torstai 2. joulukuuta 2021

Kuusi kuvaa kesästä

 Nappasin Rikkaruohoelämää-blogista Kuusi kuvaa Kesästä -haasteen, sillä ajatus kesään palaamisesta kuvamuistojen myötä tuntuu nyt mukavalta ajatukselta. Kuvista iso osa ei ole ollut blogissani aiemmin, sillä halusin sukeltaa nyt antaumuksella kuvagalleriani syövereihin.

Kuva 1: Koirapappa Keke

Rakas koirapappa niin kesäfiiliksissä. Tätä kuvaa katson nyt tippa linssissä, sillä raskain sydämin saatoimme rakkaan koiravanhuksen viimeiselle matkalleen 30.11.21. Olen iloinen, että kuvia on tullut otettua Kekestä paljon, sillä niiden myötä pääsen palaamaan yhteisiin mukaviin hetkiin, joita ehti minulle kertyä lähes 6 vuoden ja isännälle lähes 14 vuoden ajalta.


Kuva 2: Leppäkerttu

Pihassamme oli tänä kesänä ilahduttavan paljon leppäkerttuja. Opin viime kesänä myös, miltä näyttää leppäkertun toukka. Siitä tosin ei ole kuvaa, mutta näistä aikuisista juu.

Kuva 3: Rakas kolliherra Mörkö

Jos joku oli muikeana kesän helteistä niin Mörkö jos kuka! Sehän oli ulkona päivät pitkät, korkkasi terassin lähes välittömästi ja chillaili urakalla. Tässäkin pitkin pituuttaan ja äärimmäisen onnellisena, vaikka nurmikko ympärillä on melkein ihan karrella.


Kuva 4: Kissaneiti Myrna

Myrna vietti aikaa terassilla varjossa ja tutustui kanssani riippukeinussa pötköttämiseen. Taisimme torkahtaakin varjoisalla kuistilla.


Kuva 5: Kaunokaiset

Rakastuin kesällä ihan totaalisesti kaunokaisiin, jotka ovat alkaneet vallata alaa kukkapenkissä sen verran, että niitä on jo vähän tullut siirrettyä siitä muuallekin. Mutta ovat kyl niin sööttejä, että voisin höpötellä niiden söpöydestä laajemmaltikin. 


Kuva 6: Isot puut

Kävin alkukesällä käppäilemässä Söderkullan kartanon mailla ja haltioiduin siellä kasvavista tammista ja vaahteroista. Kesäinen auringonpaiste lehtien lomasta sai sydämeni väpättämään ja huokailemaan. Oi.


Siinäpä minun Kuusi kuvaa kesästä.

Miltä sinun kesäsi näytti valokuvin? Nappaa haaste mukaan halutessasi.

lauantai 27. marraskuuta 2021

Villitakki: Dianthus

Nyt on pakko hehkuttaa minunkin, miten on niin hykerryttävän ihanaa, kun tuli talvi. Tänä viikonloppuna laitan kyntteliköt tuvan ikkunoihin ja keittiöön jouluverhon. Muissa ikkunoissa meillä ei jouluverhoja olekaan. En muista, että olisin koskaan marraskuussa näin tehnyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja tiedättekös, kuvan maisemissa koirapapan ja siipan kanssa kävellessä unohdan usein asuvani kaupungissa. Mistäköhän se johtuu? Hih.


 Menipäs joulutunnelmoinniksi, vaikka oikeasti halusin näyttää teille miten Villitakki edistyy. Olen virkannut 2 palaa lisää. Fruit garden Cal-peitossa oli tämä kliksuti* Dianthusneliö *klik 6:ssa osiossa. Aion tekemieni muokkausten myötä kokonsa puolesta kohdistella niitä Acanthus-mallin kanssa.


 Jonkin sortin visio päässäni on edelleen ja tänään olen selaillut lisää malleja. Sen verran voin paljastaa, että nämä jo olemassa yksilöt tulevat takin yläosaan. Minun pitäisi virkata kaksi Good times- neliötä vielä, toista olen jo aloittanutkin, mutta mieli halajaa jo uusien mallien kimppuun, siksi se on jäänyt kesken. Malttamaton kun olen.

