Hääkortteja

Vietän sairaslomaa vielä tämän viikon keräten lavantaudin vuoksi menetettyjä voimia takaisin. Nyt onkin sitten ollut hyvää aikaa väsäillä yhtä sun toista. Tänään sain aikaiseksi onnittelukortit kahdelle hääparille, jotka viettävät ikimuistoista päiväänsä samana viikonloppuna kolmen viikon päästä. Toinen pari kastaa samana päivänä myös pikkutyttärensä, joten lisäsin vaaleanvihreään korttiin myös vaaleanpunaiset töppöset. =)

Tumma kortti tulee rokimmalle serkulleni ja hänen puolisolleen. Mustasssa korttipohjassa on hienoja nuottikohokuvioita, joita kuvassa ei ikävä kyllä kovinkaan hyvin näy. Oli superkivaa tehdä kortteja, joten uskon intoutuvani sairaslomapäivinäni tekemään kortteja enemmänkin. Elo- ja syyskuu muodostavat tuttavapiirissäni hurjan synttärivyöhykkeen, eli ehkäpä seuraavat bloggailuni ovatkin lähinnä näitä kortteja. Olen kyllä virkannutkin, sillä uusimmassa Kauneimmat käsityöt -lehdessä oli mehevä pähkinäsäkin ohje. Näen jo sieluni silmin, kuinka seuraavat luomupähkinät napostellaan virkkaamastani pienenpienestä säkistä. Puolet tosin on vielä virkkaamatta.

Vihreän laukun uudet kahvat

Keväällä virkkaamani vihreän laukun muoviset messuilta ostetut kahvat ottivat ja hajosivat kumpikin. Ensimmäisen kahvan hajottua ajattelin voivani sinnitellä yhdellä kahvalla. Se onnistuikin vähän aikaa, kunnes sitten toinenkin kahva päätti sanoa sopimuksensa irti. Arvaatte varmaan, että harmitti, sillä olin luonut laukkuuni jo hyvinkin lämpimän suhteen. Pitkään pähkäilin, että koetan löytää jostain täsmälleen samanlaiset ruuvit, kuin mitä kahvoissa oli ennen hajoamishaavereita. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä kahvat on tehty jossain missä lie ja ruuvit eivät vaikuttaneet olevan minkään tavallisen standardin mukaisia. Luovutin.

Tässä sitten toissailtana Cthulhua loppuunvirkatessani mielessä virisi idea uusista laukun kahvoista. Laukku on virkattu samalla vihreällä kuin Cthulhukin, joten hirviön valmistuttua oli kätevää jatkaa virkkuuta samalla langalla. Siinä sivussa virkkasin yhden lasinalusenkin mustasta langasta. Ohessa kuvaa molemmista sekä kahvat käyttökohteessaan. Uudistunut veska pääsi kauppareissulle mukaan ja kahvat olivat erinomaiset. Jopa paremmat kuin hajonneet, joten olen lopputulokseen erittäinkin tyytyväinen. =D

Suuri Muinainen

Ikuisuusprojekti Cthulhu on vihdoin valmis! Bongasin ohjeen jo muutama vuosi sitten Ullaneuleen sivuilta. Lupasin tehdä otuksen siipalleni, joka on suurten muinaisten vannoutunut kannattaja Lovecraftin kirjojen myötä. Lankana käytin Seitsemää veljestä ja koukun koko oli 3,5.

Cthulhun pää valmistui jo puoli vuotta sitten ja ehti joutua useampaan otteeseen Mörkö-kissamme käsittelyyn. Nyt sitten tempaisin ja virkkasin hirviön loppuun. =) Ja lopputulokseen ovat tyytyväisiä sekä minä että siippani. Mörkökin on ehtinyt luoda kaipailevia katseita monsterin suuntaan, joten saa nähdä, kuinka kauan Cthulhu saa säilyttää hartaudella virkatut lonkeronsa ja siipensä.

