Joulupäivän pölinät

Maha on täynnä herkullista jouluruokaa - ehkä jopa liiankin täynnä, joten nyt on hetki aikaa levätä tässä koneen ääressä ja lisätä kuvia. =) Ensimmäiseksi laitan tähän kuvan tekemistäni joulukorteista. Ne valmistuivat jo marraskuussa taloyhtiön korttiaskartelussa. =)

Sitten on lahjojen vuoro. Kummipojallemme
maalasimme siipan kanssa yhdessä tämän vihreän jakkaran. Jakkara on serkun isoenon tilauksesta valmistama, eli aitoa kotimaista käsityötä. Jakkara on koristeltu vaahteranlehden kuvilla Decoupage-tekniikalla. Kuulin siskoltani, että se on kummipojalle vielä hiukan korkea mutta sitäkin mieluisampi. =)


Kaikille siskonpojilleni virkkasin talven pimeyteen lehtiheijastimet. Malli on oma sovellukseni, ja näitä on tilattu minulta jo lisää. Toistaiseksi olen virkannut jokaisen lehden vähän eri tavalla, mutta suunnitelmissa on kirjoittaa tänne blogiin ihan virallinen ohje, kun seuraavaa alan väsäämään.


Ja lopuksi SUKLAATIA.

Kummeille ja kummitytölleni tein joululahjaksi suklaarasioita, jotka on myös koristeltu Decoupage-tekniikalla. Suklaat tein suklaamuoteilla ja suklaiden sisältä löytyy Marianne-rouhetta ja mantelirouhetta ynnä muuta mukavaa.

Että sellaisia juttuja tänä jouluna. Ensi vuonna taasen jotain muuta. =)

Rauhallista joulupäivän iltaa ja mukavaa Tapaninpäivää!

Rauhallista joulunaikaa!

Sormeni syyhyävät kameran kimppuun, sillä siellä on muutama otos joululahjoiksi aiotuista käsitöistä. Maltan mieleni kuitenkin vielä toviksi ja julkaisen lahjakuvat vasta joulun jälkeen. =) Siihen saakka saatte ihailla talvista kuvaa, jossa poseeraa rakas kolliherramme Mörkö.

Hyvää joulua!

Peiton laajennus

Tämän viikonlopun käsityö"urakka" on ollut Mörkö-kissamme peiton laajennus. Virkkasin vuosi sitten uudelle perheenjäsenellemme pikkuruisen peiton kuljetuskoppaan alustaksi ja muutoin täällä kotosalla käytettäväksi. Rakas kolliherramme on nyt kuitenkin kasvanut pituutta ja korkeutta (ja ehkä pikkuhiukkasen leveyttäkin) vuoden aikana niin paljon, ettei peitosta ole mourullemme enää aluseksi. Kuvaa Mörköstä peiton päällä löytyy täältä.

Peiton laajennus on tehty "nöttösistä", joista kävimme Siipan kanssa mielenkiintoisen keskustelun toissa iltana:

Siippa: "Mitä ne on ne pienet lankakerät, joita löytyy nykyään pitkin kämppää? Onko ne jotain Mörkölle tarkoitettuja leluja?"
Minä: "Ne on nöttösiä."
Siippa: "Nöttösiä?"
Minä: "Se on yleinen termi virkkaajien ja neulojien blogimaailmassa."
Siippa: "Eli?"
Minä: "Tarkoittaa siis langanjämiä."
Siippa: "No miksi niitä sanotaan nöttösiksi eikä langanjämiksi?
Minä: "Onhan nöttönen paljon söpömpi sana kuin langanjämä."
Siippa: "No joo." (yhteistä naurua sanalle nöttönen)

Juu, ensimmäistä kertaa bongasin tämän termin muistaakseni Tintin luomuksista, mutta silloin tällöin sitä on vilahdellut muidenkin bloggailijoiden teksteissä. Ja kyllä. Nöttönen on hyvinkin paljon söpömpi sana kuin langanjämä. =)


Ja vielä hieman Mörkö-herran peitosta. Muuttomme lähestyy pikkuhiljaa ja olen vakaasti päättänyt, että Mörkö tulee viihtymään uuninpankolla. Sinne aion tuon laajennetun peiton sijoittaa sitten kun pääsemme uuden vuoden jälkeen taloa pitämään. Tänään kävimme jo viemässä laatikoita tupaan ja siellä oli kylpyhuoneremontti täydessä vauhdissa. Ilokseni huomasin, että remontti on hyvin kattava, kaikki kalusteet uusitaan, sillä vanha vessanpönttö oli sijoitettu tyylikkäästi ulko-oven viereen. Ehdotin siipalle vitsaillen, että siihen voisi istuttaa kukkia keväällä, mutta onnekseni hän ei suostunut. =)

Vaaleanpunainen Hot Pad

Virkkasin eilen illalla valmiiksi vaaleanpunaisen Hot Padin Novitan kukkaketo Ruusu-langalla ja nelosen koukulla. Padin reunus on äidin varastoista löytynyttä vaaleanpunaista lankaa. Huomaa, että blogiini on selkeästi astunut uusi väri mukaan kuvioihin. Siippani totesi jokin aika sitten, että blogikuvani ovat lähes pääsääntöisesti vihreä- tai ruskeasävyisiä. Mitä se kertonee kirjoittajastaan? ;) No, nyt on siis pinkki astunut mukaan kuvioihin.

Myssy ja kaulaliina ovat päässeet nyt ahkeraan käyttöön. Lisäksi sain tänä viikonloppuna äidiltä uudet kintaat, jotka niin ikään ovat vaaleanpunaiset Novitan kukkaketo Ruusulla kudotut söpökkäät. Tosin äiti innostui kutomaan niihin vuorta Käsityömessuilta ostamallaan reumalangalla, joten en tiedä, saanko niitä vielä(kään) mukaani. Reumalanka on merkkiä Schachenmayr nomotta, ja aivan mielettömän pehmoista. Suosittelen lämpimästi.


