdoin kissanhiekan vähän paremmaksi. Mörkö nimittäin teki aiemmin tarpeensa useammin ulos kuin sisälle. Kissanhiekan vaihdettuani se on tehnyt tarpeensa ainoastaan sisälle. Vähäsen kyllä touhu alkoi naurattaa, kun Mörkö monen tunnin ulkonaolon jälkeen sisälle päästyään juoksi heti hiekkalaatikolle. *tirsk*)

Ja lopuksi vielä kuva toisesta auringonpalvojasta eli Kekestä. Sitä oli tosi vaikea saada sisälle auringonpaisteesta.

Hyvää viikonloppua!

Edit 24.4 Niinhän siinä kävi, ettei huoleton viherpeukalo muistanut, mitä mihinkin on tullut istutettua. Kukkien nimiä on muokattu nyt kuvia vastaaviksi. ;)

Pöllöhelistin

Minulla oli suuri ilo tavata kaksi tuoretta äitiä viime viikolla. Kummankin äideistä olen tuntenut lähes koko ikäni ja puhuttavaa riitti ja olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Syynä vierailulleni oli paitsi äitien näkeminen, myös heidän suloisten tyttäriensä tapaaminen. Toiselle neitokaiselle löysin Tallinnasta ihanat värikkäät ja raidalliset mehiläissukkahousut ja toiselle rupesin tekemään viemisiä edellisenä iltana, sillä vierailupäätös syntyi melko lyhyessä ajassa. 

Lopulta torstaiaamuna sain valmiiksi pöllöhelistimen, jonka vein sitten tytöistä vanhemmalle. Sille oli kovasti käyttöä, ja on kuulemma käyttöä edelleen. Etsiskelin ohjeita googlailemalla sanoja"Bird rattle free Crochet pattern", mutta en lopulta varsinaisesti käyttänyt valmista ohjetta, vaan sovelsin lopputuloksen. Silmät ja nokan yritin ommella mahdollisimman tiukkaan kiinni, ja pöllön siivet ja pyrstö on virkattu pöllön edetessä, eli ne eivät ole irtopaloja. 

Helistimen sisällä on kindermunan sisus, jonka sisällä on helmiä. Käytin melko ohutta äitini varastolaatikoista löytynyttä lankaa, ja koukun koko oli 2 mm. Olen hidas virkkaaja, joten helistimen tekoon meni minulla noin 5 tuntia aikaa kaiken kaikkiaan.

Mutta lopputulokseen olen tosi tyytyväinen ja niin tuntui olevan helistimen saajakin.

Aurinkoista viikkoa!

Ps. Kliksuti*Kukkapenkistäni*klik pilkistää jo kivinen kulmaus! Odotan ihan hurjasti, että nuo puolen metrin kinokset sulaisivat ja aurinko vain paistaisi, paistaisi ja paistaisi, jotta pääsisin näkemään, nousevatko penkkeihin lykkimäni kukkasipulit maasta vai eivät. Pihaan tuli nimittäin syksyllä tungettua 100 sipulia. Kaikki eivät kuitenkaan ole kukkapenkeissä. Sinililjojen nousua toivon ehkä eniten, vaikka olisi kyllä ihanaa, jos narsissit, posliinihyasintit ja tulppaanitkin nousisivat.

Kevättä päin

Tänään on tuiskuttanut lunta ihan mahdottomasti aamusta asti täällä Etelä-Suomessa. Tulin käymään äitini luona ja unohdin kaikki keskeneräiset virkkaukset kotiin, vaikka ennen lähtöä sanoin vielä ääneen, että täytyy muistaa ottaa käsityöt mukaan. Sinnehän ne jäi kaikki. Kotiin.

Sormet syyhysivät, että edes jotain täytyy tehdä, joten virkkasin kevät mielessäni muutamia lehtiä Caitlin Sainion 100 virkattua kukkaa -kirjasta. Kuuntelimme samalla äidin kanssa äänikirjaa "Pieni kirjapuoti Pariisissa", jonka itse olin jo kertaalleen kuunnellut, mutta aloitin kuuntelun mielelläni uudelleen. Lämminhenkinen tarina. Voin suositella, jos et kaipaa raskasta luettavaa/kuunneltavaa. Kirjan on kirjoittanut Nina George.

Aika näyttää, mihin virkkaamani lehdet lopulta päätyvät. Ideoita muhii mielessä jo jonkin verran. Laitan lopputuloksista kuvia ehkä myöhemmin, jos muistan.

