 |
Oli syntymäpäiväsankari, joka sanoi, ettei mitään saa hankkia sitten lahjaksi. Syntymäpäiväsankari tekee kovasti käsitöitä, ja halusimme kuitenkin ilahduttaa, kun pyöreitä vuosiakin tuli.
Kävimme lankakaupassa, ja sen jälkeen marssimme kerien kanssa kukkakauppaan. Kukkakauppias teki syntymäpäiväsankarille niin kauniin kimpun, että minua melkein itketti, kun kävin sen tänään kukkakaupasta hakemassa.
Syntymäpäiväsankarikin ilahtui.
Olen ihan oikeasti monta kertaa jo kirjoittanut luonnoksia Villitakin etenemisestä, mutta itse julkaisu on jäänyt toteuttamatta.
Kerrotaan nyt kuitenkin se, että oli kuulkaas hilkulla, ettei Chrysalis-neliöistä sittenkin tullut tyynynpäällisiä sohvatyynyihin. Sen verran hiuksia tuli harottua ja etsittyä oikotietä onneen eli minua tyydyttävään Villitakin helmaan.
Virkkasin itselleni vuosia sitten kliksuti*kettutossut*klik, jotka ovat aikojen saatossa ja ahkerassa käytössä päässeet löprähtämään. Sen seurauksena kotosalla kuljeskellessani olen saattanut yhtäkkiä havahtua siihen, että jalassani on kahden kettutossun sijaan yksi.
Asia piti vihdoin korjata. Virkkasin pari kerrosta lisää.
Ja nyt pysyvät tossut jälleen paremmin jalassa.
Kissanpää-vaiheeseen päästyäni luovuus stoppasi. Ja teinkin sitten välissä muita juttuja palatakseni taas uudella innolla Villitakin pariin.
Pyörittelin toissailtana palaa edessäni ja aloin soveltaa, sillä Chrysalis-neliön ohjeen seuraaminen ei enää tuntunut mielekkäältä. Lopulta neliöistä toinen oli valmis. Vitivalkoisen sijaan lykkäsin luomukseen uutena värinä luonnonvalkoista (mikä iltahämärässä oli kylläkin vahinko), mutta näyttää mielestäni varsin rauhoittavalta neliössä.
Tarkastelin jäljelle jääneitä takkiin ostettuja lankavarantoja, jotta tiedän millainen väriskaala hihoihin on käytettävissä. Turkoosi on aika vähissä, joten mahdollisesti käytän sitä vain viimeistelyyn.
Nyt sormet syyhyävät jo liivin ja palojen yhdistämisen pariin!
Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!
Päätin kokeilla pallon virkkaamista pelkillä pylväillä. Ehkä semmoiseen palloon olisi jostain löytynyt ohjekin, mutta päätin heittäytyä kokeilemisen riemun syövereihin.
Ensimmäisestä pallosta tuli pötkylä. Se päätyi Myrnan ja Mörkön palloteltavaksi. Seuraavasta pallosta vähensin kerroksia, mutta tulos muistutti edelleen enemmän pötkylää kuin palloa. Pylväskerroksia oli liikaa.
Palloista tuli mielestäni tosi kivoja, enkä malta olla hypistelemättä niitä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Aivot raksuttivat muun kehon äärimmäisestä lepotilasta huolimatta ja pohdin, millaiset hihat tekisin. Pohdinnat ovat kesken, mutta visioita on kyllä jo.
Hihojen työstämisen sijaan jatkoin taas jaksaessani keskeneräisiä Chrysalis-neliöitä. Eilen aloitin 8 kulmapalan virkkaamisen ja tänään sain ne liittämistä vaille valmiiksi.
Kulmapaloja virkatessani sain tänään rakkaan kolliherra Mörkön syliini. Sitä tapahtuu nykyään harvoin, mutta pääsääntöisesti tämä ilmiö tapahtuu istuessani vihreällä sydänsohvalla, joka on muutamaa välivuotta lukuunottamatta kulkenut matkassani jo vuodesta 2002 asti asunnosta toiseen ja ollut täten tuttu kaluste myös rakkaalle mörkyläiselle, joka muutti luokseni pikkaraisena ja erittäin naukuvaisena kissanpentuna syksyllä 2009.
