Harmaat lapaset ja väripohdintoja

Tein joulun aikaan itselleni lapaset äidin villasukka-langoista. Vieressä kuva toisesta lapasesta. Lapanen on tehty enimmäkseen puolipylväillä, mitä nyt varressa käytin kokonaisia pylväitä. Tuli aika harmajat, mutta noilla on hyvä tehdä pihahommia ja muuta rönttötyötä, kun puolipylväillä saa napakan pinnan. Viime talvena virkkasin paljon kaikkea vaaleanpunaista, mutta nyt olen huomannut karsastavani tekemieni vaaleanpunaisten asusteiden käyttöä. Äitin tekemät pinkkiraitalapaset ovat kovassa käytössä, mutta pinkki pipo ja kaulaliina eksyvät käyttöön vain harvoin.

Olen lukenut jostain, että värimieltymyksillä on omia kausiaan. Ja nyt minulla tuntuu olevan jonkin sortin ”sulaudu massaan” kausi, mikä kuulostaa kyllä äärimmäisen tylsältä. Kun mietin tästä taaksepäin, niin monen sortin värikausia minulla onkin ollut. Esimerkiksi ihan ennen teiniaikaa ja sen kynnyksellä olin kovasti tykästynyt kirkkaan oranssiin, jolloin minun oli aivan pakko saada kaupan valikoimasta oranssit hopparihousut, vaikken koskaan mikään hoppari olekaan ollut. Käytin housuja kerran pari, ja niistä sai melkein migreenin.

Oranssin kauden jälkeen alkoi pitkäkestoinen sinisen värin ihannointi. Sitä kestikin ihan lukioajan loppuun asti ja pari ystävääni sanoi, että minut tunnisti jo kaukaa sinivalkoisesta vaateparresta. Reissuunkin lähtiessä matkalaukku oli täynnä pelkkää sinistä ja valkoista. Pikkuhiljaa lukion jälkeen vaateparteni alkoi saada vihreitä sävyjä; oli vihreää hupparia ja vihreitä pöksyjä jne.

Entäpä nyt? Kun kurkistan sekasortoisen vaatekaappini uumeniin, löydän yhä enemmän ruskeaa ja mustaa. Minulla on jopa kaksi kirkkaanpunaista paitaa, vaikka pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että punaista minä nyt viimeiseksi päälleni laitan. Hah. Ja yhä enenevissä määrin tuntuu siltä, ettei minulla ole mitään päälle laitettavaa, mikä taitaakin olla yleinen vika meillä emäntäpuoliskon ihmisillä.

Ja mikä siinäkin on, että alun perin hyväksi havaittu vaate menettää hienoutensa, jos siippa sanoo ensi alkuun siitä jonkin poikkipuolisen sanan. Vaikka se myöhemmin yrittää, ettei vaatteessa mitään vikaa ole, niin kuitenkaan ei tee enää mieli kyseistä rättiä päälle laittaa. Hehheh, esimerkkinä vaikkapa yksi ostamani paita, jossa on muodinmukaiset puhvihihat. Siippa sanoi, että tuostahan tulee vähän Pahatar mieleen, niin arvaatte varmaan, etten ole sen koommin sitäkään pitänyt.. Minä mikään pahatar ole, vaikka toisinaan pahansisuinen jos sille päälle satun..

Tämmöinen mielentyhjennys tällä kertaa. ;)

Hauskaa Loppiaista kaikille!

Ensi joulua odotellessa ;)

Hiljaiseloa on vietetty päälle viikko blogittelun osalta. Joulu meni ja vuodenvaihdetta aletaan kohta viettää saunomisen merkeissä. Sitä ennen on kuitenkin pakko vähän höpötellä tänne, ettei tauko veny liiaksi.

Suuntasimme tänään alennusmyynteihin, ja kasseihin tarttui Tiimarista tarvikkeita ensi joulun kortteja ajatellen. Sain nimittäin joululahjaksi "Maijun korttitekniikat"-kirjan, missä on paljon leimailutekniikalla tehtyjä korttiohjeita. Kirjassa oli oikein omistuskirjoituskin, kun äiti oli ostanut sen Tampereen käsityömessuilta. Hiukan kirjaa selailtuani tajusin, että kyseessä oli sama koju, missä seisoin pienen ikuisuuden seuraamassa korttien tekoa. Sanoin asiasta äidille ja hän totesi: Nii'in, me vaan vartuttiin, että jatkaisit matkaa, että voitais ostaa sulle se kirja." Onnistuivat, ihan yllätyksenä kirja paljastui paketista aattoiltana :)

