Höstvisa-peitto: Kuu saa valonsa auringolta

Päässäni on soinut koko päivän kappale Höstvisa, kun ulkona on satanut ja takapihan metsän kieloja on alkanut värittää ruska.

Olen askarrellut, mutta yhä enenevissä määrin on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että tarvitsen peiton kokoisen projektin.

Höstvisan sointi korvissani kaivoin lankavarastojani todetakseni, että kyllähän niistä varmaan peiton saisi.

Ja kun Kuun ja Auringon muodostaman neliön kliksuti ohje klik tupsahti puhelimen näytölle, tiesin kenelle peiton haluan tehdä. Laitoin ystävälle viestiä, huolisiko hän minun tekemän peiton, jonka valmistumisaika voi olla jopa vuoden..

Onneksi vastaus oli myönteinen. 

 

Ja tässä sitä ollaan, projektin alussa jälleen! En tiedä vielä lopputuloksesta, mutta visio on ja projektilla nimi.

Näyttelyn jälkipuinti: 10. eli viimeinen osa

Näyttely päättyi 10.8.2025. Ja tämä esittely päättyy tähän kymmenenteen osaan.

Mannekiineista toinen hengaili aseman pylvään vierustalla, ja minä sen seurana ensimmäisen näyttelyviikonlopun innoittamana.

Minulla oli päälläni kaikkina näyttelyviikonloppuina tänä keväänä virkkaamani kliksuti raitamekko klik. Raitamekko venyi viikonloppujen aikana pituutta jonkin verran, sillä ensimmäisenä viikonloppuna sen helma oli polven yläpuolella, ja näyttelyn päättyessä polven alapuolella.

Mannekiinille puin kliksuti mandala-paitani klik, sekä kliksuti vaaleanpunaisen minihameeni klik. Mannekiinilla oli päässään kliksuti lumme klik ja olallaan kliksuti mandala-laukku klik.

Joku näyttelyvieraista kysyi, mistä innostus mandaloihin oli syntynyt. Piti hetken miettiä, kunnes muistin Nepalin reissun upeat mandala-maalaukset. Löytyypä täältä blogista myös ensimmäinen virkkaamani kliksuti mandala klik, jota en näyttelyyn kuitenkaan löytänyt. Tein siitä myöhemmin penaalin.

Toiseksi viimeisessä kokonaisuudessa esittelen kliksuti Onniöveri-peittoni klik. Jo keväällä asemalla käydessäni tiesin asettelevani peittoni tälle siniselle penkille, joka on ainoita aseman alkuperäisiä huonekaluja. Se oli kuulemma vuosikymmeniä isotätini mökillä, ja palasi sitten takaisin juurilleen asemalle. Historian havinaa ja jonkinlaisia sukujuuria siis siinäkin.

Käytän Onniöveri-peittoa talvisin lisäpeittona ja kesäisin fiilistelypeittona, kun menen riippukeinuun nukkumaan päiväunia.

Zzzzzzz....

Ja sitten viimeisiin tunnelmiin. Rakas Kliksuti Labyrinth-peittoni klik on ollut ehdottomasti vaikein virkkausprojektini, mutta siksi varmasti myös minulle tärkein. Moni virkkuistani on ollut minulle terapeuttinen projekti, mutta Labyrinth-peitto oli täynnä halua saada kaunis peitto itselleni. Ei terapiaa vaan hampaiden kiristelyä ja paljon purkamista, työn ja aivojen lepuuttamista, kun koko peitto maistui puulta. Mutta nyt peitto on kotona jokapäiväisessä käytössä, ja minulla oli sitä vähän kotona jopa ikävä näyttelyn ajan.

 

Labyrinth-peiton ja matkalaukun päällä nökötti kummitädille virkkaamani kliksuti pallo klik.

 Toivottavasti piditte näyttelykokonaisuudesta näin virtuaalisesti esiteltynä ja toivottavasti se ehkä inspiroi jopa tarttumaan virkkuukoukkuun. Itselleni näyttely toi paljon hyvää mieltä ja ikimuistoisia kohtaamisia.

Olen onnellinen, että näyttely tuli pidettyä.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 9

 

Alun alkujaan ajatus näyttelystä taisi lähteä peitoista, niistä pienistä. Sillä onhan niitä tullut tehtyä aika monta. Asettelin peittoja pääsääntöisesti aseman penkeille lukuunottamatta niitä ihan ensimmäisiä peittoja, jotka olivat kliksuti pyykkinarulla klik.

Oli hauska nähdä kaikki peitot lopulta samassa tilassa. Melkoista värikimaraa.

Tässä kuvassa on nähtävissä vasemmalta lähtien:

Klik Lapinäidin kehtolaulu -peitto klik.

