Virkkasin itselleni vuosia sitten kliksuti*kettutossut*klik, jotka ovat aikojen saatossa ja ahkerassa käytössä päässeet löprähtämään. Sen seurauksena kotosalla kuljeskellessani olen saattanut yhtäkkiä havahtua siihen, että jalassani on kahden kettutossun sijaan yksi.
Asia piti vihdoin korjata. Virkkasin pari kerrosta lisää.
Ja nyt pysyvät tossut jälleen paremmin jalassa.
Kissanpää-vaiheeseen päästyäni luovuus stoppasi. Ja teinkin sitten välissä muita juttuja palatakseni taas uudella innolla Villitakin pariin.
Pyörittelin toissailtana palaa edessäni ja aloin soveltaa, sillä Chrysalis-neliön ohjeen seuraaminen ei enää tuntunut mielekkäältä. Lopulta neliöistä toinen oli valmis. Vitivalkoisen sijaan lykkäsin luomukseen uutena värinä luonnonvalkoista (mikä iltahämärässä oli kylläkin vahinko), mutta näyttää mielestäni varsin rauhoittavalta neliössä.
Tarkastelin jäljelle jääneitä takkiin ostettuja lankavarantoja, jotta tiedän millainen väriskaala hihoihin on käytettävissä. Turkoosi on aika vähissä, joten mahdollisesti käytän sitä vain viimeistelyyn.
Nyt sormet syyhyävät jo liivin ja palojen yhdistämisen pariin!
Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!
Päätin kokeilla pallon virkkaamista pelkillä pylväillä. Ehkä semmoiseen palloon olisi jostain löytynyt ohjekin, mutta päätin heittäytyä kokeilemisen riemun syövereihin.
Ensimmäisestä pallosta tuli pötkylä. Se päätyi Myrnan ja Mörkön palloteltavaksi. Seuraavasta pallosta vähensin kerroksia, mutta tulos muistutti edelleen enemmän pötkylää kuin palloa. Pylväskerroksia oli liikaa.
Palloista tuli mielestäni tosi kivoja, enkä malta olla hypistelemättä niitä.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Aivot raksuttivat muun kehon äärimmäisestä lepotilasta huolimatta ja pohdin, millaiset hihat tekisin. Pohdinnat ovat kesken, mutta visioita on kyllä jo.
Hihojen työstämisen sijaan jatkoin taas jaksaessani keskeneräisiä Chrysalis-neliöitä. Eilen aloitin 8 kulmapalan virkkaamisen ja tänään sain ne liittämistä vaille valmiiksi.
Kulmapaloja virkatessani sain tänään rakkaan kolliherra Mörkön syliini. Sitä tapahtuu nykyään harvoin, mutta pääsääntöisesti tämä ilmiö tapahtuu istuessani vihreällä sydänsohvalla, joka on muutamaa välivuotta lukuunottamatta kulkenut matkassani jo vuodesta 2002 asti asunnosta toiseen ja ollut täten tuttu kaluste myös rakkaalle mörkyläiselle, joka muutti luokseni pikkaraisena ja erittäin naukuvaisena kissanpentuna syksyllä 2009.
Sydänsohvalla ollaan Mörkön kanssa vietetty monta virkkaushetkeä yhdessä, eikä Mörkö muilla sohvilla oikeastaan syliin tulekaan. Vihreä sydänsohva taitaa olla se meidän juttu.
Chrysalis-neliöistä toinen muistuttaa nyt kovasti kissanpäätä parin kiinni virkatun kulmapalan jälkeen. Nämä neliöt villitakin lisänä ovat olleet hauska ja myös haastava projekti. Joitakin kohtia olen muokannut helpommaksi ja järkevämmäksi virkkaamisen kannalta. Sekä kirjoitettu että videoitu ohje on ollut tarpeen kuvista puhumattakaan.
Joka tapauksessa olen päässyt neliöiden kanssa jo pitkälle. Soveltaminen tulee vielä jatkumaan.. ja lankojen päättely, sillä sitä näissä paloissa piisaa.
Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen. :) Virkattuani kaikki 15 ympyrää olin varma, että osaan jatkossa tehdä niitä unissanikin..
Virkkasin ensimmäisen kukan terälehdet takissa jo aiemminkin käyttämälläni murretulla keltaisella. Kukkasesta tuli niiiiin ummehtuneen ja tunkkaisen näköinen, enkä tykännyt terälehtien muodostakaan, että päätin jälleen vaihtaa suunnitelmaa lennossa.
Tässä tuumailen, teenkö seuraavaksi hihat, vai jatkanko ja aiemmin aloittamiani Chrysalis-neliöitä. Vai teenkö kaikkia yhtä aikaa. Joka tapauksessa tässä värikkäässä villitakissa riittää vielä työtä, mikä on kyllä mukava juttu.
Villitakki on lepäillyt, samoin minä.
Mutta nyt minussa on virtaa jälleen pikkuhiljaa jatkaa villitakin työstämistä. Virkkasin joulunpyhinä puuttuvan neliön ja päätin nyt tehdä yläosan hihoja vaille valmiiksi. Laajensin yläkappaleita sopivaksi kädensijoja varten. Minua laiskotti ja ihan kyllä väsyttikin, enkä jaksanut miettiä kainaloiden alle uusia neliömalleja.