Löysin ihanan peitto-ohjeen pinterestistä. Kyseisen peiton keskus oli niin hurmaava, että päädyin ostamaan ohjeen voidakseni käyttää keskusneliötä villitakissani. Vähän tummempaa neliötä on mahdollisesti tiedossa, jotta kuviointi korostuisi edukseen. Siitä siis lisää myöhemmin.

Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!


sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Villitakki: Acanthus ja Good times Square

Kuten projektit kautta aikojen ovat eläneet ja hakeneet muotoaan, niin taitaa käydä tässä takkiprojektissanikin. Kerroin edellisessä postauksessani, että inspiraatio on iskenyt.

Niin se iskikin: kahden Good times -neliön verran. Olin suunnitellut, että virkkaan takkini samanlaisista neliöistä värejä vaihdellen. Kahden neliön jälkeen seurasi tauko. Tauon aikana surffailin netissä ja ihastelin ihanien neliöiden yltäkylläisyyttä.. muutaman mallin laitoin talteen sen kummemmin miettimättä.

Kunnes eilen silmiin osui Acanthus Fruit garden Cal-projektin malleista. Ja siinä sitä oltiin: suunnitelmat heittivät kuperkeikkaa mielessäni ja päätin, että takkiin on ehdottomasti saatava Acanthus-suorakaide takin takapuolelle.

Ja into pinkeänä virkkasin tuon kauniin mallin ja päätin samalla, ettei villatakkiini tulekaan huppua, jotta kaunis Acanthus ei jäisi piiloon. Päätin myös, että samanlaisten neliöiden sijaan takkini tulee muodostumaan erilaisista neliöistä. Se pitää rönsyilyä ja VÄREJÄ kaipaavan mielialani virkeänä ja toivottavasti ilahduttaa kaikkia teitäkin, jotka täällä blogin puolella piipahdatte.


 Tähän mennessä virkatut mallit:
- Kliksuti* Acanthus* Fruit garden CAL- mallista. *klik Valitettavasti en löytänyt tästä yhtä yhtenäistä ohjetta, vaan osaset täytyi poimia ja virkata yhteen useamman viikon ohjeesta, mikä sekin teki työstä haastavamman.

- Kliksuti*Good times Square @crochetedbyaina *klik

Ja koska villatakin sijaan olen nyt ilmiselvästi tekemässä jotain villimpää, niin nimesin projektini villitakiksi. Takkini syntyy Novitan Nalle-langasta ja koukun koko on 3,50 mm.

lauantai 6. marraskuuta 2021

Inspiraatio ja menneiden muistelua

Kietouduin tänään Onniöveri-peittooni ja ajattelin tyytyväisenä sitä, kuinka joskus olen saanut virkattua kokonaisen peiton ihan vain itselleni. Onniöveri oli projekti, joka auttoi minut läpi sen hetkisten suurten elämänmullistusten.

 

 Onniöveriä katsellessa mieleeni hiipi ajatus uudesta värikkäästä projektista. Jotain supervärikästä, johon voisi pukeutua. Ehkäpä palavillatakki? Isoilla värikkäillä neliöillä? Jo vain, ja ehdottomasti hupulla.

Ja niinpäs löysin itseni lankahyllyjen ääreltä. Malli tupsahti vastaan instagramissa kuin tilauksesta ja tassuttelin lankahyllyjen väliä pitkän tovin. Takki tulee olemaan sekoitus hempeää ja murrettua. 

Onpas mukavaa, kun inspiraatio vihdoista viimein iski. Olen kaivannut sinua.

Leppoisaa pyhäinpäivää kaikille!

lauantai 16. lokakuuta 2021

1-vuotiaalle

 Silloin tällöin (usein) eteen putkahtaa ohje, jota ajattelee joskus kokeilevansa. Niin kävi tämän pienen boleron kanssa. Edellisvuonna ostamastani Drops Baby merino -langasta oli vielä keriä jäljellä, joten aloin loppukesästä sitten virkkaamaan youtuben ohjeella villamekkoa, josta lankamäärän vuoksi tulikin bolero tai miksi sitä kukin tahtookin nimittää. *hymy*


Ohje löytyi youtubesta, ja sovelsin sitä hiukan. Nyt kun yritin etsiä ohjetta, en tietenkään löytänyt sitä tähän hätään, höh. Ehkäpä linkittelen sen tänne sitten, kun se jostain tupsahtaa vastaan.

