Virkkasinpas tänään vielä yhden pupun Green dragonflyn ohjetta soveltaen.
Hyttysiä uhmaten pupu loikkasi tarkistamaan sammalleimukukintojen tilannetta, mutta koppasin sen herkän tutkailuympäristön keskeltä kämmenen suojiin ja painatimme yhdessä takaisin terassille hyttysiä pakoon.
Pupun ohje löytyy siis kliksuti* täältä *klik.
Tätä tekstiä kirjoittaa tuore rouva, joka on vieläkin ihan hääpöhinöissä ihanan ja herkistävän viikonlopun jäljiltä.
Häät vietettiin rauhallisessa ja luonnonkauniissa *kliksuti*Maalaishotelli Morvassa*klik ja kaikki meni mielestämme niin täydellisesti nappiin kuin vain voi mennä. Ruoka oli suussa sulavaa ja vieraat viihtyivät.
.jpg)
Saimme sadepäivän hääpäiväksemme, mutta sehän tuo onnea ja onnellisia olimmekin (ja yhä ollaan!).
Haluan vähän kertoa, millaisia juttuja häissämme oli, jos joku kaipailee vinkkejä tai ehkä haluan itsekin vielä joskus palata muistelemaan juttuja tänne.
Hääkimpun teki hyvä ystävämme. Halusin, että se tehdään luonnonkukista ja auringonkukista. Kliksuti*Auringonkukanhan*klik ostin jo keväällä, kun ajattelin, että ne auringonkukat kimpussani vaan kuuluvat asiaan.
Tupasvillan kekkasin pari viikkoa sitten käydessämme aamukävelyllä. Ja eivätkös ne vaan sitten viime viikolla olleetkin sopivasti pörheimmillään, kun kävimme ystäväni ja hänen koiriensa kanssa niitä keräämässä suolta. Lisäksi keräsimme mustikanvarpuja, koiranputkea, metsäkurjenpolvea, nurmitädykettä, sammalleimua ja markettaa. Eli luonnonkukkien lisäksi tuli hyödynnettyä oman pihan perenna- ja kesäkukkatarjontaa.
Hääkimpustani tuli lopulta näin kaunis ja pörheä, vähän niinkuin rakas kissaneitimme Myrna.
Lapsivieraille tulostin pinterestistä tehtäviä ja värityskuvia. Leikkinurkkauksessa oli leluja ja puuvärejä. Lisäksi alle 2-vuotiaat saivat kliksuti* virkkaamani pallot *klik ja hiukan vanhemmille virkkasin puput kliksuti*tätä ohjetta *klik soveltaen.
Siinäpä ne yksityiskohdat, joita olen puolentoista vuoden aikana touhuillut ja puuhaillut ihan fiiliksissä.
Ai niin! Kutsukortti väkerrettiin kaasojen kanssa keväällä kliksuti* tällä ohjeella *klik. Ja oli kuulkaas väkertämistä kerrakseen. Hih.
Ja muutes! Nutturani tyvessä oli kliksuti*pienet vaaleansiniset liljat*klik.
Mitäs juhlittaisiin sitten seuraavaksi?
Tällä ja viime viikolla töiden jälkeen olen fiilistellyt pihaa.
Erityisesti luumupuuta. Vaikka pupujussi järsi sen kaikki alaoksat, puhkesivat yläoksat tällä viikolla täyteen kukkaan! Luumupuu ei ole koskaan aiemmin kukkinut näin runsaasti. Osasin alkuviikosta epäillä kukintaa huomattuani pulleat silmut, mutta voi jesses miten sen pieni latvus on upea!
Ja latvuksesta laskin ainakin 5 mehiläistä työn touhussa. Jospa me tänä vuonna saisimme luumuja!
Kirsikkapuu pullistelee vasta nuppujaan.
Ja rakas nuoruudenrakkauteni katsura selvisi ensimmäisestä talvestaan. Sen tuoreet lehdet ovat herkullisen punaviinin värisiä.
Siirsimme kuusen paikoilleen ja toivon sen kotiutuvan uuteen paikkaan, vaikkemme syvään uponnutta pääjuurta saaneetkaan mukaan. Penkit sekä marjakuusi on sijoitettu aitauksen tilalle yhteen nurkkaukseen. Niistä kuvia myöhemmin mahdollisesti.
Kevät on taas niin upea, että olen ihan pakahtua. Rakas kolliherra Mörkö oli isännän mukaan eilen nukkunut päiväunia alapihan aurinkoisessa minirinteessä. Mamman pieni, pian 13-vuotias kullanmuru taisi nauttia.
