Labyrinth-projekti: Joana's mandala

 Äsken tuli kiire! Kiire, koska aurinko oli jo laskemassa, ja halusin saada kuvattua kliksuti*Joanan mandalan*klik.

Mandalassa oli enää vain viimeinen kerros kesken ja 80 kiinteää silmukkaa virkkaamatta.

 Aurinko ehti juuri painua pellon takana myhäilevän metsän taa, kun pääsin pihalle. Ja alapihan litsin lätsin märästä nurmikosta huolimatta oli tyyni, sateeton ilta.

Sain kuin sain pihallakin pari kuvaa.

Ensimmäinen pyörylä peittooni on nyt siis valmis. Ja 8 jäljellä! Kiva projekti, kun muistaa välillä pitää taukoja.

Tästä se jatkuu. Ehkä teen seuraavaksi toisen mallisen pyörylän ja tuumin sitten tarkemmin, kummanlaisia teen enempi.
 

Labyrinth-peitto ja Rakas Kissapoika Hugo

 

Kun sitä päätyy kotiin potemaan, alkavat aivot kaivata toimintaa. Niin kävi nytkin.

Lankavarastoni kiljuvat tyhjentäjää, ja yhtäkkiä Lilla Björnin instagram-tilin kautta päädyin katselemaan upeaa Labyrinth peiton kuvaa.

Päätin ostaa kliksuti*ohjeen*klik, ja hahaa kuinka hyvältä tuntuukaan villalangalla virkkaaminen ja uuden ohjeen seuraaminen. Ohjeessa on kiemuraa, koukeroa ja siksakkia ja aah mitä eksotiikkaa!

Huomannette, että olen aika innoissani.

Innoissani olen myös siitä, että meillä on 3 viikkoa asunut ja asettunut kodiksi Rakas Kissapoika Hugo. Hugo muutti meille löytöeläintalosta, sillä kotimme tuntui olevan vajaa yhden kissan taloutena, kun Rakas kolliherra Mörkö poistui ikuisuuden maille.

Etsin eri paikoista uutta tassuttelijaa ja olin valmis tarjoamaan kodin ihan minkä väriselle kisuselle vain.

Sitten löytyi Hugo. Löytöeläintalon arvion mukaan 4- kuinen poju, joka oli sisarustensa ja emonsa kanssa ilmestynyt erään rouvan pihapiiriin, ja otettu talteen.

 Hugon ensimmäiset päivät menivät lähinnä pyykkikoneen takana lymyillessä, mutta ruoka, leikki ja hellyys ovat saaneet rohkeasta kissapojasta esiin oikein kunnon mamman mussukan.

Ja rakas kissaneiti Myrna sitten? Tättähäärästä tuli yhtäkkiä niin aikuista että, ja alun järkytyksen jälkeen uskon, että heistä tulee vielä kaverit.

Joskin uskon, että jonain päivänä ovellamme saattaa olla vastassa pahvilaatikko visusti teipattuna ja Myrnan tassunjäljin kirjattuna:
TIMBUKTU
No RETURn!

Ainakin Myrnan ilmeistä päätellen..

Mutta Hugo kasvaa huimaa vauhtia, ja eläinlääkärissä käydessämme eläinlääkäri arveli todellisen iän huitelevan siinä 5-6 kk:n tienoilla. Leikkisä ja keskustelevainen epeli.

 

Rakasta Mörköä muistaen

Kovin hiljaisena on blogini ollut. Satunnaiset käsityöt ovat jo jatkaneet matkaa, eikä niitä ole tullut kuvattuakaan.

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina 25.6 meitä kohtasi suuri suru, sillä rakkaan Kolliherra Mörkön taival maan päällä päättyi 14-vuotiaana. Rakas kolliherra oli jo sairastellut ja kävi viikko viikolta hennommaksi. Kuljin sen kanssa ulkona, ja halailin aina kun voin.

 
Mörkö on ollut blogissani mukana aina. Se oli alle vuoden ikäinen, kun tämä blogi sai alkunsa keväällä 2010. Ja monissa kuvissa vilahtaa Mörkyläisen tassu, häntä tai jopa koko kissa, sillä sen verran käsityöintoinen kaveri pikkuisesta mammansa riemuksi tuli.

Mörköllä oli kunnia olla minun ensimmäinen ikioma kissani. Keskusteleva herranen, joka aina ilmoitti tekemisistään. Rivitaloon pariksi vuodeksi muutettuani otin sille käyttöön ovikelloksi vanhan itkuhälyttimen, mikä toimikin sitten tarkoituksessaan aina viime kuukausiin asti.

Mörkön ollessa 9 vuoden vanha, taloon muutti rakas kissaneiti Myrna. Isosta ikäerosta huolimatta Mörkö leikki Myrnan kanssa paljon, ja oikein pyysi sitä leikkimään ja talossa tuntui välillä laukkaavan hevoslauma kahden kissan sijaan. Varsinaisia mamman mussukoita molemmat.

Mörköllä oli myös tapana olla keittiössä mukana kokkailemassa. Ja viime vuosina sille heräsi suuri rakkaus possunlihaa kohtaan. Jouluisin se päivysti jääkaapin edessä odottamassa omaa joulukinkun palaa aina kun jääkaapin ovi aukesi.