Sen sijaan virkkasin laajennukset turkoosilla ja ommeltuani palat yhteen virkkasin kaula-aukkoon pari kerrosta pylväitä. Sitten iski turkoosiähky. Turkoosia tuntui olevan ihan liikaa joka puolella ja kaipasin jotain rauhoittavaa - väriä siis!!! Mietin miten jatkaisin ja sukelsin mietelmien kanssa pinterestiin.
Yllä kuvat liivistä edestä ja takaa, värimaailma on ihan päin prinkkalaa tammikuun pimeän iltavalaistuksen takia ja liivi näyttää kieltämättä aika hurjalta. Lupasin itselleni, että tulen vielä tykkäämään lopputuotoksesta. Toivottavasti. Pidän Villitakkia pihatöissä vaikka väkisin, jos en muuten.. Purkamaan en ryhdy, vaikka näitä kuvia katsellessa tuntuu siltä, että ehkä pitäisi..
Pinterestissä vastaan tuli kummiskin kaunis kliksuti*Autumn rhapsody -peitto*klik ja siinä erityisesti rivistö, joka vilisi auringonkukkia. Minut tuntevat muistanevat auringonkukkakauteni, jolloin huushollini vilisi kaikkea auringonkukkiin viittaavaa. Tuo aika on jo takanapäin, vaikka rakastan auringonkukkia edelleen. Joka tapauksessa nyt päätin, että villitakkiini tulee auringonkukkia ja virkkasin villitakkia eteenpäin soveltaen kliksuti*Sunflower crochet stitch -ohjetta*klik.
Alkuviikosta havahduin ajattelemaan viime keväänä istuttamiani pioneja. En ollut niitä sen kummoisemmin talvea ajatellen suojannut, joten kävin lapioimassa kasan lunta niiden päälle, josko se estäisi niitä paleltumasta. Nyt toivon parasta, sillä niitä parinkymmenen asteen pakkaspäiviä ehti olla aika monta ennen kuin lapiointihommiin ryhdyin..
Mutta siirrytäänpäs sitten kukkapenkeistä kukkaisen Villitakin pariin. Se on edennyt verkkaisesti uusimpien neliöiden parissa. Ostin nimittäin Ravelrystä kliksuti* Chrysalis-peiton ohjeen *klik ja viikon varrella on tullut virkattua mallia kerros kerrokselta sekä kirjoitetun että videoidun ohjeen opastuksella.
Alla nähtävissä valmiimmassa neliössä kerrokset 1-27 pienin muutoksin.
Ja tässä nämä kaikki tällä hetkellä kasassa olevat virkatut palaset. Matka villitakin parissa jatkuu ainakin tämän vuoden, ellen saa jotain hurjaa inspiraatiopuuskaa loppuvuotta kohden mentäessä. :)
Hyvää joulunalusaikaa ja alkavaa viikkoa toivottelen kaikille!
Nappasin Rikkaruohoelämää-blogista Kuusi kuvaa Kesästä -haasteen, sillä ajatus kesään palaamisesta kuvamuistojen myötä tuntuu nyt mukavalta ajatukselta. Kuvista iso osa ei ole ollut blogissani aiemmin, sillä halusin sukeltaa nyt antaumuksella kuvagalleriani syövereihin.
Kuva 1: Koirapappa Keke
Rakas koirapappa niin kesäfiiliksissä. Tätä kuvaa katson nyt tippa linssissä, sillä raskain sydämin saatoimme rakkaan koiravanhuksen viimeiselle matkalleen 30.11.21. Olen iloinen, että kuvia on tullut otettua Kekestä paljon, sillä niiden myötä pääsen palaamaan yhteisiin mukaviin hetkiin, joita ehti minulle kertyä lähes 6 vuoden ja isännälle lähes 14 vuoden ajalta.
Kuva 2: Leppäkerttu
Pihassamme oli tänä kesänä ilahduttavan paljon leppäkerttuja. Opin viime kesänä myös, miltä näyttää leppäkertun toukka. Siitä tosin ei ole kuvaa, mutta näistä aikuisista juu.
Kuva 3: Rakas kolliherra Mörkö
Jos joku oli muikeana kesän helteistä niin Mörkö jos kuka! Sehän oli ulkona päivät pitkät, korkkasi terassin lähes välittömästi ja chillaili urakalla. Tässäkin pitkin pituuttaan ja äärimmäisen onnellisena, vaikka nurmikko ympärillä on melkein ihan karrella.
Kuva 4: Kissaneiti Myrna
Myrna vietti aikaa terassilla varjossa ja tutustui kanssani riippukeinussa pötköttämiseen. Taisimme torkahtaakin varjoisalla kuistilla.
Kuva 5: Kaunokaiset
Rakastuin kesällä ihan totaalisesti kaunokaisiin, jotka ovat alkaneet vallata alaa kukkapenkissä sen verran, että niitä on jo vähän tullut siirrettyä siitä muuallekin. Mutta ovat kyl niin sööttejä, että voisin höpötellä niiden söpöydestä laajemmaltikin.
Kuva 6: Isot puut
Kävin alkukesällä käppäilemässä Söderkullan kartanon mailla ja haltioiduin siellä kasvavista tammista ja vaahteroista. Kesäinen auringonpaiste lehtien lomasta sai sydämeni väpättämään ja huokailemaan. Oi.
Siinäpä minun Kuusi kuvaa kesästä.
Miltä sinun kesäsi näytti valokuvin? Nappaa haaste mukaan halutessasi.
