Senkki, osa 1

Lapsuudenkotini varastoista löytyi senkki, joka on kuulunut aikoinaan mummolleni ja vaarilleni.

Joku oli maalannut sen valkoiseksi. Valkoinen maali oli muuttunut kellertäväksi, eikä kukaan ollut käyttänyt senkkiä vuosikymmeniin.

Kunnes senkin eteen astui tämä täti, joka ei silloin edes ollut täti. Mutta tällä tädillä oli idea. Idean toteutus alkoi ehkä noin 10 vuotta sitten tai hiukan myöhemmin. Siihen kuului maalinpoistoainetta, kuumailmapuhallin, hiomakone ja lasta sekä aimo annos päättäväisyyttä.

Kuinkas sitten kävikään? Kuumailmapuhallin sökähti, käsi kipeytyi kaikesta hinkkaamisesta ja raappaamisesta. Täti luovutti ja unohti ideansa. Senkki jäi puolikuntoisena lojumaan varastoon.

Kunnes tänä keväänä senkki siirrettiin varastojen tyhjennysten aikaan taas näkyville ja muovien alta paljastui, että senkkiä olikin työstetty paljon enemmän kuin täti muisti. Hip hei, lomalla käyn sen kimppuun! tuumi täti. 

Maalinpoistoaine, lasta ja maalinpesuaine sekä hiomakone pääsivät jälleen käyttöön. Hammasharjakin (se joka lopulta katkesi) pääsi tositoimiin pienten koristekuvioiden jynssäämisessä. Välillä täti kiroili, ainakin silloin kun hammasharja katkesi. Ja silloin kun hiomakone teki kauniiseen puupintaan rumia viiltoja. 

Välillä täti ihaili. Ihaili kun puupinta sai uuden pinnan vahakäsittelyllä. 

Ensin käsiteltiin laatikot ja täti kuljetti ne pihalle auringonvaloon huokaillakseen hetken. Sitten käsiteltiin ovet. Ai ai, miten tuli nättiä, ihasteli täti. Ja sitten olikin aika lähteä kotiin siltä erää. 

Senkin runko oli jo hiottu ja tädin äitimuori tiedusteli, saisiko hän käsitellä senkin loppuun. Täti mietti hetken ja lupasi, että kaikin mokomin, vaikka projektin piti olla kokonaan hänen omansa. Olihan hän sentään hionut ja poistanut kaiken sen likaisenvalkoisen maalin. Ja olihan hän jo vahannut ovet ja laatikot. Ehkä seuraavalla kerralla senkki olisi valmis, kun äitimuori olisi kaikella tarmollaan käynyt sen kimppuun. Ei hullumpi ajatus, myhäili täti Mörkö-kissalleen päästyään kotiinsa. 

(Inspiraatio tähän kirjoitukseen on Tove Janssonin kirjasta Kuvanveistäjän tytär. Siinä on luku nimeltä "Täti jolla oli idea". Suosittelen kirjaa lämpimästi!!!)

PS. Täti ei oikeasti oleta senkin olevan seuraavalla kyläilykerralla valmis, vaan tekee sen mielellään loppuun itsekin.. ;)

PPS. Laitan tänne joskus sitten kuvan valmiista senkistä.

Yksi hetki tästä päivästä

"Kuusi kasvaa korkea yksinään,
ukko pieni juurella mietteissään,
yksi jalka hänellä ompi siinä seistessä
nimensä jo voitko sä arvata?"

Tuota laulua lauloimme muistaakseni, kun olin pienenä päiväkerhossa. Sen laulun sanoja tapailin tänään, kun virkkasin nuorimmalle kummipojalleni tuon kärpässienen. Hän ikäänkuin vaivihkaa ilmestyi viereeni virkatessani jotain aivan muuta ja kysyi, että voisinko tehdä hänellekin jotakin? Kysyin, että kävisikö sellainen sieni, vaikkapa kärpässieni?

