Istuskelunurkkaus

 Haaveilin keväällä istuskelunurkkauksesta menninkäisen penkin tuntumaan. 

Siellä se nyt on! 

 

Yllänäkyvä sammalleimu saatiin siirrettyä kokonaisena mättäänä pienestä penkistä tuohon luumupuun juurelle. Eipä uskoisi, että noin kaunis mätäs ehtii vuodessa muodostua kahdesta ruukullisesta sammalleimua. 

 

Tuolit on hankittu jo pari vuotta sitten ja sopivat nurkkaukseen mielestäni erinomaisesti. Pöytää vielä kaipailevat kaverikseen, joka sekin on isännällä työn alla. 

 

Löydettiin nimittäin kiva kanto, jonka pinta on nyt hiottu ja saa vielä polykarbonaattilevyn pintaansa. Siihen kelpaa sitten laskea kaffikupposta ja aloitella loma-aamuja, kunhan muistaa laittaa hyttyskarkottimen töihin vähän ennakkoon.. Ollaan jo ehditty huomata, ettei rennostaa istuskelusta tule mitään ilman sitä. 

 

Käsityörintamalla on tänä keväänä edennyt yksi projekti, josta teen oman postauksen sitten kun se valmistuu. :)

 

Siihen asti taidetaan mennä kukkarintamalla, sillä täältä blogista tykkään itsekin käydä kurkkimassa, mitä milloinkin on tehty. Esimerkiksi tämä etupihan kukkapenkki, joka on 5 vuoden sisällä muuttanut muotoaan melkoisesti. 4 vuotta sitten se raivattiin täysin ja tein siihen *kliksuti*kivireunuksen*klik* 

Eihän se pidemmän päälle pelittänyt. Tällä hetkellä olen penkkiin erittäin tyytyväinen.

 

Laskin, että siellä kasvaa 19 erilaista kasvia. Sammalleimua on kolmea väriä ja tähän aikaan ne kukkivat ihanasti ja tuoksuvat ilmeisesti niin herkullisille, että rakas kolliherra Mörkö on käynyt niitä maistelemassa pariin otteeseen. 

 

Myös korallikeijunkukat kukkivat, ovatkin aika herkännäköisiä söpöläisiä.

 Menninkäisen penkissä sen sijaan tänä keväänä istutetut lehtoakileijat kukkivat parhaillaan.

 Taustalla ylemmässä tänään otetussa kuvassa helottavat keltapäivänliljat, joista menninkäisen penkki oikeastaan sai kliksuti*alkunsa*klik. Joskaan silloin se ei vielä ollut nimeltään menninkäisen penkki, joka siitä tuli vasta ensimmäisen menninkäisen mökin valmistuttua. Nyt kun katson kuvia kolmen vuoden takaa, niin aikamoinen muutos on tapahtunut. Moni kasvi on vaihtanut paikkaa ja lisää on tullut ihan hurjasti. Pinta-ala on moninkertaistunut ja olen havahtunut huomaamaan, että kukkapenkki näyttää mukavammalta, kun kasveja istuttaa vähän tiheämpään. Täydennystä viime vuoden istutusten lomaan onkin tullut hankittua melkoisesti. 

 

Tänä vuonna penkkiin lykkäämieni kuunliljojen toivon ensi vuonna röyhähtävän kasvuun, sillä nyt ne vasta tuntuvat asettuvan aloilleen ja tutustuvan uuteen asuinalueeseensa.Yksi ujostelee niin kovasti, että lymyilee visusti mullan alla. Verikurjenpolvetkaan eivät ole vielä kunnolla kotiutuneet.

 

Koko menninkäisen penkissä kasvanee kaikkinensa viitisenkymmentä lajiketta ja seurailen mielenkiinnolla, mitkä niistä jatkavat kasvuaan vuosien saatossa. Ehkä kolmen vuoden päästä palaan tähän postaukseen hämmästelemään, miten penkki on muuttunut.

Semmoisen jutun vielä kirjoitan itselleni ylös, että tällä viikolla istutin 3 pensasangervoa kuolleiden tuijien tilalle, jos tätä joskus pohdin. :)

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

 

 

 

Katsura

Kävipä tällä viikolla niin ihanasti, että törmäsin perennakaupoilla nuoruuteni puurakkauteen Katsuraan. Siitä on liki 15 vuotta, kun kohtasin koulun retkellä puun, joka vei sydämeni sydämellisellä herttaisuudellaan.

