Isot lapaset

Saanen esitellä teille elämäni ensimmäiset virkatut i s o t lapaset peukaloineen kaikkineen. Toteutukseen olen käyttänyt 100 gr ja risat Marks & Kattensin Eco multiull - lankaa ja 4,5 mm:n bambukoukkua.

Ensi alkuun etsin netistä lapasten teko-ohjeita, kunnes sitten päätin, että kyllä ne kai itsekin osaan tehdä. Aloitin lapasen joustavalla virkkuulla tavallisia pylväitä koukkimalla ja jatkoin varresta ylöspäin puolipylväillä.
En tiedä miksi minulla virkatessani oli koko ajan kalat mielessä? Ehkä pinta toi suomut mieleen. Siippakin - lapasten tuleva käyttäjä - sanoi, että jotain kalamaista niissä on.

Tunnen kyllä suunnatonta ylpeyttä näiden lapasten osalta. Sanottaisiinko niin, että vasta tämän bloggailun myötä olen oikeasti oppinut, mitä kaikkea virkkaamalla voi tehdä. Yksi koukku ja lankaa voivat tuoda rajattomia mahdollisuuksia. Sen olen totisesti huomannut myös teidän muiden blogeja selaillessani. :) Olisipa ollut mahtavaa, jos ala-asteella muiden kutoessa lapasia opettaja olisi opettanut minulle, että saman voi tehdä myös virkaten. Sen sijaan taisin ommella jotain ompelukoneella, kun ei tuossa vasemmassa kädessäni syntymävian vuoksi pysy minkäänlainen puikko. Siksipä siis virkkaamisen maailmasta löytyvät mallit saavat minut erityisen hyvälle tuulelle.

Menipä tunteelliseksi, mutta tässä on osasyy siihen, miksi blogissani on niin paljon kaikkea virkattua. :)

Leppoisaa ja idearikasta viikonloppua virkkuiden ja muiden käsitöiden parissa!

Iloista Ystävänpäivää!!!

Heipparallaa ja hempeitä tunteita näin ystävänpäivän kunniaksi. ;) Pistin postimiehen kyytiin perjantaina kymmenkunta korttia matkaamaan pääkaupunkiseudulle parille ystävälle ja sukulaiselle. Virkkasin niihin pieniä sydämiä koristeeksi. Sovelsin sydämet sydänlasinalusmallista pylväillä virkaten. Lanka on tuommoista perusvirkkauslankaa ja koukku kooltaan 1,5.

Olen aiemminkin virkannut korttikoristeita.
Ensimmäiset virkkasin viime keväänä. Niistä tykättiin kovasti, joten silloin tällöin olen niitä sitten tehnyt, jos ei muunlaisten korttien teko ole kiinnostanut. Toki varastoistani löytyy korttitarpeita vaikka muille jakaa, mutta langalla saa ainakin persoonallisia tuloksia. Tekemiäni kortteja voitte käydä kurkkaamassa kortit-kategorian alta. Sieltä löytyy niin virkatuin tehostein kuin kuvillakin koristeltuja kortteja. =)

Lämpöiset ystävänpäivätoivotukset vielä kaikille lukijoille tasapuolisesti. =)

Vauvan peitto

Virkkauskärpänen kehotti minua jatkamaan virkkaamista aurinkoisella sohvalla. Minähän jatkoin ja tempaisin loppuun siskoni vauvalle tulevan peiton. Malli on Dropsin valikoimasta täältä ja lankana on käytetty 7 veljestä ja nalle-lankaa, ja joitain, joiden vyötteet ovat kadonneet aikapäiviä sitten. 4 mm:n koukku hoiti homman.

Tämän päivän urakka oli siis ommella loputkin palat peittoon. Reunaan virkkasin vielä kerroksen puolipylväitä ja se oli siinä. Täytyy myöntää, että olen reilusti etuajassa. Siskon vauva potkiskelee vielä tyytyväisenä siskon mahassa, ja saa siellä pysyäkin, vaikka täällä ulkomaailmassa olisi lämmin peitto varttumassa. :)

Ilopilleri-säärystimet

Oletteko huomanneet, että joskus käsityö lähtee elämään ihan omaa elämäänsä? Tai ainakin silloin, jos mukana ei ole ohjetta säätelemässä touhua. Esimerkiksi nämä säärystimet. Aloitin virkkaamisen ruskealla langalla vakaana aikomuksenani virkata päällinen rumaan siniseen saunanoven kahvaan. Virkkasin siinä aikani, kunnes huomasin, että ei tuo ruskea nyt natsaa yhtään ja olleskaan. Olin kuitenkin sinnikkäästi virkannut jo pylväitä ja tuntui tylsältä purkaa hyvin alkanut mikätin.