Se sopi, ja käytiin mummon varastoista etsimässä sopivat langat. Sienen valmistumista valvottiin hyvinkin tarkkaavaisesti. 

Virkkaushetki olikin tämän päivän rauhallisin hetki, sillä päivään mahtui muuten ihan mahdottoman paljon kaikenlaista kun toimin vähän niinkuin seremoniamestarina kahdelle siskonpojalleni tämän päivän.

Ja oli kuulkaas taas aikas kiva ja puuharikas päivä :) 

Luonnontieteellinen museo

Viimeistelin eilen tossut, jotka annoin siskolleni syntymäpäivälahjaksi. En muistanut sitten lopulta ottaa niistä kuvaa, sillä vietin eilen sellaisen päivän, ettei käsitöiden kuvaus tullut lopulta edes mieleen.

Olin 6-vuotiaan kummipoikani kanssa Helsingissä ja huomasin, että kaupungista saa 6-vuotiaan silmin irti kaikkea sellaista, mitä tällainen jämähtänyt 3-kymppinen ei tulisi edes huomanneeksi. Minulla oli ihan hurjan kivaa!

Kävelimme eduskuntatalon portaat yhden kerran ylös alas ja laskimme ne (6-vuotias olisi kernaasti kiivennyt ne vielä toiseenkin kertaan). Pysähdyimme ihmettelemään Presidentti-patsaita. Kävelimme Luonnontieteelliseen museoon, missä hauskinta taisi olla Afrikan yössä istuminen (Pimeä huone, jossa kuului kaskaan siritystä ja eri eläimiä oli valaistu spotein). Mielenkiintoisinta olivat dinosaurukset ja lintujen oksennuspallot (voi pojat!) Ja kun Museo oli kerran kierretty, kierrettiin se vielä kahdesti ihan vaan varmuuden vuoksi (ja onneksi kierrettiin, sillä toisella kierroksella löytyi iso osasto, jota ei oltu ensimmäisen kierroksen vauhdissa huomattu).

Kävimme syömässä, minkä jälkeen päätin viedä kummipoikani minimetroajelulle. Olin ajatellut, että menemme vain yhden pysäkinvälin, mutta yhteistuumin päätimme jatkaa matkaa vähän pidemmälle, että päästiin metrolla maan päälle. Sitten hypättiin ulos ja palattiin toisella metrolla takaisin.

Sitä huomioinnin määrää ja kysymysten tulvaa!

En ole koskaan laskenut Helsingin keskustassa ratikoita, mutta nyt laskin. Jokainen ratikka oli ison ilon aihe, sillä pääsimme reissun aikana lukuun 44! Ja nähtiin muuten kyhmyjoutseniakin Töölönlahden rannassa.

Hymyilyttää vieläkin :)

Viemisiä ja Aristokatti

Ympyräisiä.

Tunnen toistavani itseäni, kun teen samanlaisia virkkaustöitä. Mutta hyväksi havaittua ohjetta on mukava toteuttaa myöhemminkin., eikös niin?  :) Joskus jopa ajattelen, että tekisin jotakin oikein moninkertaisesti, mutta sitten into lopahtaa ennen kuin ehtii alkaakaan. 

Nyt onneksi sain innon pysymään koossa, jotta sain kaverin lapsukaisille tehtyä nämä pienet viemiset :)

Ohje pupusiin onpi Täältä

Pakko päivitellä tähän hieman rakasta Kolliherraamme Mörköä, joka ei mitä ilmeisimmin ole kalakissa. Kävimme nimittäin eilisiltana siipan kanssa oikein meren rannalla onkimassa. Vettä tihuutti ja olin märkä ja keljutti, mutta kalaa piti kissalle vähintäänkin saada. Ja kalaa tuli! Sain särjen ja salakan ja siippa niiden kaveriksi toisen salakan ja ahvenen. Kaikki semmoisia max. 15 cm:n mittaisia, eli mielestäni oivia kissakaloja.