Tähän 15 vuoteen on mahtunut monta muuttoa. Ja jossain sydämeni sopukoissa on elänyt pieni haave katsurasta pihalla. Olen vuosikaudet ajatellut sen olevan etelän puu ja tänne Keski-Suomeen muutettuani luovuin haaveestani. Kunnes torstaina Katsurakatras nökötti ruukuissaan paikallismyymälässä ilmoittaen kasvuvyöhykkeekseen I-III(IV). Hymy levisi korviin asti maskin alla kopatessani nuoruudenrakkauteni kainaloon. Ei epäilystäkään siitä, että olisin jättänyt tuon pitkänhuiskean ihanuuden kauppaan.

 

Samalla reissulla ostin täydennystä perennapenkkiin, kuten alunperin oli tarkoituskin. Matkaan lähti niin verikurjenpolvea kuin haltiakukkaa keijunkukkien sekaan istutettavaksi. Kuunliljan sivusilmuja olen sen sijaan kuskaillut penkistä toiseen, samoin hopeatäpläpeippiä.

Menninkäisen penkissä nousee poimunlehtiä ja siankärsämöitä siellä täällä, ja ne saavat puolestani kasvaa siellä rauhassa. Poimunlehdissä köllöttelevä aamukaste on mielestäni suloisen näköistä.

Viime vuonna istutetusta mantelista selvisi talven yli yksi oksa, joka pukkaa nyt vihreää lehteä yhden kukan kera. Jee!
Tänään avautui osa Pink impression -tulppaaneista ja lisäksi ystävältä saadut kerrotut valkovuokot tervehtivät meitä aamulla lenkiltä tullessamme kuusien alta. Istutin ne sinne ohikulkijoita ja meitä ilahduttamaan, mutta tänään mietin, olisivatko ehkä sittenkin ihanampia jossain penkissä. Hmm hmm.

Pionia pukkaa!

Tuskailin ja harmittelin viime vuonna, kun mummoni perintöpioni ei talven jäljiltä enää parin komeana kukitun kesän jälkeen noussut. Pioni oli kulkenut monta sataa kilometriä ennen päätymistä nykyiseen pihaani. Harmitti ja avauduin asiasta myös facebookin puolella.

Onneksi avauduin, sillä siinä tuli esille, että entisillä naapureillamme oli kyseistä pionia vielä jäljellä. 

 

Ja tattarattadaa!

Siinä sitä nyt on - kauan kaivattua pionia, joka isännän avustuksella kaivettiin maahan sunnuntai-iltana. Ja näinä parina päivänä valehtelematta osa noista versoista on venähtänyt pituutta liki 5 senttimetriä. Ei pöllömpi siirto. 

Muutenkin puutarhassa menee mukavasti.

Rakas kolliherra Mörkö on aktiivisesti mukana touhuissa.

 

Löysin myös Balkaninvuokot, joiden sijoituspaikka ehti talven aikana unohtua.

 

Kaunokaisetkin ovat alkaneet kukkia - ainakin 2 kpl.

 

Kylvin pariin paikkaan äsken leijonankitaa ja jestas miten pieniä niiden siemenet ovat. Jännityksellä odotan, miten kylvö onnistui. Etenkin kun pikkiriikkisiä siemeniä ei erottanut mullasta juuri lainkaan..

 Tähän loppuun vielä kuva helmililjoista (nekin sieltä lapsuuden laitamilta) ja käenrieskoista.

 

 Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!

 

 

 

Virkattu hypistelykuutio vauvalle

Ystäväni sai jo viime vuoden puolella vauvan. Päätin vihdoin kunnostautua ja ilahduttaa pikkuista jollain vähän erilaisella virkatulla lelulla.

Pinterestissä  vastaan tuli hauska virkattu kuutio, jonka juju on erilaisissa virkatuissa pinnoissa, joita pikkuisen on mukava hypistellä. Ostin Dropsin Safran -lankaa ja aloin soveltamaan. Yhdelle sivulle virkkasin kukkasen ja muissa paloissa panostin pinnan vaihteluihin. Pengoin varastojani ja löysin virkkaamani sinisävyisen kotilon ja kaksi pyöreää palaa, jotka kiinnitin vielä yhdelle sivulle.

Alunperin harkitsin myös pallon tekemistä, mutta loppupeleissä tästä kuutiostakin tuli aika pallomainen. :)

Basilika magic blue mountain

Vuosia sitten kerroin monivuotisesta kliksuti*basilikastani*klik. Se eli lopulta n. 7 vuotta, kunnes sitten joululomalla ollessani kuoli vedenpuutteeseen, mikä harmitti suunnattomasti.

Pari kk sitten minulle tuli Kotipuutarhalehti, jossa kerrottiin basilikalajikkeista ja ajatus uudesta sinnikkäästä sissistä tai jopa kahdesta heräsi. Aloin selvittää, mistä löytäisin tuon punertavalehtisen lajikkeen: Magic blue mountain. Selvisi, että sitä on tulossa Plantageniin ja seurasin tarkkaavaisen, että milloin.