Laitanpa tähän vielä kuvan meidän Mörkyläisestä, joka valppaana tiirailee naakkojen touhuja kotimme ikkunasta.

Toivotin jo edellisessä postauksessa hyvää itsenäisyyspäivää, mutta koska todellinen päivä on tänään, niin toistan toivotuksen: Hyvää Itsenäisyyspäivää oikein isolla I:llä!

Uusi Ilme

Löysinpäs sitten samankaltaisen hieman hyisemmän taustan Itkupillin blogipohjavalikoimasta. Jee! =) Vaihdoin samalla profiilikuvankin talvisemmaksi, vaikka toki auringonkukat ovat aina piristäviä. Keväämmällä siirryn taas käyttämään ruskeaa blogipohjaa, mutta nyt jotenkin tarvitsen talvisemman värisen taustan. Saman ilmiön olen huomannut muidenkin blogeja selaillessa.

Kävin äsken äidin kanssa hautuumaalla. Ulkona oli niin kaunis Sininen hetki, että kirjoitin runon nimeltä Sininen hetki, joka kuuluu näin:

Aamusella hautausmaalla

Tein polkua talvisaappaillani

Siihen höyhenenkevyeen valkeaan pintaan.


Kultareunat pilvissä
olivat kuin parhaimmasta kahvimainoksesta.


Ja kaiken kruunasi
Syvänsininen taivas.


Mukavaa adventtia kaikille ja Hyvää ITSENÄISYYSpäivää suomalaiset!

Pienet kintaat

Työtoverini jää huomenna pois töistä äitiyslomalle. Keräsimme kolehdilla rahat lahjakorttiin, jolla hän saa ostaa jotain itselleen tai vauvalle. Lisäksi virkkasin tulevalle pienokaiselle kintaat ravelryn ohjeella. Samalla mallilla virkkasin kintaat myös syyskuussa ystäväni tyttärelle. Kiva, ripeä malli, sillä pieniin käsiin ei tosissaan kovin suuria kintaita tarvita. Askartelin myös kortin, jonka työtoveri sitten huomenissa saa. Tämmöistä pientä tällä kertaa. =) Öitä.

You can find the original pattern from HERE.

Patalappu uuteen kotiin

Tässä on patalappu, jonka valmistin tulevaan kotiimme. Muutamme vuodenvaihteessa vuokralle omakotitaloon, mistä olemme molemmat aivan innoissamme. =) Oikeastaan tein patalapun kuitenkin vähän sattumalta. Neliöitä siskon vauvanpeittoon on alkanut kertyä, ja harmikseni huomasin virkanneeni yhden neliön liikaa tuota turkoosinsävyistä. Lisäksi olen punasävyisen puolen virkannut jo varmaankin puoli vuotta sitten, kun testasin neliömallia Dropsin sivuilta. Punainen puoli on virkattu 5-koon koukulla ja turkoosi puoli 4 koukulla. Siksipä kokoero oli aika huima.


Virkkasin turkoosiin palaseen kerroksen lisää pylväitä, jotta sain palaset natsaamaan yhteen. Tuollainen siitä sitten tuli. Paksuutta lapulta ei puutu, mikä minusta on ihailtava ominaisuus patalapussa. =) Päätin, ettei lappua käytetä tässä huushollissa lainkaan, vaan se otetaan käyttöön sitten uudessa kodissamme. Se on sitten vähän niinkuin tupaantuliaislahja itsellemme. =) En ole vielä aloittanut pakkaamista, mikä on niin niin vihonviimeistä touhua. Pian täytyy kuitenkin aloittaa, sillä muutamme vuodenvaihteessa.

Joulujuttujakin olen tehnyt. Ei mitään virkattua, vaan lähinnä askartelua. Joulukortit esimerkiksi askartelin jo 3 viikkoa sitten, kun talotoimikunta järjesti perinteisen joulukorttiaskartelun. Talotoimikunta kustansi kaikki tarvikkeet. Siinä yksi asia, mitä jään tästä talosta kaipaamaan. Metelöiviä naapureita sen sijaan en jää ikävöimään ollenkaan. Korteista en laita kuvaa tänne vielä, sillä tiedän monen tuttavani lukevan blogiani. ;)

Pakkasviikonlopunjatkoa kaikille!

Tittidii!

Kovasti olen mainostellut, että seuraava valmistuva käsityöni on vaaleanpunainen kaulaliina. No, välissä ehti valmistua pikkuruinen Totoro. Kuvassa näkyy nyt tuo mainostamani tuote, joka on kudottu neulontaharpulla. Täältä löytyy keskeneräisen kaulaliinan kuva neulontaharpulla. Päässä on piponi, joka valmistui jokin aika sitten.

Kotkassa vieraillessamme siippani äiti yritti kovasti neuvoa, kuinka kaulaliinan voi päätellä. Sopivia puikkoja ei kuitenkaan löytynyt, joten homma jäi minulle kotiin. Täällä olinkin sitten autuaasti unohtanut, kuinka päättely olisi pitänyt tehdä.. Joten käytin apuna virkkuukoukkua. Hyvä tuli. Eipä minulla olisi kotona neulepuikkoja ollutkaan. Samalla reissulla sain myös mielenkiintoisen neulontakojeen, jossa on paljon pieniä osia. Systeemi vaikutti vähän monimutkaiselta, joten tässä voipi vierähtää tovi ennen kuin uskaltaudun vehjettä testaamaan.