Puhelinyhteys Nepaliin toimii

Kuva Nepalin matkaltamme kesällä 2010

Edelliseen kirjoitukseeni viitaten saimme tänään puhelinyhteyden
nepalilaiseen ystäväperheeseemme. Olin lukenut lehdestä, että puhelinyhteydet toimii ja testasimme siipan kanssa tänään kaikkia ystävämme puhelinnumeroita. Yhdestä numerosta vastattiin ja saimme kuulla heidän olevan kunnossa ja turvassa. Olemme niin helpottuneita, mutta samaan aikaan huolissamme sillä ruoka ja juoma ovat heidän mukaansa vähissä.

Lipaskeräykseni vasemmassa sivupalkissa jatkuu edelleen. Tein itsekin lahjoitukseni sen kautta. SPR:n sivuilla kerrotaan, mitä eri summilla saadaan:

• Huopa noin 6€ kpl
• Hygieniapaketti viidelle hengelle kuukaudeksi 15€
• Keittiösetti viiden hengen perheelle 20€
• Kotitalouspaketti, joka sisältää kaikki perheelle välttämättömät tarvikkeet 75€
• Perheteltta noin 400€

Tässä vielä linkkiä muiden eri järjestöjen sivuille, joiden kautta voi auttaa (linkit poimittu Hesarin sivuilta):
SOS Lapsikylä
Unicef
World Vision
PLAN Suomi
Suomen Lähetysseura
Kirkon ulkomaanapu
Fidan verkkolahjoituspalvelu

Apua Kathmanduun

Viikonlopun jäljiltä olen katsellut kuvia Nepalista ja ajatellut ja pelännyt nepalilaisen ystäväperheemme puolesta. Kävimme heidän luonaan viimeksi vuonna 2010, minkä jälkeen olemme pitäneet yhteyttä.

En vielä tiedä, kuinka ystäväperheemme voi, mutta huoli on suuri ja halusin kantaa korteni kekoon kaikkien maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Työni vuoksi en ennätä kadunvarteen keräyslippaan kanssa, mutta löysin Punaisen Ristin sivuilta mahdollisuuden perustaa oma keräyslipas.

Ilahtuisin suuresti, jos kävisitte lahjoittamassa lippaani kautta pienen summan. Pääset lippaaseeni lahjoittamaan rahaa Klikkaamalla vasemmalla sivupalkissa olevaa punaisen ristin keräyslipasta.

Lisää lipastoiminnosta löydät Punaisen ristin sivuilta:
http://www.lahjoituslipas.fi/punainenristi

Toki ilahdun myös tiedosta, että olette tukeneet avustustyötä jollain muullakin tavoin.

Avustusjärjestöjä on useita, minä valitsin niistä nyt tämän yhden.

Kiitos avustanne!

Virkatut tohvelit

Alkuun lisään vielä yhden Nepalin reissulta napatun kuvan. Ylpeä elefanttiemo hoivailee 10 kuukauden ikäisiä kaksosiaan. Nämä yksilöt ovat ensimmäiset laatuaan Nepalin Elefanttihedelmöityshoitolassa. Koskaan aiemmin ei ole syntynyt kaksosia Nepalin hoitolan historian aikana. Ja kyseinen hoitola on ollut toiminnassa jo 70-luvulta, joten kyseessä on todellakin jotain superhienoa! Yleensä elefanttiemo synnyttää vain yhden poikasen.

Ja sitten siirrytään käsitöihin. Kiikutin siis urhoollisesti matkalla mukana tossuvirkkuuta, jonka ohje löytyy Drops designin sivuilta (Lankana Dropsin Karisma ja Bambukoukun koko 4). Juu'u, urhoollisesti kuljetin, mutta vähänlaisesti virkkasin. En saanut edes puolikasta tossua valmiiksi. Delhin lentokentällä virkkasin Kathmandun lentoa odotellessa tossua hiukan, vaikka odotusaikaa oli lennon myöhästyttyä ruhtinaalliset 8 tuntia 6 tunnin sijaan (lähinnä minä nukuin, sillä yölennolla Helsingistä en saanut yhtään unta). Sen jälkeen iski totaalinen laiskuus. Nepalin lämpö houkutteli ja suorastaan vetosi laiskottelemaan.

Mikäs siinä. Nyt ovat tossut valmiit. Suomen keleissä virkkuu on mukavampaa kuin Nepalin superhyberhelteessä. Seuraavaksi täytyy miettiä jotakin Pyöreää, sillä Virkkausringissä pyöritellään uutta teemaa. =)

Virkkauslankako vaarallinen?

Suomeen kotiutuneena jaksan vieläkin ihmetellä Kathmandun lentokentällä sattunutta tilannetta. Olimme reippaasti myöhässä lennoltamme ja lähtöselvitys tehtiin suit' sait' sukkelaan, jotta pääsimme juoksemaan Delhin lennollemme. Ikävä kyllä lukuisat turvatarkastukset hidastivat etenemistämme mallikkaasti. Ruumiintarkastus tehtiin 2 kertaa, käsimatkatavarat kopeloitiin kahdesti läpivalaisujen lisäksi.

Ensimmäisessä repunkopeloinnissa virkailija takertui tossuvirkkuuseeni ja totesi, että sen pitäisi olla ruumaan menevien tavaroiden joukossa. Millään aiemmalla lennolla virkkuuseen ei oltu kajottu. Olin äimänkäkenä, ja kellon eteenpäin raksutellessa olin valmis jättämään virkkuuni virkailijoille. Virkailija lähti kuitenkin kysymään, onko lankakerä sallittu käsimatkatavara vai ei. Koskaan ei aika ole kulunut niin hitaasti, kun nainen laahusti useamman henkilön luota toisen luo asiaa kysellen. Kun lennon lähtöön oli enää 10 minuuttia, saapui stuertti hakemaan meitä. Stuertti viittilöi sullomaan langan takaisin reppuun harmittomana, ja niin päästiin kipittämään lennolle.

Delhistä Suomeen menevällä lennolla ei myöskään kukaan pitänyt lankaa vaarallisena. Kathmandussa turvatarkastukset ovat tiukentuneet vuodessa hurjasti siippani sanojen mukaan. Uskon, että lanka oli virkailijoille uusi tuttavuus käsimatkatavaroissa. Ehkä he kuvittelivat, että voisin kuristaa sillä jonkun.. Bambuvirkkuukoukun he kuitenkin hyväksyivät muitta mutkitta.

Muuten matkamme meni mallikkaasti. Voin rehellisesti sanoa, että meillä oli Superkivaa! Mentiin ja tehtiin yhtä sun toista, vaikka lopulta ei tehtykään niin paljon, kuin alunperin oltiin suunniteltu. Ikimuistoisinta matkalla oli norsujen kanssa uiminen Chitwanin kansallispuistossa sekä norsulla ratsastaminen. Ratsastimme viidakossa, jossa näimme sarvikuonon luonnollisessa ympäristössään syömässä. Pääsimme ihan lähelle sitä ihailemaan, sillä norsut ja sarvikuonot eivät pelkää toisiaan. Laitan tähän viidakonkingistä kuvan. =) Tätä urosyksilöä etsittiin melko pitkä tovi, mutta valppaan oppaamme ansiosta saimme kokea jotain ainutlaatuista.