Siinä aikani sitä kääntelin, kunnes totesin, että pätkän renkaaksi yhdistämällä minulla on käsissäni oiva säärystimen alku. En ole ikinä tehnyt säärystimiä, mutta
päätin yrittää, sillä näin yhdessä blogissa ihanat virkatut säärystimet. Pari hassua kerrosta virkattuani ajattelin, että säärystimet saisivat olla joustavammat. Siispä sovelsin pienten lapasten suussa käytettyä joustavaa virkkaustyyliä: joka toinen pylväs normaalisti virkattuna, joka toinen pylväs koukattuna alemman pylvään ympäri.

Värimaailmasta kerron sen verran, että sekin eli koko projektin ajan. Hyödynsin lankakorin antimia huoletta ja sain jopa muutamat nöttöset kulumaan näihin ilopillerisäärystimiin. :) Sen verran hilpeä tuli sävytyksestä, etten tohdi näitä varmaankaan julkisesti käyttää. Mutta täällä punaisessa tönössämme tassuttelen mieluusti väriä tihkuvissa luomuksissani.

Kevään tuovat mieleen nuo säärystimet. Kevättä kohti mennessä uinunut viherpeukaloni alkaa osoittaa elpymisen merkkejä. Luulenpa siis, että kevään myötä joudun lisäämään blogiini uuden kategorian puutarha. Kerrostalossa asuessamme ei tuo peukalo päässyt toimintaan muuta kuin parvekelaatikoissa. Nyt kun on vähän tuota maata ja vuokraemännän lupa istuttaa kukkia ja jopa perustaa kasvimaa, niin arvannette, että olen silmät kiiluen tuijotellut kasviluetteloja. Jos istutukseni ja möyrintäni puutarhassa onnistuvat, niin tänne pulpahtelee välillä sitten kukkien kuviakin. Ja toki olen jo suunnitellut virkkaavani oikein superleveälierisen puutarhahatun, ettei päänahka korvennu tuolla pihalla touhutessa. ;)

Täällä paistaa nyt ihanasti aurinko. Meidän Mörkö nauttii auringosta täysin siemauksin.. Oli pakko napata siitä kuva tänne. =) Leivinuunissa roihuaa tuli ja ulkona paukkuu pakkanen. Minä mietin nyt, mitä virkkaisin seuraavaksi.



Aurinkoista päivää!!!

Tilkkurekka ja Ecolankaa

Piipahdin eilen siippani kanssa Lankamaailmassa. Lupasin nimittäin yrittää lapasten virkkaamista. Tosin myönsin auliisti, että ne ovat valmiit viimeistään ensi talvena. =) Liikkeessä oli edelleen alennusmyynnit käynnissä, ja pyörähtelin siellä hetken intoa puhkuen. Lapaslangaksi ostettiin sitten lopulta Marks & Kattensin Eco-villalankaa, jota sitten kotona heti hiukan testailin. Voin kertoa, että on pehmoista ja hyväntuntuista virkata. Hiukan rasvaiselta lanka tuntuu, mutta se varmaankin johtuu sen ecologisuudesta :) Nyt täytyy löytää jokin hyvä lapasmalli, jota testata.

Tänään sitten marssin töiden jälkeen tilkkurekkaan ja kohtasin rekallisen virkkaavia rouvas- ja neiti-ihmisiä. Minä jätin jälkeeni kaksi isoäidinneliötä ja mukaani otin kuvassa näkyvän ohjeen. Jos sitä vaikka innostuisi peiton virkkuuseen? Tällä hetkellä näyttää siltä, että tekemäni kaksi palaa saavat riittää yhteiseksi hyväksi.