Klik springtime mandala -tyynyt klik.

Klik Tuku tuku lampaitani -peitto.

Kliksuti Pieni Kalevala CAL -peitto klik.

Kliksuti Charlotte neliö -peitto klik.

Kliksuti Pallopeitto klik.

Sivuseinämällä roikkui henkarissa taasen nämä:

Kliksuti Kesätaivas-huivi klik.

Kliksuti Kevätkesäpaita klik.

Kliksuti Edlothia-huivi klik.

Kliksuti oranssi bolero klik.

Vinottain ja vastakkain asetetuille penkeille olin sijoittanut 4 peittoa.

Kliksuti Ketun päiväuni klik.

Kliksuti Daisy-peitto klik.

Sekä Kliksuti Hyss, Nalle nukkuu -peitot klik.

Ja kliksuti siskon matto klik.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 8

 

Isänäidin otin mukaan näyttelyyn hänen tekemänsä tilkkupeiton sekä vuonna 1995 tehdyn lehtijutun muodossa.

Vuonna 1995 mummo oli tehnyt jo kaksi tusinaa tilkkupeittoa ja pääsi paikallislehteen. Minulla on tämä yksi tilkkupeitto, ja mummo oli lehtijutun taakse kirjoittanut käsin, että vuonna 1999 tilkkupeittoja oli jo 33. En tiedä, kuinka monta peittoa mummo lopulta teki, mutta viimeisenä elinvuotenaan hän ompeli helsinkiläisessä palvelutalossa 94-vuotiaana vielä yhden peiton, joka jäi palvelutaloon seinäkoristeeksi. Liekö siellä vielä tänäkin päivänä, vaikka mummosta aika jätti jo maaliskuussa vuonna 2008. Hän opetti minut aikanaan virkkaamaan.

Värikkäälle tilkkutäkille omista virkkuistani asettelin siskontytön barbinvaatteita Kliksuti vuodelta 2023 klik sekä viimevuotisen kliksuti joulukalenterin klik tuotokset.

Pöydän vierellä hengaili toinen aseman mannekiineista, jolle oli pukenut Villitakkini. Kerroin Villitakistani näyttelyssä käyneille, että sen teko alkoi, kun kaipasin elämääni vähän väriä. Kliksuti Koko Villitakki-projektissa klik hauskinta oli se, että projekti eli ihan hurjan paljon ja takista tuli täysin erilainen kuin alkuvisioni oli.  

Vielä on kuulkaas muutama osa näyttelystä esittelemättä, joten jatkoa on tulossa.

Näyttelyn jälkipuinti: osa 7

 

Melko keskellä salia oli kolmesta pöydästä koottu alue, johon olin koonnut vähän sitä sun tätä. Pöydällä oli pöytäliinoina äidinäidin tekemät kirjotut valkoiset lakanat, ja matkalaukussa nökötti myös mummon kuva.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on nähtävissä seuraavat virkkuut:

Kliksuti marjapuuron värinen jakku klik, jota jollekin näyttelyssä käyneelle kerroin tehneeni 10 vuotta, mutta kirjoittamani mukaan se olikin tekeillä vain 4 vuotta, hih.

Kliksuti mekkotakki klik.

Kliksuti hattu ja ruokalappu klik.

Kliksuti Hattu ja pienet sukat sekä matkalaukun takaa löytyvä pöllöhelistin klik.

Kliksuti Isoäidinneliötossut klik. Punasävyiset isoäidinneliötossut löytyvät kliksuti täältä klik.

 

Matkalaukun henkarissa roikkui näyttelyn vanhin virkkuu, eli serkunpojalle vuonna 2006 virkkaamani nuttu ja myssy. Niistä en ole tehnyt erillistä postausta tänne blogiin. Ne ovat ensimmäiset virkkaamani vauvanvaatteet. Samoja myssyjä olen tehnyt vuosien varrella useampia vuoden 2006 Moda-lehden ohjeella.

Tältä puolen matkalaukkua löytyi

Kliksuti virkattu myssy ja nuttu klik.

Kliksuti siskontyttären myssyjä klik.

Kliksuti simpukkavirkattu laukku klik.

Kliksuti Nöttöslaukku klik.

 

Ja vielä matkalaukun takaa löytyivät nämä:

Pupuja vuosien varrelta, mm. Kliksuti 2014 klik ja kliksuti 2022 klik.

Kliksuti aasihelistin klik.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 6

Kliksuti puolen kilon mekolle klik oli ihan oma pöytänsä. 

 

Sen seurana oli kliksuti Kielo-nilkkakoru klik, jota olen pitänyt nilkassani monta kertaa kolmekymppisteni jälkeen. 