Pieni pyöreä ja kirjanmerkki

Pikkuruisella pyöreällä lasinalusella osallistun Virkkausringin tempaukseen. Siellä on vilahdellut muitakin lasinalusia, joten rohkeasti liityn minäkin joukkoon pienoisellani. Meillä risteilee lasinalusia jos jonkinmoisia, sillä siippani on innokas teenjuoja. Kesähelteessä itsekerätty, jääkaapissa jäähdytetty vattutee on erittäin herkullista. Vatunlehtiä taitaakin meillä olla kaikista eniten, joten sitä on varaa juoda yllin kyllin. =) Lasinalusen malli on Kauneimmat käsityöt -lehdestä nro 6/2003 malli nro 34. Alkuperäisessä ohjeessa pyörylöistä on koottu palaverho, mutta minä minimalisoin mallia hiukan.

Syntymäpäiviä on tulossa, joten päätinpäs eilen virkata loppuun keväällä aloittamani kirjanmerkin. Ohje on virkattu mainiolla Crochetroon ohjeella, jolla olen merkin tehnyt aiemminkin (täällä). Lanka on DMC:n coton perle 8 väri 105, ja koukun koko oli 1,50. Postin mukana lähtee siis pieni pehmeä paketti lukutoukkaystävälleni ja malliin sopiva kortti.

Selvittelyjä

Niinhän siinä sitten kävi, että matkailu avarsi kummasti vielä täällä kotimaankin puolella. Hiljaiselo käsityörintamalla on näiden kokemusten myötä ollut välttämätön, sillä sairaalassa tuli vietettyä yö jos toinenkin. Diagnoosiksi lääkäri mainitsi kohdallani sekä lavantaudin että punataudin. Tuli jotenkin historiallinen olo tautimääritelmät kuultuani, sillä eikös niitä ollut enemmänkin sotien aikana..? Nyt on olo jo hyvä, ensimmäinen kotona vietetty yö viikkoon on takana ja toinen pian alkamassa. Käsitöitäkin olen aloitellut, mikä totisesti kertoo, että parantuminen on täydessä vauhdissa. ;)Yhden pikkupuhteen sain valmiiksi ja toinen on tekeillä, niistä kuvia myöhemmin.

Virkatut tohvelit

Alkuun lisään vielä yhden Nepalin reissulta napatun kuvan. Ylpeä elefanttiemo hoivailee 10 kuukauden ikäisiä kaksosiaan. Nämä yksilöt ovat ensimmäiset laatuaan Nepalin Elefanttihedelmöityshoitolassa. Koskaan aiemmin ei ole syntynyt kaksosia Nepalin hoitolan historian aikana. Ja kyseinen hoitola on ollut toiminnassa jo 70-luvulta, joten kyseessä on todellakin jotain superhienoa! Yleensä elefanttiemo synnyttää vain yhden poikasen.

Ja sitten siirrytään käsitöihin. Kiikutin siis urhoollisesti matkalla mukana tossuvirkkuuta, jonka ohje löytyy Drops designin sivuilta (Lankana Dropsin Karisma ja Bambukoukun koko 4). Juu'u, urhoollisesti kuljetin, mutta vähänlaisesti virkkasin. En saanut edes puolikasta tossua valmiiksi. Delhin lentokentällä virkkasin Kathmandun lentoa odotellessa tossua hiukan, vaikka odotusaikaa oli lennon myöhästyttyä ruhtinaalliset 8 tuntia 6 tunnin sijaan (lähinnä minä nukuin, sillä yölennolla Helsingistä en saanut yhtään unta). Sen jälkeen iski totaalinen laiskuus. Nepalin lämpö houkutteli ja suorastaan vetosi laiskottelemaan.

Mikäs siinä. Nyt ovat tossut valmiit. Suomen keleissä virkkuu on mukavampaa kuin Nepalin superhyberhelteessä. Seuraavaksi täytyy miettiä jotakin Pyöreää, sillä Virkkausringissä pyöritellään uutta teemaa. =)

Virkkauslankako vaarallinen?