Nyt meillä on niitä sitten kaksi. Täytyy vielä latvoa ne, jotta haarottuvat hyvin. Ja vinkkivitosena muillekin basilikan kasvattajille jo aiemmin kirjoittamani ohje: 

Yksittäisten lehtien nappailujen sijaan leikkaa basilikasta aina pätkä jättäen muutama lehtipari jäljelle, jolloin se lähtee kasvattamaan uutta vartta jäljelle jääneen lehtiparin hangasta.

 Ja mikä parasta, on rakas kolliherra Mörkö yleensä jättänyt basilikan rauhaan.

Kevään kukkijat

Puutarhailua taasen, sillä olen pari viikkoa tepastellut iltaisin pihalla odottaen krookusten puhkeamista kukkaan. Olen hurjan iloinen, että laitoin viime syksynä krookuksen sipuleita maahan. Ne nimittäin ovat putkahdelleet esiin ennen kevättähtiäkin, joita olen pitänyt varhaisina kukkijoina. Ja jesses, kun nämä krookukset osaavat olla kauniita!

Posliinihyasintit ja helmililjat ovat vasta ponnistelemassa ylös, mutta nyt maltan odottaa niitä paremmin, kun krookukset jo kukkivat. Ja leskenlehdet, joskaan eivät meidän ojanpenkassa viime vuotisten kaivuutöiden vuoksi. Ehkäpä ensi keväänä sitten, kun kiikutan pari siementä siihen. ;)  

Luulin, että idänsinililjat eivät vielä ole nousseet. Niiden sipuleita olen laittanut yhden pari sinne tänne kirsikka- ja luumupuun välimaastoon ja joka vuosi ne ovat yksittäisinä putkahdelleet urhoollisesti maasta sieltä täältä toivomieni levinneiden kukkarykelmien sijaan. Äskeinen lähempi ruohonjuuritason tarkastelu osoitti, että sieltä ne pilkistävät - yksittäisinä nousukkaina kuin ennenkin. 

 

Olen kovasti tehnyt suunnitelmia menninkäisen penkin laajentamisesta, sekä seurannut mielenkiinnolla kasvien talvesta selviytymistä. Jännityksellä olen seurannut mm. viime vuonna istuttamani mantelin oksia. Ainakin yhdessä oksassa näyttäisi olevan minimaalisia silmun alkuja, joten toiveita sen kasvusta on.  

Tähän väliin kuitenkin pari kuvaa kevättähdistä sekä ruokailuun keskittyneestä sitruunaperhosesta.

Pohdiskelin hedelmäpuiden seuraksi myös jotain kivaa havupuuta, ja onni potkaisi sen suhteen kuulkaas ihan kunnolla! Löysin nimittäin vajan nurkalta katajan taimen, joka ei siihen nurkalle kuulu. Se pääsee penkin kylkeen kasvamaan jossain vaiheessa, kunhan suunnitelmat tästä etenee. Haluaisin semmoisen charmantin alueen, jossa istuskella juomassa kaffea tai teetä kuunnellen pörriäisten surinaa ja linnunlaulua.

Vähän tänään jo kaffiteltiinkin.

Ja menninkäisen mökki sai vihdoin oven!

 

Oi ihana kevät!

Virkattu pieni kassi

 Virkkasin kummitytölleni pienen kassin syntymäpäivälahjaksi eri ohjeita soveltaen. Tämmöinen kassista sitten tuli:

Ps. Huomasin vasta äsken, että minulle on tullut aiempiin teksteihini kommentteja, jotka olivat epähuomiossa jääneet minulta täysin huomaamatta ja hyväksymättä tänne. Jokainen kommentti lämmitti suuresti ja toivon, että osasin ne nyt kuitata tänne näkyviinkin. Iso kiitos ja hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa kaikille täällä piipahtaneille. Pysykäähän terveinä.

Virkattu rusetti

Koiraherra Keke täyttää tänään 13 vuotta. Sen kunniaksi piti tietenkin ottaa muutamia edustuskuvia. Syntymäpäivää varten virkkasin Kekelle näyttävän rusetin/mirrin kaulaan. Ohjeen löysin Prinsessajuttu-blogista kliksuti*täältä*klik. 

Toteutin rusetin paksuhkosta villalangasta 4 mm:n koukulla virkaten. Ohjeesta poiketen tein ketjusilmukoita 60 viidenkymmenen sijaan, jotta rusetista tulisi Kekelle sopiva. Ja tulihan siitä. Kaulan ympäri laitettiin varastoista löytynyttä nauhaa, sitä en ruvennut tähän hätään virkkaamaan. 

Sankarilla on tänään vielä ohjelmassa päivälenkki, maksalaatikkokakkua ja päivänokosia.