Lisänä oli kaulakoruni, joka valmistui vasta tänä keväänä. Virkkasin sen sävy sävyyn kaapista löytyneen kukkamekkoni kaveriksi, mutta puinkin sitten juhliin toisen mekon ja koru jäi käyttämättä. Olen kuitenkin käyttänyt sitä muuten vähän siellä täällä. 

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 5 Kilpparien eväshetki

Asemasalin pylvään toisella puolella oli kilpparien eväshetki.

Isomman Kliksuti Kille-kilpikonnan klik virkkasin 2015 kummipojalleni.

Pienemmät konnat virkkasin kliksuti 2023 klik ja 2025.

Konnat mutustelivat samaisilla ohjeilla virkattuja hedelmälohkoja kuin edellisen postauksen virtahevotkin vuonna 2017 valmistuneella kliksuti simpukkamatolla klik.

Kilppareiden seurana uinui kliksuti afrikankukkapöllö klik sekä prinsessajutun ohjeella virkattu kliksuti pöllö klik.

Tanssitossupussin virkkasin 2013 aloitettuani irlantilaisen tanssin, ja kuvassa näkyvät tossut valmistuivat vähän ennen näyttelyä. Jätin ne enoni vaimolle heidän kuistilleen kiitokseksi siitä, että hän otti näyttelyn aikanaan puheeksi ja että se tuli vihdoin pidettyä.

Näyttelyn jälkipuinti: osa 4 Ensitreffit matkalaukulla

 

Näyttelyssä oli myös ihan viralliset ensitreffit matkalaukulla kliksuti tammipelin klik äärellä.

Heidi Bearsin ohjeella virkattu Kliksuti Hertta- klik ja kliksuti Viljami-hippo klik viettivät leppoisia kesäpäiviä Selänpään asemalla milloin minkäkin kukkakimpun juurella moktaileja siemaillen.

Joku näyttelyvieraista keksi, että erilaisilla virkatuilla kliksuti Prinsessajutun ohjeella klik toteutetuilla hedelmälohkoillahan voisi merkitä juomalasinsa juhlissa. Toteuttamisen arvoinen idea minusta. Hippojen sitruslohkot olin kiinnittänyt juomamukeihin kiinni pinnillä.

Hippojen tärskyjä vietettiin Kliksuti matolla klik, jonka virkkasin rakkaan kolliherra Mörkön ja rakkaan kissaneiti Myrnan kanssa valmiiksi vuonna 2020.

Venetsiasta aikanaan ostamani päivänvarjo oli rekvisiittana ja sai monien uteluiden innoittamana pohtimaan virkatun päivänvarjon mahdollisuutta.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 3 Myssyt ja Rozeta CAL

 

Asemasalissa olleesta vanhasta penkistä tuli hattunäyttely. En todellakaan muistanut kaapin kätköjä penkoessani, että olen tehnyt noin monta hattua.
 

Etualalta lähtien pipot ovat seuraavanlaiset:

Kliksuti Syyssetti (2014) klik.

Kliksuti Vaaleanvihreä kauluri (2012) klik.

Kliksuti Vaaleanpunainen hattu ja näyttelyn ainoa neulottu kaulahuivi (2010) Klik.

Kliksuti Perjantaipipo (2017) klik.

Klisuti Lötköpipo (2015) klik.

 Kliksuti Oranssi pipo (2013) klik.

Heijastinpipo valmistui vasta viime talvena. Erityisen tyytyväinen olen näyttelyä varten väkerrettyihin hattutelineisiin. Liisterillä ja sanomalehdillä ja taikinakulholla sai hyvät aihiot. Isäntä väkersi jämäpuusta kaksi telinettä. 

Kliksuti Rozeta CAL klik näkyi heti ovelta ja vangitsi kivasti katseita väen tullessa näyttelyyn. Sen edessä lattialla on ystävälle virkattu kliksuti Asteri-matto (2012) klik.

 

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 2, ensimmäiset peitot

 

 

Aseman näyttelysalin ovesta sisään astuttaessa oikealle puolelle jäivät nämä peitot. Ja kuinka aseman henkeen sattuikaan sopivasti, että siihen ihan ensimmäiseen kliksuti siskonpojan peittoon (2007) klik oli tullut virkattua pieni veturi. En itse asiaa edes ajatellut, ennen kuin joku näyttelyvieraista asiasta mainitsi.

Seuraavana vihreä peitto toisen siskon pojalle eli kliksuti kummipojan peitto (2007) klik.

Vuonna 2008 valmistui peitto kliksuti ystäväni tyttärelle klik, josta kirjoitin blogini ihan ensimmäisen kirjoituksen vuonna 2010. Silloin minua jännitti ihan hirveästi tämän blogin aloittaminen.