Sain myös toisen kirjan, virkkausmalleja sisältävän Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja. Siinä on kaikkea kivaa pientä, mitä hyvinkin voin taas hyödyntää korttiaskarteluissa. Silmät kiiluen selailin uusia kirjojani aattona ja joulupäivinä ja mässytin suklaata mahan täyteen. Jouluun kuuluu kirjat ja suklaati. Oi oi :)

Jouluun kuului myös Myräkkä, joka katkoi kotiporukoilta sähköt puoleksitoista päiväksi. Tapaninpäivä vietettiin vanhanajan tunnelmissa kynttiläin valossa. Siskojenpojat innostuivat yhteen huoneeseen leikkimään ja kummittelemaan toisilleen. Oli takuulla mieleenpainuva Tapaninpäivä pojillekin, kun mummolassa paloi vain kynttilät. Lämpöä piisasi takan ja puuhellan turvin ja äiti keitti isolle väelle kahvit puuhellalla. Tunnelma oli sanan mukaisesti katossa ja kynttilöiden valossa silmätkin loistavat ihan eri tavalla. Noinkohan pitäisi ensi joulunakin muodon vuoksi pistää sähkövalojen käyttökielto huusholleihin.. Muut mukavuudet toki saisivat olla käytössä.. ;)

Huomenna tulee täyteen vuosi siitä, kun muutimme punaiseen tönöömme. Se olikin melkoinen muutto, kun asuttiin ensimmäinen viikko ilman vettä (Putket olivat jäässä). Sattumoisin selailin eilen myytävien asuntojen ilmoituksia ja löysin talon aivan punaisen tönömme lähettyviltä, ja kas kummaa, huomaan sisustavani kyseistä taloa mielessäni jo täyttä päätä. Oman talon ostoon ei kuitenkaan ole varaa, joten jatkamme vuokralla asumista punaisessa tönössämme. Tuo löytämäni talo on vaan niin superhyperihana, etten saa mielestäni sen suloista kuistia ja ruudukkaita ikkunoita. Muuttomatkakin jäisi alle kilometriin. No joo, haaveita pää täynnä, ja yöunetkin menevät jos liiaksi innostuu. Punainen tönömme on ihan hyvä tähän elämän tilanteeseen.

Viettäkäähän mukava Uuden vuoden aatto! Raapustan lisää sitten vuonna 2012.

Tonttukissa?

Meidän huushollissa häärää näin joulun alla hyvinkin tonttumainen kissa:

Se väijyy nurkkien takana, kuin mikäkin pahantekijöitä kyttäävä tonttu (tosin siinä itsessään on pahantekijää ihan kylliksi). Se syö joulutortuista kulmat, jos niitä on sattunut jäämään näkösälle pöydälle. Ja lahjojen paketoinnissa se auttaa erityisen mielellään: rullaa lahjanarukerää pitkin kämppää villisti loikkien.

Ah ihanuutta! Eikä sille voi olla vihainen, kun se on niin mahdottoman lutuinen. Viimeistään siinä vaiheessa sitä leppyy, kun se pyörähtää syliin kerälle tuhisemaan. Lahjaksi se saanee tänä jouluna ikioman lahjanarukerän ;)



plööööööööööööööööööllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllllll (Mörkötonttu käveli juuri näppäimistön yli).

Hauskaa joulunodotusta teille kaikille! :)

Korttimaraton

Nyt on nelisenkymmentä poronpäätä matkannut eteenpäin tuomaan joulumieltä saajilleen.
Sen verran automaattiseksi tuntui virkkuu menevän, että huomasin yhtä päätä päätellessäni virkanneeni porolle kolme sarvea.. Porolangat loppuivat kesken ja loppuihin kortteihin tuli huopasydänkoristeita yms.
Kuitenkin kortit jo lähetettyäni löysin sieltä sun täältä talteen laitettuja poronpäitä. Kolme päätä löysin käsilaukun pohjalta,
kun olin virkannut niitä töissäkin hiljaisina iltoina. Ohjeen poron päähän löydät täältä.





Ohessa siis hiukan valmista korttisatoa. Muutamaa korttia koristaa tutuksi käynyt pöllö, ja yhteen korttiin pääsi virkattu pingviini, jonka ehdin sulkea kuoreensa ennen kuin tajusin napata kuvaa. Pingviiniohje löytyy samoilta sivuilta pöllön kanssa, jos tahdot käydä kurkkimassa täältä.

