Pionia pukkaa!

Tuskailin ja harmittelin viime vuonna, kun mummoni perintöpioni ei talven jäljiltä enää parin komeana kukitun kesän jälkeen noussut. Pioni oli kulkenut monta sataa kilometriä ennen päätymistä nykyiseen pihaani. Harmitti ja avauduin asiasta myös facebookin puolella.

Onneksi avauduin, sillä siinä tuli esille, että entisillä naapureillamme oli kyseistä pionia vielä jäljellä. 

 

Ja tattarattadaa!

Siinä sitä nyt on - kauan kaivattua pionia, joka isännän avustuksella kaivettiin maahan sunnuntai-iltana. Ja näinä parina päivänä valehtelematta osa noista versoista on venähtänyt pituutta liki 5 senttimetriä. Ei pöllömpi siirto. 

Muutenkin puutarhassa menee mukavasti.

Rakas kolliherra Mörkö on aktiivisesti mukana touhuissa.

 

Löysin myös Balkaninvuokot, joiden sijoituspaikka ehti talven aikana unohtua.

 

Kaunokaisetkin ovat alkaneet kukkia - ainakin 2 kpl.

 

Kylvin pariin paikkaan äsken leijonankitaa ja jestas miten pieniä niiden siemenet ovat. Jännityksellä odotan, miten kylvö onnistui. Etenkin kun pikkiriikkisiä siemeniä ei erottanut mullasta juuri lainkaan..

 Tähän loppuun vielä kuva helmililjoista (nekin sieltä lapsuuden laitamilta) ja käenrieskoista.

 

 Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!