Kliksuti Kummipoikani pallopeitto klik valmistui 2009 isämme puretusta villapaidasta.

Kliksuti Siskontytön peittoa (2011) klik tehdessä olin jo aloittanut tämän blogin kirjoittamisen ja sen kautta löytänyt Garnstudion sivut, joiden parissa vietin paljon aikaa.

Näyttelyn jälkipuinti: Osa 1

Näyttely on nyt päättynyt. Palauttelen työt hiljalleen takaisin omistajilleen. Oli kunnia kulkea mummojeni jäljillä Selänpäässä, Nuuttilassa, Valkealassa ja Jaalassa, pääpaikkana näyttelyllä Selänpään vanha asema.

Oli juuri oikea aika näyttelylle. Virkkaustahtini on hidastunut, ja oli aikas voimaannuttavaa nähdä aseman salissa kirjo tekemistäni töistä.

Teillä kaikilla on nyt seuraavien postausten avulla mahdollisuus näin jälkikäteen päästä mukaan näyttelyyni. Linkitän kuvissa olevat työt alkuperäisiin postauksiin, joissa on tarkemmat tiedot käyttämiini ohjeisiin yms.

Aloitan esittelyn näyttelyn virallisista valvojista, joilla oli näyttelyssä pyykkipäivä, joka serkuntytön ihmetykseksi kesti 3 kokonaista viikonloppua.

 

Kliksuti Francois-sammakkoinen (2023)  klik.

Kliksuti Sammakkoisen huppari (2023) klik.

Kliksuti Eevertti-hiirulainen (2012) klik.

Kliksuti Virkatut kaktukset (2018) klik.

Kliksuti Kaksitäpläinen kirahvi (2017) klik.

Jouluneule, lappuhaalarit ja oranssi kurpitsa-asu ovat omia sovelluksia.

Virkattu Hirvi-Cooler

Tuli sedän kanssa puheeksi Cooler, jossa saisi olla jokin eläin.

Sanoin tekeväni poikkeuksen, sillä en tee tilaustöitä.

Sain vapaat kädet, ja sukelsin lankalaatikoiden uumeniin.

Lopulta eläimeksi valikoitui hirvi (malli on lehdestä Amigurumi Candy Magazine jostain 2010-luvulta).

Ja jotenkin se varoituskolmio vain kuului asiaan, kun on Hirvi kummiskin kyseessä.

 

BE COOL!

 

Ps. Edellisessä postauksessa mainittu näyttely on auki vielä 9.-10.8.2025 klo 12-16.00 Selänpäässä.

Raitamekko

Eilen sain vihdoista viimein pääteltyä kaikki langat raitamekostani.

Viimeistelyä vaille se on ollut jo jonkin aikaa. Raitojen ohjeita olen kaivellut niin vanhoista käsityölehdistä ja -kirjoista kuin netistäkin.

Anchor organic cotton -langasta 4 mm:n koukulla tämä tuli toteutettua, ja kyllähän tällä kelpaa kesää viettää.

 

Pienet ja kadonneet pöksyt

Edit 9.5: Sain taannoin tiedon, että nämä housut pääsivät lopulta perille!

 

Barbinhousuja lukuunottamatta en ole ennen virkannut housuja.

Nyt halusin kokeilla, sillä sukuun tuli jälleen perheenlisäystä maaliskuussa. Pistin pöksyt ja tossut postin matkaan 9.4, mutta ne eivät surukseni menneet koskaan perille.

Housujen idea lähti tästä kliksuti*ravelryn ohjeesta*klik. Ohjeesta erityisen tekee se, että pöksyjen virkkaaminen aloitetaan 8-kulmiolla ja kulmiota virkatessa lahkeet alkavat muodostua kuin itsekseen.

Hauska projekti oli. Opinpahan tästä sen, etten Postin matkaan taida enää käsitöitäni laittaa. Harmittaa. 

Sydämellisesti virkaten

Niin se vaan huhtikuukin tuntuu ryminällä lähteneen käyntiin.

Tänään koukun jatkeeksi päätyi keltasinipunavalkoinen lasinalunen, jonka olen virkannut jo vuosia sitten ja odottanut, mitä sille voisi tehdä.

Näin pinterestissä kuvan valkoisesta sydämestä, joka oli aloitettu pyörylästä. Päätin jatkaa tätä minunkin pyörylääni kuvan innoittamana, joskin värikkäänä versiona.

Keväisin kaipaan värejä. Onneksi värejä löytyy jo menninkäisen penkistäkin krookuksen eri sävyissä.