Vielä kuva Mörkö-pörköstä pötköttämässä uuninpankolla
peittonsa päällä. Virkkasin peiton sille heti pentuaikana, ja sitä on laajennettu Kolliherran kasvun myötä. Viimeisin lisäys on tuo vaalea reunus, kun halusin tuhota yhden nöttösen pois nurkista pyörimästä. Mörkö oli vielä yhdessä hammasoperaatiossa viime maanantaina ja on joutunut syömään mössöruokaa koko viikon. Onneksi sen suu tuntuu parantuvan hyvää vauhtia, ja pääsemme pian taas pesemään sen hampaita. Heh, en olisi vielä kesällä uskonut, että ryhdymme moiseen touhuun. Puuhaa helpottaa hyvinkin paljon se, että Mörkö on edelleen ihan hulluna kananmakuiseen hammastahnaansa. :)

Lokoisaa viikonloppua!

Lumilyhdyt

Ulkona oli eilen mitä mainioin lumipallosää! Viime talvena tällaisia kelejä ei ollut oikeastaan lainkaan. Ainakaan en niitä huomannut. Pakkanen vain paukkui nurkissa. Mutta eilenpäs olikin sopiva nollatuntumakeli, joka houkutteli pyörittelemään palloja.

Yhden lumitontunkin tein pihaa vartioimaan ja tuijottamaan keittiössä istujia. :) Siitä en ottanut kuvaa, kun ulkona alkoi olla jo niin hämärää haettuani kameran. Tein kaksi lyhtyä, joista toisen tein itse asiassa jo toissapäivänä, mutta sitä piti korjata. Lauantaina nimittäin oli nuoskasää, joka päivän aikana sulatti aamusella tekemäni lyhdyn. Nyt toivon, että lumikeli on pysyvä ilmiö, jotta saadaan jatkaa joulukuun viettoa rauhaisin mielin pelkäämättä mustaa joulua.

Minulla on vieläkin korttien teko kesken. Aloitin toden teolla hyvissä ajoin, mutta vielä on iso nivaska jäljellä.. Onneksi on torstaihin asti aikaa..

Yritin julkaista tämän tekstin jo eilen uudella koneellani, mutta mitään ei tapahtunut, kun yritin painaa "julkaise teksti" painiketta. Nyt julkaisen tekstin siipan koneen kautta, mistä se on aiemminkin onnistunut moitteetta. Missä voi olla vika? Osaako joku neuvoa?

Pari puuta

Olen viime aikoina vieraillut enemmän tai vähemmän japanilaisilla sivuilla, mistä taannoin löysin ihanan pikkuruisen pöllön. Sivuilla on monenmonta toteuttamisen arvoista ideaa, ja yksi niistä oli tämä puu. Ohjeen voit käydä kurkkimassa täältä. :)


Tärkkäsin puut sokeriliemellä. Vajaaseen desiin liuotin kymmenkunta sokeripalaa, ehkä enemmänkin ja voitelin sitten puut pullasudilla.. Sitä ennen olin pingottanut ne jo pahvipalasen päälle. Tuli oikein ryhdikkäitä puita :)

Kerroin ja päivittelin jokin aika sitten rakkaan kolliherramme hammastilannetta. Riemuksemme hampaidenpesu onnistuu! *hyppii riemusta* Ja Mörkö on ihan villinä
kananmakuiseen hammastahnaansa. Eilen se nuoli hammasharjan puhtaaksi operaation jälkeen. Olin aivan varma, ettei touhu tule onnistumaan, mutta onneksi olin väärässä. Turvallisuussyistä Mörkö on tähän mennessä ollut viltin sisällä varmuuden vuoksi, kun hampaita on harjattu. Mikäs siinä, on lämmintä ja saa jotain hyvää, tuumaa ilmeisesti Mörkö. Uskotte varmaan, että on aikas huojentunut olo.

Rauhallista Itsenäisyyspäivää, illalla linnoittaudutaan virkkuiden kera sohvannurkkaan katsomaan linnan juhlia.