Noo, mentiin sitten kissan luokse saaliiden kanssa. Mörkö meni muovipussiin nuuhkimaan ja peruutti pussista pois, taas pussiin ja hölmistyneen näköisenä ulos pussista. Ja sen häntä! Se oli kysymysmerkin muotoinen. En ole ikinä nähnyt sen häntää sellaisessa asennossa. Se toden totta oli aivan koko kissa selvästi yhtenä kysymysmerkkinä, että mitä hänelle on oikein tuotu?

Kalat kaadettiin sanomalehdille, että siitä saa sitten käydä popsimaan. Mörkö kiersi ja kaarsi ja kehräsi, muttei käynyt kimppuun. Nostin yhden salakan pyrstöstä nuuhkittavaksi ja Mörkö jopa puraisi sitä. Sen jälkeen se peruutti lievästi hämmästyneenä parin metrin päähän ja aivasteli kuuluvasti. Kaloja ei syöty, niillä loppujen lopuksi vain vähän leikittiin ja sen jälkeen pyydettiin kovaan ääneen sitä "oikeaa ruokaa".. Varsinainen aristokatti. ;)

Juhannusta odotellessa Aurinkoista KESÄKUUN jatkoa kaikille täällä piipahtaneille!

Verkkotoppi

Nyt on vihdoin kesäfillari hameverkkoineen vihitty käyttöön. Verkkoteema jatkuu käsityörintamalla, sillä minulta hajosi toppi (vuosi sitten). Ihan vain näin hajosi, enkä ole saanut korjattua.. Pari pistoahan se vain olisi vaatinut, mutta ei kun ei.

Mielessä muhi vähän suuremmat korjaukset, kun toppi oli mielestäni vähän tylsä. Eilisaamuna tartuin koukkuun ja päätin aloittaa. Ja valmista tuli, ja tykkään.

Verkkoa ja toppia = verkkotoppi ;)

Auringonkukkahameverkko kesäpyörään!

Hiljaiselosta täällä blogin puolella huolimatta on toukokuuhuni mahtunut jos jonkinlaisia hetkiä.

On ollut hetkiä, jolloin inspiraatio on tyssännyt heti alkuunsa. 

Raekuuroja

Kaipuuta oikean luonnon helmaan.

Ja lopulta aamukahvit siellä oikean luonnon helmassa.

 Ja vihdoin.

Auringonkukan mallinen inspiraatio.

Se ei sitten tyssännyt.

Vaan jatkaa matkaansa iloisesti kohti kesäkuuta..! :)

Keltainen väri loppui kesken, joten jatkoin toisen puolen kukkasen kärkiä vaaleanpunaisella. :)

Pihatyömyssy

Pihatöissä täytyy olla sellainen lierillinen hattu, ettei aurinko pääse häikäisemään - ainakaan kovin pahasti. Olen metsästänyt sellaista hattua, ja yhden jopa ostanutkin. Sekään ostettu ei ollut sopiva, kun oli valkoinen väriltään ja lierikin niin valtava, ettei mitään oikein meinannut nähdäkään. Koko ajan piti pelätä, että se likaantuu. Varsinainen turhake.

Mutta nyt minulla on hattu, jonka itselleni kelpuutan. Löysin Mooglyn linkitysten perässä *kliksuti*näille sivuille*klik* ja virkkasin multaapelkäämättömän värisestä langasta 3,5 mm:n koukulla itselleni ohjetta mukaillen uuden myssyn :) Hatusta tuli mielestäni vaaaaaaltava, kun vertaa sitä myssyn vieressä poseeraavaan kolliherraamme Mörköön.

 Myssy on minulle kuitenkin oikein sopiva. 