Suomeen kotiutuneena jaksan vieläkin ihmetellä Kathmandun lentokentällä sattunutta tilannetta. Olimme reippaasti myöhässä lennoltamme ja lähtöselvitys tehtiin suit' sait' sukkelaan, jotta pääsimme juoksemaan Delhin lennollemme. Ikävä kyllä lukuisat turvatarkastukset hidastivat etenemistämme mallikkaasti. Ruumiintarkastus tehtiin 2 kertaa, käsimatkatavarat kopeloitiin kahdesti läpivalaisujen lisäksi.

Ensimmäisessä repunkopeloinnissa virkailija takertui tossuvirkkuuseeni ja totesi, että sen pitäisi olla ruumaan menevien tavaroiden joukossa. Millään aiemmalla lennolla virkkuuseen ei oltu kajottu. Olin äimänkäkenä, ja kellon eteenpäin raksutellessa olin valmis jättämään virkkuuni virkailijoille. Virkailija lähti kuitenkin kysymään, onko lankakerä sallittu käsimatkatavara vai ei. Koskaan ei aika ole kulunut niin hitaasti, kun nainen laahusti useamman henkilön luota toisen luo asiaa kysellen. Kun lennon lähtöön oli enää 10 minuuttia, saapui stuertti hakemaan meitä. Stuertti viittilöi sullomaan langan takaisin reppuun harmittomana, ja niin päästiin kipittämään lennolle.

Delhistä Suomeen menevällä lennolla ei myöskään kukaan pitänyt lankaa vaarallisena. Kathmandussa turvatarkastukset ovat tiukentuneet vuodessa hurjasti siippani sanojen mukaan. Uskon, että lanka oli virkailijoille uusi tuttavuus käsimatkatavaroissa. Ehkä he kuvittelivat, että voisin kuristaa sillä jonkun.. Bambuvirkkuukoukun he kuitenkin hyväksyivät muitta mutkitta.

Muuten matkamme meni mallikkaasti. Voin rehellisesti sanoa, että meillä oli Superkivaa! Mentiin ja tehtiin yhtä sun toista, vaikka lopulta ei tehtykään niin paljon, kuin alunperin oltiin suunniteltu. Ikimuistoisinta matkalla oli norsujen kanssa uiminen Chitwanin kansallispuistossa sekä norsulla ratsastaminen. Ratsastimme viidakossa, jossa näimme sarvikuonon luonnollisessa ympäristössään syömässä. Pääsimme ihan lähelle sitä ihailemaan, sillä norsut ja sarvikuonot eivät pelkää toisiaan. Laitan tähän viidakonkingistä kuvan. =) Tätä urosyksilöä etsittiin melko pitkä tovi, mutta valppaan oppaamme ansiosta saimme kokea jotain ainutlaatuista.

Kirjava pyöräilyhanska ja valmistujaiskortti

Minä ajan pyörää yhdellä kädellä. En uhmallani, vaan siksi, ettei vasen käteni ylety pyörän tangolle. Siksipä virkkasin vain yhden pyöräilyhanskan Stitch'n Bitch-kirjan ohjeella. Sain ostettua lisää kielolankaa, joten pieni ikuisuusprojekti tuli sitten eilen päätettyä. Hanskan koko oli melko iso. Jouduin vähentämään kerroksia aika tavalla, eikä hanska vieläkään oikein istu minun piskuiseen käteeni kuten kuvasta näkyy. Kuvaan mukaan on tullut myös uteliaan ja aamuisin erittäin virkeän Mörkö-kissamme tassu. Herraa tuntui kovasti kiinnostavan, kun heiluttelin kättäni itselaukaisevan kameran edessä. =)

Viikon päästä juhlitaan serkkuni valmistujaisia, joten tein hänelle onnittelukortin jälleen virkatuin tehostein. Itse en juhliin pääse, sillä lähden perjantaina Delhin kautta kohti Kathmandua, jossa ilmasto on siippani sanojen mukaan tällä hetkellä melko kostea, muttei sateinen. Sateita on kuitenkin varmasti reissun aikana luvassa, sillä Nepalissa on parhaillaan monsuunikausi. Sadevarusteet on siis jo pakattu rinkkaan, ja suunnittelin ottavani mukaan myös sadehatun. Pieni matkakuume/huuma alkaa jo vaivata. =)