Kolme patalappua

En ymmärrä, mihin kaikki aikani on tänä kesänä kulunut. Ei ainakaan blogin päivitykseen. Sitä sun tätä olen virkannut, mutta virkkuut ovat ehtineet eteenpäin, ennen kuin olen kirjannut blogiin mitään.

Kevätkesällä tein patalappuja jämälangoista ja muistin vasta nyt (!!!), ettei lappujen kuvia ole tullut tänne laitettua ollenkaan. Lappuja virkatessani huomasin, että samalla mallilla virkattiin kliksuti*Lankapirtin blogissakin*klik. Iloisen kirjavia patalappuja jämälangoista kyllä saa.

Tässä ensimmäinen lappu jonka tein.

Kesän mittaan tein kaksi lisää.

 Ja toiselta puolelta

Vähän tuommoisia vinon oloisia niistä tuli, mutta 

käytössä ovat kaikki :)

Eeron patalaput

Ei kahta patalappua ilman kolmatta eikä kolmas ilman paria..

Koska lankaa oli pieni kassillinen ja toiveena, että jos intoa piisaa, voi patalappuja tehdä enempikin. Noo, FB:n virkkausryhmässä oli kuvia Eeron patalapuista. Olen ihaillut mallia jo kauan, ja päätin kokeilla, kuinka sellaisen teko sujuu. Ensimmäistä patalappua tehdessäni kerroin siipalle, että tämä on Eeron patalappu, johon siippa vastasi: "Kukas se semmoinen Eero on?" :D

Minua nauratti kovasti kun kerroin että kyse on mallin nimestä, eikä ainakaan kenestäkään minulle tutusta Eerosta.

Olisikin kiva tietää, kuka Eero on tämän mallin inspiraationa toiminut.. Vanha malli tämä taitaa olla, sillä vanhempi väki on joskus kertonut mallia tehneensä tai nähneensä tutuilla. Hyvän ohjeen poimin täältä Kliksuti*Minnalin blogista*Klik. Koristelut teinkin vain kulmiin poiketen alkuperäisistä ohjeista.

Nyt patalaput ovat vihdoin päässeet kotiinsa, joten saatoin julkaista kuvan täälläkin. Kuvassa tosiaan vain yksi patalappu siksi, kun toisesta en ennättänyt ottaa kuvaa.

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille täällä piipahtaneille!

Kuka oli Dulcinea?

Minua pyydettiin taannoin (silloin kun maassa oli vielä lunta) virkkaamaan uudet patalaput lapsuuden aikaisten naapuriemme veneeseen. Otin pyynnön ilomielin vastaan.

Patalappuja virkatessani tuli siipan kanssa puhetta veneen nimestä - Dulcineasta. Siippa totesi, että Dulcineahan on se Don Quijoten rakastettu ja mielenkiintoni heräsi selvittelemään asiaa tarkemmin. Tunsin itseni myös hiukan sivistymättömäksi, koska en ole lukenut Don Quijotea.

Wikipedia osasi valaista minua sivistymätöntä asiassa seuraavanlaisesti: "Dulcinea ei itse varsinaisesti esiinny romaanissa, mutta häneen viitataan jatkuvasti mielisairaan ritari Don Quijoten intohimoisen rakkauden kohteena. Dulcinea on tavallinen maalaistyttö, oikealta nimeltään Aldonza Lorenzo, jota Don Quijote pitää maailman kauneimpana. Don Quijote ei kuitenkaan ole koskaan nähnyt häntä, ja on ilmeisesti myös kuvitellut tytön olemassaolon."

Pähkäilin pitkään, millaiset laput tekisin. Langat minulle annettiin. Vanhat laput olivat kokonsa puolesta mallina, mutta minä teinkin tämmöiset ihan omanlaiset. :)

Valitettavasti lappujen valmistumisesta on vierähtänyt tovi, enkä löydä ohjetta tällä hetkellä mistään. Liitän sen tänne heti, kun tulee vastaan.

Toivon, että ne ovat kauniin Dulcinean arvoiset ja tarpeeksi merelliset. Virkatessani mielessäni pyöri lapsuuden muistot naapureiden kesäpaikassa: Kuinka me viisi lasta änkesimme yhteen pieneen jollaan pellarit päällä ja soudimme läheiselle kallioluodolle leikkimään. Tai kun kiljuimme ukonilmaa yläkerrassa ja pelkäsimme salamoita. Tai entäpä se, kun leikimme leväsotaa ja päällystimme uimaportaat kokonaan merilevällä.. Ai että meillä oli kivaa! :D