Mörkö päättää tämän kuvasarjan. Keskeytin sen pesupuuhat ja tulimme takaisin sisälle. Nyt se kuorsaa sylissäni, sillä se ei tainnut oikein herätäkään kuvausten ajaksi.. Tuli vissiin vain totuttuun tapaan mukaan, kun näki minun ryntäävän pihalle kameran kanssa. :)

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava päivä! 

11 asiaa

Vielä näin huhtikuun viimeisenä päivänä vastaan haasteeseen, jonka olen saanut sekä Kätten töitä että Iloa itse tehden -blogien kirjoittajilta.

Omalta osaltani aion olla siinä mielessä tylsä, etten jaa haastetta nyt eteenpäin, vaan keskityn vain vastaamaan minulle annettuun haasteeseen. Kätten töitä -blogin kirjoittaja pyysikin poikkeuksellisesti kertomaan 11 asian sijaan 11 arkipäivään liittyvää sanaa itsestään.  

Yhdistän siis tässä nyt kahden haasteen toiveet samalla kertaa :)

11 asiaa minusta:

1. Olen horoskoopiltani Leijona.
2. Puolustan leijonanpentuani (rakasta kolliherra Mörköä) tarvittaessa hyvinkin ärhäkästi (käyn tarvittaessa sähisemässä naapurinkissat pihaltamme pois).
3. Luulin 11 vuotta sitten ensimmäiseen asuntooni muuttaessa, että tiskaaminen on kamalan kivaa. Oioin mielipiteeni perinteiseen inhoamiseen melko pian muuton jälkeen. 
4. Olen huono luopumaan tavaroista (vanhat hammasharjani sentään olen heittänyt pois, kuulin että joku säästää niitäkin!)
5. Minä en pidä parsasta, maistoin sitä viikonloppuna ensimmäistä kertaa.
6. Kasvimaallani kasvaa tällä hetkellä ainoastaan ruohosipulia, enkä ole varma jaksanko istuttaa sinne muuta..
7. Harrastan irlantilaista tanssia. 
8. Puukiipijät ovat mielestäni äärettömän suloisia.
9. Laitan ruokaan mielelläni kuivattua nokkosta (nythän sitä täytyisi jo kerätä varastoon!)
10. Pidän ruohonleikkaamisesta, mutten saa itse käynnistettyä ruohonleikkuriamme.
11. Olen uinut norsujen kanssa Nepalissa.

Iloa Itse tehden -blogissa oli 11 kysymystä, joihin tuli vastata.
1. Kaksi asiaa, jotka ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
Puukko ja narua. 
2. Polkupyörä vai auto?
Vastaan polkupyörä, vaikka käytänkin sitä aivan liian vähän. 
3. Matkusteletko mieluummin kotimaassa vai ulkomailla?
Ulkomailla  
4. Ihanne asuinympäristösi, maalla vai kaupungissa?
Maalla. 
5. Mistä iloitset?
Ystävistä.  
6. Mistä ärsyynnyt?
Liian pienistä asioista tätä nykyä.  
7. Tunne vai järki?
Tunne  
8. Minkälaisista elokuvista pidät?
Erilaisista, viimeisin mahtituttavuus oli eskimoiden tekemä elokuva. Venäläinen Rusalka-elokuva oli myös toooodella hyvä.   
9. Lempiruokasi?
Ankankoipi ja pariisilaiset perunat! Uusi lempiruokani mennen tullen! 
10. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Ehdottomasti aamuihminen  
11. Kaukaisin paikka, jossa olet käynyt?
Nepal 

Ja sitten vielä lopuksi 11 arkipäivääni kuvailevaa sanaa:

Aamukahvi, Kissa, Virkkuukoukku, Asiakasneuvonta, Kangasnenäliinat (flunssa jatkuu), Linja-autokortti, väsymys, Silittäminen (kissan -eikä silitysraudalla), Kuunteleminen,  Pasta, Iltatee.


Noin. Että semmottista tällä kertaa. :)

Iloista huhtikuun viimoista päivää teille kaikille!