Sydänsohvalla ollaan Mörkön kanssa vietetty monta virkkaushetkeä yhdessä, eikä Mörkö muilla sohvilla oikeastaan syliin tulekaan. Vihreä sydänsohva taitaa olla se meidän juttu.
Chrysalis-neliöistä toinen muistuttaa nyt kovasti kissanpäätä parin kiinni virkatun kulmapalan jälkeen. Nämä neliöt villitakin lisänä ovat olleet hauska ja myös haastava projekti. Joitakin kohtia olen muokannut helpommaksi ja järkevämmäksi virkkaamisen kannalta. Sekä kirjoitettu että videoitu ohje on ollut tarpeen kuvista puhumattakaan.
Joka tapauksessa olen päässyt neliöiden kanssa jo pitkälle. Soveltaminen tulee vielä jatkumaan.. ja lankojen päättely, sillä sitä näissä paloissa piisaa.
Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen. :) Virkattuani kaikki 15 ympyrää olin varma, että osaan jatkossa tehdä niitä unissanikin..
Virkkasin ensimmäisen kukan terälehdet takissa jo aiemminkin käyttämälläni murretulla keltaisella. Kukkasesta tuli niiiiin ummehtuneen ja tunkkaisen näköinen, enkä tykännyt terälehtien muodostakaan, että päätin jälleen vaihtaa suunnitelmaa lennossa.
Tässä tuumailen, teenkö seuraavaksi hihat, vai jatkanko ja aiemmin aloittamiani Chrysalis-neliöitä. Vai teenkö kaikkia yhtä aikaa. Joka tapauksessa tässä värikkäässä villitakissa riittää vielä työtä, mikä on kyllä mukava juttu.
Villitakki on lepäillyt, samoin minä.
Mutta nyt minussa on virtaa jälleen pikkuhiljaa jatkaa villitakin työstämistä. Virkkasin joulunpyhinä puuttuvan neliön ja päätin nyt tehdä yläosan hihoja vaille valmiiksi. Laajensin yläkappaleita sopivaksi kädensijoja varten. Minua laiskotti ja ihan kyllä väsyttikin, enkä jaksanut miettiä kainaloiden alle uusia neliömalleja.
Sen sijaan virkkasin laajennukset turkoosilla ja ommeltuani palat yhteen virkkasin kaula-aukkoon pari kerrosta pylväitä. Sitten iski turkoosiähky. Turkoosia tuntui olevan ihan liikaa joka puolella ja kaipasin jotain rauhoittavaa - väriä siis!!! Mietin miten jatkaisin ja sukelsin mietelmien kanssa pinterestiin.
Yllä kuvat liivistä edestä ja takaa, värimaailma on ihan päin prinkkalaa tammikuun pimeän iltavalaistuksen takia ja liivi näyttää kieltämättä aika hurjalta. Lupasin itselleni, että tulen vielä tykkäämään lopputuotoksesta. Toivottavasti. Pidän Villitakkia pihatöissä vaikka väkisin, jos en muuten.. Purkamaan en ryhdy, vaikka näitä kuvia katsellessa tuntuu siltä, että ehkä pitäisi..
Pinterestissä vastaan tuli kummiskin kaunis kliksuti*Autumn rhapsody -peitto*klik ja siinä erityisesti rivistö, joka vilisi auringonkukkia. Minut tuntevat muistanevat auringonkukkakauteni, jolloin huushollini vilisi kaikkea auringonkukkiin viittaavaa. Tuo aika on jo takanapäin, vaikka rakastan auringonkukkia edelleen. Joka tapauksessa nyt päätin, että villitakkiini tulee auringonkukkia ja virkkasin villitakkia eteenpäin soveltaen kliksuti*Sunflower crochet stitch -ohjetta*klik.