Olin varma, että bolero on liian pieni ja into lopahti tehdessä. Eilen kävin sitä sovittamassa ja hyvinhän se sopi, sillä siskontyttöni on niin pikkarainen. Tokihan sitten löytyi intoa viimeistelyyn ja tänään pikkuinen silmäterä sen sitten sai.

 

Kivaa viikonloppua kaikille!


perjantai 13. elokuuta 2021

Puutarhatuumailua

Hupsheijakkaa, kuinka sitä näin loppukesästä vallan höpsähtää taas haaveilemaan kevään kukkaloistosta, kun katalogi löytyy postilaatikosta.

Keväällä tuumatut ajatukset siitä, et "en kai mä tänä vuonna niin paljon ostele" karisevat ja ovat karisseet mielestä sen siliän tien kun katse osuu mainostettuihin uutuuksiin ja perinteisiin kasveihin, joita ehkä sittenkin on pihassa vielä liian vähän. Ja noinpas onkin virtuaaliostoskoriin tupsahtanut 7 lajia sen yhden ihan oikeasti suunnitellun yhden lajin sijaan.

Pihassa kukkii parhaillaan syysleimut ja kaunopunahattu. Purppurakeijunkukka kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Se tykkäsi selkeästi paikanvaihdoksestaan ja viihtyy haltiankukkien ja korallikeijunkukkien kanssa. Pörriäisiäkin niissä tänään bongasin. 



Nostin toissa päivänä jälleen keijuangervon maasta ja siirsin uuteen paikkaan. Äitini kun oli sitä mieltä, että se tulee jossain vaiheessa tukahtumaan pionien alle, vaikkeivät ne vielä suuria olekaan. Siirsin keijuangervon tilalle tulikellukan, joka taas oli hukkua sammalleimun alle. Se ehtinee näppärästi ensi kesänä kukkia ennen pioneja, jotka tänä vuonna vasta tuntuivat asettuvan paikalleen, eivätkä kukkineet.

Katsura on istutettu kahdesti. Nyt se on lopullisella paikallaan, jossa toivon sen  viihtyvän. Sen vielä varsin hennoilta rungoilta olen tyytyväisenä silmäillyt leppäkerttujen kiipeilyä.

Siirtelyä kerrakseen siis.


Luumupuussamme on peräti 1 luumu. Kukintojen perusteella odottelin sadoksi neljää tai jopa viittä luumua, mutta kuiva kesä taisi tehdä temput. Nyt käynkin vähän väliä kurkkimassa, miten luumu kypsyy, että päästään kaksilahkeisen kanssa herkuttelemaan. Viime syksynä istutetut kriikunat kasvavat sen sijaan vain vartta, mikä niille kernaasti tässä vaiheessa suodaan.

Olkkarin ikkunasta nyt ulos katsellessani olen varsin tyytyväinen näkymään. Menninkäisen penkissä on nimittäin koko ajan kukkinut jotain koko kesän, mikä on ollut tavoitteenani. Penkki on vielä vaiheessa, niinkuin olen täällä jo aiemminkin toitotellut, mutta tykkään siitä paljon. Joskin huomaan kaipaavani värivaihtelua lehdistön värityksiin. Uskon kuunliljojen sitäkin tuovan, kun alkavat rehottamaan. Se ujoinkin kuunlilja on nimittäin heinäkuussa pukannut lehtiä näkyville.

Katsura on minun mittaiseni tällä hetkellä.
 
Tänään huomasin myös tuumailevani, että rhodon ja kääpiökuusen väliseen kivikkoon voisi ehkä sopia jonkin sortin penkki. Nyt siinä on kiviä, suikeroalpia ja muutama vuosi sitten istuttamani timjami sekä joka paikkaan tunkeutuva vadelma. Ihan selkeästi siinä on potentiaalinen kukkapenkin tai kenties jopa havupenkin paikka. 

