Minä olen vuodenvaihteenkin jälkeen vain grammaillut eli virkkaillut..
Ette usko, kuinka monta kertaa olen purkanut tuota oikean käden hihaa..
Aloitin teon ensin hihan suusta, virkkaamalla sitä ikäänkuin pyörylänä ylöspäin.
En tykännyt, joten purkasin.
Sitten aloitin jälleen hihansuusta virkkaamalla sitä tasona ylöspäin.
En tykännyt, joten purkasin.
Tein tätätä jälkimmäistä pariinkin otteeseen eri virkkausmalleilla,
mutten tykännyt, joten purkasin.
Lopulta päätin aloittaa ns. kainalosta. Minulla oli jopa itse taiteiltu hihan kaava. Sain siitä jotakin aikaiseksi, ja into pinkeänä virkkasin hihan pyöryläksi heti kuin mahdollista ja ompelin kiinni paitaan nähdäkseni, miten hiha siihen sopii. Sopihan se, ja jämähti kiinni. En saanut enää yhtä kerrosta purettua ommeltuani hihan kiinni paitaan, joten nyt siihen jäi tuommoinen yksi pylväskerros, joka ei niin silmääni miellytä. Mutta en pura kiinni ommeltua saumaa enää, vaan sinnittelen sen kanssa loppuun asti.
Kerrottakoon, että tuon hihan jatkaminenkin on ollut melkoista seikkailua ylös alas..
Tällä hetkellä kainalosta eteenpäin on menossa ehkä neljäs kerta.. tai viides. Olen mennyt jo laskuissani sekaisin jo. (Huom. keritty lankakerä, joka paljastaa että hihaa oli tehty jo melko pitkälle, kunnes taas päätin purkaa, kun en ollut kavennuksiin tyytyväinen..) Ja kuten olette ehkä kirjoituksestani huomanneet, minussa on virinnyt jonkin sortin vimmaisuus koko sappermentuuran#%%!!¤! operaatio paitaa kohtaan. Mutta keskenhän en tätä jätä.
Tällä hetkellä olen siis kaikesta huolimatta hihaan tyytyväinen ja jatkan sen pituutta kokopitkäksi, vaikka jossain vaiheessa ajattelin tekeväni 3/4-hihat. Sen verran ärräpäitä on mielessäni kuitenkin vilistellyt hihaa virkatessani, että seuraava projektini tullaan tekemään tiukasti jonkin ohjeen mukaisesti..
Ette usko, kuinka monta kertaa olen purkanut tuota oikean käden hihaa..
Aloitin teon ensin hihan suusta, virkkaamalla sitä ikäänkuin pyörylänä ylöspäin.
Sitten aloitin jälleen hihansuusta virkkaamalla sitä tasona ylöspäin.
En tykännyt, joten purkasin.
Tein tätätä jälkimmäistä pariinkin otteeseen eri virkkausmalleilla,
mutten tykännyt, joten purkasin.
Lopulta päätin aloittaa ns. kainalosta. Minulla oli jopa itse taiteiltu hihan kaava. Sain siitä jotakin aikaiseksi, ja into pinkeänä virkkasin hihan pyöryläksi heti kuin mahdollista ja ompelin kiinni paitaan nähdäkseni, miten hiha siihen sopii. Sopihan se, ja jämähti kiinni. En saanut enää yhtä kerrosta purettua ommeltuani hihan kiinni paitaan, joten nyt siihen jäi tuommoinen yksi pylväskerros, joka ei niin silmääni miellytä. Mutta en pura kiinni ommeltua saumaa enää, vaan sinnittelen sen kanssa loppuun asti.
Kerrottakoon, että tuon hihan jatkaminenkin on ollut melkoista seikkailua ylös alas..
Tällä hetkellä olen siis kaikesta huolimatta hihaan tyytyväinen ja jatkan sen pituutta kokopitkäksi, vaikka jossain vaiheessa ajattelin tekeväni 3/4-hihat. Sen verran ärräpäitä on mielessäni kuitenkin vilistellyt hihaa virkatessani, että seuraava projektini tullaan tekemään tiukasti jonkin ohjeen mukaisesti..
Rentoa viikonloppua ja myöskin erinomaista alkanutta vuotta kaikille tasapuolisesti :)
Hyvä siitä tulee. sitkeesti vaan hihan kimppuun:) sillä pusero on ihana.
VastaaPoistaKyllä on hieno!Ihan mahtavat kuviot!Sinnillä vaan loppuun asti!!Mulla oli kans melkoisia ongelmia tunikan hihan kans.Yritin ensin virkata olkapäästä suoraan pyörylänä muttei tullut hyvä.Sitten virkkasin tasona ranteesta ylöspäin ja tuli ihan ok.Käyhän kurkkaan blogissani :)
VastaaPoistaKyllä on kannattanut työn teko, todella kaunis kuvio! Ja hiha sopii miehustan malliin ja kuvioon. Uskon, että tuollaisen työn jälkeen voi onnellisena kulkea paita päällä, on varmasti kaiken vaivan arvoinen.
VastaaPoista