Vaaleanpunainen nurkkaus

Äiti oli kiva ja lähetti postimiehen matkassa puuttuvat osaset mun vaaleanpunaiseen unelmaan. Kiitos äiti :)

Lattian virkaa hoitaa ruskea paperinpala, ja lattialle pääsi minipitsiliina, joka on pyörinyt blogissa jo aiemmin ikkunankoristeena ja ihan pöytäliinanakin. Nyt sille löytyi sitten taas uusi paikka. :)

Kiikkustuoli on hankinta jostain joskus, kun suunnittelin nukkekotiharrastuksen aloitusta. Silkkipaperilampusta höpisin ummet ja lammet edellisessä kirjoituksessa, joten ei siitä sen enempää (paitsi että tykkään siitä vieläkin tosi paljon!) Pitsiverhot on äitin varastoista. Kuvittelin ensin, että virkkaisin jotain vaaleanpunaista verhoiksi. Kuvitelmaksi se sitten jäi, kun hermostuin ajatukseen heti alkuunsa pari riviä virkattuani. Luomuksesta tuli lopulta peitto kiikkustuolin käsinojalle. Niin se tilanne elää ;)

Pikkupöytä paikoilleen ja kahvikalusto esille, lamppu päälle ja tunnelmointi voi alkaa!



Ja huomasin Blogini lukijamäärän yltäneen 40:een. WAU! Tervetuloa mukaan lukijoikseni te uutukaiset! Kivaa kun tätä luetaan, vaikka myönnän olleeni vähän laiska viime aikoina tämän kirjoittamisen kanssa..

Kohti vaaleanpunaista unelmaa

Kiitos tukikommenteistanne Mörkö-kissan hampaiden pesuun. En minäkään tiedä ketään muuta, joka pesisi kissan hampaita. Me odotamme, että Mörkön suu vähän paranee, ennen kuin alamme sinne harjaa tunkemaan. Eilen yritin heikolla menestyksellä laittaa desinfioivaa pastaa Mörkön ikeniin. Sitä meni lähes joka puolelle muualle naamaan kuin suuhun. Kolliherra pesi itsensä toimenpiteen jälkeen, joten suuhun mönjä päätyi joka tapauksessa..

Siitä lähtien, kun Silmukat solmussa -blogissa oli maailman ihanin käsityönurkkaus lyhtyyn rakennettuna, olen himoinnut itselleni vastaavaa (kuvia löydät täältä). Olen kierrellyt sisustusosastoja ja etsinyt sopivaa lyhtyä tehtävää toimittamaan. Sopivaa ei vaan tuntunut löytyvän.

Pulman ratkaisi serkkuni, joka toi meille "tupaantuliaislahjaksi" valkoisen lyhdyn. Olin jo autuaasti unohtanut pikkuhaaveeni, kunnes vasta seuraavana päivänä välähti, että siinäpäs se nurkkauslyhty nyt sitten onkin. Olin haalinut yhtä jos toista pientä kivaa vanhoista leikkitavaroistani vanhempien luota, ja aloitin innokkaana sommittelun. Pari ratkaisevaa juttua puuttuu vielä, joten kokonaisuus ei vielä ole valmis.

Käsityönurkkausta lyhdystä ei kuitenkaan tule.
Silmukat solmussa -blogin lyhdyssä oli vimpan päälle jopa lankakeriä *ihastuksen huokaus*. Halusin nurkkaukseeni lampun, joten maanantai-iltana vapaapäivän innoittamana piirsin vaaleanpunaiselle paperille koukeroita ja kääräisin luomuksen led-kynttilän ympärille. Yläreunassa on vaaleanpunainen satiininauha. Tykkään "riisipaperilampustani" erittäin paljon, ja nyt sopessa on valaistuskin tarvittaessa. Lähinnä mielessä on nyt semmoinen pikkuruinen sievä kahvittelunurkkaus, joka vaaleanpunaisine yksityiskohtineen on sitten semmoinen minun haavenurkkaus. Vaaleanpunaista kun meille tuskin muuten tähän kämppään koskaan tulee, kun pinkki ei ole mikään siipan lempiväri. Ja jos totta puhutaan, niin en minäkään välttämättä muuten mikään vaaleanpunaisella sisustaja ole. Eli pienessä mittakaavassa se on oikein hyvä juu.

Haaveilu jatkuu, ja valmista kuvaa sopesta laitan sitten, kun kaikki tavarat ovat paikoillaan. :)

Iloista viikonjatkoa kaikille!

PS. Erikoinen sääilmiö havaittu työikkunasta tänään: Aurinko paistoi ja vettä satoi, tuleeko nyt kesä?