 
Ja jos nyt asiaa tarkemmin vielä tässä pohditaan, niin minultahan hävisi keväällä yksi pikkarainen kukkapenkki terassin tieltä. Ja hyvä olikin että hävisi, kun se oli vähän semmoinen reppana. Ja terassi on ollut käytössä, eli varsin kiva vaihtokauppa. Siippa sai valmiiksi tällä viikolla katoksessa olleista jämäpuista ja parista(useasta) lisähankinnasta sekä anopin ompelutaitoja hyödyntämällä aikaan varsin päheän sohvan, joka on pakko myös esitellä. Tykätään siitä kovasti.
 

Hyvää viikonloppua kaikille!

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Virkattu ruokalappu, myssy ja nuuhkuttelua

Tjaa'a, "ison" työn (eli ketun päiväuni -peiton) jälkeen olo on jonkin aikaa ikään kuin tyhjä, kun ei tiedä, mitä seuraavaksi alkaisi virkkaamaan.

Alkuviikosta selvisi, että tapaan tällä viikolla ketun päiväuni -peitonsaajan ja innostuin selaamaan pinterestiin tallettamiani juttusia. Löysin sieltä virkatun ruokalapun ja päätin kokeilla. Tuommoinen auringonkeltainen sieltä koukulta sitten tipahti.

 Alkuviikosta vielä pääsin suoraan Melarossa Creazionin sivuille ohjeen pariin: https://melarossacreazioni.wordpress.com/2020/03/11/baby-bib-crochet-pattern/ Mutta nyt näköjään sivuille pääsee vain kirjautumalla.

Päätin laittaa lahjakassiin vielä yhden virkkaamani myssyn, sillä johan sitä tässä loman alkajaisviikolla on saanut vetää pitkää punttia päälle. Myssyn olen siis sovellellen virkannut jo aikoja sitten, mutten ole sitä täällä esitellyt.

Eilen pääsin nuuhkuttelemaan pientä ja sovittelemaan peittoa. Hyvinhän se sopi ja pikkuinen neitokainen oli niin kovin kovin suloinen.

torstai 15. heinäkuuta 2021

Kukkivat kukkijat

Kukkakuulumisia jälleen parin viikon ajalta. Pihassa on mukavasti kukkinut pitkin kesää aina jokin kasveista. On ollut hurjan mukava seurata, kuinka viime syksynä istutetut perennat sekä maahan haudatut sipulikasvit ovat kukin pöhähtäneet ensin mullan seasta esiin ja lopulta vaiherikkaan nousun jälkeen alkaneet kukkia vaihtelevalla menestyksellä.


Erityisen innoissani olen ollut lukuisista perhosista ja kimalaisista, jotka ovat kuuliaisesti käyneet tankkaamassa mesivarastojaan niille varta vasten istuttamissani kukkasissa. Ystävältä pari vuotta sitten saamissani palavan rakkauden kukinnoissa viihtyivät sitruunaperhoset ja eräänä iltana seurasin varsin tyytyväisen oloista kimalaista, joka upotti kärsänsä jokaiseen pikkiriikkiseen punaiseen kukintoon ja oli puuhaansa uppoutunut lennellen verkkaisesti kuin transsissa. Siltä se ainakin näytti. Kuvattavaksi päätyi kuitenkin perhonen


Nyt kukkivat matalat värililjat sekä värimintut.




Menninkäisen mökin oikealle puolelle on kasvanut minttupuu ja mehikasvit ovat toivotusti vallanneet alaa mökin pihan edustalta. Ehkä se voisi olla menninkäisen kaalimaa..

Tämmöistä leikkimielistä höpsähtänyttä helteen pehmittämien aivojen haaveilua täällä. Kuinkas teillä muilla?

Piakkoin aloittaa kukintansa kaunopunahattu, josta tuli viime vuonna yksi suosikeistani. Syysleimuissakin on havaittavissa värien säpinää ja toivon kaunokaisten innostuvan kukkimaan ehkä kohta uudelleen.