Höstvisa-peitto: sudenkorentoja

 Pitkästä aikaa Höstvisa-peiton parissa. Rakas kissapoika Hugo tuli kuvausapuriksi.

Tällä kertaa sudenkorennot päättivät lentää osaksi peittoa. Ehkä muistat lämpimät päivät, kun sudenkorento laskeutuu metsäisen, männynneulasten peittämälle polulle? Tai lentelee tyynen vedenpinnan päällä? Kun kesän taitekohta on jo aikaa sitten ohitettu ja katse alkaa hiljalleen kääntyä kohti syksyä.

Ja silti sudenkorennot vielä lentävät.

Mutta vielä ei olla syksyssä. Ollaan keväässä, jota takatalvi koettaa parhaillaan ravistella.

Osa kukista on jo noussut rohkeasti kukkimaan, ja ehtinyt kukkiakin.

Tulppaanin lehtien kärkiä pakkanen oli vähän käynyt puraisemassa. Pionin peitin viime viiikonloppuna kasalla lehtiä varmuuden vuoksi, sillä sieltä oli puskemassa pari rohkeaa alkua.

Kevät on täällä, se on nyt kaikkine kiemuroineen päällä. Kohta on kesä ja Höstvisa-peiton teko jatkuu. Se aikoo tulla valmiiksi - joskus.

Höstvisa-peitto: Lisää kuita

Pidän kuun vaiheiden tarkkailusta. Opin muistisäännön ylä- ja alakuun tunnistamisesta aikanaan Nemi-sarjakuvasta ja muokkasin muistisäännöstä itselleni sopivamman:

Vedän mielessäni viivan sirpin vasemmalle puolelle, jolloin saan kirjaimen: P = Pullistuva tai K = Kutistuva.

Tykkään seurailla kuun vaiheiden lisäksi muistaessani muutamia sivustoja pysyäkseni vähän kartalla siitä, milloin on hyvä kastella huushollimme toistaiseksi elävät viherkasvit ja sen sellaista pientä. 

Höstvisa-peitossa on jo ennestään kuun vaiheita, mutta siihen tulee myös tämmöiset ylä- ja alakuun aikajanat, joita Rakas kissapoika Hugo tuli uteliaana tarkastelemaan.

Tämäkin projekti on sisältänyt jo paljon purkamista, sillä muutamat yksityiskohdat eivät ole lopulta miellyttäneet silmää.

Kaiken kaikkiaan paloja on tällä hetkellä 7. Eli palapelin teko jatkuu.

Kissalle hattu (=viikon turhake)

Nyt ei taas ole virkkaaminen juuri kiinnostanut. Raitamekko-projekti junnaa hihoissa ja odotan niiden osalta uutta innonpuuskaa.

Tänään päätin kummiskin hetken huumassa virkata rakkaalle Myrna-neidille hatun eilen näkemäni videon innoittamana. 

Noo, tiesinhän minä, ettei hattua tulla käyttämään. Kuvat otettiin ja minuutissa oli tämäkin sessio ohi. 

 

Tulipahan testattua. Rakkaalle Kissapoika Hugolle hattua en saanut kokeilla ollenkaan: tassua tuli vastaan niin vimmatusti. 

Nätimpiähän kumpikin on ihan omassa turkissaan.

Labyrinth-peitto: All spring flowers

 Nyt olen malttamaton, kuten kuvasta lienee nähtävissä.  

Virkkasin ensimmäisen All spring flowers-neliön, ja aloitin sen jälkeen pari puolikastakin sillä jännityksellä, että riittääkö lanka.

Sitten aloitin yhden labyrinth mandalan virkkaamalla keskustan nähdäkseni, mihin asti vaaleanpunainen lanka riittää.

Olen myös suunnitellut neljännen labyrinth mandalan värimaailmaa kolmannen lisäksi.  Päätin, että peiton keskelle ei tulekaan labyrinth eikä Joanan mandalaa, vaan eräs kolmas mandala.

 Kuulostaako sekavalta? Niin minustakin! Mutta siitä huolimatta visio päässäni alkaa muotoutua. Hauskaa nähdä, millainen lopputulos tästä palapelistä aikanaan sukeutuu.

Labyrinth-projekti: Labyrinth mandala

 Varsin tyytyväisenä ja innostuneena virkkasin tämän mandalan 15 ensimmäistä kerrosta. Kunnes 16. kerroksen kohdalla havahduin, että ohjetta olisi pitänyt lukea tarkemmin. Purkuun meni, moneenkin kertaan. 

 Nyhräsin ja nyhräsin, kunnes pääsin eteenpäin opittuani muistamaan sen ohjeiden lukemisen tärkeyden.

Mutta tässä sitä nyt ollaan taas tyytyväisenä valmiin mandalan ääressä. 2/9 mandaloista siis valmiina, ja 7 mandalan värimaailma on vielä täysi mysteeri, johon lankavarastoni pyrkii asettamaan jonkun sortin raamit.

 

Labyrinth-peitto ja Rakas Kissapoika Hugo

 

Kun sitä päätyy kotiin potemaan, alkavat aivot kaivata toimintaa. Niin kävi nytkin.

Lankavarastoni kiljuvat tyhjentäjää, ja yhtäkkiä Lilla Björnin instagram-tilin kautta päädyin katselemaan upeaa Labyrinth peiton kuvaa.

Päätin ostaa kliksuti*ohjeen*klik, ja hahaa kuinka hyvältä tuntuukaan villalangalla virkkaaminen ja uuden ohjeen seuraaminen. Ohjeessa on kiemuraa, koukeroa ja siksakkia ja aah mitä eksotiikkaa!

Huomannette, että olen aika innoissani.

Innoissani olen myös siitä, että meillä on 3 viikkoa asunut ja asettunut kodiksi Rakas Kissapoika Hugo. Hugo muutti meille löytöeläintalosta, sillä kotimme tuntui olevan vajaa yhden kissan taloutena, kun Rakas kolliherra Mörkö poistui ikuisuuden maille.

Etsin eri paikoista uutta tassuttelijaa ja olin valmis tarjoamaan kodin ihan minkä väriselle kisuselle vain.

Sitten löytyi Hugo. Löytöeläintalon arvion mukaan 4- kuinen poju, joka oli sisarustensa ja emonsa kanssa ilmestynyt erään rouvan pihapiiriin, ja otettu talteen.

 Hugon ensimmäiset päivät menivät lähinnä pyykkikoneen takana lymyillessä, mutta ruoka, leikki ja hellyys ovat saaneet rohkeasta kissapojasta esiin oikein kunnon mamman mussukan.

Ja rakas kissaneiti Myrna sitten? Tättähäärästä tuli yhtäkkiä niin aikuista että, ja alun järkytyksen jälkeen uskon, että heistä tulee vielä kaverit.

Joskin uskon, että jonain päivänä ovellamme saattaa olla vastassa pahvilaatikko visusti teipattuna ja Myrnan tassunjäljin kirjattuna:
TIMBUKTU
No RETURn!

Ainakin Myrnan ilmeistä päätellen..

Mutta Hugo kasvaa huimaa vauhtia, ja eläinlääkärissä käydessämme eläinlääkäri arveli todellisen iän huitelevan siinä 5-6 kk:n tienoilla. Leikkisä ja keskustelevainen epeli.