Olen onnellinen siitä, että Mörkö oli minun kissani ja niin kiitollinen kaikista hetkistä sen kanssa. Olo näin kuukauden jälkeen on surullisen haikea. Surutyönä maalasin Mörkölle muistokiven sen haudalle. 

 Lepää rauhassa Mörkö.

Barbien virkattu kevätmallisto

Sammakkoisen pienistä vaatteista innostuneena uppouduin pinterestin laajaan maailmaan.

Syynä oli kummitytölle ostamani Barbie, jonka vaatevarastoon kuului yksi ainoa mekko. Siispä virkkasin barbielle oman pienen kevätmalliston lahjaan mukaan.

 

Rakas kissaneiti Myrnakin halusi olla mukana kevätmalliston esittelyssä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Lisää vaatteita

 Käsityöinnostukseni on viime aikoinan ollut varsin minimalistista. Olen saattanut aloittaa jotain, ja sitten innostus on lopahtanut kesken ja työni on päätynyt purkuun.

Sitten viime julkaisun olen kuitenkin virkannut sentään jotain. Tein sammakkoiselle pienet tennarit ostamallani ohjeella.

Ja nyt näin pääsiäisen alla tuntui, että olisi kiva virkata jotain keväisempää ja värikkäämpää. Tartuin uudelleen kiinteillä silmukoilla aloittamaani housun punttiin, purin sen, ja ryhdyin virkkaamaan pylväillä uudet puntit. Sain lopulta aikaan pienet lappuhaalarit, ja yllätyksekseni nappirasiastani löytyi useampikin pikkiriikkinen nappi, joista 2 pääsi nyt käyttöön.

Loppusilauksena virkkasin vielä kevättä uhkuvan keltaisen rusetin. Niine hyvineen pistin sammakkoisen poseeraamaan lisää auringonpaisteessa viime sunnuntaina pieneltä naapurin pupuvirpojalta saadun pajun oksan kanssa.

Näiden kuvien myötä tahdon toivottaa kaikille leppoisaa pääsiäistä!

Minihuppari

 Sain tänään valmiiksi pikkuruisen hupparin François-sammakkoiselle.

Ohje on ostettu kliksuti*Ravelrystä*klik samalta tekijältä, joka on tehnyt ohjeen sammakkoonkin. Aion virkata muitakin vaatteita, mutta tähän maaliskuun vaihtelevaan säähän nähden villapaidalla oli mielestäni hyvä aloittaa sammakkoisen vaatevaraston kartuttaminen.

Tästä on hyvä jatkaa hiljalleen kohti keväisempiä tunnelmia, vaikka ulkona tuiskuttaa taas lunta. 

Francois-Sammakkoinen

 Kerroin syksyllä suunnitelmistani virkata meille sammakko.

Nyt Sammakkoinen nimeltä Francois on vihdoin valmis. *sydämiä tähän*

Sammakkoisemme on hiukan romuluisempi kuin esikuvansa Kliksuti*Hugo*klik ja sillä taitaa olla vähän eripituiset jalatkin.

Näistä erimuotoisuuksista huolimatta sammakkoinen on jo valloittanut meidät täysin, ja kuvasin sitä innoissani sunnuntaina saadakseni teille tänne (ja vähän muuallekin) ystävänpäiväkuvan. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Temari-pallo

 

Käsitöihin syventyminen tuo välillä helpotusta arkeen. Kun saa uppoutua tekemiseen kieli keskellä suuta, unhoittuu moni muu.

Niinpä sain tänään valmiiksi toisen temari-palloni. Ja edelleen pakko hehkuttaa, kuinka innoissani olen näiden pallojen tekemisestä.

 Ja tähän uusimpaan sain inspiraation auringonkukista. Toteutin pallon puoliskot hiukan eri värein, sillä kiiltävä okranvärinen lanka kävi kovasti ylikierroksilla, eikä oikein suopunut yhteistyöhön. 

 Haaveilen kovasti keväästä ja puutarhapuuhista. Suunnittelin myös, mihin minulle luvattu huvimaja asettuisi taloksi. Haluan sen suuren männyn kupeeseen lähelle kriikunoitani. En tiedä, saanko huvimajani tänä vai ensi kesänä vai milloin, sillä isännän eno on useaan kertaan luvannut rakentaa minulle oman muumitalon!

Olen ehkä vähän liekeissä asiasta, ja olen jo mielessäni ristinyt huvimajamuumitaloni Kattilaksi, sillä aion viettää siellä aikaa rakkaan kolliherra Mörkön ja rakkaan kissaneiti Myrnan kanssa, kenties virkaten, kenties piirtäen, kenties vain löhöten ja lehtiä lukien tai uusia puutarhasuunnitelmia laatien. 

Kattilaani voisi tulla vaikka vain kaikkea söpöä, ja kengät pitäisi jättää ulkopuolelle. Klaffipöytäkin siellä voisi olla, jonka saisi tarvittaessa nostettua seinälle tilaa viemästä. Ja suuri pyöreä matto lattialla. Kenties virkattu, jos vain käpälä antaa myöten.

Mukavia haaveita.