Rekassa tapasin virkkuiden äärellä mukavia ihmisiä. Muutama kertoi yleensä vain neulovansa, mutta oli nyt virkistämässä virkkuumuistiaan. Erään rouvan kanssa pääsin puhumaan lakanapitseistä, ja minulle iski hurja mummoikävä. Kuinka monta tyytyväistä hetkeä vietinkään mummon pitsilaatikoiden ääressä, kun olin vasta oppinut tekemään ketjusilmukoita. Rekassa tapaamani mummo mainitsi, että Pitseillä oli ennen jopa nimiä. Juu, kyllä minäkin tiedän, miltä Lemmenpolku ja Mustalaisten hääyö näyttävät :) Tunnistan ne takuulla nähdessäni. Pitsit ovat ihania *huokaus*

Nostalgisiin muistelmiin vaipuneena päätän tämän päivän kirjoitukseni tähän.

Yks orvokki vaan

Jo muutaman viikon ovat sormeni syyhynneet testaamaan orvokkimallia, jonka löysin Ravelrystä. Itse asiassa ehdin hukata mallin siinä välissä ja jouduin selaamaan kaikki ravelryn tarjoamat virkatut kukkamallit läpi uudelleen.. En nimittäin saanut mieleen, mikä orvokki on englanniksi. Niinhän siinä kävi, että kaipaamani malli löytyi ihan viimeisten joukosta (selattuani n. 900 kuvaketta)! Nyt muistan siis, että Orvokkia voi etsiä sanalla Pansy.

Kukka on virkattu villalankanöttösistä ja koukku kolmosella. En vielä tiedä, mihin orvokki päätyy, mutta kyllä sille käyttöä löytyy. Ehkä hatussa/laukussa/lapasissa. Ohjeen mukaan kukan keskelle kuuluisi helmi, mutta minulla ei sellaisia tällä hetkellä ole. Osallistun orvokillani Virkkausringissä meneillään olevaan tempaukseen:


Tein vain yhden orvokin, sillä olen viettänyt enemmän aikaa siskoni vauvalle tulevan peiton parissa. Ja ahkeruus palkitaan, sillä virkkaan parhaillaan viimeisiä neliöitä. Sen jälkeen koittaakin se kenkuin osuus, eli palojen yhteenompelu, plääh. Kernaasti luovuttaisin sen homman jollekin toiselle. Vaikka onhan se kiva, että peitto on alusta loppuun minun tekemäni, mutta silti... En laita kuvia keskeneräisestä peitosta, vaan vasta valmiista sitten. Kuviomallia voitte kuitenkin kurkistaa tekemästäni patalapusta, joka on jo kovassa käytössä täällä punaisessa tuvassamme.

Rattoisaa viikonloppua! =)

Isoäidin neliöitä

Tässä on peitto, jonka mummoni virkkasi:

Minä en nyt ole saanut mitään uutta valmiiksi, mutta tämän noin 15 vuotta vanhan peiton myötä pääsen aasinsiltaa pitkin kampanjaan, joka järjestetään nyt helmikuun alussa useammalla paikkakunnalla. Kampanjassa virkataan isoäidin neliöitä, joista kootaan maailman suurin tilkkupeitto syksyllä 2011. Iso peitto puretaan sittemmin pienemmiksi peitoiksi, jotka lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Lisää tietoa löytyy muun muassa täältä Novitan sivuilta. Mukana menossa myös Marttaliitto ja Tekstiiliopettajaliitto.

Kampanja käynnistyy ensi viikolla, kun tilkkurekka lähtee kiertämään ympäri Suomea keräten innokkaita virkkaajia sieltä sun täältä. Ilokseni huomasin, että työpäiväni päättyy sopivan aikaisin, kun rekka pysähtyy minun kotikaupungissani.

Isoäidinneliöistä saa aikaan vaikka mitä: Peittoja, laukkuja, koruja sekä tossuja. Siinä muutamia, mitä minä olen innoissani tehnyt. Tähän kampanjaan lähden siis todellakin mukaan, joten minut voi bongata ensi viikon tiistaina tilkkurekan uumenista. :)

Keväistä viikonjatkoa kaikille!

Sydämiä

Nyt on posti kuljettanut pikkupakettinsa perille, joten voin lisätä tänne blogiini kuvan Paratiisin Pirjolle lähettämistäni sydänlasinalusista. :) Tein niitä 4 kpl Ravelryn kautta löytyneellä ohjeella. Ohje oli hauska ja ripeä toteuttaa, joten näitä saattaa ilmestyä myös meidän huusholliin. =) Ohjetta soveltaen olen myös virkkaillut yksittäisiä sydämiä. Niiden käytöstä kertoilen lisää myöhemmin.