Hrr, miten kylmä ja tuulinen sunnuntai.
Eilen sentään oli lämpöistä, ja iltasella tuli touhuttua pihalla.
Viime syksynä nimittäin mietin, että kääpiökuusen ja alppiruusun välikölle tarttis tehrä jotain. Talven yli mietinkin, että mitä.
Selailin vanhoja puutarhalehtiä ja päädyin pieneen yrttitarhaan kukkapenkin sijaan. Hankin pari ruukkua ja niiden täytteeksi kauppapuutarhan yrttejä. Omenamintun kanssa samaan ruukkuun lykkäsin auringonkukan. Matalaan ruukkuun pääsivät korianteri, karri- ja oliiviyrtti sekä sitruunatimjami. Suikeroalpi seikkailee kivetyksen reunamilla kilpaa taka-alalle jääneen timjamin kanssa, joskin nyt laatoitus näyttää vielä melko kaljulta. Kunhan nyt röyhähtävät kasvuun, niin hyvä tulee. Itse ainakin tykkään.
Pihassa alkaa hiljalleen nousta perennoja. Aurinko kiskoo niitä esiin hitaasti mutta varmasti.
Pionit puskevat punaisia varsiaan ylöspäin. (Jeejee, ne selvisivät!)
Balkaninvuokot ja helmililjat kukkivat.
Olen vuosien saatossa virkannut paljon tossuja isoäidin neliöistä, pieniä ehkä enimmäkseen.
Nytpäs virkkasinkin sitten vähän isommat tossut, suurinpiirtein 5-vuotiaan jalkaan sopivat kasvuvaran huomioiden. Tuo 5-vuotias täytti vuosia jo maaliskuussa, mutta kummitäti on jälleen vähän mattimyöhäinen näissä lahjajutuissa.
Leppoisaa ja valkovuokkojen täyteistä viikonloppua kaikille!
Näin toukokuun pian alkaessa on hyvä luoda katsaus puutarhaan.
Krookusten aika alkaa olla jo ohi, mutta jestas kun olivatkin taas ihania! Alla yksi kuva parhaimmasta kukkaloistosta.
Nyt on kevätkurjenmiekkojen ja kevättähtien aika. Valkoisia kevättähtiä minulla on ollut aiempinakin vuosina, mutta nyt kirsikkapuun alla pukkaa kukkaa viime syksynä istutetut kirjokevättähdet (Blue giant). Ja kevätkurjenmiekat ovat mielestäni ihastuttavia!
Puutarhan ihailun lisäksi iloa ovat näinä parina viikonloppuna tuoneet hoidossa olleet koiruudet, jotka ovat aiemminkin vierailleet blogissa rakkaan edesmenneen koirapappa *kliksuti*Keken syntymäpäivillä*klik *klik*parinakin vuonna*klik.
Kaipasin kukkia, joten selasin arkistojani hyvän tovin. Muistin virkanneeni joskus liljankukan, jonka sittemmin taisin antaa eteenpäin. Löysin kuin löysinkin virkkaamani kukkasen ohjelinkkeineen kliksuti*täältä*klik.
Melko pian ensimmäisen kukkasen virkattuani kävi ilmi, ettei vaaleansininen lanka tule riittämään kovinkaan moneen kukkaan. Siispä sovelsin ohjetta, jotta sain vielä 2 pienempää kukkaa virkattua.
Kukkaset näyttivät melko ontoilta ja suunnittelin vielä eilen hankkivani niiden sisälle suuret hohtavat helmet.
Ja tietenkin jo tänään muutin mieleni. Ajattelin kokeilla, millaiset heteet saisin kukkasten sisälle virkattua. Ja tämmöisiä helmellisiä räpsyripsiä sain sitten aikaiseksi, hih.
Kun sitten lisäilin heteet ommellen kukkien sisään, niistä tuli huomattavasti eläväisemmän näköisiä.
Mutta muualle kevät oli tunkeutunut laajemmalti ja säteillään hellien. Siitä ottivat iloa irti niin krookukset, nokkosperhonen kuin rakas kolliherra Mörkyläinenkin.
Huikkasin naapuriin, että meille saa kernaasti tulla virpomaan.
Ajattelin yllättää pienen virpojan virkatulla pääsiäismunalla. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Hauska projekti, ohjeen tähän Ling Ryanin malliin ostin kliksuti*ravelrystä*klik. :)