Rentouttavaa pääsiäismaanantaita teille kaikille! 

Keken 10-vuotissynttärit

Kerroin teille viime vuonna, että elämääni on astunut hellyyttävä koiraherra Keke isäntänsä kanssa. Nyt asustellaan samassa huushollissakin! Rakas kolliherra Mörkö suhtautuu vaaleaan jättiin nykyään suopeasti. 

No, nyt seuraa sitten postaus, joka ei sisällä yhtään virkkaamista, sillä Keke täytti eilen 10 vuotta, minkä kunniaksi kavereille lähti ihan oikea synttärikutsu. Ennen kavereiden tuloa Keke sai kakkua ja poseerasi tyylikkäänä. 

Kuvauksen jälkeen hattu otettiin pois, jotta Keke sai keskittyä olennaiseen, eli kakun tuhoamiseen. Siihen meni noin puoli minuuttia. 

Ja lahjaksi tämä pehmoleluja yltiöpäisesti rakastava kullanmuru sai uuden pehmolelun. Rakas kolliherra Mörkö seurasi lahjan testaamista sopivalta etäisyydeltä. 

Illalla kaverit tulivat kylään. Heillekin oli yhteiskuvaa varten hatut.

Kaverit tulee!!!

Pihaleikkien jälkeen oli ruokailun aika. Kaveruksille tarjoiltiin "nakkispekkikset sans gluten et sans saveur" eli gluteenittomia ja mausteettomia nakkiperunoita.

"Ai meillekö kokkaat? Ihanko oikeesti?"

Vieraille maistui. Etualalla oleva tumma herrasmies tyhjensi lautasensa kaikkein nopeimmin. 

Juhlakalu elementissään.

Evästelyn jälkeen otettiin vielä se yhteiskuva. Yksi hatuista hajosi tiimellyksen tuoksinassa, mutta koko konkkaronkka malttoi lopulta poseerata mallikkaasti.

Metsolan pihapiiriin tutustumassa

Kävin eilen tutustumassa ystäväni kanssa Metsolan pihapiiriin Multialla. Oli kuulkaas aika ihana paikka!

Ennen Metsolan pihapiiriä tuli pyörähdettyä paikallisessa kierrätyskeskuksessa, josta mukaan tarttui paita, kaitaliina ja Paulo Coelhon Alkemisti. Ei pöllömpi visiitti siis sekään. Ystävänikin löysi sieltä itselleen kirjan ja jatkoimme hyvillä mielin kahville Metsolan pihapiirin kanttiiniin. 

Syynä käyntiini oli alunperin se, että Metsolan pihapiirissä on helmikuun ajan peittonäyttely, johon myös Onniöveri-peittoni osallistui. Mutta oli kyllä kiva tutustua uuteen paikkaan ja käydä näin hiihtoloman puitteissa ja muuton pyörteissä tutustumassa minulle vieraampaan paikkakuntaan. (Viime talvena kävin muutes Multialla katsomassa potkukelkkailun MM-kisoja!!! Tänä vuonna en ehkä ehdi.) Kanttiinin tiloissa on myös lankojen ja käsitöiden myyntiä. Langat jäi nyt ostamatta, sillä lankoja löytyy nurkistani jos jonkin verran.

 

Kahvittelun jälkeen kävimme tutustumassa pihapiiristä löytyvään suureen rakennukseen (ehkä kartano), jossa järjestetään juhlia syntymäpäivistä luokkakokouksiin. Tykkäsin erityisesti juhlatilasta löytyvästä valtavasta nurkkauunista, jossa oli ihan oikea uuninpanko, jossa oli jopa sänky! En ole koskaan aiemmin nähnyt sellaista uuninpankoa. Alla olevissa kuvissa näkyy uuni ja pankolle johtavat portaat. 

Suuri uuni ja pankon portaat.

Kahvipannu poikineen :D

Pihalla oli aittaa jos jonkinmoista. Punaisessa aitassa pystyy myös yöpymään ja Metsolan pihapiiri tarjoaakin B&B-palvelua. Ja entäpä pihapiirin suuret puut, oi oi!!! Minä pidän ihan hirveästi suurista puista. Puidenhalauskuvia ei kuitenkaan tällä kertaa tullut otettua. :)

Tällä aitalla ikää oli jo melkoisesti. Se oli siirretty pihapiiriin toiselta paikkakunnalta.

Nyt täytyy jatkaa muuttopuuhia ja pakkaamista! Kiva, kun piipahdit! :D